Mulla on hoitsuna täysrääkätty suokki,joka ei luota ihmisiin:
Kun hoitsu oli vielä ravuri,sillä oli miesvalmentaja,joka hakkas tätä kyseistä hevosta.
Heppa ei juossut muutakuin harjoitusraveissa
eikä hyvin menestynyt.
Kun hepan nykyinen omistaja osti tämän vauhkon
hepon,se pelkäsi ihmisiä.Kun se opetettiin,lensi omistaja selästä ja sillä murtu käsi.
Nyt nykyään heppa luottaa jonkin verran jo ihmisiin ja sillä pystyy ratsastamaan normaalisti.
Jos tunnette jonkin tällaisen ihmisen,sanokaa ettei heppoja saa rääkätä.
Kun hoitsu oli vielä ravuri,sillä oli miesvalmentaja,joka hakkas tätä kyseistä hevosta.
Heppa ei juossut muutakuin harjoitusraveissa
eikä hyvin menestynyt.
Kun hepan nykyinen omistaja osti tämän vauhkon
hepon,se pelkäsi ihmisiä.Kun se opetettiin,lensi omistaja selästä ja sillä murtu käsi.
Nyt nykyään heppa luottaa jonkin verran jo ihmisiin ja sillä pystyy ratsastamaan normaalisti.
Jos tunnette jonkin tällaisen ihmisen,sanokaa ettei heppoja saa rääkätä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pitäisihän sitä aina sanoa, mutta varsinkin ihmisille jotka omistavat kisahevosen, alkaa joskus ehkä raha olla tärkeämpää kuin itse hevonen. on estureita jotka pakotetaan hyppäämään korkeammalle kuin mitä ne osaavatkaan, kaksi ihmistä pitää puomin päistä kiinni, ja hevosen ylittäessa estettä he nostavat kohdalla puomia ylemmäs niin että se kopsahtaa kipeästi hevosen jalkoihin. Näin hevonen hyppää sitten kisoissa henkensä edestä.. Lisäksi on nämä 'walkerit' joille laitetaan takajalkoihin metalliketjut. Kun hevonen sitten ravaa, ketjut hakkaavat etujalkoihin jolloin hevosen on nostetava etujalkojen askellusta luonnottoman ylös jotteivat ketjut kerkeäisi satuttaa. Ravureillakin olen nähnyt monen laista 'koulutusta' ja olen itsekin hyvin surullinen tästä kaikesta :( Pitäkää ihmiset hevosistanne sellaisina kuin ne ovat, älkääkä eläkö liikaa unelmissa mitä ne voisivat olla pienellä kärsimyksellä.
Valitettavasti tollasia ihmisiä kuten sun jutussas oli, riittää! itekki tiiän yhen perheen joka osti heppoja eikä osaa käsitellä niitä.. Sille ei aina voi mitään,paitsi ilmotus eläisuojeluyhdistykseen. Mutta pitäis ensin olla varma ennenku minkäänlaisia ilmotuksia tehdään. Näkemäsi "rääkkäys" ei välttämättä olekkaan rääkkäystä vaan ehkä kurinpalautusta! Kunnon hevosihminen kyllä näkee missä on kurituksen ja rääkkäyksen raja. Kirjotinkin tämmösen jutun ikäänkuin niiden ihmisten muistiin jotka ehkä on ohimennen nähnyt ratsastajan hepan kans tappelemassa ym.. Älkää loukkaantuko!
Jooh,mäkin ostin viime joulukuussa 2-v. lämpösen orivarsan.. Niin hakattu paketti kun olla voi. Jalassa 9kk vanha kengänpuolikas.Ja kyynärät on ruvella vieläkin,kun on joutunut paskoissaan makaamaan. Kun sitä harjasi,joka kerta kun käsi nousi,hevonen hyppäs tasajalkaa. Ääntä jos tallissa korotit,poika painui karsinan perimmäiseen nurkkaan,nousi seinää vasten kannikat täristen ja vilkuili taakseen tyyliin 'lyötkö vai etkö lyö'... Ton ikäsen varsan kanssa sai kaikki elämän perusjutut opetella uusiksi. Nyt,vähän reilu puol vuotta myöhemmin mulla on luottavainen,todella seurallinen,kiltti otus,mikä hakeutuu luokse koko ajan. Se vaan työntäisi päätä syliin ja sekottaisi mun hiuksia niin kauan kun sen kanssa jaksaa seurustella. Eikä pelkää mitään! Mihinköhän siis tämänkin tarinan piti taas johtaa.. Eli liian monen hevosen kohdalla on käynyt tämä surullinen tarina,että kun omistajalla taito loppuu niin väkivalta alkaa. Kurinpalautus on eriasia kun pahoinpitely! Aiheesta pitääkin komentaa ja ojentaa. Mutta älytön kiusaus on turhaa. Jos tuntuu ettei onnistu oleminen puolin ja toisin,kannattaa luopua suosiolla. Tai hakea apua. Mutta.. Hakattukin hevonen vielä saavuttaa luottamuksen. Vaatii aikaa. Joskus paljonkin. Mutta kun sen luottamuksen saat,huomaat että se oli todella sen arvosta.Ei vaan kannata pitää turhaa kiirettä selkään nousussa yms. Omista aikaa ja yhdessäolemista hevosen ehdoilla. Vasta kun kaikki muu onnistuu,ala harjoittelemaan selkäännousuja. Ei pakolla,vaan ystävyydellä ja luottamuksella.