Minä olen vihainen.
Olen vihainen, koska mieheni ei halua minua.
Olen surullinen, koska mieheni sanoo haluavansa minua ihan kauheasti; silti en saa häntä.
Olen paska, koska koen itseni tässä kutakuinkin ainoaksi syylliseksi tilanteeseen - minähän se tässä olen se, joka ei sytytä, eikö niin?
Olen yksin, koska en voi puhua miehelleni tunteistani, etten syyllistäisi tahtomattani (syyllistäminenhän on kaikkein pahinta mitä voi tehdä, olen tältä palstalta lukenut).
Olen onneton, koska jokainen kosketuskin muistuttaa jostain, mitä en ehkä koskaan tule saamaan.
Olen masentunut, koska tilanteen takia tunnen itseni niin huonoksi, rumaksi, liian läskiksi (167/80). Ennen pidin itseäni ihanana, kauniina, seksikkäänä ja muodokkaana.
Olen pettynyt, enkä halua hänen koskevan minua - itseasiassa olisi ehkä parempi, että nukkuisimme eri huoneissa.
Haluttomuutta on nyt jatkunut enemmän/vähemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Nyt viimeisen kuukauden aikana olemme tainneet tehdä sen kerran. Olemme kyllä yrittäneet, mutta minä menetän heti haluni, jos hän ei vaikuta innostuneelta. Olen niin jatkuvien pettymysten herkistämä, etten enää uskalla yrittää. En uskalla, sillä jokainen torjunta satuttaa kerta kerralta enemmän, vaikka tähän luulisi tottuvan ajan kanssa. Yhteiselämää meillä on takana kuutisen vuotta, mieheni on 28, minä 24. Eikä tämä ole sitä mitä minä elämältä haluan.
Mitä voisin tehdä?
Olen vihainen, koska mieheni ei halua minua.
Olen surullinen, koska mieheni sanoo haluavansa minua ihan kauheasti; silti en saa häntä.
Olen paska, koska koen itseni tässä kutakuinkin ainoaksi syylliseksi tilanteeseen - minähän se tässä olen se, joka ei sytytä, eikö niin?
Olen yksin, koska en voi puhua miehelleni tunteistani, etten syyllistäisi tahtomattani (syyllistäminenhän on kaikkein pahinta mitä voi tehdä, olen tältä palstalta lukenut).
Olen onneton, koska jokainen kosketuskin muistuttaa jostain, mitä en ehkä koskaan tule saamaan.
Olen masentunut, koska tilanteen takia tunnen itseni niin huonoksi, rumaksi, liian läskiksi (167/80). Ennen pidin itseäni ihanana, kauniina, seksikkäänä ja muodokkaana.
Olen pettynyt, enkä halua hänen koskevan minua - itseasiassa olisi ehkä parempi, että nukkuisimme eri huoneissa.
Haluttomuutta on nyt jatkunut enemmän/vähemmän viimeisen puolen vuoden ajan. Nyt viimeisen kuukauden aikana olemme tainneet tehdä sen kerran. Olemme kyllä yrittäneet, mutta minä menetän heti haluni, jos hän ei vaikuta innostuneelta. Olen niin jatkuvien pettymysten herkistämä, etten enää uskalla yrittää. En uskalla, sillä jokainen torjunta satuttaa kerta kerralta enemmän, vaikka tähän luulisi tottuvan ajan kanssa. Yhteiselämää meillä on takana kuutisen vuotta, mieheni on 28, minä 24. Eikä tämä ole sitä mitä minä elämältä haluan.
Mitä voisin tehdä?
Vastaukset 18
Vanhimmat
samassa veneessä ollaan, sillä erolla että olen mies
Enkä enää ole kovin vihainen, olen katkeroitunut!
ainoat asiat mitkä tässä enää mietityttävät ovat ne että kauanko jaksan olla puolisoni kanssa ennen kuin a.) petän b.)eroamme
Suosittelen että laihdutat. Ehkä sä sitten tunnet olosi seksikkäämmäksi. Semmonen 50 kiloa olis varmaan hyvä paino mihin yrittää päästä. Hanki vaikka kuntopyörä, katso mitä suuhusi pistät. Toinen on sitten että alat käymään salilla.
Just joo. Ei laihduttaminen ehkä kuitenkaan paranna kaikkia ongelmia ja pelasta parisuhdetta. Onhan kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka pitävät pyöreimmistä naisista ja jos alkuperäinen kirjoittaja on ollut nykyisissä mitoissaan suhteen alusta saakka, niin tuskinpa koko ongelma painosta johtuu???
Mä ehdottaisin, että puhukaa asiasta asiallisesti. Älä syyllistä miestäsi, äläkä itseäsi! Sanot suoraan ilman suurta draamaa, miltä sinusta tuntuu. Eli ei ehkä kannata kaikkein suurimmassa tunnekuohussa alkaa ladella totuuksia. ;) Kysy mieheltä, onko hän huomannut tapahtuneen muutoksen ja mitä hän siitä ajattelee. Te olette niin nuoria vielä, että kyllä tällaisesta pitäisi pystyä puhumaan - tulevaisuudessa saattaa ratkaistavana olla paljon pahempiakin pulmia.
Jos et kuulu Suomen painonnostomaajoukkueeseen, treenaa kehonrakennuksen maailmanmestaruuskisoihin tmv. niin olet selvästi ylipainoinen. Painoindeksisi on antamiesi lukujen perusteella 28,7, kun normaaliksi luokitellaan 20-25. Ehkä joku 60 kiloa olisi sinulle sopiva paino (tai muutaman kilon ylle tai alle ruumiinrakenteesta riippuen).
Suomessa nykyisin alkaa suurin osa olla sellaisia läskipontsoja, että oksat pois. Siitä johtuen ei saisi enää tosiasioita sanoa, ettei vain tule kenellekään paha mieli (varmaan tähänkin viestiin tulevat läskit vastalauseita heittelemään). Kylmä tosiasia on, että 80 kilon elopaino tuollaiselle keskimittaiselle naiselle on aivan liikaa. Monet sm-liigan jääkiekkoilijatkaan (siis miehet) eivät paina niin paljoa.
Miehesi haluttomuuden syitä en tiedä. Suurimmalle osalle miehistä liikaläskit ovat turn of, mutta on myös niitä, jotka kiihottuvat "isoista tytöistä". Mutta ihan oman terveyden nimissä kannattaisi kyllä hieman katsoa, mitä suuhun pistää ja harrastaa jotain liikuntaa. Nälissään ei kuitenkaan saa kuijottaa, vaan syödä oikeata evästä. Kunnon aamiainen, ruisleipää, vihanneksia, hedelmiä jne. lisää ruokavalioon, ei mäkkäri ja arnolds vierailuja joka päivä, limukka ei ole janojuoma, eikä sipsipussi ravitseva välipala. Jo näillä neuvoilla moni laihtuisi tässä maassa reippaasti (ja eläisi pidemmän ja terveemmän elämän).
Surullista, kuinka ihmiset antavat oman kroppansa mennä ihan piloille jo tosi nuorena. Uutta ruumista kun ei saa kaupasta, kun vanha on lopullisesti pilattu.
tuliko sulle nyt parempi olo? koitko paremmuutta ja fiksuutta kun valistit ketjun aloittajaa siitä että hän on lihava. Sitä muuten et voi tietää edes pelkkien lukujen perusteella. Silloin kun itse oli suunnilleen samoissa mitoissa en omasta enkä muiden mielestä ollut lihava. Nykyään kyllä olen.
Mutta kultapieni, parisuhteen ongelmat tuskin johtuvat kirjoittajan tai kenenkään muunkaan painoindeksistä. Mulle jäi epäselväksi mihin kommentillasi pyrit ja pääsitkö tavoitteeseesi. Kenenkään ylipaino ei johdu informaation puutteesta, jos niin luulit.
Surullista että jotkut antavat päänsä ja mielensä veltostua ajattelemisen puutteessa. Toivottavasti aikustumisprosessisi vielä jatkuu.
No mä oon kai sit toi "bodi-mimmi", koska jostain syystä mitoilla 167/80 miehet käy KUUMANA mun suhteen...
Läskit on yleensä helppoja, siitä se vaan johtuu. Monille miehille kyllä helppo pillu kelpaa.
niin sittenhän useimmat miehetkin on varsin helppoja? ja sen lisäks jotain mille en oikein löydä sopivaa adjektiivia...
itse en harrastais seksiä ihmisen kanssa jota en arvosta? mutta tietenkin jos seksin näkee lähinnä toiseen ihmiseen tapahtuvana masturboimisena niin silloin varmaan joku logiikka tuohonkin löytyy.
Olen KAUKANA helposta...!
Sitä paitsi - PEILI se totuuden näyttää eikä paino!
Olin lihavempi kuin sinä. Sitten päätin laihduttaa että josko mieheni haluaisi minua useammin. Nyt olen bmi 22 ja mies kyllä vinkuu seksiä. Vaan minuapa ei enää huvita koko touhu. Ja joka kerta kun mies sanoo minua kauniiksi, voin vain ajatella että hän valehtelee. Sanoi hän samaa silloinkin kun olin lihava, varmasti valehteli, miksei siis nytkin? Ja mitäpä mies nyt ei sanoisi seksiä saadakseen:D
Mielestäni sinun kannattaisi laihdutella.
Jos parisuhteenne ei siitä parane, et ainakaan häviä
siinä mitään.
Esim. vähähiilihydraattisella ruokavaliolla sinun
ei tarvi olla vatsa kurnien.
Rakenteestasi riippuen et näytä pönäkältä viellä 65-kiloisenakaan.
Aloita pudotus ja katso mitä tapahtuu...
Mielestäni asioihin perehtymättömien ei kannattaisi jaella täällä yhtään minkäänlaisia ruokavalioneuvoja, jos ei tunne toisen elämäntapoja ja tottumuksia. Eikä kenenkään pitäisi ottaa ohjeita tosissaan keneltäkään amatööriltä.
Tuo vähähiilihydraattinen ruokavalio voi olla hyvin tuhoisa. Hiilihydraatit ovat lihasten ja aivojen polttoainetta! Lihakset surkastuvat hiilarien karsimisesta miltei yhtä tehokkaasti kuin jos jättää proteiinin ruokavaliostaan. Hiilihydraateista niukka dieetti usein johtaa liian vähäiseen kuidun saantiinkiin. Ynnä väsymykseen.
Se ei siis sovi kenellekään, joka harrastaa liikuntaa, eikä kenellekään, joka haluaa olla vahvempi ja säilyttää lihaksensa. Eikä se sovi niille, jotka pitävät nopeammasta aineenvaihdunnasta. Jos haluaa säilyttää mielenterveytensä ja lihashallintansa, ei kannata alkaa karsimaan elintärkeitä hiilareita pois ruokavaliosta. Ja lihasmassan säilyttäminen on pysyvän painonhallinnan kannalta varsin tärkeää.
Ja muutenkin, tuskin kenenkään halukkuus siitä paranee, jos heikottaa, pää on kipeä ja lihakset tuntuvat voimattomilta.
Eri asia tietysti on ylimääräiset ja turhat nopeat hiilihydraatit eli sokeri - niiden käyttöä on syytä vähentää.
Ihmeellistä sekin, kun ongelmana on haluttomuus ja heikompi itsetunto, niin nämä painofasistit hyökkäävät heti kimppuun. Ei itsetunto parane pelkällä laihduttamisella ja jos se niin tekeekin... painosidonnainen itsetunto on sitten niin helposti menetettävissä.
Tjaa...mulla on samat "mitat" kuin sulla ja jostain syystä miehet "kuolaa" mun perään...?
Lukuisat muut miehet ovat antaneet ymmärtää, että kelpaan heille (ainakin seksiin). En tiedä, pitävätkö he minua ylipainon vuoksi helppona, mutta kuitenkin he lähestyvät - sormuksista ja vierellä olevasta miehestä huolimatta.
Tuo ei vaan lohduta, sillä minä haluan vain sen yhden ja tietyn miehen. Mikä tässä muka nyt on niin erilailla kuin viime talvena, ettei seksi suju?
...sinulla on! Oma vaimoni on jokseenkin saman kokoinen eli 170/80 (C-kupit) ja tosi ihana namupala onkin. Seksiä harrastamme edelleen 4-5 kertaa viikossa, toisinaan enemmänkin, mutta neljän lapsen perheessämme mahdollisuudet ja voimavarat on hiukan rajalliset. Onneksi makuuhuoneemme ovessa on sentään lukko. :-)
Liian läskiksi sinuakaan ei voi siis sanoa.
Olen pohtinut rakkauden ja sukupuolisen himon olemusta. Aito rakkaus ei kuole koskaan. Kun suhde alkaa, ovat molemmat mieltyneet myös toistensa ulkoiseen olemukseen. Yleensä silloin ollaan sopusuhtaisia. Mitkä olivat mittasi silloin suhteenne alussa?
Minua kiihottaa sopusuhtainen naisen vartalo. Jos kumppanini lihoisi esim 15-20 kg, niin todennäköisesti en enää kokisi häntä haluttavana. Rakastaisin häntä kuitenkin samalla tavalla kuin aina. Himo ja halu on vain jäänyt pois. Onko miehellesi tapahtunut näin? Joskus tapaa vanhoja tuttuja (naisia), jotka ovat lasten saannin tai turvallisen parisuhteen tuloksena lihoneet 20-40 kg. En koe heitä enää seksikkäinä, vaikka aikaisemmin näin olen kokenut. Olen samaa mieltä monen täällä olevan kanssa, jotka sanovat, että laihduta ja kiinteytä. Se voi toimia tapauksessasi. Tai etsi mies, joka pitää pyöreämmistä muodoista.
Olen koko suhteemme ajan ollut samanpainoinen, paitsi tietysti raskaana ollessani painoin lapsen verran enemmän. Mittani ovat suhteen alkua hieman pienemmät lisääntyneen liikunnan (juoksu, lenkkeily, kuntosali, siivoaminen) vuoksi. Vaatekokoni on 44/46 eli L. Tässäpä muitakin mittojani, kun kerran niin kovasti kiinnostaa: rinnanympärys 114 cm, vyötärönympärys 87, lantiolta 109, ranteenympärys 15, nilkanympärys 21. En yleensä koe itseäni aivan valtavaksi, sillä tosiasiassa minun ja keskiverto M-kokoisen naisen keskivartalon ympärysmittojen välissä on 8 senttiä. Se voi olla ulkopuolisen vaikea huomata, eihän se tee periaatteessa kuin 4 cm kummallekin sivulle lisää.
Tunnen itseni läskimmäksi, kuin mitä oikeasti olen vain TÄMÄN TILANTEEN TAKIA. Mieheni ei on haluton -> pienessä päässäni se tarkoittaa sitä, että en ole haluttava, ymmärrätkö?
Siis haluat häntä, mutta et kumminkaan halua?