Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olen naimisissa, lapsia pyörii ympärillä, töissä on mukavia kavereita, mutta silti - olen kamalan, kamalan yksinäinen. Arki vie voimat ja kun sitten hiljentyy, huomaakin, miten tyhjä ja yksinäinen sitä loppujen lopuksi on. Tällaistako tämä elämä on? Mitä odotettavaa minulla enää keski-ikäisenä on? Katsonko vaan kun päivät lipuvat ohitse toistensa kaltaisina ja ainut asia mitä tapahtuu on jotain voimia vievää ja negatiivista? Miten pääsen elämään kiinni ja yksinäisyydestä eroon? Olen lapsesta saakka ollut omiin oloihini vetäytyjä, mutta nyt tämä on jo liiallista. Toisaalta en jaksa ihmisiä, mutta tiedän, että oman hyvinvointini vuoksi minun olisi jaksettava.Kuinka opin sietämään ihmisiä?
Yksinäinen avioliitossa
havutar
101445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"Tällaistako tämä elämä on? Mitä odotettavaa minulla enää keski-ikäisenä on? Katsonko vaan kun päivät lipuvat ohitse toistensa kaltaisina ja ainut asia mitä tapahtuu on jotain voimia vievää ja negatiivista? Miten pääsen elämään kiinni ja yksinäisyydestä eroon?"
Tuo kuvaus sopii enemmän 30-kriisiin (joka tosin nykyaikana voi tulla vasta 4-kymppisenäkin), ei yksinäisyyteen. Eli kun on saavuttanut kaiken mitä haluaa, niin voi jonkinlainen tyhjä olo tulla. Ei liity yksinäisyyteen millään tavoin.
Tuollainen tyhjyyden tunne tuntuu varmasti todella ikävälle. Olen itsekin tuntenut vastaavanlaista pahaa oloa ja turhautumista. On kuin tunne, että se tärkein elämästä puuttuisi, mutta ei ole tarkkaa tietoa siitä, mikä voisikaan olla se, mitä sydän kaipailee.
Suosittelen sinua harkitsemaan avun etsimistä tuolta hengelliseltä puolelta, sillä sieltä saattaisi apu löytyä myös sinulle. Jokainen ihmissuhde voi saada ihan täysin uuden merkityksen, kuin myös jokaisesta elämän tapahtumasta voi saada irti todella paljon enemmän, kun oppii huomaamaan, että elämällä todellisuudessa on tarkoitus. Näin mikään tapahtuma ole vailla merkitystä.
Jeesus opetti, että ihminen on Isän(Jumalan) rakas lapsi, mistä seuraa myös luonnollisesti se, että kaikki ihmiset ovat toisilleen sisaruksia. Tämä oli se tosiasiallinen ilmoitus, minkä pohjalle koko usko perustuu. Hae yhteyttä isään rukouksen kautta.
Joka tapauksessa, mikä ikinä onkaan ratkaisusi niin toivottavasti saat helpotusta tuskallesi ja löydät älämänilosi. :)
Mitä muutosta kaipaisit elämääsi? Mieti miten voisit muuttaa elämääsi.
Jo pienikin muutos, uusi asia piristää ja antaa uusia voimia. Tee jokin asia erilailla. Yritä muuttaa niitä rutiineja, jotka ei ole ihan pakollisia, mutta joita kuitenkin olet orjallisesti tehnyt. Opettele "lintsaamaan" joistakin asioista. Uskalla tehdä erilailla kuin olet ennen tehnyt ja erilailla kuin muut. Irrota itsesi omista kaavoistasi.
Kysyt kuinka oppisit sietämään ihmisiä?
Jos et tarvitse "ylimääräisiä" ihmisiä elämääsi miksi niitä pitäisi hankkia? Jos kaipaat niin ala hakeutumaan muiden seuraan jonkun asian varjolla, esim. harrastuksen.
Huolehdi itsestäsi hyvin. Kun huolehdit voit paremmin ja muukin elämä tuntuu mukavammalta.
Ajattele itsestäsi hyvää ja välillä hemmottele itseäsi tietoisesti.
Jos olet kolmenkympin kriisissä voin lohduttaa sinua sanomalla että neljänkympin jälkeen elämä on parhaimmillaan. Eli vaikka nyt tuntuisi kaikki selvältä, tylsältä, koetulta jne. kaikki muuttuu paremmaksi.
Oli mukava lukea positiivisia ja lohdullisia sanojasi. Sinä tunnut olevan elämääsi ihan tyytyväinen, se on hieno asia. Hyvää jatkoa!
Vai oikein naimisissa ja lapset pyörii ympärillä ja mukavia kavereitakin... Ja vielä kehtaat väittää olevasi yksinäinen. Sinun tekstisi kuulostaa enemmänkin masentuneen kirjoittamalta kuin yksinäiseltä. Keski-iän kriisi tai jotakin.
Tuollaiset tekstit ovat melkeinpä loukkaus meitä oikeasti yksinäisiä kohtaan.
Yksinäisestä perheellisen valitukset voivat tuntua käsittämättömältä kuten myös perheellisestä yksinäisen valitukset.
Molemmilla on ongelmansa ja molempien ongelmat on yhtä tosia.
Perheellinen ei aina ymmärrä yksinäisen yksinäisyyden aiheuttamaa ahdistusta. Yksinäinen ei ymmärrä ettei perhe-elämä ole samanlaista auvoisaa onnea kuin tv-sarjoissa.
...mitä mä ymmärrän ja mitä en.
Toi vaikuttaa enemmänkin masennukselta, kuin yksinäisyydeltä, kerran sulla kaikkea jo on. Olet vaan perus masentuja.
Täsmälleen samat ajatukset ovat mielessäni! Minulla vain ei ole perhettä, joten olen omiin maailmoihini vajonneena lähes kaiken aikaa. Ihmisten sietäminen tuntuu joskus niin ylivoimaiselta, että jopa sairasloma olisi tarpeen.
Olen erilaisessa elämänilanteessa oleva ihminen, mutta tiedän tuon tyhjyys-olotilan. Sydämesi kaipaa rakkautta,tarkoitusta..Syvyyttä.Mielekkyyttä.Voin kertoa,että elämän tarkoituksena ei kuitenkaan ole juoksennella päättömästi harrastuksesta toiseen, tehdä töitä tolkuttomasti ja siten toivoa tyhjyyden katoavan. Ainoa,joka voi tuon tyhjyyden lopullisesti poistaa, on Jeesus, mutta Hän ei tule väkisin elämääsi,Hänet on toivotettava tervetulleeksi:)