lääkkeitä

Jos sulla on ihan vaan lievää depistä, niin voithan sä kokeilla luontaistuotekaupan rohtoja. Ei siitä haittakaan ole. Olikohan se mäkikuisma joka auttaa. Kannattaa myyjältä kysyä, se tietää.

Rauhallinen ja rentouttava ulkoilu raikkaassa syys ilmassa luonnon maisemassa on paras ensiapu masennukseen. Tästä on olemassa selkeitä tieteellisiä tuloksia, tähän yhteyteen en tosin niitä ehdi hakea.

Kevyt liikunta lisää verenkiertoa ja aineenvahduntaa siinä määrin että kehossa olevat kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja kehon omat parantamismekanismit pääsevät toimimaan. Varaa hiukan vettä juotavaksesi lenkille. Koska aineenvaihdunta saattaa 'pyrähtää' tosi nopeasti liikkeelle siitä on merkkinä janon tunne.

Erityisesti lenkin jälkeen kotona on hyvä juoda runsaasti vettä ilman mitään lisäaineita, koska keho jatkaa kuona-aineden poistamisprosessia, sen huomaat sitten sekä hikoiluna että että runsaampana virtsaamisen tarpeena. Tällainen 'puhdistus' lenkki pitää tehdä päiväsaikaan koska keho ja mieli saattaa tuntua hyvinkin aktiiviselta pitkään lenkin jälkeen. Lenkin pituus määräytyy ennenkaikkea lenkkeilijän oman mieltymyksen mukaan riittä jopa 20 min. mutta kolemsta vartista tuntiin on hyvä. Tärkeätä on myös että tämäntyyppiseen lenkkeilyyn ei liitetä minkäänlaista 'kilpailutilannetta', vaan lenkkeily tapahtuu ehdottamasti lenkkeilijän omien tuntemusten mukaan.

Kävellessäsi voit samalla alkumatkalla tietoisesti miettiä omaa masennustasi, sitä miltä se tuntuu, mistä se johtuu, mitä itse voisit ja haluaisit tehdä jotta tilanne muuttuisi. Kun olet mielestäsi puolessa välissä lenkkiäsi jätä ongelmien pohdinta taka-alalle ja keskity nyt vain kävelemiseen ja nykyhetkeen. Anna ajatustesi vaeltaa vapaasti ja anna ideoiden pulpahtella mieleesi. Kotiin tultuasti voit vaikka kirjoitella jotakin mieleesi tulleita oivalluksia ja ajatuksi ylös, joita voit käyttää apuna ongelmiesi ratkomisessa.
Ainakin mielesi on piristyneepi kuin silloin kun lähdit lenkille.

Kävelemällä ei ehkä parane masennuksesta mutta voi saada vastauksia alitajunnalta omiin ongelmiin.

Tärkeätä tässä on nyt erottaa että liikunnan pitää olla kävelyä joskin reipasta, siis ei hölkkää eikä juoksua. Hölkkäämisellä ja juoksemisella saavutetaan sitten eri asioita ja molemmat vaativat jonkintasoista osaamista.

tietää kirjoitti:

Rauhallinen ja rentouttava ulkoilu raikkaassa syys ilmassa luonnon maisemassa on paras ensiapu masennukseen. Tästä on olemassa selkeitä tieteellisiä tuloksia, tähän yhteyteen en tosin niitä ehdi hakea.

Kevyt liikunta lisää verenkiertoa ja aineenvahduntaa siinä määrin että kehossa olevat kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja kehon omat parantamismekanismit pääsevät toimimaan. Varaa hiukan vettä juotavaksesi lenkille. Koska aineenvaihdunta saattaa 'pyrähtää' tosi nopeasti liikkeelle siitä on merkkinä janon tunne.

Erityisesti lenkin jälkeen kotona on hyvä juoda runsaasti vettä ilman mitään lisäaineita, koska keho jatkaa kuona-aineden poistamisprosessia, sen huomaat sitten sekä hikoiluna että että runsaampana virtsaamisen tarpeena. Tällainen 'puhdistus' lenkki pitää tehdä päiväsaikaan koska keho ja mieli saattaa tuntua hyvinkin aktiiviselta pitkään lenkin jälkeen. Lenkin pituus määräytyy ennenkaikkea lenkkeilijän oman mieltymyksen mukaan riittä jopa 20 min. mutta kolemsta vartista tuntiin on hyvä. Tärkeätä on myös että tämäntyyppiseen lenkkeilyyn ei liitetä minkäänlaista 'kilpailutilannetta', vaan lenkkeily tapahtuu ehdottamasti lenkkeilijän omien tuntemusten mukaan.

Kävellessäsi voit samalla alkumatkalla tietoisesti miettiä omaa masennustasi, sitä miltä se tuntuu, mistä se johtuu, mitä itse voisit ja haluaisit tehdä jotta tilanne muuttuisi. Kun olet mielestäsi puolessa välissä lenkkiäsi jätä ongelmien pohdinta taka-alalle ja keskity nyt vain kävelemiseen ja nykyhetkeen. Anna ajatustesi vaeltaa vapaasti ja anna ideoiden pulpahtella mieleesi. Kotiin tultuasti voit vaikka kirjoitella jotakin mieleesi tulleita oivalluksia ja ajatuksi ylös, joita voit käyttää apuna ongelmiesi ratkomisessa.
Ainakin mielesi on piristyneepi kuin silloin kun lähdit lenkille.

Kävelemällä ei ehkä parane masennuksesta mutta voi saada vastauksia alitajunnalta omiin ongelmiin.

Tärkeätä tässä on nyt erottaa että liikunnan pitää olla kävelyä joskin reipasta, siis ei hölkkää eikä juoksua. Hölkkäämisellä ja juoksemisella saavutetaan sitten eri asioita ja molemmat vaativat jonkintasoista osaamista.

Sori, mutta en jaksanut lukea kaikkea tuota liikuntapaskaa. Ette tiedä mitä on paska olo, jos ehdottelette liikuntaa ja luontaistuoterohtoja.

Eilen piti taasen ottaa itteltään henki pois, vaan ei ole munaa siihen hommaan.

Tai on se joskus ollut tosi lähellä. Huono tuuri on sillon vaan käynyt.

tietää kirjoitti:

Rauhallinen ja rentouttava ulkoilu raikkaassa syys ilmassa luonnon maisemassa on paras ensiapu masennukseen. Tästä on olemassa selkeitä tieteellisiä tuloksia, tähän yhteyteen en tosin niitä ehdi hakea.

Kevyt liikunta lisää verenkiertoa ja aineenvahduntaa siinä määrin että kehossa olevat kuona-aineet lähtevät liikkeelle ja kehon omat parantamismekanismit pääsevät toimimaan. Varaa hiukan vettä juotavaksesi lenkille. Koska aineenvaihdunta saattaa 'pyrähtää' tosi nopeasti liikkeelle siitä on merkkinä janon tunne.

Erityisesti lenkin jälkeen kotona on hyvä juoda runsaasti vettä ilman mitään lisäaineita, koska keho jatkaa kuona-aineden poistamisprosessia, sen huomaat sitten sekä hikoiluna että että runsaampana virtsaamisen tarpeena. Tällainen 'puhdistus' lenkki pitää tehdä päiväsaikaan koska keho ja mieli saattaa tuntua hyvinkin aktiiviselta pitkään lenkin jälkeen. Lenkin pituus määräytyy ennenkaikkea lenkkeilijän oman mieltymyksen mukaan riittä jopa 20 min. mutta kolemsta vartista tuntiin on hyvä. Tärkeätä on myös että tämäntyyppiseen lenkkeilyyn ei liitetä minkäänlaista 'kilpailutilannetta', vaan lenkkeily tapahtuu ehdottamasti lenkkeilijän omien tuntemusten mukaan.

Kävellessäsi voit samalla alkumatkalla tietoisesti miettiä omaa masennustasi, sitä miltä se tuntuu, mistä se johtuu, mitä itse voisit ja haluaisit tehdä jotta tilanne muuttuisi. Kun olet mielestäsi puolessa välissä lenkkiäsi jätä ongelmien pohdinta taka-alalle ja keskity nyt vain kävelemiseen ja nykyhetkeen. Anna ajatustesi vaeltaa vapaasti ja anna ideoiden pulpahtella mieleesi. Kotiin tultuasti voit vaikka kirjoitella jotakin mieleesi tulleita oivalluksia ja ajatuksi ylös, joita voit käyttää apuna ongelmiesi ratkomisessa.
Ainakin mielesi on piristyneepi kuin silloin kun lähdit lenkille.

Kävelemällä ei ehkä parane masennuksesta mutta voi saada vastauksia alitajunnalta omiin ongelmiin.

Tärkeätä tässä on nyt erottaa että liikunnan pitää olla kävelyä joskin reipasta, siis ei hölkkää eikä juoksua. Hölkkäämisellä ja juoksemisella saavutetaan sitten eri asioita ja molemmat vaativat jonkintasoista osaamista.

Vai että kävely parantaa masen, se kyllä on puppua. Minä ainakin vihaan syksyä yli kaiken, niinkuin perään tulevaa talveakin, sielläkö kävely mukamas silloin parantaa, hah haa... ihmeellisiä juttuja täällä.
Ei taida kirjoittaja edes tietää mitä mase on, silloin ei yleensä kovin mielellään edes ulos lähde.

dfvgfddfv kirjoitti:

Sori, mutta en jaksanut lukea kaikkea tuota liikuntapaskaa. Ette tiedä mitä on paska olo, jos ehdottelette liikuntaa ja luontaistuoterohtoja.

Eilen piti taasen ottaa itteltään henki pois, vaan ei ole munaa siihen hommaan.

Tai on se joskus ollut tosi lähellä. Huono tuuri on sillon vaan käynyt.

Mitä järkee kirjottaa tollasta itteltä henki-tyylillä?

Kyllä tiedetään mikä on paska olo ja koska se olo on niin paska on ollut pakko kokeilla kaikki vaihtoehdot, myös ulkoilu ja liikunta. Tasan tarkkaan auttaa vähitellen.

Ehkä sulla ei vielä ole ollut tarpeeksi paska olo kun voit jättää hyvät neuvot kokeilematta. Ite en ainakaan alkais itsareista puhuun enkä yrittään jos en ensin olis kaikee kokeillu. Yritä edes joskus tän koneella istumisen sijaan.

mänty kirjoitti:

Mitä järkee kirjottaa tollasta itteltä henki-tyylillä?

Kyllä tiedetään mikä on paska olo ja koska se olo on niin paska on ollut pakko kokeilla kaikki vaihtoehdot, myös ulkoilu ja liikunta. Tasan tarkkaan auttaa vähitellen.

Ehkä sulla ei vielä ole ollut tarpeeksi paska olo kun voit jättää hyvät neuvot kokeilematta. Ite en ainakaan alkais itsareista puhuun enkä yrittään jos en ensin olis kaikee kokeillu. Yritä edes joskus tän koneella istumisen sijaan.

kuule eka itsariyritys on viiden vuoden takaa. SItä ennen viis vuotta jo paska olo. Nykyäänkin liikun kuule 4-5 kertaa viikossa kovan treenin. Teen muutakin kuin istun koneella. Opiskelen. Olen töissä.

En varmasti sovi taas mihinkään teidän naurettaviin stereotyyppisiin malleihin, millainen masentuneen pitäisi olla.

Mutta voin sanoa, että kymmenen vuoden aikana on kaikenlaista tehty, ei siinä pari ulkoilulenkkiä tuo yhtäkkiä parannusta. Nyt en enää jaksa vaan tätä paskaa näin.

Kaikkein vähiten haluan mennä puhumaan paskaa jollekin lääkärille. TIedän mitä se aiheuttaisi. Se vain pahentaisi tilannetta. Mutta sen sijaan en tiedä miten kunnon lääkkeet auttaisivat. Ja haluaisin kokeilla niitä. Ja jos vain mitenkään voisin niitä ilman lääkärikäyntejä kokeilla, se olisi helvetin hyvä.

Vaan ilmeisesti ei niitä sitten saa. EI kait tässä mikään enää auta.

Joten halusin vaan saatana vastauksen kysymykseeni, enkä mitään sairaanhoitajaopiskelijan hyväksi luulemaa paskatekstiä, jota kukaan täällä ei jaksa loppuun lukea.

mikä juttu kirjoitti:

Vai että kävely parantaa masen, se kyllä on puppua. Minä ainakin vihaan syksyä yli kaiken, niinkuin perään tulevaa talveakin, sielläkö kävely mukamas silloin parantaa, hah haa... ihmeellisiä juttuja täällä.
Ei taida kirjoittaja edes tietää mitä mase on, silloin ei yleensä kovin mielellään edes ulos lähde.

Itse olen alle 30v nainen ja yli 10v masentunut.vasta näinä päivinä olen oppinut,että täytyy oppia elämään itsensä kanssa ja kohdata kaikki sairaat pelot ja ahdistukset,syödä ne helvetin lääkkeet ja etsiä sellainen terapeutti että rahoilleen saa vastineen.Jos haluaa lopettaa päivänsä oman pään takia,niin siitä vaan.Ei ne ikuiset helvetin lieskatkaan paljon lohduta.Ennen tarpoo täällä sen aikaa kun aikaa on annettu ja yrittää tehdä itselle edes hieman paremman elämän.

dagdfv kirjoitti:

kuule eka itsariyritys on viiden vuoden takaa. SItä ennen viis vuotta jo paska olo. Nykyäänkin liikun kuule 4-5 kertaa viikossa kovan treenin. Teen muutakin kuin istun koneella. Opiskelen. Olen töissä.

En varmasti sovi taas mihinkään teidän naurettaviin stereotyyppisiin malleihin, millainen masentuneen pitäisi olla.

Mutta voin sanoa, että kymmenen vuoden aikana on kaikenlaista tehty, ei siinä pari ulkoilulenkkiä tuo yhtäkkiä parannusta. Nyt en enää jaksa vaan tätä paskaa näin.

Kaikkein vähiten haluan mennä puhumaan paskaa jollekin lääkärille. TIedän mitä se aiheuttaisi. Se vain pahentaisi tilannetta. Mutta sen sijaan en tiedä miten kunnon lääkkeet auttaisivat. Ja haluaisin kokeilla niitä. Ja jos vain mitenkään voisin niitä ilman lääkärikäyntejä kokeilla, se olisi helvetin hyvä.

Vaan ilmeisesti ei niitä sitten saa. EI kait tässä mikään enää auta.

Joten halusin vaan saatana vastauksen kysymykseeni, enkä mitään sairaanhoitajaopiskelijan hyväksi luulemaa paskatekstiä, jota kukaan täällä ei jaksa loppuun lukea.

" Mutta sen sijaan en tiedä miten kunnon lääkkeet auttaisivat. Ja haluaisin kokeilla niitä. Ja jos vain mitenkään voisin niitä ilman lääkärikäyntejä kokeilla, se olisi helvetin hyvä. "

Mene nyt vain sinne lääkärille. Homma hoituu vartissa. Seuraava käynti sitten kuukauden päästä kun lääke jo vaikuttaa. Lääkäri tarkistaa ettei ole pahempia sivuoireita tms. Lääkitys jatkuu sitten vuodesta kahteen. Täysin rutiinia lekurille.

Ei sitä yleislääkäriä sun jorinas sen enempää kiinnosta. Riittää, että kerrot voimien nyt olevan loppu etkä muuta enää keksi.

Seuraavaksi mietit sitä paskaa oloasi oikein analyyttisesti.

Aloita täältä : http://tiedostamaton.net/

toveri kirjoitti:

" Mutta sen sijaan en tiedä miten kunnon lääkkeet auttaisivat. Ja haluaisin kokeilla niitä. Ja jos vain mitenkään voisin niitä ilman lääkärikäyntejä kokeilla, se olisi helvetin hyvä. "

Mene nyt vain sinne lääkärille. Homma hoituu vartissa. Seuraava käynti sitten kuukauden päästä kun lääke jo vaikuttaa. Lääkäri tarkistaa ettei ole pahempia sivuoireita tms. Lääkitys jatkuu sitten vuodesta kahteen. Täysin rutiinia lekurille.

Ei sitä yleislääkäriä sun jorinas sen enempää kiinnosta. Riittää, että kerrot voimien nyt olevan loppu etkä muuta enää keksi.

Seuraavaksi mietit sitä paskaa oloasi oikein analyyttisesti.

Aloita täältä : http://tiedostamaton.net/

Entä jos ei oo rahaa eikä haluais vanhempien tietävän? Lääkärillä käyntihän maksaa aina ihan hirveesti.

mikä juttu kirjoitti:

Vai että kävely parantaa masen, se kyllä on puppua. Minä ainakin vihaan syksyä yli kaiken, niinkuin perään tulevaa talveakin, sielläkö kävely mukamas silloin parantaa, hah haa... ihmeellisiä juttuja täällä.
Ei taida kirjoittaja edes tietää mitä mase on, silloin ei yleensä kovin mielellään edes ulos lähde.

Voi PASKA mikä kaikkitietävä pikku jätkä kuin räkä.
Masesta tiedän kokemuksen kautta ihan riittävästi. Kymmenien vuosien hoidot ja sairastelut, mielialavaihtelut, lääkekokeilut, ranteiden viillot, paskaolot, paskaolot, paskaolot, myrkytykset, itsariyritykset ja itsari edelleenkin harkinnassa päivittäin . ÄLÄ TU UHOON ETTEN TIEDÄ MIKÄ ON MASENNUS. Tiedän myös miten masennus pahenee ja miten sen kassa tulee toimeen. OTA OPIKSES tai TEE SE! ÄLÄKÄ RUIKUTA, miksi vaivaat täälä muita ihmisiä ruikuttamalla paskaas, et oo yhtään enempää kuin kukaan muukaan