Parisen vuotta sitten olin masentunut ja söin vuoden verran cipralexia. Sen jälkeen lääkärin ohjeesta se päätettiin lopettaa ja vointi olikin jo parempi. Mutta...
En kovasti kapakointia harrasta, mutta silloin kun juon (ei yleensä edes humalaan, vaan kevyeen hiprakkaan) tuntuu seuraava päivä aina TOSI vaikealta, masentaa ja ahdistaa. Ns. moraalista krapulaa ei pitäisi olla, kun ihan "kiltisti" aina juhlin enkä sekoile, mutta mistä tuo sitten johtuisi? Sitä kestää päivän tai kaksi. Siitä tulee ne muutenkin vaikeat ajat mieleen.
Tätä henkistä "krapulaa" oli kauan ennen vars. masennuksen toteamistakin, ja pahempana. (silloin tuli välillä otettua enemmänkin...)
Alkoholi muistaakseni vähentää serotoniinin eritystä, joten mietin voisiko se saada tuon ahdistuksen aikaan?
Voiko alkoholin nauttiminen siis saada serotoniini tason jotenkin niin pahasti heittämään?
Vai olenko ihminen jolle alkoholi ei sovi?
Sen pois jättäminen kokonaan ei olisi kyllä ongelma, sen verran vähän tulee otettua. Osin juuri siksi että tietää jo illalla että itku pitkästä ilosta eli seuraava päivä on pilalla.
(No, ei se juhlinnan jälkeinen päivä ole varmaan kellään niin auvoinen, mutta laskekaa se normaali fiilis potenssiin kymmenen, niin meikäläisen olotila alkaa hahmottua)
Kellään muulla kokemuksia? Tai neuvoja?
En kovasti kapakointia harrasta, mutta silloin kun juon (ei yleensä edes humalaan, vaan kevyeen hiprakkaan) tuntuu seuraava päivä aina TOSI vaikealta, masentaa ja ahdistaa. Ns. moraalista krapulaa ei pitäisi olla, kun ihan "kiltisti" aina juhlin enkä sekoile, mutta mistä tuo sitten johtuisi? Sitä kestää päivän tai kaksi. Siitä tulee ne muutenkin vaikeat ajat mieleen.
Tätä henkistä "krapulaa" oli kauan ennen vars. masennuksen toteamistakin, ja pahempana. (silloin tuli välillä otettua enemmänkin...)
Alkoholi muistaakseni vähentää serotoniinin eritystä, joten mietin voisiko se saada tuon ahdistuksen aikaan?
Voiko alkoholin nauttiminen siis saada serotoniini tason jotenkin niin pahasti heittämään?
Vai olenko ihminen jolle alkoholi ei sovi?
Sen pois jättäminen kokonaan ei olisi kyllä ongelma, sen verran vähän tulee otettua. Osin juuri siksi että tietää jo illalla että itku pitkästä ilosta eli seuraava päivä on pilalla.
(No, ei se juhlinnan jälkeinen päivä ole varmaan kellään niin auvoinen, mutta laskekaa se normaali fiilis potenssiin kymmenen, niin meikäläisen olotila alkaa hahmottua)
Kellään muulla kokemuksia? Tai neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on kuule tuttu juttu. Alkoholi on voimakas deppressantti. Ei tarvitse mokailla mitään, niin se laksee mielialaa. En tiedä johtuuko se serotoniinitason laskusta vai jonkin muun taso noususta vai mistä, mutta seuraus on yhtä kaikki paha olo, joka on yleensä pahin krapulapäivän jälkeisenä päivänä.
Ehkäpä sitten ois syytä jättää se alko kokonaan pois... Kuten sanottua, se ei ois mikään ongelma.
Tai sanotaanko että se taitaa olla ongelma useammin muille kuin mulle itselle jos en juo. Mutta niinhän se taitaa mennä tässä armaassa suomalaisessa kulttuurissamme:( Tuli huomattua sen cipa-hoidon aikana kun olin täysin ilman alkoholia. (Kävin kuitenkin toisinaan juhlimassa ja baareissakin... selvänä siis)
Vaikuttaa myös välittäjäaine GABA:an aivoissa, osa krapulan morkkiksesta ja ahdistuksesta tulee tätä kautta.