Jos saan arvon Mersumiehiä vaivata niin kysyisin seuraavaa:
Olen hankkimassa perheen kakkosautoksi kaverini ylijäämä-Mersun (meni ostamaan jonkun Pajeron) eli 1984 200D "nokivasaran". Nuhainen kuin mikä mutta saksalainen laatu ja ajonautinto huokuu tästäkin autovanhuksesta kauas ja kärry istuu käteen kuin vanha hansikas heti ensi istahduksella.
Vaikka olen autoja harrastanut koko ikäni ja saksalaisia eritoten niin tämä on ensimmäinen MB-konsernin tuote, joka tulee (todennäköisesti) kotipihaamme koristamaan. Tarvitsisinkin hieman W123 -asiantuntijoiden apua ko. auton tyyppivikojen paikallistamiseen.
Auto on halpa kuin makkara josta syystä annan anteeksi siellä sun täällä esiintyvät ruostekukkaset; meneepähän jokunen viikonloppu hiekkapuhalluksen merkeissä. Katsastettu ihan hiljattain ja kaikki toimii "vimpan päälle" eli hallintalaitteita, puhaltimia sun muita vipstaakeja myöten ikä ja hinta huomioon ottaen hyvin n. 200km testiajojen perusteella. Perä on aika väljä ja takajousituksesta saattaa kuulua pieni "poing" määrätyissä olosuhteissa. Kone on rutikuiva, ei öljyn pisaraakaan missään (savuttamisesta puhumattakaan) vaikka mittarissa on jo yli 550thkm ja vaihteet (miksi ihmeessä ei ole viittä?) loksahtelevat paikoilleen kuin rasvattuna. Jarrut purevat niin hyvin että testatessa olisi tullut nekku kipeäksi jollei olisi ollut turvavyöt päällä :-) Autosta *pitäisi* olla uusittu tekniikkaa aika tavalla mutta mistäpä noita koskaan varmaksi tietää.
Vien auton vakimekaanikolleni katsottavaksi; käydään nivelet ja puslat ja pohjan ruostetilanne läpi ja ihmetellään konetta ja voimansiirtoa. Hän ei kuitenkaan ole varsinainen maestro kuin Baijerische Motoren Werken ja Scanian valmisteiden suhteen eli jos tiedätte yleisiä Akilleen kantapäitä W123 -korista tai tuosta 2 litran dieselistä niin arvostaisin kaikkea palautetta; noita aiempia viestejä jo lueskelinkin eli täytyy olla tosi tarkkana sen alustan suhteen (ja kokeilla huohotusta).
Voin pitää autoa koeajossa vain muutaman päivän eli pikaiset vastaukset olisivat poikaa. Hinta on todella kohdallaan ja kaverini lupasi ottaa vaimoni samanikäisen 316-ropposen vaihdossa ja trokata sen eteenpäin eli kyllä tästä todennäköisesti kaupat tulee; olisi vain kiva tietää näitä "tiedät nämä ongelmat vasta kun olet tällaisen omistanut ja ne kaikki korjannut" -kohtia valmiiksi ettei nyt kuitenkin tule tungettua käsiä kyynärpäitä myöten p**kaan vaikka halvalla saakin...
Kiitos avusta,
Henkka
"Auton tunnistaa siitä että se on takavetoinen, valmistettu Saksassa ja sen merkki on kirjainlyhennelmä. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän hyviä yrityksiä siihen suuntaan"
Olen hankkimassa perheen kakkosautoksi kaverini ylijäämä-Mersun (meni ostamaan jonkun Pajeron) eli 1984 200D "nokivasaran". Nuhainen kuin mikä mutta saksalainen laatu ja ajonautinto huokuu tästäkin autovanhuksesta kauas ja kärry istuu käteen kuin vanha hansikas heti ensi istahduksella.
Vaikka olen autoja harrastanut koko ikäni ja saksalaisia eritoten niin tämä on ensimmäinen MB-konsernin tuote, joka tulee (todennäköisesti) kotipihaamme koristamaan. Tarvitsisinkin hieman W123 -asiantuntijoiden apua ko. auton tyyppivikojen paikallistamiseen.
Auto on halpa kuin makkara josta syystä annan anteeksi siellä sun täällä esiintyvät ruostekukkaset; meneepähän jokunen viikonloppu hiekkapuhalluksen merkeissä. Katsastettu ihan hiljattain ja kaikki toimii "vimpan päälle" eli hallintalaitteita, puhaltimia sun muita vipstaakeja myöten ikä ja hinta huomioon ottaen hyvin n. 200km testiajojen perusteella. Perä on aika väljä ja takajousituksesta saattaa kuulua pieni "poing" määrätyissä olosuhteissa. Kone on rutikuiva, ei öljyn pisaraakaan missään (savuttamisesta puhumattakaan) vaikka mittarissa on jo yli 550thkm ja vaihteet (miksi ihmeessä ei ole viittä?) loksahtelevat paikoilleen kuin rasvattuna. Jarrut purevat niin hyvin että testatessa olisi tullut nekku kipeäksi jollei olisi ollut turvavyöt päällä :-) Autosta *pitäisi* olla uusittu tekniikkaa aika tavalla mutta mistäpä noita koskaan varmaksi tietää.
Vien auton vakimekaanikolleni katsottavaksi; käydään nivelet ja puslat ja pohjan ruostetilanne läpi ja ihmetellään konetta ja voimansiirtoa. Hän ei kuitenkaan ole varsinainen maestro kuin Baijerische Motoren Werken ja Scanian valmisteiden suhteen eli jos tiedätte yleisiä Akilleen kantapäitä W123 -korista tai tuosta 2 litran dieselistä niin arvostaisin kaikkea palautetta; noita aiempia viestejä jo lueskelinkin eli täytyy olla tosi tarkkana sen alustan suhteen (ja kokeilla huohotusta).
Voin pitää autoa koeajossa vain muutaman päivän eli pikaiset vastaukset olisivat poikaa. Hinta on todella kohdallaan ja kaverini lupasi ottaa vaimoni samanikäisen 316-ropposen vaihdossa ja trokata sen eteenpäin eli kyllä tästä todennäköisesti kaupat tulee; olisi vain kiva tietää näitä "tiedät nämä ongelmat vasta kun olet tällaisen omistanut ja ne kaikki korjannut" -kohtia valmiiksi ettei nyt kuitenkin tule tungettua käsiä kyynärpäitä myöten p**kaan vaikka halvalla saakin...
Kiitos avusta,
Henkka
"Auton tunnistaa siitä että se on takavetoinen, valmistettu Saksassa ja sen merkki on kirjainlyhennelmä. Kaikki muut ovat enemmän tai vähemmän hyviä yrityksiä siihen suuntaan"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pitikös se lonksuva perä minkäänlaista ulinaa? Pieni ulina ei varsinaisesti ole vaarallista, mutta ottaa hermoon aika pahasti. Väljää saattaa olla myös pyöräntuennassa tai vetonivelissä, joka aiheuttaa lonksumisen. Kyllähän se 5. vaihde olisi mukava, mutta ei tarvitse olla kovin jyrkkä ylämäki vastassa, kun saa katella 200D:llä jo nelosta silmään. Ainakin taka-akseliston seutu kannattaa tutkia erityisen tarkasti, sieltä voi löytyä ruostevaurioita. Myös lattiamattojen alle kannattaa kurkistaa ja katsoa eritysesti kynnyskotelon ja lattipellin liitoskohta, samalla näkee onko mattojen alunen kuiva, jos on niin se on hyvä merkki.
Eli nuohan ne ovat ne vaarallisimmat ruostepaikat. Kannattaa silmäillä ikkunantiivisteiden alla olevat (takana) vedenpoistoaukot, jos ovat olleet tukkeessa, voi takaikkunan alusmaastosta hakea kukkasia. Perävalojen seutu voi sekin olla ruosteinen, mistä seurauksena taas saattaa olla takavalojen häiriöitä.
Alustasta tulee mieleen jousien kunto: ne voivat olla 123-ssa poikki, vaikka auto tuntuisikin ihan OK kulkevan. Jarrut tuskin jumittavat, jos värkki on jokapäiväisessä käytössä ollut. Mersu on muuten vanhanakin sellainen auto, mikä tykkää enempi hallaa seisomisesta kuin liikkeessä olosta, ja juuri tuo jarrujen jämähtäminen on yksi yleinen vika.
Tuosta 200D-koneesta en ole kyllä kuullut pahaa sanaa, jos ei laiskuutta lasketa. Vaan enpä ole koskaan kenenkään kakssataskuskinkaan auton takia myöhästynyt, ts. jos on myöhästyäkseen, myöhästyy vaikka helikopterilla.
Käynnistäessä voi kuunnella josko jotain kilahtelua kuuluu -- jakoketju saattaa olla venynyt. Vaihto ei ole kallista eikä hankalaa.
Perän osalta yhdyn jarskin juttuihin.
Niin saat paremman Saksasta samaan hintaan!
...Tuo ei enään Suomessakaan montaa tonnia maksa, puhun siis markoista.
Saman verran menis saksasta haettaessa rahteihin ja papereiden täyttämiseen. Vaikka veroa ei meniskään. Ota nyt järki käteen.
Sitäpaitsi EU:n päätös tulee ehkä 19.9. Mutta millonkas sitten Suomessa tehdään se uusi laki.... kuukauden vai vuoden päästä.
Enää kirjoitetaan ilman n:ää lopussa.
jos Mersu teille oikein asumaan jää, niin ennen pakkasia suosittelen tarkastamaan akun kunnon, vaihtamaan tosinotkeat öljyt ja ehkäpä hehkutulpat, jos ei niitä ole koskaan vaihdettu. Tuo 200D ei nimittäin ole ilman lohkolämmitintä mitenkään erinomainen auto käynnistymään kylmällä kelillä, jos on päässyt aika puremaan. Toisaalta hyväkuntoisia W123:ia muistan starttaillun ongelmitta vielä alle -20 asteen...
Ilman lohkoa ei ongelmia. Sekin on tietty tekniikasta pikkasen kiinni. Mutta minä sain aina lähteen.
Akkukaan ei muuten ollut enään kovin hyvä. Kylläkin 88Ah, kuten kannattaakin olla.
Enää kirjoitetaan ilman n:ää lopussa. Miten muuten olet päässyt elämässä noinkin pitkälle tietämättä edes tuota? Tarkoitan siis että jostain olet saanut rahaakin useampia kymmeniä tuhansia markkoja, kun kerran olet S-Mersun ostanut.
Tarpeeksi älykkään ja pitkälle päässeen ei tarvitse osata kirjoittaa. Sihteerit on sitä varten.
Osaisin varmaan kirjoittaa ilman virheitäkin, jos haluaisin. Täällä sillä ei kuitenkaan mielestäni ole väliä. Asia tulee selväksi muutenkin. Kirjoitusvauhtini on myös sitä luokkaa, että virheitä tulee pakosti. Lukihäiriökin on, se on todettu jo lukiossa.
Mutta enään en laita Enään perään Ännää.
Anteeksi vaan..Vesipää!
Meikäläinen tienaa kuussa rapiat 2000 erkkiä, ja -uskokaa tai älkää -pääosin kirjoittamalla. Nyt kun omia juttujaan täällä katselee, kyllä hirvittää. Ei sitä vaan keskustelupalstalle tule sillä lailla viimeisteltyä tekstiä, kun se, että asian saa tehtyä tykö, riittää.
Kun se leipä myös irtoaa pääosin kirjoittamalla, niin jäljilleen ei aina kehtoo palata. Mutta näitä juttujahan viskotaan kertapieraisuna, joten viimeistelyä ei juuri harjoiteta.
Niitä "oikeita leipätekstejä" pitää ensin kypsyttää aivolohkossa päivän pari, sitten lyödään koneeseen ja katsellaan seuraavana päivänä uudestaan. Johan löytyy monta "voisi tuon paremminkin sanoa" -kohtaa.
Mutta joku viisas ammoin sanoi, että kirjoittaiminen on ajattelemista. Jos muotovirhe tai väärä kirjain löytyy jostain, niin eipä se varmasti pilaa viestin sisältöä kuolemaksi asti.
Tuollainen vastaavanoloinen 240D on aikoinaan palvelullut (hyvin) itseäkin. Tuo konepuoli näyttäisi olevan lyönnissä ja muutenkin kuulostaa hyvältä.
Tuohon edelliseen voisi lisätä tavarasäiliön syynin. Siis verhoilut hetkeksi kuutamolle ja katsomaan takavalojen syvennykset ja peräpeili muutenkin sisäpuolelta.
C-pilarien seudut takaikkunan tiivisteiden alta kannattaa myös kurkistella, perärontin puolelta nekin. Saattavat vuotaa pellin ja verhoilun väliin. Tähän johtava oire yleensä näkyy myös ulkopuolelta, kunhan raotat ikkunatiivisteen alareunaa. Tavarasäiliön pohja on sitten muutenkin helposti nähtävillä.
Sitten tärkeä paikka, taisin joskus sen "nih"-nicille kertoakin hänen W123:a hankkiessaan, mutta on sen verran kaukana tuo viesti, että kerrataan.
Pohjan kunto takapenkin alta on varsin vaikeasti havaittavissa ulkopuolelta. Siellä on kuitenkin peikon hyvä piileskellä. Takaistuimen tyyny siis irti ja ulos. Sitten katsanto eristemattojen alle. Jos löytyy kuivaa ja kovaa niin hyvä. Muutoin on ilkeähkö laitettava. Samalla kannattaa tsekkailla pa-säiliön ympäristö ja takalokarit sisäpuolelta.
Kuten todettu, peli näyttäisi ainakin moottorin ja voimansiirroon tekniikalta olevan aikasen terve, joten tutkimusresursseja kannattaa käyttää hylsyn pengontaan. Sieltä yleensä löytyvät ne ikävimmät, mutta joskus myös iloisimmat, yllätykset. Tuuria hankintaan!
PS. Se Bemukaan ei aikanaan ollut hullumpi keksintö ajaa, joten tuohon loppukaneettiin voitaneen yhtyä :)
Tää tulee varmaan vähän myöhässä kaupanteon kannalta, mutta sen
vaan halusin lisätä, että seisontajarrun toiminta kannattaa tarkistaa.
Usein on vaijeri jumissa tai jos autossa on ollu aluvanteet
välillä ja välillä peltivanteet, niin on saattanut käydä niin,
että kun kesäalujen tilalle laitetaan talvikiekot peltivanteilla
ja ne laitetaan kinni samoilla pulteilla ja moka (aluvanteiden
pultit on liian pitkät peltivanteisiin) on huomattu vasta kun
on yritetty lähteä liikkeelle. Tällöin liian pitkä pultti on
ottanut tuntumaa rummun sisältöön. Itsellä meni näin kerran
vaihtoon se levityspala, joka tulee jarrukenkien väliin.
Ja sitten, 123:ssahan seisontajarru ei pidä hyvin, vaikka
kaikki osat olis ihan uusia, että siihen ei pidä takertua.
Hyviä hermoja 200d:llä ajamiseen kyllä tarvitaan, eikä pidä
nolostua, vaikka ylämäessä postin jakeluauto karkaakin...
Kärry tuli tarkastettua perusteellisesti ja ulkopeltien kukkimisesta ja tyypillisestä tunkinreikien ympäristön hitsaustarpeesta huolimatta alusta on ruosteeton ja kaikki nivelet, puslat ym vimpan päälle kunnossa. Jarruremontti tehty hiljattain, kone ei vuoda öljyä ja kaikki "skulaa" niinkuin pitääkin. (paitsi hele-vetin väljä perä mutta sen annan kärrylle anteeksi).
Tärväsin 12 tuntia, pullon tekstiilinpuhdistusainetta ja pari purkinpohjaa muita puhdistusaineita ja sain jynssättyä sisustuksenkin varsin asialliseen kuntoon. Nyt sitten vain hiekkapuhaltelemaan, hitsaamaan ja maalaamaan lohduttomia ulkopeltejä...
Tosi yllättävää miten tällaisella yli puoli miljoonaa ajetulla, kovia kokeneella tuhannen euron mersulla on edelleen uskomattoman mukava ajaa, vaikka ykkösauto on 20 kertaa kalliimpi luksusbemari niin ei mersun ratissa ole yhtään orpo olo (muuten kuin kiihdytyksissä ja tämän auton luonteeseen nyt kerta kaikkiaan kuuluu tuo "leppoisuus").
Eli kiitokset vinkeistä ja hyvää kesän jatkoa,
Henkka
ja varsinainen ikiliikkuja