Kertokaapa te viisaampina mitä mahtaa tapahtua jos menen ulos ihan yksin ? kun en ole sitä tehny 5 vuoteen vaan olen ollu pelkojeni kanssa 4 seinän sisällä.
olen miettiny joka päivä tai ainakin melkeen, että menisin ulos mutta olen aina jääny seisoon oven pieleen tunniksi, pariksi kunnes antanu periksi ja nukkunu huonon olon pois, ja taas ikkunalla haaveillen että jonain päivänä minä sen teen!
vaikken ole paniikki kohtauksia saanu kuin kerran ja se ensimäinen kohtaus tuli kun menin ulos...
olen miettiny joka päivä tai ainakin melkeen, että menisin ulos mutta olen aina jääny seisoon oven pieleen tunniksi, pariksi kunnes antanu periksi ja nukkunu huonon olon pois, ja taas ikkunalla haaveillen että jonain päivänä minä sen teen!
vaikken ole paniikki kohtauksia saanu kuin kerran ja se ensimäinen kohtaus tuli kun menin ulos...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa ensin avaisit oven etkä lähtisi ulos. Tee sitä useita kertoja ja sitten käyt jossakin lähellä ja totutat itsesi vähitellen pidentämällä matkaa ja aikaa.
Ei sun mikään pakko ole lähteä, mutta jos et halua loppuelämääsi sisällä viettää. Valitse.
Yritäpä ottaa rennosti. Ethän sinä mitään häviä vaikka kokeiletkin. Nimittäin, jos nyt on selvää, että olet vain sisällä, ihan yhtä hyvin voit huviksesi kokeilla, miltä se tuntuisi. Mutta muista palata heti portailta takaisin .. Ja seuraavana päivänä sama retki portaille, mutta ei missään nimessä edemmäs, ei vaikka olis miten hyvä tunne.
Älä vain tee sitä..
No tuo oli karrikoitua, mutta jotenkin noin se menee.. tiedän tunteen. Pahinta on hermoilu. Kerronpa itsestäni esimerkin : Pahimpina paniikkikausinani olen pelännyt kirkkaita päiviä, aurinko teki pääni kipeäksi, paniikin pelon lisäksi. Aamulla meni hyvin, tulin töihin autolla, päivä meni hyvin, mutta mitäs sitten, kun piti töistä lähteä autolla. Kamala tilanne, "en pääse kotiin koko päivänä". Se lähteminen ja aikominen on pahinta. Hurja tunne, kun aukaisi oven ja meni autolla, hermoilu oli tipotiessään, pelko oli voitettu ja kaikki meni ihan hyvin. Itseasiassa hämmästelen usein juuri sitä, että mihin se katoaa. Taitaa olla niin, että sen asian hermoilee aikaisemmin, itse tilanteessa on jo tunne, että tää on voitettu.
Sinä et tavallaan ole varsinaisesti paniikkihäiriöinen, sinä pelkäät paniikkia,jota sinulle ei ehkä enää tulekaan. Jonkinlainen fobiahan tuo on.
Mutta älä mene ulos :)
Sori jos tuo vaikuttaa ilkeilyltä, se ei ole sitä.. siinä on joku juttu, jos on pakko, sitä pelkää, jos luovuttaa sitten ei ehkä enää niin paljoa.
Koska mitä siellä ulkona tapahtuisi? Ei mitään, kukaan ei kiinnittäisi siihen mitään huomiota, no sinä voisit kaatua, pääseehän sitä konttaamalla takaisin. Sinulle ei tapahdu yhtään mitään..
Kokeilepas mielikuvaharjoittelua, siinä on jotain..
voisit mielikuvissasi lempeästi rikkoa omat kalterisi.
Mielikuvitus jarjoituksistahan se johtuukin kun aina tulee mieleen että siellä pihalla on kummiskin joku naapuri ja välittömästi tulevat ihmettelemään että onko meille muuttanu uhan uusi naapuri? tai että kattokaa tuolla se kummajainen menee! ja sitten saa iltasanomista lukea että koti loinen on nähty ulkona! ihmeiden aika ei ole ohitse!
ja tuossa vaiheessa alan olemaan tarpeeksi kypsä päivä unille.
se loiventaa näkymiä ulkona ko et nää kun lasien läpi joo se on tuo mieli kuin tietokone et hissuksiin vaa nii saa päivitettyä käsiteltävät asiat,mitkä ulkona tulee vastaan
heti kun luin tekstisi tuli hirveä mieli teko auttaa sinua.
minä tulen ja vien sinut ulos, askel askeleelta. tai sitten joku muu ystäväsi? eikö joku tulisi ja tukisi?