Kukapa olisi vielä 15 vuotta sitten uskonut, että eräänä kauniina päivänä Venäjästä tulee "junior partner" Natoon? Tai että Venäjän vuoksi G7-maat muuttuvat G8-maiksi? Ei varmasti monikaan.
Mutta nyt kun tapahtunut muutos on tosiasia, ja Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet ovat lämpimämmät kuin koskaan viimeisen 80 vuoden aikana, alkaa oma ajatus kuin väkisin etsiytyä kotimaahan ja tämän koti-Suomen asemaan maailmanpolitiikassa.
Millä tavalla Suomi on hoitanut leiviskänsä sen jälkeen kun Berliinin muuri kaatui, Itä-Euroopan maat saivat itsenäisyyden ja Venäjän lähentyminen länteen alkoi? Mitä oikeastaan olemme tehneet, paitsi suitsuttaneet naurettavaa lännen vastaista propagandaa omasta "myllystämme" Ylestä? Olemme ulkoministerin suulla sättineet Israelia, marssineet palestiinalaisten puolesta ja viilentäneet suhteitamme Yhdysvaltoihin. Tuntuu, kuin eurooppalaisen kommunismin hirmuhallinnon ja rikosten perintöä pitäisi yllä ainoastaan Suomi.
Venäjä ja Itä-Euroopan tasavallat tekevät parhaansa unohtaakseen ja päästäkseen yli tapahtuneesta. Tavoitteena on jättää taakse tuo aika ja astua uuteen. Meillä tavoite on päinvastainen. En näe balteilla CCCP-teepaitoja - Suomessa näen. Muualla 70-luvun kommunistitkin ovat läksynsä oppineet eivätkä hehkuta vanhoja virheitään - Suomessa tämäkin on toisin.
Me emme ole onnistuneet voittamaan paikkaamme 2000-luvun Euroopassa. Leimaudumme edelleenkin periferiaksi, jossa ihmisillä on kummallisia aikansa eläneitä kaunoja ja ennakkoluuloja. Kun muu maailma vastustaa terrorismia, me tuemme. Kun muu maailma välttelee terrorismiin suuntautuneita pakolaisia, me vingumme heitä tänne. Kun muu maailma näkee Naton kehittyvän yhä enemmän poliittiseen suuntaan, meidän maailmankuvamme tältä osin on edelleen 50-lukulainen.
Kuinka suuri osuus tästä tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä tarttua hetkeen on sitten medialle lankeava? Kieltämättä sangen suuri, onhan Suomen ikioma Yle kaikkea muuta kuin puolueeton, ja toimittajista monista huomaa vielä jonkun merkillisen "kaipuun menneeseen", hemanuslaisuuteen ja suorastaan körttiläiseen kommunismiin, jakaus keskellä päätä, banderollit ja Kaisa Korhonen. Milloin nämä ihmiset oikein aikovat herätä tähän päivään, alkaa tehdä objektiivisia juttuja todellisista maailman tapahtumista? Tuskin koskaan. Aivopesu on todellakin ajettu selkäytimeen ja jälki on sen mukaista.
Kenties yhden tai kahden sukupolven päästä suomalainen älymystö ( ts. yliopistoväki, tiedottajat ) ei enää tule olemaan poliittisin perustein palkattua ja yhden ainoan oppisuunnan ( fanaattisen, uskonnollisen USA-vihan ja Nato-vastaisuuden ) edustajista koottu. Ehkä yhden tai kahden sukupolven päästä Suomi voi aidosti integroitua muuhun Eurooppaan ja olla todellakin eurooppalainen valtio joka suhteessa. Kenties yhden tai kahden sukupolven päästä äänestäjätkin äänestävät omia ehdokkaitaan, eivät isiensä tai isoisiensä heille valitsemia.
Mutta voi olla, että silloin on jo myöhäistä. Tätä menoa Venäjä ja Baltian tasavallat voittavat paikan Euroopassa, ja heillä on sanansijaa puolustuksen suhteen. Meillä puolestaan ei ole mitään, paitsi korkeintaan oikeus olla eristynyt Kummala, ruikuttaa ja kaihoilla takaisin Suomen historian tylsintä, ikävystyttävintä ja tosikkomaisinta jaksoa - 70-lukua.
Mutta nyt kun tapahtunut muutos on tosiasia, ja Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteet ovat lämpimämmät kuin koskaan viimeisen 80 vuoden aikana, alkaa oma ajatus kuin väkisin etsiytyä kotimaahan ja tämän koti-Suomen asemaan maailmanpolitiikassa.
Millä tavalla Suomi on hoitanut leiviskänsä sen jälkeen kun Berliinin muuri kaatui, Itä-Euroopan maat saivat itsenäisyyden ja Venäjän lähentyminen länteen alkoi? Mitä oikeastaan olemme tehneet, paitsi suitsuttaneet naurettavaa lännen vastaista propagandaa omasta "myllystämme" Ylestä? Olemme ulkoministerin suulla sättineet Israelia, marssineet palestiinalaisten puolesta ja viilentäneet suhteitamme Yhdysvaltoihin. Tuntuu, kuin eurooppalaisen kommunismin hirmuhallinnon ja rikosten perintöä pitäisi yllä ainoastaan Suomi.
Venäjä ja Itä-Euroopan tasavallat tekevät parhaansa unohtaakseen ja päästäkseen yli tapahtuneesta. Tavoitteena on jättää taakse tuo aika ja astua uuteen. Meillä tavoite on päinvastainen. En näe balteilla CCCP-teepaitoja - Suomessa näen. Muualla 70-luvun kommunistitkin ovat läksynsä oppineet eivätkä hehkuta vanhoja virheitään - Suomessa tämäkin on toisin.
Me emme ole onnistuneet voittamaan paikkaamme 2000-luvun Euroopassa. Leimaudumme edelleenkin periferiaksi, jossa ihmisillä on kummallisia aikansa eläneitä kaunoja ja ennakkoluuloja. Kun muu maailma vastustaa terrorismia, me tuemme. Kun muu maailma välttelee terrorismiin suuntautuneita pakolaisia, me vingumme heitä tänne. Kun muu maailma näkee Naton kehittyvän yhä enemmän poliittiseen suuntaan, meidän maailmankuvamme tältä osin on edelleen 50-lukulainen.
Kuinka suuri osuus tästä tietämättömyydestä ja kyvyttömyydestä tarttua hetkeen on sitten medialle lankeava? Kieltämättä sangen suuri, onhan Suomen ikioma Yle kaikkea muuta kuin puolueeton, ja toimittajista monista huomaa vielä jonkun merkillisen "kaipuun menneeseen", hemanuslaisuuteen ja suorastaan körttiläiseen kommunismiin, jakaus keskellä päätä, banderollit ja Kaisa Korhonen. Milloin nämä ihmiset oikein aikovat herätä tähän päivään, alkaa tehdä objektiivisia juttuja todellisista maailman tapahtumista? Tuskin koskaan. Aivopesu on todellakin ajettu selkäytimeen ja jälki on sen mukaista.
Kenties yhden tai kahden sukupolven päästä suomalainen älymystö ( ts. yliopistoväki, tiedottajat ) ei enää tule olemaan poliittisin perustein palkattua ja yhden ainoan oppisuunnan ( fanaattisen, uskonnollisen USA-vihan ja Nato-vastaisuuden ) edustajista koottu. Ehkä yhden tai kahden sukupolven päästä Suomi voi aidosti integroitua muuhun Eurooppaan ja olla todellakin eurooppalainen valtio joka suhteessa. Kenties yhden tai kahden sukupolven päästä äänestäjätkin äänestävät omia ehdokkaitaan, eivät isiensä tai isoisiensä heille valitsemia.
Mutta voi olla, että silloin on jo myöhäistä. Tätä menoa Venäjä ja Baltian tasavallat voittavat paikan Euroopassa, ja heillä on sanansijaa puolustuksen suhteen. Meillä puolestaan ei ole mitään, paitsi korkeintaan oikeus olla eristynyt Kummala, ruikuttaa ja kaihoilla takaisin Suomen historian tylsintä, ikävystyttävintä ja tosikkomaisinta jaksoa - 70-lukua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minä olen niitä kun eli tuon ajan eli siis seiskytluvun. Ei sillon ollut paljon kunnon ihmisellä sanansiaa kun kaikenlaiset kummalliset paskapäät nousi piiloistaan.
ja tuo tiedotusvälinejuttu on totta myös. itse tunnen yleläisiä toimittajia vaikka en tiedotusoppia lukenutkaan ja ovat kyllä punaisia kuin mitkä ja voin sanoo senkin että heikäläisiä vituttaa kun jäi se suuri vallankummous tekemättä! Hah!
eli en siis ole ollut ainoa jota asia on vaivannut.
Venäjä on muuttumassa kapitalistiseksi ja Suomi on
kommunismin ulkomuseo
Joo ihmelammas puuttu asiaan! Aika huvittavaa tai oikeastaan säälittävää että suomessa jotkut vapaaehtosesti elää niinkun mitään ei olisi muuttunut. Punikit mellastaa ylessä ja politiikassakin sama paskanjauhanta kuin joskus kolmekytävuotta sitten!!!! Paikalleen jämähtäneisyyden ilmapiiri on suorastaan tappava. Muualla mennään eteenpäin meillä vaan halulla pysytään siinä missä on aina oltukin. Muutosvastarintaa.
Ei ole ihme että pari tuttuu on tosissaan hakeutumassa semmosiin isänmaallisiin kerhoihin ja vastaaviin, jo on aikansa saaneet halveksia kaikkea arvokasta nää typerät ja jälkeenjääneet punikit.
Suomi on muuten kiva maa, mutta se venäläisten edessä nöyristeleminen on mielestäni todella ylimääräistä ja joskus jopa häiritsevää. Mielestäni suomalaisten ei myöskään tarvitsee olla liian sinisilmäisiä somaleita kohtaan, koska suuri osa niistä ihmisistä tulee Suomeen vaan sosiaalirahojen takia. Muuten ne hakisi turvapaikkaa jostain toisesta islamilaisesta turvallisesta maasta kuten esim. Egyptistä tai Marokosta. Suomi on eurooppalainen kristillinen maa ja islamilaista "vallankumousta" ei saa päästää leviämään tänne Pohjolaan, koska tämä ei ole eurooppalaisten etujen mukaista!
lammas on löytänyt uuden paikan. Juttujen taso
on vaan yjtä matala.
Jos et ole sattunut huomaamaan, olen kyllä ollut täällä aika pitkään.
Ja mitä juttujen tasoon tulee, niin ole hyvä ja pistä paremmaksi. Tai jätä kokonaan lukematta.
eiku natoon ja pojat sotimaan tyynelle valtamerelle. kaikki jakoon, etenkin kylmien tuotannonkasvulukujen vuoksi. äiti älä itke, ei se poika kuollu suomes talvisodas, se kuoli afganistanis, pakistanis tai kolumbias, ei suomen vuoksi, vaan naton. että jee, ja viis yleisestä hyvinvoinnista, pääasia kun joillain menee hyvin. toiset voi sitte varastella tai myyä itteään.