Miten Jumala uudistaa kirkkoa. Invocavit-saarnat v. 1522
Invocavit-viikon saarnat. Suom. Erkki Koskenniemi. Pieksämäki 1996 (SLEY).
Acht Sermon D.M. Luthers von jm geprediget zu Wittenberg in der Fasten. (1.-8. Invokavitpredigt), 9. bis 16. März 1522. WA 10,3,1-64.
........
Kolmanneksi on olemassa tällainen rippi: Joku ottaa toisen erilleen kahden kesken ja sanoo hänelle, mikä häntä vaivaa.
Näin hän tekee saadakseen kuulla häneltä lohduttavan sanan, ja tämä on paavin keksintöä.
Ripin kohdalla olen asiasta kirjoittaessani hylännyt pakon ja painostuksen.
En nimenomaan halua ripittäytyä vain siksi, että paavi on niin käskenyt ja sitä haluaa.
Haluan, että hän antaa minun mennä ripille eikä hän saa tehdä siitä mitään pakkoa eikä määräystä, mihin hänellä ei ole valtuuksia.
Silti en halua kenenkään vievän minulta salarippiä enkä antaisi sitä pois vaikka saisin kaikki maailman aarteet. Minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut.
Sen voiman tietää vain se, joka on usein ja paljon otellut Perkeleen kanssa. Niin, Perkele olisi kauan sitten minut nujertanut, jollei rippi olisi pitänyt minua pystyssä.
On paljon asioita, joissa ihmistä kalvaa epäilys ja joissa hän ei voi saavuuttaa varmuutta eikä selvyyttä. Hänen tulee ottaa silloin joku veli sivuun ja esittää hänelle ahdistava hätänsä.
Mitä siitä, jos lähimmäisen edessä vähän nöyrtyy ja saa häpeää päälleen ja odottaa häneltä lohdutusta? Ottakoon synninpäästön sanat ja uskokoon ne niin kuin hän olisi sen Jumalalta kuullut, niin kuin me luemme Matt. 18:19: "Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat."
Meidän täytyy myös saada usein synninpäästö voidaksemme vahvistaa heikkoa omaatuntoamme ja arkaa sydäntämme Perkelettä ja Jumalaa vastaan. Siksi kukaan ei saa kieltää rippiä, ei estää sitä eikä kiskoa siitä pois.
Se joka joutuu paljon taistelemaan syntiä vastaan, tahtoisi mielellään päästä siitä vapaaksi, ja lisäksi hän tahtoisi saada avukseen varman raamatunlauseen. Hänen tulee mennä ja valittaa kahden kesken jollekulle, ja mitä toinen hänelle siitä sanoo, se hänen tulee ottaa vastaan niin kuin Jumala itse olisi sen sanonut omalla suullaan.
Se joka sen sijaan uskoo vahvasti syntinsä anteeksi annetuiksi, voi antaa tämän ripin olla ja ripittäytyä vain Jumalalle.
Kuinka monella vain on sellainen luja usko?
Sen vuoksi en anna ottaa itseltäni tätä salarippiä, niin kuin jo olen sanonut.
En silti anna kenellekään lupaa pakottaa ketään, vaan tahdon antaa jokaiselle vapauden. Jumalamme ei ole niin saita, että olisi antanut meille ainoastaan yhden synninpäästöjulistuksen ja ainoastaan yhden lohduttavan lauseen meidän omantuntomme vahvistukseksi ja lohdutukseksi, vaan meillä on evankeliumissa monia synninpäästöjulistuksia ja nämä julistukset vyöryvät runsaasti yllemme.
Niinpä luemme evankeliumissa: "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös teidän taivaallinen Isänne teille anteeksi" (Matt. 6:14).
Toinen lohdutus meillä on Isä meidän-rukouksessa: "Anna meille velkamme anteeksi" (Matt. 6:12).
Kolmas on kaste, kun ajattelen näin: Katso, Herrani, minähän olen kastettu sinun nimeesi niin että voin olla varma sinun armostasi ja laupeudestasi. Tämän varmuuden saadaksemme on kaste asetettu.
Sen lisäksi meillä on salarippi. Menen ripille ja saan varman synninpäästöjulistuksen, niin kuin Jumala itse puhuisi. Niin saan varmuuden, että syntini ovat minulle anteeksi annetut.
Lopuksi vastaanotan korkea-arvoisen sakramentin. Nautin hänen ruumiinsa ja juon hänen verensä merkiksi siitä, että olen vapaa synneistäni ja että Jumala on vapauttanut minut kaikista rikkomuksistani.
Tehdäkseen minut varmaksi hän antaa minulle ruumiinsa syötäväksi ja verensä juotavaksi, etten epäilisi, että minulla on armollinen Jumala.
Invocavit-viikon saarnat. Suom. Erkki Koskenniemi. Pieksämäki 1996 (SLEY).
Acht Sermon D.M. Luthers von jm geprediget zu Wittenberg in der Fasten. (1.-8. Invokavitpredigt), 9. bis 16. März 1522. WA 10,3,1-64.
........
Kolmanneksi on olemassa tällainen rippi: Joku ottaa toisen erilleen kahden kesken ja sanoo hänelle, mikä häntä vaivaa.
Näin hän tekee saadakseen kuulla häneltä lohduttavan sanan, ja tämä on paavin keksintöä.
Ripin kohdalla olen asiasta kirjoittaessani hylännyt pakon ja painostuksen.
En nimenomaan halua ripittäytyä vain siksi, että paavi on niin käskenyt ja sitä haluaa.
Haluan, että hän antaa minun mennä ripille eikä hän saa tehdä siitä mitään pakkoa eikä määräystä, mihin hänellä ei ole valtuuksia.
Silti en halua kenenkään vievän minulta salarippiä enkä antaisi sitä pois vaikka saisin kaikki maailman aarteet. Minä tiedän, mitä lohdutusta ja voimaa se on minulle antanut.
Sen voiman tietää vain se, joka on usein ja paljon otellut Perkeleen kanssa. Niin, Perkele olisi kauan sitten minut nujertanut, jollei rippi olisi pitänyt minua pystyssä.
On paljon asioita, joissa ihmistä kalvaa epäilys ja joissa hän ei voi saavuuttaa varmuutta eikä selvyyttä. Hänen tulee ottaa silloin joku veli sivuun ja esittää hänelle ahdistava hätänsä.
Mitä siitä, jos lähimmäisen edessä vähän nöyrtyy ja saa häpeää päälleen ja odottaa häneltä lohdutusta? Ottakoon synninpäästön sanat ja uskokoon ne niin kuin hän olisi sen Jumalalta kuullut, niin kuin me luemme Matt. 18:19: "Mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat."
Meidän täytyy myös saada usein synninpäästö voidaksemme vahvistaa heikkoa omaatuntoamme ja arkaa sydäntämme Perkelettä ja Jumalaa vastaan. Siksi kukaan ei saa kieltää rippiä, ei estää sitä eikä kiskoa siitä pois.
Se joka joutuu paljon taistelemaan syntiä vastaan, tahtoisi mielellään päästä siitä vapaaksi, ja lisäksi hän tahtoisi saada avukseen varman raamatunlauseen. Hänen tulee mennä ja valittaa kahden kesken jollekulle, ja mitä toinen hänelle siitä sanoo, se hänen tulee ottaa vastaan niin kuin Jumala itse olisi sen sanonut omalla suullaan.
Se joka sen sijaan uskoo vahvasti syntinsä anteeksi annetuiksi, voi antaa tämän ripin olla ja ripittäytyä vain Jumalalle.
Kuinka monella vain on sellainen luja usko?
Sen vuoksi en anna ottaa itseltäni tätä salarippiä, niin kuin jo olen sanonut.
En silti anna kenellekään lupaa pakottaa ketään, vaan tahdon antaa jokaiselle vapauden. Jumalamme ei ole niin saita, että olisi antanut meille ainoastaan yhden synninpäästöjulistuksen ja ainoastaan yhden lohduttavan lauseen meidän omantuntomme vahvistukseksi ja lohdutukseksi, vaan meillä on evankeliumissa monia synninpäästöjulistuksia ja nämä julistukset vyöryvät runsaasti yllemme.
Niinpä luemme evankeliumissa: "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös teidän taivaallinen Isänne teille anteeksi" (Matt. 6:14).
Toinen lohdutus meillä on Isä meidän-rukouksessa: "Anna meille velkamme anteeksi" (Matt. 6:12).
Kolmas on kaste, kun ajattelen näin: Katso, Herrani, minähän olen kastettu sinun nimeesi niin että voin olla varma sinun armostasi ja laupeudestasi. Tämän varmuuden saadaksemme on kaste asetettu.
Sen lisäksi meillä on salarippi. Menen ripille ja saan varman synninpäästöjulistuksen, niin kuin Jumala itse puhuisi. Niin saan varmuuden, että syntini ovat minulle anteeksi annetut.
Lopuksi vastaanotan korkea-arvoisen sakramentin. Nautin hänen ruumiinsa ja juon hänen verensä merkiksi siitä, että olen vapaa synneistäni ja että Jumala on vapauttanut minut kaikista rikkomuksistani.
Tehdäkseen minut varmaksi hän antaa minulle ruumiinsa syötäväksi ja verensä juotavaksi, etten epäilisi, että minulla on armollinen Jumala.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.