Minun uusi kumppanin exä käyttää röyhkeästi hyväksi lastensa isän kiltteyttä.
Olisi luonnollista että lasten äiti ottaisi vapaata töistä jos lapsi on kipeä tai täytyy viedä hammaslääkäriin tms. kuin että isä eri paikkakunnalta lähtee hoitamaan lapsiaan jotka asuvat äidillään.
Jokainenhan priorisoi mikä on itselleen tärkeintä. Minä otan töistä vapaata hoitaakseen lapsiani enkä aina soita exälleni jotta pääsisin itse helpommalla.
Exälläni on uusi perhe ja elämä, meistä eri paikkakunnalla. Minä, lapseni ja uusi kumppani halutaan myös oman rauhan. Jokaisella on mahdollisuus uuteen onneen!
Se että yhteistä on eron jälkeen "vain" lapset ei tarkoita että jokaisen lapsiin liittyvän asian pitää vielä yhdessä hoitaa.
Kehottaisin kyseistäkin exää kuukauden hoitamaan omia lapsiaan aikuisena äitinä. Harjoittelemaan kantamaan äidin vastuuta. Miksi on lapsia hankkinut jos työ ja muu on aina tärkeämpää.
Tiedän itse, 10v. hajonneen 1.liittoni jälkeen, yksin kaiken huolen ja vastuun kantaminen oli aluksi raskasta.
Tämä on meillä ongelma koska rakkaani lapset ovat
usein meillä; ei säännöllisiä vierailuaijankohtia, minä työskentelen kotona, lapseni jakavat kotinsa, äitinsä huoneensa ja rauhansa näiden "vieraiden"lasten kanssa.
Olen kynnyksellä jatkaako vai lopettaako tämän muuten ihanan suhteen.
Olisi luonnollista että lasten äiti ottaisi vapaata töistä jos lapsi on kipeä tai täytyy viedä hammaslääkäriin tms. kuin että isä eri paikkakunnalta lähtee hoitamaan lapsiaan jotka asuvat äidillään.
Jokainenhan priorisoi mikä on itselleen tärkeintä. Minä otan töistä vapaata hoitaakseen lapsiani enkä aina soita exälleni jotta pääsisin itse helpommalla.
Exälläni on uusi perhe ja elämä, meistä eri paikkakunnalla. Minä, lapseni ja uusi kumppani halutaan myös oman rauhan. Jokaisella on mahdollisuus uuteen onneen!
Se että yhteistä on eron jälkeen "vain" lapset ei tarkoita että jokaisen lapsiin liittyvän asian pitää vielä yhdessä hoitaa.
Kehottaisin kyseistäkin exää kuukauden hoitamaan omia lapsiaan aikuisena äitinä. Harjoittelemaan kantamaan äidin vastuuta. Miksi on lapsia hankkinut jos työ ja muu on aina tärkeämpää.
Tiedän itse, 10v. hajonneen 1.liittoni jälkeen, yksin kaiken huolen ja vastuun kantaminen oli aluksi raskasta.
Tämä on meillä ongelma koska rakkaani lapset ovat
usein meillä; ei säännöllisiä vierailuaijankohtia, minä työskentelen kotona, lapseni jakavat kotinsa, äitinsä huoneensa ja rauhansa näiden "vieraiden"lasten kanssa.
Olen kynnyksellä jatkaako vai lopettaako tämän muuten ihanan suhteen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vaan ja elä kuule itekses toi loppuelämä. Kuka tommosen täydellisyyden kanssa jaksaiskaan.
Näyttää siltä, että tämä on sulle ongelma, ei lasten isälle!
Hän välittää lapsistaan ja vähän sinut kiukuttelusta. Aivan oikein.
Ja mitä tarkoitat" kehoitan kyseitä exää kuukauden hoitamaan lapsiaan aikuisena äitinä ja kantamaan äidin vastuun"! Eikö sama vastuu kuulu isällekin? Äitihän siinä on suuremman vastuun kantanut joka päivä.
Etpähän näytä itsekkään pärjäävän ilman miehen läsnäoloa, miten kuvittelet että lapset pärjää?
Mieti ennenkuin päästä suustasi sammakoita!
Opettele sinäkin kantamaan itsestäsi vastuu. äläkä takerru toisiin, ja vie isää lapsilta.
Nämä lapset ovat olleet isän vanhemmilla pe-to. Myös monet muut arkipäivät ja viikonloput. Isä maksaa äidille täyden elatuksen lapsista vaikka ovat kuitenki enemmän muualla kuin kotona. Äiti kun valitsi eron jälkeen satsata itseenä ja työhönsä.
vastuu kuuluu tosiaan myös äidille eikä vain isälle kuten tässä tapauksessa. Äiti kun sitä suurinta vastuuta kannakkaan vaan isä ja isänvanhemmat.
Nämä lapset ovat ihania lapsia ja vaihtoehtona on myös että lapset muuttaisivat meille ja vierailisivat äidillään kuten nykyään tekevätkin.
Pärjään hyvin ilman miehen läsnäoloa mutta päästin minä ja exänikin irti vanhasta elämästä, pärjätään
mekin! Lapseni tapaavat isäänsä joka toinen vkl ja hekin pärjäävät kun tietävät kenen luona asuu ja missä on KOTI.
Äläkä märise turhia, koska itselläsikin on huollettavia hoidettavana jotenka keskity niihin parisuhde riitojen sijaan. Kuules se joka toinen vkl ei tule toimiin pidemmän päälle. Ainoastaan pikku kakarat voidaan alistaa siihen systeemiin mutta kasvaessaan se homma ei enään pelaa.
Miehen pitää tukee ja auttaa kaikin keinoin edellistä perhettään ja lapsiaan selviytyyn ja sehän on hatun noston paikka sellaiselle miehelle joka ottaa vastuun eron jälkeenkin edellisestä perheestään. Jokainenhan on vanhassa elämässä ikuisesti kiinni jos on yhteisiä lapsia tehty. Ei silloin voi vastuuntuntoinen paeta enään ikinä menneisyyttään! Jos itse et tarvitse mitään tukee exältä niin kaikilla ei ole sama tilanne vaan etusijalla on aina lapset ja pitäisi ainakin olla mutta uudet ämmät saa joskus alaikäisten lasten isät hylkään lapsensa kokonaan valitettavasti.
Omat lapseni ovat fiksuja koululaisia ja heidän isän vkl ovat toimineet hyvin. Jos eivät joskus halua isälleen vkl viettämään jäävät kotiin! Meillä ei ole ongelmia siinä suhteessa.
Olen ehdottanut nykyiselle miehelle erätaukoa tai omia asuntoja mutta hän ei luovuta ja haluaa jatkaa meidän muuten ihanaa suhdetta!
Minä en sekaannu ent. mieheni nykyiseen elämään eikä hänen uusi perheensä meidän elämään - napanuora on joskus katkaistava jatkaakseen eteenpäin. Elämä jatkuu eronkin jälkeen, toisilla...!
Vastuuta on lapsistaan kannettava koska niitä on tähän maailmaan halunnut, myös lasten äiti jos ne hänellä asuvat. Onhan isän, (meidän) tai isänvanhempien näistä lapsista huolehdittava kun äiti ei sitä tee.
Yhteisten lasten asiota hoidetaan mutta on annettava toiselle mahdollisuus myös uuteen suhteeseen jos sellaisen itsekin joskuus vielä haluaa. Jokainen vanhempa rakastaa lapsiaan ja haluaa heille parasta, se on asia aivan erikseen.
Ei ole kuule lasten hylkäämisestä kyse vaan siitä että exä kehtaa pompottaa ent. kumppaniaan eikä itse ole poissa töistä lasten takia. Minä en kehtaisi roikkua. Kait se ymmärtää jos joskus itse löytää itselleen uuden rakkauden. ELÄ JA ANNA MUIDENKIN ELÄÄ.
Luo sinäkin uraasi työmarkkinoilla, äläkä valita jos suhteesi on mennyt perseelleen. Eiköhän nyt olisi jo aika luoda jotain muuta elämässä kuin ripustautua miehiin jos kerran olet epäonnistunut edellisessäkin suhteessa. Taasko jälleen kerran yrität saada itsesi paksuksi jollain äijällä jotta ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään, alkaan ottaan vastuuta omasta elämästään ja elään itsenäisesti? Koitat taas ripustautua johonkin ensimmäiseen helppoon joka sinusta on sattunut kiinnostuun. Roikkuva tyyppi olet ja teet sen salakavalasti ettet edes itse tiedosta riippuvaisuuttasi. Sen näkee siitä jo että te asutte yhdessä jo näin aikaisessa vaiheessa. Mieti itse mitä ratkaisuja olet valmis tekeen pelkän alkuhuuman nimissä, joita jotkut nimittää jo jopa rakkaudeksi mikä on todella naurettavaa!
Jos nainen luo uraa niin töistä ei olla poissa?!! Mutta lapsistaan ollaan ja heitetään ne isälle.
Minulla on työ ok.
Minulla on kaksi kaunista, älykästä lasta joita rakastan. Olen ollut sterilisaatio jonossa pitkään ja nyt saanut ajan. En hanki itseäni raskaaksi! Olen ottanut vastuuta minun ja lasteni elämästi erittäin hyvin onnistuen jo hyvin pitkään. Tulen taloudellisesti hyvin toimeen ilman ketään miestä. En ole ripustautunut ensimmäiseen helppoon joka on minusta kiinnostunut!!.."Katselin" aikani muitakin
mutta kun meillä nyt muuten natsaa; me ja kaikki 4 lasta niin miksi ei saatais elää onnellisesti ja toivon samaa myös hänen exälleen. Ollaan kummatkin onnellisia löydettyämme toisemme, paljon yhteistä.
"The greatest thing, you'll ever learn is just to love and be loved in return." Voi kun sinäkin voisit tuntea rakkauden ihanuuden joskus.
lopun ikää! Rakkaus on sitä ettei koskaan hylkää toista vaikka mitä vastoinkäymisiä tulisi vaan koittaa aina selvittää kaikki ongelmat mitä eteen tuleekin. Sillä lasten kanssakin voi tulla mitä tahansa ongelmia eikä niitäkään voi hylätä, vai voiko?
Onko helpompi hylätä kumppani ongelmien tullessa kuin lapsensa? Ei auta vaikka olisi kuinka paljon ns. yhteistä ja miten paljon oli sinulla yhteistä edellisen miehesi kanssa? Miksi et saanut sitä suhdetta toimiin yhteisestä huolimatta? Kun kerran vaadit ja tunnet suhteen toimivan vasta "yhteisen" tunnettuasi niin nytkö vasta sillä "yhteisellä" on jokin merkitys?
Vaihtelemalla miehiä et tiedä rakkaudesta yhtään mitään koska suhteesi ei ole koskaan päässyt rakkauden asteelle. Et tiedä mitään todellisesta rakkaudesta koska se tulee vasta pitkän ajan kuluessa suhteeseen jos on tullakseen. Älä uskottele ja haihattele mitään pintapuolista alkuhuumaa muka rakkaudeksi, jota se ei todellakaan ole.
Ihmissuhteesta toiseen hyppimistäkö sinä luulet rakkaudeksi? Uskomatonta että noin tyhmiä aina riittää!
Asia on vieläkin arka ja kipeä, mutta kun niin ihmettelet miksi "vaihoin" kunnolliseen mieheen (kuten lapsenikin sanovat!)..
Jätin ent. mieheni hänen alkoholi- ja väkivalta ongelmiensa takia. Myös silloiset yhteiset ystävät jättivät hänet. "Porttikiellon" on saanut myös minun sukulaisilta.
Hän tietää itse ongelmansa, nyt hänen nykyinen vaimo taistelee samojen ongelmien kanssa kuin minä silloin (en enään, eikä myöskään lapseni.) He hyppäsivät suhteesta suhteeseen.
Miehellä on rikosrekisterissä merkintä minuun kohdistuneeseen pahoinpitelyyn ja takana oikeudenkäynnit. Alkoholismi on sairaus enkä minä tai lapsemme jaksaneet juoppoa isää.
Tiedän kyllä mitä on todellinen rakkaus, rakkaudesta syntyi meidän molemmat lapsemme. Mutta sietokykynsä on jokaisella enkä aio sinulle selitellä kuinka hakattuna olen aikoinaan ollut.
Lasteni isä rakastaa lapsiaan ja siksi meillä on käräjänpäätös hänen tapaamisista. Lapsia ei hylätä mutta tyhjän väkivaltaisen suhteen saa tosiaan hylätä. Sen verran itekäs ja järkevä on oltava.
Ed.aviomieheni kanssa meillä ei juurikaan ollut mitään yhteistä kuin osoite ja lapset.
Jos on yhteisiä harrastuksia, ajatuksia, periaatteita on helpompi rakastaa. Olin silloin nuori ja sinisilmäinen, kaikki tekevät jokus "virheitä". Paljon opin siitä liitosta kuitenkin. Selvinpäin hän katui syvästi tekojaan ja vannoi meille kaikille parantuvansa pyytäen kaikilta anteeksi.
Elän kuitenkin vain tämän yhden elämän ja olen kyllä nyt onneni = tämän ihanan uuden miehen ansainnut. Olemme niin onnellisia kuin vain kaksi ihmistä voi olla.
Rakkaus pitää sisällään niin paljon erillaisia asioita ettei niitä voi alkaa selittelemään ja se on jokaisen suhteen oma henk.kohtainen tunne ja luottamus.
Alkuperäinen asia on jos muistat: rakkaani lasten äiti joka ei ole löytänyt sitä omaa rauhaa vielä ja roikkuu lastensa isässä kiinni vielä, vaikka itse halusi erota. Olen vain tämän "äidin" itsekkääseen käytökseen väsynyt.
Hyvää yötä ja onnellista jatkoa sinunkin suhteellesi!
Joka lähivanhemmaksi päättää ryhtyä, kantaa tietenkin suuremman vastuun lasten arjen pyörittämisestä.
Jos et halua olla lähi, niin sitten vaan asiat rullaamaan sos.toimen kautta. Kestäisit varmaan TODELLA hyvin sen, että exäs uusi nainen VEISI vielä lapsesikin.
Uusi perhe on uusperhe, sinä et enää siihen kuulu. Koita nyt jo vähän rajoittaa itsesi tunkemista sinne, sulle nauraa naurismaan aidatkin ;D
Olen vähän eri mieltä kanssasi - monestakin mainitsemastasi asiasta.
Ensinnäkin, missään ei ole kielletty, etteikö eronkin jälkeen voisi jokaisenkin lapsiin liittyvän asian hoitaa yhdessä.
Toiseksi, miksi exän pitäisi hoitaa lapsiaan yksin edes sitä ehdottamaasi kuukautta? Lapset ovat heidän yhteisiä lapsia siitä huolimatta, että isä asuu nyt kanssasi.
Ja kolmanneksi, moitit äitiä siitä, että on lapsia hankkinut, vaikka työ ja muu on tärkeämpää. Mieti nyt vähän!!!!! Miksi se isä sitten hankki niitä lapsia, jos sinä olet tärkeämpi?
Kuten sanoit, jokainen priorisoi mikä on itselleen tärkeintä. Miksi miehesi lapset eivät saisi olla tärkeämpiä kuin sinä?
Äitikin, voisi lapsilleen "uhrata" vähän aikaa. Miksi lapset asuvat äidillä je elatukset maksetaan hänelle kun lapset ovat suurimman ajan muualla??
Ei isä lapsiaan jätä vähemmälle jos on aloittanut uuden suhteen. Omat lapset ovat (pitäisi olla!) aina ykkösinä, siitä ei voi kukaan uusi kumppani kilpailla.
Ei ole mitään väärää että isä hoitaa, vie lapsiaan lääkäriin, ottaa sairaan lapsen "takia" vapaata. Se on vanhemmuutta vaikka ed. kumppanin kanssa ei ole tullut toimeen ja on tullut ero molemmat ovat vanhempia vaikka lapsi olisi 18v. tai ? Mutta tämä pitäisi olla luonnollista molemmin puolin, äidillekin. Onhan äiti lastensa ÄITI.
Tottakai minä olen uudelle miehelleni tärkeä ja hänkin minulle, siksi nautimme yhteisestä elämästämme mutta aina oma lapsi on tärkeämpi! Kuten omien lasteni kohdalla, lapseni ovat hyvin läheisiä uuden mieheni kanssa mutta lasteni isä on heille kuitenkin ISÄ.
Yhteen mennään ja rakkaudesta hankitaan lapset ei sitä silloin ajattele että jos joskus erotaan niin.. Kun vanhemmat eroaa se vie lapsiltakin paljon turvallisuuden tuntua joka ilmenee kaikilla erolapsilla omalla tavallaan. Siksi jankkaan myös tämän äidin tärkeydestä huolehtia lapsistaan.
Uuden suhteen voi huoletta aloittaa ja silti, aina olla lastensa vanhempa. Ei vain voi heittää kaikkea vastuuta isälle ja itse vaan mennä.
Monesti näin käy miehille/isille mutta nyt on asia toisin, surullista. Olkoon huolehtimatta lapsistaan jos ei kerran kiinnosta, aikahan tekee tehtävänsä..
Luin kirjoituksiasi ja luulen ymmärtäväni mitä ajat takaa ja mitä ajattelet.
Ensinnäkin haluan sanoa, että hyvin on noita sanomisiasi väännetty ja käännetty siten, että sinä olisitkin vastuuton suhteesta toiseen hyppivä jne.
No...halusin siis sanoa, että sen minkä kirjoituksistasi ymmärsin, tunnut todella vastuuntuntoiselta ja kunnon maalaisjärjellä varustetulta ihmiseltä. Olen itse samaa mieltä asioista. Kaikilla on oikeus rakkauteen ja elämään myös sen epäonnistuneen suhteen jälkeenkin. Eikä aina rakkaus riitä suhteen ylläpitämiseen, koska voi olla kaikenlaista (kuten alkoholismia, pahoinpitelyitä ym.), joiden vuoksi kannattaa todellakin erota. Enemmän tuhoaa niin lapset kuin puolison se, että jatkaa tuhoisassa suhteessa. Joskus on vain parempi erota ja silti elämä jatkuu tai on jatkuttava. Jokainen sitten valitkoon elääkö katkeruuden ja koston maailmassa vai jaksaako edelleen uskoa hyvään ja rakkauteen. Jos käy vielä niin onnellisesti, että löytää uuden rakkauden, niin sitä kannattaa vaalia. Lapset ovat tosi tärkeintä maailmassa, mutta maapallo pyörii auringon ympäri, eikä ihmisten navan ympäri. Joten mielestäni lapsien kanssa voi olla hyvä ja tasapainoinen suhde eronkin jälkeen ilman, että etävanhemman tarvitsee alistua exän pompotteluun.
Olen tätä kskustelua seuraillut, ja tämän kirjoituksen kanssa olen täysin samaa mieltä.
On ihan sama mitä tälle palstalle kirjoittaa, aina on ihmiset syyttelemässä ja suorastaan vaativat sinua jättämään miehesi.
Älä välitä noista kirjoituksista, he eivät tiedä oikeasta rakkaudesta välttämättä yhtään mitään.
Kaikkea hyvää sinulle, ja miehellesi, ja lapsille tietenkin. Rakastakaa toisianne, olette toisenne ansainneet:)
Kiitos sinulle ja nim. "elämää sittenkin" sanoistanne!
Me olemme todella onnellisia yhdessä, koko paketti!
Uskon, hiljaa hyvää tulee.
Kaikkea hyvää onnensa löytäneille ja sitä etsiville.
Meillä ongelma on hieman samanlainen, mutta meidän tapauksessa puolisoni lapset ovat (yleensä) joka toinen viikonloppu meillä.
Muuten välimatka lapsiin on vajaa sata kilometriä. Tästäpä aiheutuukin epäsopua siinä milloin lapset meille haetaan/tuodaan. Kuskaamisesta ei sinänsä ole ollut erimielisyyksiä, vaan se hoidetaan puoliksi ja homma on toiminut ihan hyvin. Kummastakin päästä on joustettu ja kyydittäminen sovittu tilanteen mukaan. Lasten "vierailu"ajankohdat vain tuottavat useasti harmaita hiuksia. Kun meidän pitäisi olla kotona ottamassa lapsia vastaan juuri silloin kuin heille (lasten äiti ja hänen puolisonsa) sopii. Vaikka meillä olisi töitä tms. Ja nyt on siis kyse kellonajoista. He eivät voi sopia esimerkiksi ystävillään vierailua kahta tuntia eteenpäin vaan meidän täytyisi sovittaa työaikamme (ei edes liukuvat työajat) niin että olemme (jompikumpi) silloin "kahta tuntia aikaisemmin" lapsia vastassa. Tai muuten saamme lapset luoksemme vasta esim. päivää myöhemmin (viikonloppu on lyhyt muutenkin) tai emme ollenkaan. Sama homma silloin kun lapset viedään/haetaan takaisin. Sitten on myös ollut näitä tapahtumia, että olemme puolisoni kanssa varanneet itsellemme lomareissun "lapsettomalle" viikonlopulle, ja onkin käynyt niin, että olemme saaneet lapsilta kuulla (alle kouluikäisiä) edellisenä viikonloppuna, että äiti ja hänen puolisonsa lähtevät lomalle seuraavana vloppuna ja lapset tulevat silloinkin meille. Ei siinä muuten mitään, mielellämme näemme lapsia mahdollisimman usein, mutta meidän on täytynyt perua oma reissumme. Ilmeisestikin meidän olisi pitänyt ilmoittaa mitä teemme vapaana viikonloppunamme, eikä niinpäin, että he olisivat kysyneet olemmeko jo suunnitelleet jotain ja voiko lapset tulla luoksemme jos he lähtisivätkin silloin matkalle...kuulostaako tämä kenenkään muun kuin omasta mielestämme hieman nurinkuriselta? Me kun olemme luulleet, että ilmoitusvelvollisuus kuuluu niille, jotka poikkeavat tai haluaisivat poiketa tavanomaisesta/sovitusta järjestelystä...? Se myös askarruttaa, että missähän vaiheessa lasten äiti & kumppani olisivat asiasta meille ilmoittaneet, jos emme olisi kuulleet sitä lapsilta...päivää-paria ennen, vai olisivatko lapset vaan ilmestyneet ovelle...?
Mielestämme tällainen ei ole aivan reilua, mutta siihen meidän on tyydyttävä. Onneksi tällainen ei kuitenkaan ole kovinkaan iso ja mullistava asia, ja elämä rullaa hyvin. Eihän kaikki voi olla täydellistä ja mennä juuri niinkuin itse haluaisi. Ilman huonoja päiviä hyvät päivätkin menettäisivät loistonsa :)