Mitäs tekisitte näin kinkkisessä tapauksessa??
Olemme tuttavia/ystäviä vuosien takaa ja molemmat
perheellisiä ja huomasimme reilu vuosi sitten, että olemme ihastuneet ja jopa rakastuneet toisiimme. Nyt sitten olemme muutaman kerran salaa tapailleet, suudelleet ja tunteet on todella syviä. Kaipaamme toisiamme, kun olemme erossa.
Mutta emme halua loukata puolisoita/lapsia.
Pitäisikö jatkaa satunnaisia tapaamisia salaa, erota puolisoista vai erota toisistamme, mutta
sekin on täydellisesti mahdotonta, kun tapaamme
perheinä kuitenkin...
Miksi elämä on näin raadollista, ihanaa, kipeää, ihmeellistä???????????
Olisin tod. kiitollinen asiallisista kommeneteista.
Olemme tuttavia/ystäviä vuosien takaa ja molemmat
perheellisiä ja huomasimme reilu vuosi sitten, että olemme ihastuneet ja jopa rakastuneet toisiimme. Nyt sitten olemme muutaman kerran salaa tapailleet, suudelleet ja tunteet on todella syviä. Kaipaamme toisiamme, kun olemme erossa.
Mutta emme halua loukata puolisoita/lapsia.
Pitäisikö jatkaa satunnaisia tapaamisia salaa, erota puolisoista vai erota toisistamme, mutta
sekin on täydellisesti mahdotonta, kun tapaamme
perheinä kuitenkin...
Miksi elämä on näin raadollista, ihanaa, kipeää, ihmeellistä???????????
Olisin tod. kiitollinen asiallisista kommeneteista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikai kukaan voi tuollaista päätöstä tehdä puolestasi! Kaikki antamasi vaihtoehdot ovat huonoja eli tee oma päätöksesi. Salaa tapaaminen on väärin, puolisoista eroaminen on vaikeaa ja toisistanne eroaminen omien sanojesi mukaan mahdotonta.
mitä mieltä hän asiasta on ja päättäkää yhdessä, niin kuin avioliitossa usein on tapana.
palaveri nelistään - myös lapset voivat kyetessään osallistua ideoimiseen ja mahdolliseen äänestykseen.
leikkiä leikkiä nimeltä parinvaihto: kutsut parin kylään ja ruokailun ja viinien jälkeen ehdotat edellistä.
voi sitten myöhemmin tulla totista tottakin. Kuin ois? ;)
koska olen lähes samanlaisessa,sillä erolla että itse olen tällä hetkellä vapaana. Ja sillä erotuksella että en ole varma miehen tunteista minua kohtaan ja sillä erolla vielä että me emme ole olleet lähikontaktissa. Mutta juttusi lukiessani jotenkin vain niin kolahti samankaltaisuus. Ja se että toisaalta toivoisin meidän olevan noin pitkällä mitä te, mutta sitten taas tuntui helpottavalta että emme ole ,niin että en ole nyt juuri siinä tilanteessa kuin sinä kysymässä neuvoa..vaikeaselkoista :) mutta niin on asiakin ,tosi kamalaa kun tunteilleen ei mahda mitään,en osaa kyllä antaa muuta neuvoa kuin että kai elämässä on aina parasta loppujen lopuksi tehdä niinkuin on moraalisesti oikein..ja sen varmaan tiedät mikä ratkaisu se on..ei helppo mutta..oikea! Mutta vielä yksi suudelma suurella tunteella.. :)
Niinhän se olisi, mutta uskomattoman vaikeaa.
olemme asiasta keskustelleet, kumpikaan ei haluaisi toisistaan luopua, kun tällainen
rakkaus voi osua kohdalle vain kerran elämässä.
Mutta velvollisuuden tunteemme perheitä kohtaan on kuitenkin niin voimakkaita, että erot ei ole
mahdollisia, ainakaan vuosiin...ehkei koskaan. Ja voidaanko me näistäkään tunteista olla varmoja vielä vuosien kuluttua ?
Tunnemme toisiamme kohtaan ns. sielunsisaruutta voimakasta erootista vetoa,mutta jos ne hiipuu tilanteen toivottomuuden keskellä, mutta jollei, niin aika piinaa se on tulevaisuutta ajatellen.
Kiitos asiallisesta kommentistasi, onhan se varmasti niin, että itse ratkaisumme teemme...
aika näyttää.
suomaan saman myös miehellesi (jatkatte "avointa" avioliittoa molemmilla mahdollisuus muihin suhteisiin?). Vai haluatko vaan "molemmista" miehistä "rusinat"? Ole rehellinen ... edes itsellesi. Siinä vastaus - vaikka et siitä pitäisikään. Kannattaako menettää mukava ystäväperhe? Mieti vastauksia.
mulla vähän samanlainen tilanne. Mieheni kaveri on kiehtonut jollakin tapaa ihan siitä saakka kun olen hänet tuntenut eli 15 vuotta. Hän on nykyään poikamies, oli kuitenkin välillä pitkässä avoliitossa.
Suhteemme on tekstiviesti pohjalla. aluksi viestit sinkoilivat vain perjantai- ja lauantai-iltaisin pienessä huurussa ja olivat sitä tasoa että kyselin hänen naisjutuistaan. Nyt tilanne on hiljalleen muuttunut. Viestit kulkee myös arkena ja selvin päin. Ja usein liittyvät tavalla tai toisella seksiin tai lähinna sen puutteeseen. Lopulta hän aina ehdottaa, että menisin hänen luokseen ja kun niin en voi tehdä niin hän loukkaantuu heti. Sitten on monta päivää hiljaista kunnes tekstailu taas käynnistyy uudelleen. Olen tullut jollain lailla riippuvaiseksi noista viesteistä. Piristyn heti huomattavasti ja olen iloisempi kun hän antaa kuulua itsestään. On tämä niin kummallista. Minulla on perhe ja kaikkii asiat näennäisesti hyvin, mutta silti tuo toinen mies kiehtoo...
molemmat seksihän on ihanaa ... ja sitten katsotte, kuinka monta raatoa jäi taistelukentälle - valitettavasti ne vaan on yleensä lapsia.
Ap, jos miehesi sinua rakastaa - vaikeuksista huolimatta - niin mieti sitä tuskaa, minkä tulet hänen silmistään näkemään, kun asiat paljastuu. Se tuska välittyy myös lapsiisi sekoittaen heidän elämän: rakastatko heitä ja miestäsi. Vastaa näihin ja tee päätöksesi sitten. Oletko luvannut miehellesi joskus jotain? Mihin se "lupaus" hävisi? Eroa edes rehellisesti ennen kuin aloitat uuden suhteen.
Älä pelaa kaksoispeliä ... ainakaan ilman miehesi suostumusta - hän on se yksi pelaaja nelinpelissä (ja "ystäväsi" vaimo se neljäs). Lapset ovat niitä "siinä pelissä jalkoihin jääviä" tai pallopoikia tai ihan mitä vaan, jotka seuraavat peliänne hätääntyneenä pallojen perässä juosten ... ja yrittäen korjata teidän vanhempien välit, koska teitä rakastavat.
Etsit varmaan ymmärrystä vaan halusin sanoa tämän sinulle - kun kerta kysyit ratkaisua: RATKAISU ON SINUN tai sinun ja aviomiehesi (ei teidän kahden "kuhertajan"). En odota kiitosta/palautetta kirjoituksestani.
Voimia sinulle ja perheellesi.