Mikä on ihmisen mieli

olen vain seurannut, jos sanot jotakin väittelyksi sopivaa, loukkaantuminen on tuloksena.
Väittelyhän pitäisi olla oman ajatuksen oikeaksi todistamista, joku sanoo inttämiseksi, milloin sitten tulee riitely ?

Väärin ymmärtämistä olen havainnut paljonkin ja sen"ymmärryksen" jälkeen,loppuu kyseiselle henkilölle viestittely.

Miten oppia olemaan oikea väittelijä, miten oikein lukija, ettei tule niitä vääriä tulkintoja.

Mahdotanta kai, kasvotusten ehkä paremmin onnistuu.

SkillaN kirjoitti:

olen vain seurannut, jos sanot jotakin väittelyksi sopivaa, loukkaantuminen on tuloksena.
Väittelyhän pitäisi olla oman ajatuksen oikeaksi todistamista, joku sanoo inttämiseksi, milloin sitten tulee riitely ?

Väärin ymmärtämistä olen havainnut paljonkin ja sen"ymmärryksen" jälkeen,loppuu kyseiselle henkilölle viestittely.

Miten oppia olemaan oikea väittelijä, miten oikein lukija, ettei tule niitä vääriä tulkintoja.

Mahdotanta kai, kasvotusten ehkä paremmin onnistuu.

Lue lisää

Väittely jostakin asiasta edellyttää asianosaisilta perehtymistä ko. asiaan. Minä en esim. ole lukenut ainuttakaan Harry Potter kirjaa, joten en kykene siitä väittelemään. Voin väittää koko Potter ilmiön olevan höpöä, mutta alakoululainen pystyy pistämään minut liriin tietämättömyydestäni. Voinhan jatkaa inttämistä, mutta alakoululainen ei pöljän kanssa ala millekään.

Tällä iällä on lupa odottaa tietämystä elämään liittyvistä asioista olipa ihminen oppinut tai oppimaton. Vanhuuden viisauteen liittyy myös hillitty käytös. Ei se sulje pois huumoria eikä mielipiteiden napakkuutta, mutta niiden takana on ymmärtävä hymy.

Jos jokin ei suju, annetaan olla. Ei ruveta riitelemään.

SkillaN kirjoitti:

olen vain seurannut, jos sanot jotakin väittelyksi sopivaa, loukkaantuminen on tuloksena.
Väittelyhän pitäisi olla oman ajatuksen oikeaksi todistamista, joku sanoo inttämiseksi, milloin sitten tulee riitely ?

Väärin ymmärtämistä olen havainnut paljonkin ja sen"ymmärryksen" jälkeen,loppuu kyseiselle henkilölle viestittely.

Miten oppia olemaan oikea väittelijä, miten oikein lukija, ettei tule niitä vääriä tulkintoja.

Mahdotanta kai, kasvotusten ehkä paremmin onnistuu.

Lue lisää

Väärinkäsityksiä syntyy tällaisessa viestinnässä: Kirjoittamista ja vastaamista kirjallisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällainen viestintä on vähän liian suoraviivaista ja sävytöntä. -- Siksi kohtuullinen hymiöiden käyttö on ihan ok. Liiallisena se saattaa vaikuttaa aggressiiviselta.

Puhelin tai henkilökohtainen keskustelu karsii pois suurimman osan väärinkäsityksistä, kun äänenpaino ja ilmeet puhuvat niin paljon. Väittelystä ei tule nokakkain riitaa, mutta näin kirjoitettuna se saattaa herättää lukijan mielessä henkilökohtaisuuksia, vaikka kirjoittaja ei olisi sellaista tarkoittanutkaan.

Sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille, mikä myös voi vaikuttaa joskus ratkaisevalla tavalla. (Vanha kouluesimerkki: Länsisuomalaisena minulle "ei kehtaa" tarkoittaa että nolostuttaa tehdä jotakin, itäsuomalaiselle se taas tarkoittaa "ei viitsi".)

Olen kyllä sitä mieltä, että kukin kirjoittaa luonteensa mukaisesti. Se liika hymiöidenkin käyttö voi olla vain merkki spontaanista ihmisestä, mutta lukija voi käsittää ne ivallisiksi.

että pitää olla kiltisti, rauhallista elämää kaipaatte,ja sopusointuista,koko ajan inhmisen pitää vaan rauhoittua,että osaa tyyntyä ja nauttia olemisesta vaan, kun vanhaisäntä ennen teki halkoja paljon koko ajan se katottin että lähtö lähellä halkoja jo tekee,

halonteko kynnyksellä kirjoitti:

että pitää olla kiltisti, rauhallista elämää kaipaatte,ja sopusointuista,koko ajan inhmisen pitää vaan rauhoittua,että osaa tyyntyä ja nauttia olemisesta vaan, kun vanhaisäntä ennen teki halkoja paljon koko ajan se katottin että lähtö lähellä halkoja jo tekee,

Lue lisää

En tiedä muista, mutta minun mielestä pitää käyttäytyä siististi. En tietenkään tarkoita sinua.

Iili kirjoitti:

Väärinkäsityksiä syntyy tällaisessa viestinnässä: Kirjoittamista ja vastaamista kirjallisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällainen viestintä on vähän liian suoraviivaista ja sävytöntä. -- Siksi kohtuullinen hymiöiden käyttö on ihan ok. Liiallisena se saattaa vaikuttaa aggressiiviselta.

Puhelin tai henkilökohtainen keskustelu karsii pois suurimman osan väärinkäsityksistä, kun äänenpaino ja ilmeet puhuvat niin paljon. Väittelystä ei tule nokakkain riitaa, mutta näin kirjoitettuna se saattaa herättää lukijan mielessä henkilökohtaisuuksia, vaikka kirjoittaja ei olisi sellaista tarkoittanutkaan.

Sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille, mikä myös voi vaikuttaa joskus ratkaisevalla tavalla. (Vanha kouluesimerkki: Länsisuomalaisena minulle "ei kehtaa" tarkoittaa että nolostuttaa tehdä jotakin, itäsuomalaiselle se taas tarkoittaa "ei viitsi".)

Olen kyllä sitä mieltä, että kukin kirjoittaa luonteensa mukaisesti. Se liika hymiöidenkin käyttö voi olla vain merkki spontaanista ihmisestä, mutta lukija voi käsittää ne ivallisiksi.

Lue lisää

Miksi ihmeessä viestin sisältöä pitäisi hymiöllä selventää.

Miksi sanoilla ei voi ilmaista tunteita?
Jos olemme vihaisia, se kuultaa sanoissamme, ilman äänenpainoja, jos taas iloitsemme, eihän ole tarpeen piirtää nauravaa naamaa kirjeen perään. Omalla kohdallani tunnen olevani teeskentelijä niiden hymiöiden kanssa, ne eivät korvaa sanoja.

Meillä on erilaisia tapoja tuoda ajatuksemme esiin. Eri näkökohtia kaikista asioista löytyy.
Joku osaa sovitella sanat niin, ettei kukaan tunne itseänsä loukatuksi.
Toiselle tuottaa hankaluutta sanoa asia niin että se tulisi oikein ymmärretyksi, syntyy selitys selityksen perään kuten usein perheriidoissa tapahtuu, ja kun selittävät sanat loppuvat, otetaan käyttöön vahvemmat aseet.
Täällä ei voi käyttää nyrkkiä, siksi sanan säilällä sivalletaan niin että tuntuu.

Omakin käytökseni vaatisi paljon korjaamista, mutta pyrin pitämään kiukuissanikin "sanat hallussa", viskaamatta niitä päin vastaanottajaa.

Väittely on suotavaa, riita, toisen aliarvioimista, mutta asiattomien luokkausten sanominen, kokonaan tuomittavaa, ja osoittaa vain kuinka itsekontrollia olisi hyvä harjoitella, ettei tulisi sanottua sitäkin minkä voisi jättää sanomatta.

Yleensähän täällä on leppoisaa, väittely piristää, mutta nuo ylilyönnit, kuka niitä voisi kaivata.

Maalaismies* kirjoitti:

En tiedä muista, mutta minun mielestä pitää käyttäytyä siististi. En tietenkään tarkoita sinua.

Jasså, vai siististi. Minä kaipaan sellaisia gubbeja jotka uskaltaa sano niinkun asia on. Hustrut aina diivailee,malliin mä olen tosi hyvä hustru, muut on siltä väliltä.
Mainaillaan ollaan niinkuin ei oltaiskaan, siis diivaillaan mut näytetää kuka tätä puuropata kauhaa oikein heiluttaa.

Iili kirjoitti:

Väärinkäsityksiä syntyy tällaisessa viestinnässä: Kirjoittamista ja vastaamista kirjallisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällainen viestintä on vähän liian suoraviivaista ja sävytöntä. -- Siksi kohtuullinen hymiöiden käyttö on ihan ok. Liiallisena se saattaa vaikuttaa aggressiiviselta.

Puhelin tai henkilökohtainen keskustelu karsii pois suurimman osan väärinkäsityksistä, kun äänenpaino ja ilmeet puhuvat niin paljon. Väittelystä ei tule nokakkain riitaa, mutta näin kirjoitettuna se saattaa herättää lukijan mielessä henkilökohtaisuuksia, vaikka kirjoittaja ei olisi sellaista tarkoittanutkaan.

Sanojen sisältö on erilainen eri ihmisille, mikä myös voi vaikuttaa joskus ratkaisevalla tavalla. (Vanha kouluesimerkki: Länsisuomalaisena minulle "ei kehtaa" tarkoittaa että nolostuttaa tehdä jotakin, itäsuomalaiselle se taas tarkoittaa "ei viitsi".)

Olen kyllä sitä mieltä, että kukin kirjoittaa luonteensa mukaisesti. Se liika hymiöidenkin käyttö voi olla vain merkki spontaanista ihmisestä, mutta lukija voi käsittää ne ivallisiksi.

Lue lisää

ne väärinpäin?

Minullekin kävi aikoinaan niin, että kun olin opiskeluaikana oppinut ne toisinpäin, aloin vaistomaisesti vielä vääntää niitä uudelleen.

Tänään en kehtaa siivota. / en viitsi siivota.

En kehtaa mennä heille ilmoittamatta tulostani./
En viitsi ilmoittaa tulostani.

Ebba kirjoitti:

Jasså, vai siististi. Minä kaipaan sellaisia gubbeja jotka uskaltaa sano niinkun asia on. Hustrut aina diivailee,malliin mä olen tosi hyvä hustru, muut on siltä väliltä.
Mainaillaan ollaan niinkuin ei oltaiskaan, siis diivaillaan mut näytetää kuka tätä puuropata kauhaa oikein heiluttaa.

Lue lisää

Tällä vuosituhannella on jo AIKA jättää taakse nuo mainitut, ja käyttää asiallisia lääketieteellisestikin oikeita nimityksiä.

Elämme sivistysvaltiossa, jossa tyttölapsiakaan ei silvota, ja silloin olisi aika päästä myös sanallisesta silpomisesta ja alistamisesta.

Kerran synnyttänyt RAIVOSTUU noista sanoista.

selititkö nyt kirjoitti:

ne väärinpäin?

Minullekin kävi aikoinaan niin, että kun olin opiskeluaikana oppinut ne toisinpäin, aloin vaistomaisesti vielä vääntää niitä uudelleen.

Tänään en kehtaa siivota. / en viitsi siivota.

En kehtaa mennä heille ilmoittamatta tulostani./
En viitsi ilmoittaa tulostani.

Lue lisää

Minä olen länsisuomalainen, enkä tunne "en kehtaa" ilmaisulle muuta käyttöä kuin sen, että minua nolottaa tehdä jotakin. -- Tässä muuten oli oiva esimerkki siitä, miten pelkkä kirjoitettu teksti tuo sekaannuksia, kun ei tunne vastapuolta.

Ja uhallakin käytän nyt hymiötä :)

Kielitoimisto suosittelee niiden käyttöä sähköposteissa ja tällaisissa kirjoituksissa selvyyden vuoksi, jotta lukija ymmärtää toisen olevan liikkeellä ystävällisissä aikeissa.

sanat ! kirjoitti:

Tällä vuosituhannella on jo AIKA jättää taakse nuo mainitut, ja käyttää asiallisia lääketieteellisestikin oikeita nimityksiä.

Elämme sivistysvaltiossa, jossa tyttölapsiakaan ei silvota, ja silloin olisi aika päästä myös sanallisesta silpomisesta ja alistamisesta.

Kerran synnyttänyt RAIVOSTUU noista sanoista.

Lue lisää

sulattamaan kielenkäyttöä kun puhe alkaa monilla v---u sanoilla,tätä aikakautta voisi sanoa törkyiseksi,se tuntuu pahalta että miltä pienistä lapsista tuntuu on varottu niille phumasta rumia,ja sitten yhtääkkiä kaikkialta tulee nuita sanoja siinä menee sekaisn heti arvot,ja aikaa myöten korjaantuu jos on luonnetta taistella tuntteittensa puolesta,

kirjar ilman rek. kirjoitti:

Miksi ihmeessä viestin sisältöä pitäisi hymiöllä selventää.

Miksi sanoilla ei voi ilmaista tunteita?
Jos olemme vihaisia, se kuultaa sanoissamme, ilman äänenpainoja, jos taas iloitsemme, eihän ole tarpeen piirtää nauravaa naamaa kirjeen perään. Omalla kohdallani tunnen olevani teeskentelijä niiden hymiöiden kanssa, ne eivät korvaa sanoja.

Meillä on erilaisia tapoja tuoda ajatuksemme esiin. Eri näkökohtia kaikista asioista löytyy.
Joku osaa sovitella sanat niin, ettei kukaan tunne itseänsä loukatuksi.
Toiselle tuottaa hankaluutta sanoa asia niin että se tulisi oikein ymmärretyksi, syntyy selitys selityksen perään kuten usein perheriidoissa tapahtuu, ja kun selittävät sanat loppuvat, otetaan käyttöön vahvemmat aseet.
Täällä ei voi käyttää nyrkkiä, siksi sanan säilällä sivalletaan niin että tuntuu.

Omakin käytökseni vaatisi paljon korjaamista, mutta pyrin pitämään kiukuissanikin "sanat hallussa", viskaamatta niitä päin vastaanottajaa.

Väittely on suotavaa, riita, toisen aliarvioimista, mutta asiattomien luokkausten sanominen, kokonaan tuomittavaa, ja osoittaa vain kuinka itsekontrollia olisi hyvä harjoitella, ettei tulisi sanottua sitäkin minkä voisi jättää sanomatta.

Yleensähän täällä on leppoisaa, väittely piristää, mutta nuo ylilyönnit, kuka niitä voisi kaivata.

Lue lisää

Tuo otsikkohan on sanonta. Olisin halunnut siihen lisätä hymyhymiön selventääkseni heti alkuun, että olen leppoisissa merkeissä asialla, mutta jääköön nyt.

Mielestäni silloin kun sanailu on lyhykäistä ja varsinkin tuntemattomien keskeistä, hymiöt tukevat tekstin perilleviemistä. Eli olen samaa mieltä kielitoimiston kanssa.
Ilman muuta täällä palstalla monisanaisissa kirjoituksissa ne ovatkin tarpeettomia. Sanat itsessään jo ilmaisevat mielenlaadun. Taitavia kirjoittajia! Mutta kuitenkin kukin kirjoittakoon tyylillään.

Olen viljellyt hymyhymiöitä. Ja näenkin mielelläni niitä. Siis kohtuudella käytettyinä. Joskus jopa koristavat sanoman. (Hymyilenkö nyt, mitäs luulet? Vai olenko vakavissani?)

Kuitenkin. Olen lähes tuohtunut sähköpostini hymiön muuttumisesta "ukkeliin", joka tekee kirjeeni asusta suorastaan järkyttävän!! "Naaman" lisäksi riviväli hymiön jälkeen laajenee.... Brrr! "Kaunosielulle" (?) kauhistus. - Yritänkin päästä eroon siellä hymiöinnistä, ainakin pitemmissä tarinoinneissani.

Harmaata, mutta armasta aamua meille etelä-suomalaisille! Aurinkoisia oloja, pohjois-suomalaiset! -

halonteko kynnyksellä kirjoitti:

että pitää olla kiltisti, rauhallista elämää kaipaatte,ja sopusointuista,koko ajan inhmisen pitää vaan rauhoittua,että osaa tyyntyä ja nauttia olemisesta vaan, kun vanhaisäntä ennen teki halkoja paljon koko ajan se katottin että lähtö lähellä halkoja jo tekee,

Lue lisää

täällä vielä viimeisiä halkoja hakata!
Liikettä täytyy halonhakkuussakin olla, mutta
kirveen iskuista voi kuulla onko hakkaaja purkamassa kiukkuansa halkoihin :-) vai onko
halonhakkuu rentouttavaa puuhaa raikkaassa ulkoilmassa, jolloin ehtii pitää pieniä taukoja,
kuunnella ympäristön ääniä ja jatkaa sitten
taas rauhalliseen tahtiin puitten pilkkomista.

Helena04 kirjoitti:

Tuo otsikkohan on sanonta. Olisin halunnut siihen lisätä hymyhymiön selventääkseni heti alkuun, että olen leppoisissa merkeissä asialla, mutta jääköön nyt.

Mielestäni silloin kun sanailu on lyhykäistä ja varsinkin tuntemattomien keskeistä, hymiöt tukevat tekstin perilleviemistä. Eli olen samaa mieltä kielitoimiston kanssa.
Ilman muuta täällä palstalla monisanaisissa kirjoituksissa ne ovatkin tarpeettomia. Sanat itsessään jo ilmaisevat mielenlaadun. Taitavia kirjoittajia! Mutta kuitenkin kukin kirjoittakoon tyylillään.

Olen viljellyt hymyhymiöitä. Ja näenkin mielelläni niitä. Siis kohtuudella käytettyinä. Joskus jopa koristavat sanoman. (Hymyilenkö nyt, mitäs luulet? Vai olenko vakavissani?)

Kuitenkin. Olen lähes tuohtunut sähköpostini hymiön muuttumisesta "ukkeliin", joka tekee kirjeeni asusta suorastaan järkyttävän!! "Naaman" lisäksi riviväli hymiön jälkeen laajenee.... Brrr! "Kaunosielulle" (?) kauhistus. - Yritänkin päästä eroon siellä hymiöinnistä, ainakin pitemmissä tarinoinneissani.

Harmaata, mutta armasta aamua meille etelä-suomalaisille! Aurinkoisia oloja, pohjois-suomalaiset! -

Lue lisää

... Edellisessä viestissä kirjoittamastani "naamasta" pääsinkin heti eroon. Poistin sp-ohjelmasta "näytä hymiöt kuvina".
Että tulihan aikaansaaduksi tuokin! :)

Kaikkea hyvää kaikille!

Helena04 ejk kirjoitti:

... Edellisessä viestissä kirjoittamastani "naamasta" pääsinkin heti eroon. Poistin sp-ohjelmasta "näytä hymiöt kuvina".
Että tulihan aikaansaaduksi tuokin! :)

Kaikkea hyvää kaikille!

Lue lisää

Nuoruudessani saatolle pyrkivä poika kysyi;" Saiskos, sopiskos, vai häh?"

Minä kysyn Sinulta Helena; " ´Voiskos, milloin ja mihin?"

Ps. Tämäkin ilman hymiöitä, mutta tiedät että naurattaa!

omenaiset? kirjoitti:

Nuoruudessani saatolle pyrkivä poika kysyi;" Saiskos, sopiskos, vai häh?"

Minä kysyn Sinulta Helena; " ´Voiskos, milloin ja mihin?"

Ps. Tämäkin ilman hymiöitä, mutta tiedät että naurattaa!

Lue lisää

Piti olla koko lause;
eli - Saiskos, sopiskos, pääsiskös, vai häh?

tähänkin. kirjoitti:

Piti olla koko lause;
eli - Saiskos, sopiskos, pääsiskös, vai häh?

Kiire salille! Heippa!

Helena04 kirjoitti:

Tuo otsikkohan on sanonta. Olisin halunnut siihen lisätä hymyhymiön selventääkseni heti alkuun, että olen leppoisissa merkeissä asialla, mutta jääköön nyt.

Mielestäni silloin kun sanailu on lyhykäistä ja varsinkin tuntemattomien keskeistä, hymiöt tukevat tekstin perilleviemistä. Eli olen samaa mieltä kielitoimiston kanssa.
Ilman muuta täällä palstalla monisanaisissa kirjoituksissa ne ovatkin tarpeettomia. Sanat itsessään jo ilmaisevat mielenlaadun. Taitavia kirjoittajia! Mutta kuitenkin kukin kirjoittakoon tyylillään.

Olen viljellyt hymyhymiöitä. Ja näenkin mielelläni niitä. Siis kohtuudella käytettyinä. Joskus jopa koristavat sanoman. (Hymyilenkö nyt, mitäs luulet? Vai olenko vakavissani?)

Kuitenkin. Olen lähes tuohtunut sähköpostini hymiön muuttumisesta "ukkeliin", joka tekee kirjeeni asusta suorastaan järkyttävän!! "Naaman" lisäksi riviväli hymiön jälkeen laajenee.... Brrr! "Kaunosielulle" (?) kauhistus. - Yritänkin päästä eroon siellä hymiöinnistä, ainakin pitemmissä tarinoinneissani.

Harmaata, mutta armasta aamua meille etelä-suomalaisille! Aurinkoisia oloja, pohjois-suomalaiset! -

Lue lisää

Oma valintammehan se on, käytämmekö viestiessämme hymiöitä vai ei, itse en niihin ole "tykästynyt" kuten nykyisin sanotaan.

Ihmettelen vain tuota kielitoimiston suositusta.
Nuoria ihmisiä sielläkin kenties, sillä niin kauan kuin kirjeitä on kirjoitettu, on selvitty ilman hymiöitä, nauravia tai itkeviä naamoja kirjeen rivillä, alussa tai lopussa.

Sanoin on kerrottu rakkaus, ikävä, suru ja viha.
Kielemme on rikas. Kyllä sillä kykenee kertomaan epätoivon ja toivon tunteista.
Vaan onko niin, että tämän nykyisen tekstiviestittelyn takia, puhelimessa 160 merkkiä, ei ole mahdollisuutta yhteen viestiin lisätä tarpeellisia ilmauksia? Kielen köyhtymistä.
Yeh, pliis, nou, jep, jne..., nykysanoja, mitenpä niistä tunteista ja tunnelmista noiden sanojen avulla selvän saa, eivät ne kerro mitään...

Olen kai vanhan aikainen, kehittymätön, kun en todella osaa kertoa tunteistani kuvilla, en edes opettele hymiöitä, sillä, haluan sanoa suoraan jos naurattaa ja paha mielikin on helpompaa sanoa, kuin kuvata jollain kirjain tai merkkiyhdistelmällä... joten, summarum, käytän kirjaimia sanoina, en kuvina, salakielenä.

Kuinka kauniisti esim. suuret taiteilijamme tai muusikkomme ovat rakkaillensa kirjeissänsä tunteitansa kuvailleet. Ihan tunnetta tihkuvia kuvauksia joissa piirretyt "sulkeiset ja kaksoispisteet" olisivat olleet mieluumminkin häpeäksi kuin koristukseksi.

"Jokkainen tekkee sen minkä parraaksi kohaltaan näkkee."

Helena04 ejk kirjoitti:

Kiire salille! Heippa!

Pahoittelen vastaukseni viipymistä, "omenainen". Ei, en ole ponnisteluihini "kuukahtanut"! Naapuriapua tässä välillä oli ohjelmassa.

"Omenainen", tiedät, että rakastan... ja siis odotan. Että milloinko? Lähes milloin vain.
Reissueväinä viikonloppuna sain parin kilon verran, joten pienet, kauniit purkilliset tuossa jo odottavat kellariin viemistään...

kirjar ejk. kirjoitti:

Oma valintammehan se on, käytämmekö viestiessämme hymiöitä vai ei, itse en niihin ole "tykästynyt" kuten nykyisin sanotaan.

Ihmettelen vain tuota kielitoimiston suositusta.
Nuoria ihmisiä sielläkin kenties, sillä niin kauan kuin kirjeitä on kirjoitettu, on selvitty ilman hymiöitä, nauravia tai itkeviä naamoja kirjeen rivillä, alussa tai lopussa.

Sanoin on kerrottu rakkaus, ikävä, suru ja viha.
Kielemme on rikas. Kyllä sillä kykenee kertomaan epätoivon ja toivon tunteista.
Vaan onko niin, että tämän nykyisen tekstiviestittelyn takia, puhelimessa 160 merkkiä, ei ole mahdollisuutta yhteen viestiin lisätä tarpeellisia ilmauksia? Kielen köyhtymistä.
Yeh, pliis, nou, jep, jne..., nykysanoja, mitenpä niistä tunteista ja tunnelmista noiden sanojen avulla selvän saa, eivät ne kerro mitään...

Olen kai vanhan aikainen, kehittymätön, kun en todella osaa kertoa tunteistani kuvilla, en edes opettele hymiöitä, sillä, haluan sanoa suoraan jos naurattaa ja paha mielikin on helpompaa sanoa, kuin kuvata jollain kirjain tai merkkiyhdistelmällä... joten, summarum, käytän kirjaimia sanoina, en kuvina, salakielenä.

Kuinka kauniisti esim. suuret taiteilijamme tai muusikkomme ovat rakkaillensa kirjeissänsä tunteitansa kuvailleet. Ihan tunnetta tihkuvia kuvauksia joissa piirretyt "sulkeiset ja kaksoispisteet" olisivat olleet mieluumminkin häpeäksi kuin koristukseksi.

"Jokkainen tekkee sen minkä parraaksi kohaltaan näkkee."

Lue lisää

Näin on. Kieli kieltämättä köyhtyy pyrittäessä lyhykäiseen ilmaisuun, jota vaaditaan kännykkäviestinnässä - ja taisipa olla palstoillakirjoittamisen suosituksenakin (pituus?). Mutta mehän kirjoittelemme täällä kukin tapojemme, tottumustemme ja tuntemustemme mukaan. Itsenämme. Ja tilaa on. -

Jos vielä... joskus liikekirjeitä seuratessa niissä ilahduttaa nykyinen lyhyt asiallisuus entisten, usein vaikeiden ja koukeroisten kielikuvien sijaan.

kirjar ejk. kirjoitti:

Oma valintammehan se on, käytämmekö viestiessämme hymiöitä vai ei, itse en niihin ole "tykästynyt" kuten nykyisin sanotaan.

Ihmettelen vain tuota kielitoimiston suositusta.
Nuoria ihmisiä sielläkin kenties, sillä niin kauan kuin kirjeitä on kirjoitettu, on selvitty ilman hymiöitä, nauravia tai itkeviä naamoja kirjeen rivillä, alussa tai lopussa.

Sanoin on kerrottu rakkaus, ikävä, suru ja viha.
Kielemme on rikas. Kyllä sillä kykenee kertomaan epätoivon ja toivon tunteista.
Vaan onko niin, että tämän nykyisen tekstiviestittelyn takia, puhelimessa 160 merkkiä, ei ole mahdollisuutta yhteen viestiin lisätä tarpeellisia ilmauksia? Kielen köyhtymistä.
Yeh, pliis, nou, jep, jne..., nykysanoja, mitenpä niistä tunteista ja tunnelmista noiden sanojen avulla selvän saa, eivät ne kerro mitään...

Olen kai vanhan aikainen, kehittymätön, kun en todella osaa kertoa tunteistani kuvilla, en edes opettele hymiöitä, sillä, haluan sanoa suoraan jos naurattaa ja paha mielikin on helpompaa sanoa, kuin kuvata jollain kirjain tai merkkiyhdistelmällä... joten, summarum, käytän kirjaimia sanoina, en kuvina, salakielenä.

Kuinka kauniisti esim. suuret taiteilijamme tai muusikkomme ovat rakkaillensa kirjeissänsä tunteitansa kuvailleet. Ihan tunnetta tihkuvia kuvauksia joissa piirretyt "sulkeiset ja kaksoispisteet" olisivat olleet mieluumminkin häpeäksi kuin koristukseksi.

"Jokkainen tekkee sen minkä parraaksi kohaltaan näkkee."

Lue lisää

Kirjeitä kirjoitettiin lähinnä tuttaville tai virallisempiin paikkoihin. Ennen osattiin ilmaista asioita paljon kohteliaammin kuin nykyisissä sähköposteissa. Kirjeiden kirjoitustaito on häviävä luonnonvara.

Sähköpostit ja viestit ovat lyhyitä, ja saattavat tuntua töksähtäviltä; sen vuoksi niitä voi "lieventää" hymiöllä, jos tahtoo. (Siis vain jos tahtoo. En minäkään niitä erityisemmin suosi.)

Minulla on muuan ranskainen tuttava, joka lähettelee sähköpostiviestejä. Hänen englantinsa on aika puutteellista. Aluksi aina luulin, että hän on vihainen jostakin, kun kaikki sähköpostit olivat niin töykeitä. - Tiesin kyllä, että hän on hyvin ystävällinen ihminen, ja siksi osasin suhtautua hänen töksähtäviin sähköposteihinsa.

Nyt hän on alkanut käyttää joskus hymiöitä, ja se tekee sähköpostin vaihdon paljon helpommaksi, kun ei tarvitse ajatella, onko hän kiukkuinen vai mitä.

Ihmisen mieli on niin monitahoinen juttu, että jos alkaa asiaa pohtia, niin tulee mieleen niin paljon erilaisia asioita, että aihetta on vaikea hallita.

Tässä muuutamia "hajatelmia".

Mielestäni mieli on sitä, mitä pään sisällä tapahtuu. Se on siis ajattelua, järkeä ja lähestyy myös käsitettä sielu.

Voisi sanoa, että aivoissa asuva mieli on siis eräänlainen työkalu, jolla ratkaistaan eteen tulevat ongelmat. Jos on mieleltään tasapainoinen, voi ottaa vastaan vaikeitakin kolhuja ja selviää niistä helposti.

Ihmiset ikäänkuin muodostavat oman henkilökohtaisen totuutensa asioista ja kokevat ja näkevät samat tilanteet erilaisina. Siksi asioihin reagoidaankin eri tavoilla.

Mieli voi muuttua. Mieli voi myös sairastua ja masentua.

Kuten alussa jo sanoin, aihetta on vaikea hallita. Näin kävi minullekin, en enää tiedä mitä sanoisin!

tulle kun en halliste konetta enka kielta,monasti kesken kirjoituksen pitaa pysahtya ja miettia mitenka kyseessa oleva asia ilmaistaan fiksusti suomeksi,pitaa etsia sopivaa sanaaa ja ilmaisua.
Loukkauksia ei saisi olla,mutta taytyy sanoa nautin kunnon vaittelysta vaikka en sita voittaisikaan,kirosanoja ja alapaa sanoja en sieda.

mutta väittäisin, luovia kykyjä kaikki.
Taustoja emme moneltakaan tiedä,mutta kun luen runoja,täällä luotuja,voisi jonkinsortin kirjailijakin/runoilijakin olla kysymyksessä.

Olisiko mahdollista nähdä/lukea kirjoitukset sellaisina,niitä suuremmin arvostelematta,viesteinä ihmiseltä, ihmisille.Monasti ajatuksen lähtökohta on kovin erilainen,riippuen mikä on ympäristö,ihmiset tasoineen ,kasvatus,koulutus,niistä lähtökohdista jokainen muodostaa oman viestinsä.

Lukiessamme viestiä,pitäisi olla kyky ajatella , mikä sen viestin lähettäjä on ,miten elää ,mitkä ympyrät hänen elämäänsä pyörittää.
Täytynee myöntää, että emme siihen pysty ja siksi tämä on vaikeaa tulkittavaa, törmäyksiä aina tulee ja vaikeaa on olla ärtymättä.
Sitten aseena on vain ilkeily ja pahan mielen tuottaminen.
Itse asiassa olemme paljon vartioina.
(taisipa olla vuodatus;)) hymiö,koska muuten, ette arvaa miten naurattaa)

SkillaN kirjoitti:

mutta väittäisin, luovia kykyjä kaikki.
Taustoja emme moneltakaan tiedä,mutta kun luen runoja,täällä luotuja,voisi jonkinsortin kirjailijakin/runoilijakin olla kysymyksessä.

Olisiko mahdollista nähdä/lukea kirjoitukset sellaisina,niitä suuremmin arvostelematta,viesteinä ihmiseltä, ihmisille.Monasti ajatuksen lähtökohta on kovin erilainen,riippuen mikä on ympäristö,ihmiset tasoineen ,kasvatus,koulutus,niistä lähtökohdista jokainen muodostaa oman viestinsä.

Lukiessamme viestiä,pitäisi olla kyky ajatella , mikä sen viestin lähettäjä on ,miten elää ,mitkä ympyrät hänen elämäänsä pyörittää.
Täytynee myöntää, että emme siihen pysty ja siksi tämä on vaikeaa tulkittavaa, törmäyksiä aina tulee ja vaikeaa on olla ärtymättä.
Sitten aseena on vain ilkeily ja pahan mielen tuottaminen.
Itse asiassa olemme paljon vartioina.
(taisipa olla vuodatus;)) hymiö,koska muuten, ette arvaa miten naurattaa)

Lue lisää

Aloituksesi on elämää suurempi. Siihen kun osaisikin joku vastata.

Nykyään jo tutkitaan ajatukseen liittyvää energiaa.
Kun ajatus kirjoitetaan paperille ja lähetetään toiselle,
energia siirtyy vastaanottajalle.

Nettiin kirjoittavalla on vahva vaikuttamisväline hallussaan.

Innostuin Maalaismiehen visioista tästä asiasta.

"Sitten aseena vain ilkeily ja pahan mielen tuottaminen".

Tälläisellakin mielentilalla kirjoittajaa pitäisi ymmärtää.
Ilkeilevä viesti kertoo kirjoittajan historiasta. Se voi olla hyvin karu.

capt.cöpenick kirjoitti:

Aloituksesi on elämää suurempi. Siihen kun osaisikin joku vastata.

Nykyään jo tutkitaan ajatukseen liittyvää energiaa.
Kun ajatus kirjoitetaan paperille ja lähetetään toiselle,
energia siirtyy vastaanottajalle.

Nettiin kirjoittavalla on vahva vaikuttamisväline hallussaan.

Innostuin Maalaismiehen visioista tästä asiasta.

"Sitten aseena vain ilkeily ja pahan mielen tuottaminen".

Tälläisellakin mielentilalla kirjoittajaa pitäisi ymmärtää.
Ilkeilevä viesti kertoo kirjoittajan historiasta. Se voi olla hyvin karu.

Lue lisää

että ikä alkaa olla useimmassa profiilissa.
Kun pari vuotta sitten tulin palstoille,ikää ei juuri näkynyt kenelläkään.
Minusta on mukavaa kirjoittaa, kun on sen verran tietoinen ihmisestä,kirjoitus sitten antaa lisää valoa.(ainahan voi ikänsä laittaa miksi vaan, mutta ehkä me ikäihmset sen oikean laitamme)

Olet aivan oikeassa, kun sanot että pitäisi ymmärtää, mutta kyllä meissä se raadollisuus näkyy, heti on kirpeä vastaus valmiina, useimmalla.
Usein sen aavistaa, että mieli ei hyvä ole, silloin kun ilkeitä mieli tekee esiin tuoda, katkeruutta, pettymistä, ehkä kipukin antaa aiheen purkaa kielteisesti itseään.

Itseään voi hillitä
,jos luonto periksi antaa.

läheiseni "suomensi" tämän "Koskaan et muuttua saa"-iskelmän.

Koko ajanhan ihminen muuttuu, ihminenhän ja hänen elämänsä on prosessi, joka joka hetki etenee.

"Et voi astua kahta kertaa samaan virtaan".

Ei meistä kukaan muutu ihmisenä. Meillä on sama ulkonäkö?, sama koko, oppimiskyky, ahkeruus, tarmokkuus, oikeustaju y.m..

Meidän tulee toki oppia uutta, mukautua j.n.e.mutta olemme silti sama ihminen, ei toki samanlainen vaanmuokkautunut elämän myrskyissä.

Tuo mitä Satu sanoi viestissään on vielä uskomattomampi.

Minä voin kulkea virran vartta vaikka koko päivän ja astua toisella ja molemmillakin jaloilla virtaan lukemattomia kertoja.

Olenkohan paljonkin omalaatuinen, ymmärtämätön ja yksinkertainen???

on Eeva Kilven runo:Laulu rakkaudesta,tunnetteko sen,se antaa lohtua.

Ruuneperi kirjoitti:

Ei meistä kukaan muutu ihmisenä. Meillä on sama ulkonäkö?, sama koko, oppimiskyky, ahkeruus, tarmokkuus, oikeustaju y.m..

Meidän tulee toki oppia uutta, mukautua j.n.e.mutta olemme silti sama ihminen, ei toki samanlainen vaanmuokkautunut elämän myrskyissä.

Tuo mitä Satu sanoi viestissään on vielä uskomattomampi.

Minä voin kulkea virran vartta vaikka koko päivän ja astua toisella ja molemmillakin jaloilla virtaan lukemattomia kertoja.

Olenkohan paljonkin omalaatuinen, ymmärtämätön ja yksinkertainen???

Lue lisää

Aivan sama ei se virta enää ole.

Satu kirjoitti:

Aivan sama ei se virta enää ole.

Minusta kyllä virta on sama. En ymmärtänyt!

Ruuneperi kirjoitti:

Minusta kyllä virta on sama. En ymmärtänyt!

Ilman vettä ei virta olisi virta.

Kun astut siihen toisen kerran, siinä on jo aivan uudet vedet.

"Et voi astua kahta kertaa samaan virtaan."

Näin ymmärrän tuon ikivanhan lauseen.

Pitäisi ainakin olla niin, että kaikkien mielipiteet hyväksyttäisiin, mutta ihan oikein on sekin että palstoilta poistetaan sellaista joka on alun pitäenkin tarkoitettu vain pilaksi, sellaisia aloituksia aina silloin tällöin ilmestyy.

Olet asiallinen ja myönteisessä hengessä mukana, niin olen ymmärtänyt.
Voit vastata kenen viestiin tahansa, eihän täällä ole mitään rajoitusta siihen, ja harva täällä muita kirjoittajia henk. kohtaisesti tuntee.
Joten, tervetuloa mukaan aina kun tuntuu olevan jotain sanomista.

Orvoksi tässä tunnen oloni minäkin, mutta mitä sen väliä, kirjoitellaan - ja kuulostellaan.

Jokaisen viestin takana on joku ihminen. Hänellä on ollut tarve pukea sanoiksi juuri ne ajatukset joita viestinsä sisältää.
Toivottavasti me täällä kunnioitamme jokaista mielipidettä, vaikka, ikävä kyllä, ylilyöntejäkin ilmenee. Nekin ovat vain mielipiteitä.

täälläkö se kontakti saisi olla ja enempi,etkö ole mielestäsi saanut tarpeeksi, on niin että kaikilla on rajallinen määrä aikaa,ja he saattaa rientää tuttujen kirjoittajien tekstien perään,mutta kirjoittele silti olen hengessä mukana ,kyllä joku vastaa tai ainakin lukee,tuleeko naisista helpommin nettiriippuvaisia ajattelin aamulla,jos se vaikuttaa niinkuin humala,jotain tässä on kun pitää vain kirjoitella,sinä olit muistaakseni ulkomailla, silloin kotimaahan kirjoittelu on tarpeenkin,kerro onko siellä hyvä olla,minä tuntisin niin vierautta ulkomailla että en pystyisi olemaan ,kun jokapuolella vain vieraita ihmisiä ,kerran muutin etelään ouluun niin ihmettelin kun kaupassa ei kukaan tuntenut,pitäisi olla pitemmän aikaa että alkaisi tutua kodilta,

Hyviä sellaisia ei luultavasti koskaan osaa antaa, ei ainakaan näin suurelle joukolle.
Ja vielä tarkoituksella että syntyisi kontakteja, niinkuin mainitset.
On vain kirjoitettava mikä mieltä milloinkin painaa ja uskottava siihen että se on juuri se hyvä mielipide.
Minä silloin muutama vuosi takaperin, kun Meerinä tänne palstalle aloin kirjoittamaan, en miettinyt sitä, mitä minun olisi ollut syytä kirjoittaa, vaan kirjoitin vain kirjoittamisen pakosta.
Nykyisin ovat menneet kirjoitushalut , sekä kirjoittamisen pakot, ja kontakteja en ole saanut luoduksi.

viestiä lähettää,turhaan ei onnistu.
Sanon sinulle uzma, olet aika vähän vielä kirjoitellut tänne ja silti olen huomannut, että olet löytänyt jo hengenheimolaisen, se on paljon se.
Kirjoittele vaan sinnikkäästi ja tule tutuksi, kyllä viesteihisi vastataan ja niitä luetaan.

Minä en paljonkaan seuraa vastaillaanko minulle, minä vaan viestittelen ja luen.
Ajnkäyttöä ja aivojumppaa tämä on.

On oikeasti kiva kuulla, miten sinä elät ja toimit, siellä meistä kaukana.

SkillaN kirjoitti:

viestiä lähettää,turhaan ei onnistu.
Sanon sinulle uzma, olet aika vähän vielä kirjoitellut tänne ja silti olen huomannut, että olet löytänyt jo hengenheimolaisen, se on paljon se.
Kirjoittele vaan sinnikkäästi ja tule tutuksi, kyllä viesteihisi vastataan ja niitä luetaan.

Minä en paljonkaan seuraa vastaillaanko minulle, minä vaan viestittelen ja luen.
Ajnkäyttöä ja aivojumppaa tämä on.

On oikeasti kiva kuulla, miten sinä elät ja toimit, siellä meistä kaukana.

Lue lisää

uzma on mielenkiintoinen, vivahteikas ja viisas.

Maalaismies* kirjoitti:

uzma on mielenkiintoinen, vivahteikas ja viisas.

suomalainen,liikaa tempperamenttia,no isani oli hyvin tumma mistahan geenit tulivat.

uzma kirjoitti:

suomalainen,liikaa tempperamenttia,no isani oli hyvin tumma mistahan geenit tulivat.

Emme mekään tiedä geeneistämme paljon mitään. Sanotaan, että suomalaiset tulivat idästä, mutta se ei pidä paikkaansa. Etelästä, Euroopasta, Kreikasta lähtien kulku on käynyt pohjoiseen.

Kun suomalaiskansoja löytyy Venäjältä, se johtuu siitä, että he lähtivät protestanttien pelossa täältä sinne.

Suomi on kautta aikojen ollut läpikulkumaa. Tuskin kivikauden aikaiset ihmiset ovat esi-isiämme. Emme tiedä.

Maalaismies* kirjoitti:

Emme mekään tiedä geeneistämme paljon mitään. Sanotaan, että suomalaiset tulivat idästä, mutta se ei pidä paikkaansa. Etelästä, Euroopasta, Kreikasta lähtien kulku on käynyt pohjoiseen.

Kun suomalaiskansoja löytyy Venäjältä, se johtuu siitä, että he lähtivät protestanttien pelossa täältä sinne.

Suomi on kautta aikojen ollut läpikulkumaa. Tuskin kivikauden aikaiset ihmiset ovat esi-isiämme. Emme tiedä.

Lue lisää

Minun äitini oli sisarusparvensa tummin,Ukki sanoi aina että saitytön hevoskaupan päällisenä.Vaikka oli todella isä.

uzma kirjoitti:

suomalainen,liikaa tempperamenttia,no isani oli hyvin tumma mistahan geenit tulivat.

Olen lukenut näitä viestejä, en kuitenkaan ole päässyt selville, oletko Suomessa asuva ulkolainen, vai jossain muualla oleva suomalainen.

Olenko väärässä kun muistan jossain viestissä sinun kirjoittaneen aivan oikeaa suomalaista kirjankieltä?
Se vain pisti tekemään tällaisen tyhmän kysymyksen.

Maalaismies* kirjoitti:

Emme mekään tiedä geeneistämme paljon mitään. Sanotaan, että suomalaiset tulivat idästä, mutta se ei pidä paikkaansa. Etelästä, Euroopasta, Kreikasta lähtien kulku on käynyt pohjoiseen.

Kun suomalaiskansoja löytyy Venäjältä, se johtuu siitä, että he lähtivät protestanttien pelossa täältä sinne.

Suomi on kautta aikojen ollut läpikulkumaa. Tuskin kivikauden aikaiset ihmiset ovat esi-isiämme. Emme tiedä.

Lue lisää

ja baski ovat vanhimpia kielia Euroopassa,nain sanottiin bbc:n radio lahetyksessa.Muut kielet sekoittuivat kaupan kaynnin ja maaviljelyksen myota,suomalaiset suomalaiset vetaytyivat pohjoiseen erakoiksi,mutta mitenkas baski?

fiiuliN kirjoitti:

Olen lukenut näitä viestejä, en kuitenkaan ole päässyt selville, oletko Suomessa asuva ulkolainen, vai jossain muualla oleva suomalainen.

Olenko väärässä kun muistan jossain viestissä sinun kirjoittaneen aivan oikeaa suomalaista kirjankieltä?
Se vain pisti tekemään tällaisen tyhmän kysymyksen.

Lue lisää

Olen pahoillani tyhmästä kysymyksestäni.
Asuinpaikkasi nimittäin selveni kun kävi Galleriassasi.

Eikä sen minulle mitään olisi pitänyt kuuluakaan.
Kiva kuitenkin kun olet löytänyt nämä palstat.

fiiuliN kirjoitti:

Olen lukenut näitä viestejä, en kuitenkaan ole päässyt selville, oletko Suomessa asuva ulkolainen, vai jossain muualla oleva suomalainen.

Olenko väärässä kun muistan jossain viestissä sinun kirjoittaneen aivan oikeaa suomalaista kirjankieltä?
Se vain pisti tekemään tällaisen tyhmän kysymyksen.

Lue lisää

asun ulkomailla,puhun kielilla viinilasillisen jalkeen,kirjakielta sepa iloinen ylltys.

uzma kirjoitti:

ja baski ovat vanhimpia kielia Euroopassa,nain sanottiin bbc:n radio lahetyksessa.Muut kielet sekoittuivat kaupan kaynnin ja maaviljelyksen myota,suomalaiset suomalaiset vetaytyivat pohjoiseen erakoiksi,mutta mitenkas baski?

Lue lisää

Tuntuu oudolta etteivät espanjalaiset ja baskit tule toimeen keskenään, kun me olemme oppineet tulemaan toimeen Venäjän kanssa, jonka luulisi olevan vaikeampaa. Onhan siinä toki se ero, että olemme itsenäinen valtio.

Maalaismies* kirjoitti:

Tuntuu oudolta etteivät espanjalaiset ja baskit tule toimeen keskenään, kun me olemme oppineet tulemaan toimeen Venäjän kanssa, jonka luulisi olevan vaikeampaa. Onhan siinä toki se ero, että olemme itsenäinen valtio.

Lue lisää

lykattiin pohjanperille,mutta eivat he sentaan ole pommeja heitelleet.

uzma kirjoitti:

lykattiin pohjanperille,mutta eivat he sentaan ole pommeja heitelleet.

En tiedä. Olen yksinkertainen ihminen. Ajattelen vain, että pommit voivat joissakin olosuhteissa olla ainoa mahdollisuus. Jos lapseni näkisivät nälkää, minä menisin ja varastaisin.

Voi olla uzma, pelkään, että menemme vaarallisille vesille...

En ymmärrä aina mielipiteitäsi.
Jossain ketjussa mainitset minun tulleen paremmaksi kirjoittajaksi koska en pyytele anteeksi ja se on sinun mielestäsi hyvä.

Tässä viestissäsi taas mainitset toisen kirjoittajan kysymykseen
('Onko teeskentelyä, jos yrittää kirjoitella sopuisasti, ajatellen lukijaa, hänen tunne elämäänsä huomioiden, tai siis yrittäen olla pahoittamatta kenenkään mieltä.') vastaamalla ettei se ole teeskentelemistä, vaan sivistynyttä käytöstä.

Mitä eroa on anteeksi pyytämisessä, jos se esitetään vilpittömin mielin ja sitä tarkoittaen, ja siinä, jos yritetään kirjoittaa sopuisasti ajattelemalla kuitenkin aivan toisin kuin mitä kirjoituksessa ilmenee?
En ole lukenut Goethea enkä muitakaan filosofiaalisia ajatelmia, mutta eikö tässä lähistöllä ole teeskentely aivan nurkan takana.

fiiuliN kirjoitti:

En ymmärrä aina mielipiteitäsi.
Jossain ketjussa mainitset minun tulleen paremmaksi kirjoittajaksi koska en pyytele anteeksi ja se on sinun mielestäsi hyvä.

Tässä viestissäsi taas mainitset toisen kirjoittajan kysymykseen
('Onko teeskentelyä, jos yrittää kirjoitella sopuisasti, ajatellen lukijaa, hänen tunne elämäänsä huomioiden, tai siis yrittäen olla pahoittamatta kenenkään mieltä.') vastaamalla ettei se ole teeskentelemistä, vaan sivistynyttä käytöstä.

Mitä eroa on anteeksi pyytämisessä, jos se esitetään vilpittömin mielin ja sitä tarkoittaen, ja siinä, jos yritetään kirjoittaa sopuisasti ajattelemalla kuitenkin aivan toisin kuin mitä kirjoituksessa ilmenee?
En ole lukenut Goethea enkä muitakaan filosofiaalisia ajatelmia, mutta eikö tässä lähistöllä ole teeskentely aivan nurkan takana.

Lue lisää

Hyvä fiiuliN, tarkoitin kehuessani ettet pyytele enää anteeksi kuten ennen sitä, että mielestäni aikaisemmin vähättelit itseäsi, tavallaan pyytelit anteeksi kirjoittelemistasi.

Kirjoitin asian varmaan epäselvästi, koska joudun nyt itse pyytämään anteeksi, että sait väärän käsityksen. Tottakai vilpitön anteeksi pyyntö on hieno asia ja paikallaan.

Maalaismies* kirjoitti:

Hyvä fiiuliN, tarkoitin kehuessani ettet pyytele enää anteeksi kuten ennen sitä, että mielestäni aikaisemmin vähättelit itseäsi, tavallaan pyytelit anteeksi kirjoittelemistasi.

Kirjoitin asian varmaan epäselvästi, koska joudun nyt itse pyytämään anteeksi, että sait väärän käsityksen. Tottakai vilpitön anteeksi pyyntö on hieno asia ja paikallaan.

Lue lisää

Selvä kuin pläkki, olen jossain kuullut sanottavan.
Näinhän ne asiat selviävät, kysymällä ja vastaamalla.

Maalaismies* kirjoitti:

Hyvä fiiuliN, tarkoitin kehuessani ettet pyytele enää anteeksi kuten ennen sitä, että mielestäni aikaisemmin vähättelit itseäsi, tavallaan pyytelit anteeksi kirjoittelemistasi.

Kirjoitin asian varmaan epäselvästi, koska joudun nyt itse pyytämään anteeksi, että sait väärän käsityksen. Tottakai vilpitön anteeksi pyyntö on hieno asia ja paikallaan.

Lue lisää

olla kiltti maalaismies siksi täällä on mukava jutella kun saa tavata hienoja ihmisiä,vaikka itse puhuisikkin välistä mitä sattuu,

fiiuliN kirjoitti:

En ymmärrä aina mielipiteitäsi.
Jossain ketjussa mainitset minun tulleen paremmaksi kirjoittajaksi koska en pyytele anteeksi ja se on sinun mielestäsi hyvä.

Tässä viestissäsi taas mainitset toisen kirjoittajan kysymykseen
('Onko teeskentelyä, jos yrittää kirjoitella sopuisasti, ajatellen lukijaa, hänen tunne elämäänsä huomioiden, tai siis yrittäen olla pahoittamatta kenenkään mieltä.') vastaamalla ettei se ole teeskentelemistä, vaan sivistynyttä käytöstä.

Mitä eroa on anteeksi pyytämisessä, jos se esitetään vilpittömin mielin ja sitä tarkoittaen, ja siinä, jos yritetään kirjoittaa sopuisasti ajattelemalla kuitenkin aivan toisin kuin mitä kirjoituksessa ilmenee?
En ole lukenut Goethea enkä muitakaan filosofiaalisia ajatelmia, mutta eikö tässä lähistöllä ole teeskentely aivan nurkan takana.

Lue lisää

täällä on kenenkään aitoutta tietää, tämäkin aivan sillä mielellä, että en halua pahoittaa kenenkään mieltä.
Voisiko ajatella, että on tosi halu ajatella asioita ja vastauksia niin, että ne eivät loukkaisi ketään.
Useinkin saatan ärtyä jostakin, mutta mietittyäni asiaa en halua kirjoittaa ilkeästi ja siinä vaiheessa, kun kirjoitan ajattelen asiaa juuri niinkuin sanon.

Olen vain jostakin lukenut,että joku kirjoitus on mielistelyä, siksi kysyin tuon, mitä mieltä kirjoittajat ovat.
Minusta voi samaistua lukijan tuntoihin ja miettiä vastausta, siltäkin pohjalta , miltä tuntuisi olla viestin vastaanottaja.
Mitä minä esimerkiksi voittaisin, jos olisin kitkerä koko ajan, nauttisinko,en usko.
Tuntemattomalle ilkeillä, tietämättä mistä ja mikä hänen olotilansa silläkin hetkellä on.

Totta kai suoraan sanomisellakin on puolensa ja silloin ollaan rehellisiä, vai ollaanko, tätä kyselyä voi jatkaa loputtomiin, selkeää vastausta on kai vaikea saada.

Taitaa olla niin anteeksi pyynnöt, kuin teeskentelevät kirjoitukset, jokaisen itsensä joko, uskottava tai sitten ei, varmoja emme voi olla mistään.

Minulle on uusi ilmaisu"mielen tasot" ja mitä sillä halutaan ymmärrettävän. Mielelläni haluaisin "tasoista" saada lisätietoa.

Lukuisat tutkijat ovat yrittäneet kartoittaa mistä mielen monisäikeinen kokonaisuus muodostuu ja mitkä tekijät ovat siihen mahdollisesti vaikuttamassa. Vaikeaksi se on yleisesti havaittu mutta kaikillahan on mahdollisuus ajatella sitä omilla taidoillaan ja tiedoillaan.

Ehkä rimpsun aloittaja tarkoittikin mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä.

Magda kirjoitti:

Minulle on uusi ilmaisu"mielen tasot" ja mitä sillä halutaan ymmärrettävän. Mielelläni haluaisin "tasoista" saada lisätietoa.

Lukuisat tutkijat ovat yrittäneet kartoittaa mistä mielen monisäikeinen kokonaisuus muodostuu ja mitkä tekijät ovat siihen mahdollisesti vaikuttamassa. Vaikeaksi se on yleisesti havaittu mutta kaikillahan on mahdollisuus ajatella sitä omilla taidoillaan ja tiedoillaan.

Ehkä rimpsun aloittaja tarkoittikin mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä.

Lue lisää

Oikeastaan sanoit sen itse:"mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä."

Eikö tuosta jo ilmene tasot? Huippulahjakas jää kehittymättä huonoissa olosuhteissa, hän ei pääse tasolleen. Hänessä siis olisi mahdollisuudet, mutta hänen on tyydyttävä alempaan tasoon.

Miten nämä tasot vaikeita ovat? Siis se, että yksilöstä tietyissä olosuhteissa kehittyy erilainen, rikollinen tai pyhimys ja tuhat varianttia siltä väliltä. Eivätkö ne ole tasoja?

Jos tiedät paremman sanan, ehkä olet asiantuntija, mutta jos et ymmärrä mitä tarkoitan, ihmettelen.

Maalaismies* kirjoitti:

Oikeastaan sanoit sen itse:"mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä."

Eikö tuosta jo ilmene tasot? Huippulahjakas jää kehittymättä huonoissa olosuhteissa, hän ei pääse tasolleen. Hänessä siis olisi mahdollisuudet, mutta hänen on tyydyttävä alempaan tasoon.

Miten nämä tasot vaikeita ovat? Siis se, että yksilöstä tietyissä olosuhteissa kehittyy erilainen, rikollinen tai pyhimys ja tuhat varianttia siltä väliltä. Eivätkö ne ole tasoja?

Jos tiedät paremman sanan, ehkä olet asiantuntija, mutta jos et ymmärrä mitä tarkoitan, ihmettelen.

Lue lisää

Katso Suomen sanakirjasta mitä tarkoitetaan tasolla.

Magda kirjoitti:

Katso Suomen sanakirjasta mitä tarkoitetaan tasolla.

Luettelen Nykysuomen sanakirjasta tasolle annettuja merkityksiä: amatööritaso, ammatti-, asumis-, elin-, ennätys-, hinta-, kehitys-, korko-, koulutus-, kulttuuri-, kustannus-, laatu-, palkka-, peli-, siveellisyys-, terveys-, tulos-, tuotanto-, tyyli-, valistus-, varallisuus-, vuokra-, älykkyys-, huippu-, keski-, yleistaso.

Panen fiilan työkalupakkiin. Jos tämä ei riitä eikä mene perille, olen fiilaton.

Maalaismies* kirjoitti:

Oikeastaan sanoit sen itse:"mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä."

Eikö tuosta jo ilmene tasot? Huippulahjakas jää kehittymättä huonoissa olosuhteissa, hän ei pääse tasolleen. Hänessä siis olisi mahdollisuudet, mutta hänen on tyydyttävä alempaan tasoon.

Miten nämä tasot vaikeita ovat? Siis se, että yksilöstä tietyissä olosuhteissa kehittyy erilainen, rikollinen tai pyhimys ja tuhat varianttia siltä väliltä. Eivätkö ne ole tasoja?

Jos tiedät paremman sanan, ehkä olet asiantuntija, mutta jos et ymmärrä mitä tarkoitan, ihmettelen.

Lue lisää

Ilmeisesti ollaan erilinjoilla muutamassa asiassa; yksi asia on varma: meikä
ei pääse koskaan Maalaismiestä koulimaan kirjoituksen kirjoitusasusta
tai viestin selkeydestä.

valitettavasti

Maalaismies* kirjoitti:

Luettelen Nykysuomen sanakirjasta tasolle annettuja merkityksiä: amatööritaso, ammatti-, asumis-, elin-, ennätys-, hinta-, kehitys-, korko-, koulutus-, kulttuuri-, kustannus-, laatu-, palkka-, peli-, siveellisyys-, terveys-, tulos-, tuotanto-, tyyli-, valistus-, varallisuus-, vuokra-, älykkyys-, huippu-, keski-, yleistaso.

Panen fiilan työkalupakkiin. Jos tämä ei riitä eikä mene perille, olen fiilaton.

Lue lisää

Samaa sanakirjaa minäkin katselen, toivottavasti huomasit että mieli ei kuulu tasojen joukkoon.
vrt. omaa tekstisi:mielen tasot, siitä tämä spekulointi.
Menikö perille?

Magda kirjoitti:

Minulle on uusi ilmaisu"mielen tasot" ja mitä sillä halutaan ymmärrettävän. Mielelläni haluaisin "tasoista" saada lisätietoa.

Lukuisat tutkijat ovat yrittäneet kartoittaa mistä mielen monisäikeinen kokonaisuus muodostuu ja mitkä tekijät ovat siihen mahdollisesti vaikuttamassa. Vaikeaksi se on yleisesti havaittu mutta kaikillahan on mahdollisuus ajatella sitä omilla taidoillaan ja tiedoillaan.

Ehkä rimpsun aloittaja tarkoittikin mitkä eri ympäristö tekijät vaikuttavat kayttäytymiseen ja miten ne ilmenevät eri ihmisillä.

Lue lisää

On niin pitkä aika, kun psykologiaa olen lukenut, mutta eikös ne mielen tasot sieltä löydy kuitenkin. Yksi mielen taso oli alitajunta, tiedostamaton osa mielestä ja sitten tiedostettu osa. Ympäristön, koetun ja opitun vaikutus mieleen, uskomukset jne. Tämmöisiä tuli mieleen ennenkuin nukkumaan menen.

Magda kirjoitti:

Samaa sanakirjaa minäkin katselen, toivottavasti huomasit että mieli ei kuulu tasojen joukkoon.
vrt. omaa tekstisi:mielen tasot, siitä tämä spekulointi.
Menikö perille?

Lue lisää

Katsoppa sieltä mielen tasoista.

Leny kirjoitti:

On niin pitkä aika, kun psykologiaa olen lukenut, mutta eikös ne mielen tasot sieltä löydy kuitenkin. Yksi mielen taso oli alitajunta, tiedostamaton osa mielestä ja sitten tiedostettu osa. Ympäristön, koetun ja opitun vaikutus mieleen, uskomukset jne. Tämmöisiä tuli mieleen ennenkuin nukkumaan menen.

Lue lisää

Sammutan valon.
Näkyvistä katoaa
esineet, kaikki -
Yksi jää, yksi tähän:
mieliala, mieleni.

(Kotomichi)

Opettaa kirjoitti:

Katsoppa sieltä mielen tasoista.

löytyi mielen tasosta! Siitä vaan Magda opiskelemaan! Ehkä jotakin menee perille.