"Nykyajan avioliitot ovat onnellisempia kuin ennen."
Perustelut:
1. Avioon mennään yhä useammin aidosta rakkaudesta. Nykynainen ei tarvitse aviomiestä elääkseen tai saadakseen lapsen.
2. Avioparit eivät epäröi erota, jos liitto on onneton. Enää ei onneksi ole "Vaikka hampaat irvessä" -asennetta. Miksi ihmeessä pitäisi suun pitäisi hymyillä, kun sydän itkee? Kyllä uusia kumppaneita löytyy.
3. Avioliitot ovat lyhyitä. Näin avioliitossa ollaan vain ensimmäiset "huumavuodet."
4. Avioikäisillä on takana useita suhteita ja siksi he tietävät mitä vaativat puolisoltaan.
Lestadiolainen vakaumus sotii avioliiton onnellisuutta vastaan enkä siksi voi sitä hyväksyä.
Perustelut:
1. Avioon mennään yhä useammin aidosta rakkaudesta. Nykynainen ei tarvitse aviomiestä elääkseen tai saadakseen lapsen.
2. Avioparit eivät epäröi erota, jos liitto on onneton. Enää ei onneksi ole "Vaikka hampaat irvessä" -asennetta. Miksi ihmeessä pitäisi suun pitäisi hymyillä, kun sydän itkee? Kyllä uusia kumppaneita löytyy.
3. Avioliitot ovat lyhyitä. Näin avioliitossa ollaan vain ensimmäiset "huumavuodet."
4. Avioikäisillä on takana useita suhteita ja siksi he tietävät mitä vaativat puolisoltaan.
Lestadiolainen vakaumus sotii avioliiton onnellisuutta vastaan enkä siksi voi sitä hyväksyä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielipidehän se on tuokin.
>> 2. Avioparit eivät epäröi erota, jos liitto on onneton. Enää ei onneksi ole "Vaikka hampaat irvessä" -asennetta. Miksi ihmeessä pitäisi suun pitäisi hymyillä, kun sydän itkee? Kyllä uusia kumppaneita löytyy.
"Jos avioliitto menee rikki, silloin on kysymys pelkästään jomman kumman, yleensä molempien itsekkyydestä ja vain siitä. Mikään muu ei riko rakkautta kuin oman edun etsiminen. Yhden tai molempien."
kommentoin: aikalailla on suppea katsomuksesi.
Ettei kenellekään tulisi väärinkäsitystä, kokemuksesta totean rehellisesti, että vl:llä on ihan yhtälailla avio-ongelmia kuin muillakin.
Kommentti: aika pessimistinen on elämänkatsomuksesi :)
Ja ettei kenelläkään tulisi väärinkäsitystä, en puhunut tuossa edellisessä sanaakaan vl:sta tai heidän avio-ongelmistaan, vaan avioliitosta yleensä.
Et kirjoittanutkaan vl:en avio-ongelmista. Siksi minä mainitsinkin asiasta.
Mutta kirjoitit:"Itse ainakin olen lestadiolaisena mielissäni varmuuden mukanaan tuomasta luottamuksesta, niin että ei tarvitse pelätä puolison jättävän vaan voi keskittyä väsyttävän mielistelyn sijasta rakastamiseen. "
Väärinkäsitykset siis korjattu :)
Hyvää yötä.
Pakko kysäistä että mennäänkö nykyaikana avioon millä perusteella? Useasti tuntuu että sillä perustella että saadaan tyydytystä omille tarpeilleen... ja ne tarpeet liittyvät vahvasti seksuaalisuteen. Ja jos silllä perusteella mennään naimisiin ja kun arki tulee vastaan tulee ero... Itse tätä pohtinut.. Ja kokenut.. Ohan muitakin hyviä syitä...
Hmmm. Oletko ajatellut sellaista että kun uskon kautta ymmärrät että etsin loppuelämäkseni rinnalleni ihmistä.. En ajatuksena että jos huonosti menee erotaan... Se lähtökohta on täysin eri? Sä tutustut siihen kumppaniisi ehkä hiukan eritavalla?
Entä naimisissa ollessa? Kun riita tulee ajattelumaailmasi on varmasti eri? Ei uhkailla eroilla eikä erota. Oisko helpompi selvittää riidat? Itse olen kokenut tämän... ja sen toisen....
On todella yllätävä miten erillaista se on ja yllättävä huomata ettei sitä varmasti voi tajuta ihminen, jolla ei ole samaa ajatusmaailmaa.. Voisko tähän todeta että uskon kautta ajattelet asioita ihan eritavalla ja ehkä senkin että tunne monessa asiassa on ihan erillainen.. Enkä todellakaan ole pahoillani tästä. On uskomaton ero...
karsiutumiseen on joidenkin historoitsijoiden mukaan se, että nykyään avioero hoitaa saman asian kuin ennen kuolemat. Harva avioliitto menneinä vuosisatoina kesti vuosikymmeniä, sillä ihmiset kuolivat nuorempina, miehet sotatantereilla ja naiset synnytyksiin. Sillä, joka eli vanhaksi, oli yleensä takanaan useita avioliittoja.
etsii sitä helpompaa tapaa päästä pälkähädästä. Mutta kun sinulla on elävä usko kummasti se sun elämääsi helpottaa ja kyllä ne avioliitotkin helpommin pysyvät kasassa.
Ja tottakai historoitsijat ja muut löytävät tällaisia ennen juttuja. Pakkohan niiden on löytää, kun harva elävän Jumalan löytääkään... Hankala mielestäni tällä verrata siihen...
On myös hyvä muistaa että jos mielestäsi asia on näin ja sillä saat sen mielenrauhan niin mikäs siinä eroamaan vain ja etsimään uutta... Johan sillä eteenpäin pääsee.. Vai pääseekö? Kierrättäminen on muotia, mutta eiksekin kulu... Ja jäljet jättää.. Helpompi kai on olla tässä asiassa kierrättämättä... Eipä tarvi heikkoina hetkinä miettiä olenko huonompi kuin se tai etsiä virheitä ja yrittää korjata tai etsiä sitä täydellistä. Vai paraneeko se vaihtamlla? Mitä jos tutustuisi sen verta hyvin ettei tarttis kierrättää... Ajatuksethan ne lopulta tuovat avioliiton onnellisuuteen sen pysyvyyden? Keskustelutaito eikö vain? Se se lopulta on mitä jää...
avioliittoa 15 v. ja sitä ennen seurustelua/avoliittoa 6 v. vaikka pakana olenkin :) ja olen sentään vain 37-vuotias!!
Mutta uskon, että näiden tutkijoiden väitteissä on perää. Ei kaikilla valitettavasti ole yhtä hyvä tuuri kuin esim. minulla, että ensimmäinen oli se oikea. Jostain tutkimuksesta luin, että menneinä vuosisatoina aviliitto kesti keskimäärin 6 vuotta. Aika vähän.
Joo, joo. Miksi sitten lehtien palstalla käsitellään näitä onnettomia eroja ja käydään vuosi tolkulla läpi murhetta...? Kyllä ei ole kyse onnellisuudesta.
Tutkimusten mukaan lapselle on parempi, että toinen vanhemmista kuolee kuin, että eroavat. Siis että toinen kokee luonnollisen kuoleman ja sitä kautta lapsi joutuu eroon toisesta vanhemmasta kuin että väkivaltaisesti erotetaan lapsi vanhemmistaan. Piste.
Minä, vanhoillislestadiolainen, 21- vuotias nuori nainen, menen naimisiin ensi viikon lauantaina ja olen niin onnellinen.. En epäröi yhtään antaa koko elämääni toisen kanssa jaettavaksi. En todellakaan kuvittele, että koko elämä olis yhtä aurongonpaistetta ja onnea, mutta kuuluuko sen ollakaan? Sitähän luvataankin, että tahdotaan rakastaa sekä hyvinä että huonoina päivinä. Huonoja aikoja on jokaisessa liitossa, mutta se ei tarkoita, etteikö voisi tulla parempiakin aikoja. Omani kanssa haluan olla aina, tunnen hänet niin pohjia myöten, että tiedän mihin olen ryhtymässä. Kun seksi on säästetty avioliittoon, on jäänyt aikaa henkiselle tutustumiselle, mikä on ehdottomasti suhteen tärkein perusta.
Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä on ainoa oikea tapa elää ja sillä siisti. Sama mitä muut ajattelevat.
Tuo
"Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä on ainoa oikea tapa elää ja sillä siisti. Sama mitä muut ajattelevat."
jotenkin särähtää korvaan. Vaikka olisit kuinka varma ja ilman epäilyksiä, eikö olisi hyvä lähestyä muita alapuolelta ja nöyrästi? Tuolla tavalla ajatuksensa paukauttamalla saattaa ajaa asiasta (vl-usko) kiinnostuneen ihmisen pois. Olen itse kovin epäilevä vl, enkä osaisi kuunaan ajatella tuolla tavalla, saati sanoa sitä ääneen. Ehkäpä onnenhuumassasi sait ajatuksen kuulostamaan erilaiselta kuin tarkoitit? Jos edes sanoisit "Minusta tämä on ainoa oikea...toivoisin, että kaikki ihmiset...jne..." kuulostaisi asia vähemmän töksähtävältä. Joka tapauksessa, muuten pidin kirjoituksestasi ja toivon teille Jumalan siunaamaa avioliittoa.
Ei ollut tarkoitukseni kuulostaa mitenkään hyökkäävältä. Aavistelin vain, että saan niskaani ryöpyn haukkuja tuon viestin kirjoitettuani, tavallaan siis vain puolustin omaa näkemystäni ennen kuin kukaan ehti edes arvostella. Kokemukseni näiltä sivustoilta on se, että aina tulee niskaan roskaa ja paljon, jos tuo oman mielipiteensä julki elämänarvoista, jotka kyllä ovatkin perin vanhanaikaisia.
Kiitos vain, valoisalla mielellä odotellaan tulevaa juhlapäivää, kiitollisuus täyttää mielen joka hetki kun ajattelee, miten suuri siunaus on elämässä ollut.
Ymmärsin ensin hieman eri tavalla...mutta hei, onnenpäiväsi (lauantai) on lähellä! Onnea!:-)
se siis taisi olla, mutta onnellisia valmisteluja!:-)