En voi olla ihmettelemättä itseäni, kun luen laihdutuspalstoja samalla syöden jukurttirusinoita.Painan 98 kg ja olen 153 senttiä pitkä.Mikä mussa on oikein vialla, kun en saa tätä syömisjuttua kohdalleen? Tiedostan ongelman, mut en silti tee asialle mitään. En edes tiedä miksi tän asian tänne kirjoitin. Mitä se auttaa. Ventovieraille ihmisille kai on helpompi kertoa tuntojaan.Tarvitsisin apua.
järjenköyhyyttä
pallo
4540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu, tiedän hyvin tuon tunteen. Se on ihmeellistä, miten ruuasta voikin saada niin paljon tyydytystä. Itse paisuin vuosien mittaan yli 30kg sillä että elämä oli ihan paskaa eikä halunnut nousta sängystä ylös. Niinpä piti etsiä itselleen jotain odottamisen arvoista, joten odotin aina iltaa jolloin söin jotain herkkua. Se oli minun tapani onnitella itseäni siitä, että olin noussut sieltä sängynpohjalta. Kyllä se lohduttikin...mutta sitten tuli se syylisyys. Onnistuin laihduttamaan 20kg pois jättämällä iltamässäilyni kun elämäntilanne parani, mutta nyt menn´ään taas alamäkeä ja pelottaa että ratkean vanhoihin tapoihini. Mutta sen näkee sitten. Tsemppiä sinulle kuitenkin
Minusta kirjotuksesi oli erittäin järkevä. Minusta olet jo tehnyt asialle jotain, kun olet huomannut että jossain on parannettavaa. Siitä se alkaa ;)
Luovu ensin vaikka jostain pikkiriikkisestä jutusta, esim. et syö surffaillessasi netissä. Sitten kun olet jonkin aikaa pysynyt pienessä tavoitteessasi, voit ottaa seuraavan tavoitteen.
Usein kyseessä on pikemminkin totuttu tapa, esim. minulla jokapäiväinen jäätelönsyönti töiden jälkeen. Yritän itsekin siitä nyt eroon. Ja pari päivää on mennyt hyvin.
Vaikka huomenna repsahtaisin, olen silti ollut kolme päivää syömättä jäätelöä, mikä on hyvä asia ja mitään en ole menettänyt. Eli täydellisyyteen ei tartte pyrkiä vaan parantamaan tilannetta nykyisestä.
Ei yksin ruokavalio, eikä yksin liikunta, vaan molemmat yhdessä! Sitä mukaa kun kilot karisevat helpottuu kuntoilukin ja elämä yleensäkin. Älä vaadi itseltäsi heti mahdottomia. Yksi askel kerrallaan, monta peräkkäin.
Se on totta et yks askel kerrallaan se laihtuminen varmaan onnistus parhaiten.Ongelma on se et mä kyllä tiedän miten laihtuu, mut siltikään en ole oikein onnistunut vaikka olen yrittänyt monen monta kertaa.Voisin vaikka kirjan kirjoittaa näistä kerroista kun olen yrittänyt ja taas kerran epäonnistunut. Ongelmahan on siellä korvien välissä ja se pitäis ensin saada kuntoon.Mutta onhan se alku kun miettii mitä pitäis tehdä.Itseasiassa tänään olen yrittänyt syödä kevyemmin ja kun nyt jaksais kilo kerrallaan vyötärön etsimistä yrittää.Kiitos kannustavista sanoista.