Tässä oma tarinani kyseisestä aiheesta...
Olen nyt noin vuoden ajan seurustellut aika ns. vaihtelevasti tyttöystäväni kanssa. Hänellä jo suhteen alkuvaiheessa huomasin kaksi eri persoonaa, aluksi itsekkin vain naureskellen puhuin hälle tästä asiasta ja syytin itseäni luuloharhaisuudestani.
tyttöystävälläni on kaksi persoonaa.
kiltti, joka välittää, ottaa huomioon ja osaa katsoa asioita niitten oikeista näkökulmista ja jonka lähellä minun on maailman paras olla.
paha, jolloin hän sulkee silmänsä kaikelta, sulkee itsensä, ei tunne mtn, ei muista pitkiä keskusteluja myöhemmin, uskottelee kaiken olevan hyvin, uskottelee itselleen ja muille että tekee kaiken vain että muilla olisi hyvä olla, vaikka todellisuudessa menee siitä mistä aita on matalin ja loukkaa kaikkia ympärillään.
olen huomannut että häiriö tulee päälle stressistä. ympärillämme on ollut ihmissuhde kiemuroita sekä tyttökaverini ex-vaimo, joka on meidän molempien ystävä...mutta viime aikoina tuottanut erityisen paljon stressiä ja kitkaa suhteeseemme ja muutenkin. lisäksi perheongelmat, työstressi ja muut sairastelut.
ahdistuksen tullessa päälle hänen koko olemus muuttuu, ääni, ilmeet ja käyttäytyminen.
häneen on vaikea saada mtn kontaktia. hän on vaan ahdistunut kaikesta ja sulkee kaiken. on niin kuin millään ei olisi mtn väliä.
kunnes taas hyvä kausi tulee ja tuntuu taas ihanalta olla yhdessä ja rakastaa.
ollaan kaksi kertaa aijemmin erottu ja erot aina kestäneet sen ajan että ahdistuskausi on mennyt ohi.
tällähetkellä hänen ahdituskautta on jatkunut jo kuukauden ja sinä aikana hän on taas ehtinyt rikkoa minut pieniin palasiin.
haluaisimme molemmat olla yhdessä ja että suhteemme toimisi, mutta tyttöystäväni sairaus repii meidät erilleen.
olemme keskustelleet että hän kävisi lääkärillä ja saisi lähetteen psykiatriselle, mutta sitten taas tulee huono kausi ja hänessä ei olekkaan mtn vikaa omasta mielestään.
taistelenko nyt ihan turhaan?
Olen nyt noin vuoden ajan seurustellut aika ns. vaihtelevasti tyttöystäväni kanssa. Hänellä jo suhteen alkuvaiheessa huomasin kaksi eri persoonaa, aluksi itsekkin vain naureskellen puhuin hälle tästä asiasta ja syytin itseäni luuloharhaisuudestani.
tyttöystävälläni on kaksi persoonaa.
kiltti, joka välittää, ottaa huomioon ja osaa katsoa asioita niitten oikeista näkökulmista ja jonka lähellä minun on maailman paras olla.
paha, jolloin hän sulkee silmänsä kaikelta, sulkee itsensä, ei tunne mtn, ei muista pitkiä keskusteluja myöhemmin, uskottelee kaiken olevan hyvin, uskottelee itselleen ja muille että tekee kaiken vain että muilla olisi hyvä olla, vaikka todellisuudessa menee siitä mistä aita on matalin ja loukkaa kaikkia ympärillään.
olen huomannut että häiriö tulee päälle stressistä. ympärillämme on ollut ihmissuhde kiemuroita sekä tyttökaverini ex-vaimo, joka on meidän molempien ystävä...mutta viime aikoina tuottanut erityisen paljon stressiä ja kitkaa suhteeseemme ja muutenkin. lisäksi perheongelmat, työstressi ja muut sairastelut.
ahdistuksen tullessa päälle hänen koko olemus muuttuu, ääni, ilmeet ja käyttäytyminen.
häneen on vaikea saada mtn kontaktia. hän on vaan ahdistunut kaikesta ja sulkee kaiken. on niin kuin millään ei olisi mtn väliä.
kunnes taas hyvä kausi tulee ja tuntuu taas ihanalta olla yhdessä ja rakastaa.
ollaan kaksi kertaa aijemmin erottu ja erot aina kestäneet sen ajan että ahdistuskausi on mennyt ohi.
tällähetkellä hänen ahdituskautta on jatkunut jo kuukauden ja sinä aikana hän on taas ehtinyt rikkoa minut pieniin palasiin.
haluaisimme molemmat olla yhdessä ja että suhteemme toimisi, mutta tyttöystäväni sairaus repii meidät erilleen.
olemme keskustelleet että hän kävisi lääkärillä ja saisi lähetteen psykiatriselle, mutta sitten taas tulee huono kausi ja hänessä ei olekkaan mtn vikaa omasta mielestään.
taistelenko nyt ihan turhaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuo vaatii todella molempien panostusta,tosin on vaikeaa yksin jos toinen aika ajoin sulkeutuu.mitä pidemmälle tuo hänen luultavasti sairautensa etenee luulen että sitä vähemmän näet tuota rakastavaa tyttö ystävää.luulen että paha,ahdistus ja itsekeskeisyys pääsee etusijalle jos ei nopeasti tee asialle jotain.syynä epäilen masentuneisuutta ehkä ahdistusta jotain tämän suuntaista.itse joskus masennun.silloin voin sanoa että olen meilkeinpä saman kaltainen kuin tyttö ystäväsi.nyt sinun pitäisi löytää ratkaisu tuohon millä saisit hänet hoitoon.kerrot kuinka ihana ja rakastettava on joten se mielessäsi kannattaa ryhtyä toimeen.nämä nyt ovat vain minun mielipiteitäni ei siis mitään lääkärin suusta kuultua...jos saisit jonkun tyttö ystävällesi läheisen mukaan sinua ja häntä auttamaan.vaikka puolison äiti.toivon todella sinulle jaksamista.en tiedä kuinka omani on pysynyt rinnallani mutta olen kyllä itsekkin tehnyt itseni kanssa töitä.olen myös miehelleni kiitollinen että on jaksanut.joten jaksamista vielä ja toivottavasti apu löytyy....
Mitähän jos...mitähän jos antaisit hänen olla silloin kun huomaat että stressi painaa. Antaisit tilaa rauhoittua levätä ja rentoutua.
Mikään ei voi olla rasittavampaa kuin se että kokoajan joku haluaa huomiota, tuo itseään jatkuvasti esiin, vaatii koko ajan huomatuksi tuloa.
Ongelmaanne sen syvemmin perhetymättä tulee mieleeni lähinnä se että olette varsin nuoria vielä ja suhteennekin on tuore joten 'omien kuvioiden' löytyminen vie aikansa.
Kylläpä kuulosti tutulta... Siis olen täysin kuin tyttöystäväsi. Juuri noin minussakin on kuin kaksi eri persoonaa; kun on hyvä kausi olen kuulema maailman ihanin kumppani, kun taas huono kausi sen kyllä huomaa kaikki läheiset. Minusta tulee välinpitämätön, ärtynyt, hiljainen ja rakkauteni kumppaniani kohtaan myös tuntuu hävinneen. Itselläni on epäilty tunne-elämältä epävakaata persoonallisuushäiriötä ja 2-suuntaista mielialahäiriötä (miks noi nimitykset on nii helskutin pitkiä!! :)
yritä vain jaksaa. Tyttöystävälläsi todennäköisesti on jotain samaa kuin minulla on epäilty olevan. voin puhua omasta kokemuksestani, että kyllä kannattaa silti yrittää jatkaa ja oppia tuntemaan tyttöystäväsi mielenterveysongelma läpikotaisin. Aina se hyvä kausi sieltä tulee huonomman jälkeen. Vaikeaa toki on, mutta kaikista vaikeinta on tälläisella ihmisellä itsellään. Mulla on usein niin syyllinen olo kun huono kausi iskee ja satutan tahtomattani kumppaniani.
Tsemppiä teille, mekin yritetään... Ja lääkitysasiaa kannattaa todella miettiä joten eikun lääkärin juttusille ehdottomasti.
Ei sitä aina jaksa jatkuvasti olla iloinen, hyväntuulinen ja toimelias. Välillä on huonompiakin päiviä. Täysin normaalia.
Toivottavasti tästä on apua. Puhu asiasta myös hänen vanhempiensa kanssa, älä pelkästään jätä asiaa teidän välillenne sillä vanhemmat eivät pakosti tiedä asiasta mitään mutta pystyvät yhdistämään asioita jos hän on käyttäytynyt samalla tavalla aikaisemminkin. Yleensä tällaisista ongelmista kärsivät henkilöt eivät pakosti itse tiedosta asiaa, tai jos tiedostavat, pitävät sen itsellään ja pyrkivät pitämään sen salaisuutena. Valitettavasti meidän yhteiskunnassamme ihmistä joka kärsii jostain mielenterverveyshäiriöstä, pidetään leimattuna. Tämän takia moni ei puhu asioista siten kuin pitäisi. Olisi myös hyvä jos keskustelisit asiasta lääkärin kanssa koska he tietävät paremmin mitä pitäisi tehdä. Tyttöystäväsi tuskin pystyy itse vaikuttamaan asiaan millään tavalla. Toisin sanoen: jos saat kuumeen, niin sitten saat kuumeen ja se pitää kärsiä loppuun asti! Lääkäri pystyy ainakin antamaan asiaan jonkinlaisia neuvoja ja jopa ehkä jossain määrin diagnosoimaan tyttöystävääsi kertomasi perusteella.
Itse en ole asiantuntija mutta olen seurannut yhtä vastaavaa tapausta vierestä. Usko minua, et tee hänelle minkäänlaista palvelusta sillä että salailet asiaa. Hänen täyty ymmärtää että vaikka hän kärsii tällaisesta vaivasta, eivät hänen läheisensä tule häntä leimaamaan tai hylkäämään asian takia koska kuvittelen että hän häpeää käytöstään.
Mutta niin kuin sanottu, en ole asiantuntija. Juttele asiasta ensin ammattitaitoisempien kanssa ennen kuin teet mitään päätöksiä. Älä pidä minun sanaani lakina!