Haluaisin lapsen, mies ei...

Moi !

Tilanteeni on osittain samanlainen kuin omasi paitsi että olen jo 3kymppinen. Minulla on edellisestä avioliitosta 8 vuotias poika.

Kun aikaisemmin kävimme asiaa läpi nykyisen mieheni kanssa sovimme että hankimme lapsen 5 vuoden kuluttua. Nyt tuo aika on mennyt eikä hän kuulemma vieläkään halua lasta .... sanoo että ehkä myöhemmin.. tuo myöhemmin tuskin tulee koskaan. Alan itse olla jo sen ikäinen että riskit alkavat lisääntyä , mutta että vielä pitäisi odottaa...
En todella tiedä kauanko ?
Vai hankkiudunko vain raskaaksi ---- sopeutuisiko mieheni ajatukseen ??? Tuskin !!
Ja muutenkin lapsen hankinta tulisi olla yhteinen päätös..
Taloudellinen tilanteemme on ok. olemme molemmat työssä ja vähän jää säästöönkin joten en ymmärrä mistä kiikastaa...

olisin minä yksi orporukka peräkammarin poika joka ei ole vielä kertaakaan ollut naisen kaa silleen, ei ole vaan sitä pillua irronnut vaikka olen minä kerran kännipäissäni omalta mummoltanikin yrittänyt saada, no sehän vaan läppäs korville, no minä haluaisin siittää sinut raskaaksi jos vaan vähän neuvot mitä mun pitäis tehdä, koska olen kuitenkin jo nelkyttäviisvuotta ja kyllä tää tilanne alkaa jo vähän rassaa miuta, että jos oikeasti haluut sen lapsen niin laita mailiosoite tähän niin otan sinuun pikimiten yhteyttä..

Oma elämäntilanteeni on aivan sama kuin sinulla, siis oma ja avomieheni ikä, opiskelut loppusuoralla jne. Olemme seurustelleet 4,5 vuotta. Minullakin on vauvakuume ja puhun aiheesta usein miehelleni. En painosta, kunhan lörpöttelen. Hän on enimmäkseen kuuntelevalla kannalla, mutta kypsyy hiljalleen... En itsekään haluaisi vielä lasta, sillä emme ole vielä naimisissa. Alttarille astelemme kahden vuoden kuluttua. Uskon, että miehenikin siihen mennessä kypsyy asialle.

Kun kielsit neuvomasta, että vaihda miestä, niin eipä sinulle jää muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja toivoa parasta. Sinänsä tuo miehesi ratkaisu uran luomisesta kuulostaa hyvin rationaaliselta. Mutta en usko, että itse jaksaisin odottaa ainakaan kovin pitkälle, että mies luo uraansa - kyse on myös minun elämästäni. Sitä paitsi kyllä hän voisi edetä työelämässä lapsesta huolimatta - naisen kohdallahan se lapsen tulo vaikuttaa äitiysloman takia enemmän työsaralla.

Ettekö voisi pyrkiä jonkinlaiseen kompromissiin? Mielestäni ei kuulosta reilulta, että miehesi yksin saa päättää sopivan ajankohdan. Entäpä jos sopisitte, että miehesi on pari vuotta töissä ja sitten olisi lapsen aika? Joka tapauksessa vaatisin jonkinlaisia konkreettisia suunnitelmia asiasta, ettei vaan käy niin että odotat vuositolkulla ja lopulta miehesi ei ole koskaan valmis. Etenkin kun hän on vielä aiemmin ollut sitä mieltä, ettei halua lapsia lainkaan.

Ei munkaan mies halua lasta ja ollaan jo päälle kolmekymppisiä. Välillä asia itkettää. Itse en ole enää suostunut pillereitä syömään, sivuvaikutusten takia ja olen sanonut että mies saa hoitaa ehkäisyn tästä lähin. Minä en enää siihen asiaan puutu, enkä hae "katumuspillereitä" jos hän unohtaa kondomin. Itsepä kuitenkin olen ukkoni valinnut. Rakastan häntä enkä usko suhde tähän asiaan kaatuu.

hei! Sama tilanne täällä.. itse olen 21-vuotias ja avomieheni pian 24. Hän opiskelee ja itse olen töissä.. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja asuneet yhdessä vuoden verran.. mielestäni olisi jo aika lapselle.. mutta mieheni ei halua keskustellakkaan asiasta :( viimeksi kun asian otin puheeksi tiuskasi että me ei vauvoja tehdä :( ja sitä ennen oli sitä mieltä että ehkä 10 vuoden päästä :( entiedä mikä on, kun suhde on muuten kyllä kunnossa, ja alku aikoina hän oli sitä mieltä että lapsia voidaan hankkia kun ollaan seurusteltu muutama vuosi ja taloudellinen tilanne on ok. Missä mättää?

minulla kävi semmonen tilanne että mä seurustelin yhden miehen kanssa
ja se halusi ihan sehsiä ja siitä olisi voinut syntyä lapsi se mies ei ajatelllu
yhtäään pidemmän päälle se ajatteli vain itseään