Mä olen tullut siihen pisteeseen ettei mikään iloinenkaan asia tunnu mukavalta.Lopetin lääkkeiden syömisen neljän kk:n jälkeen koska lääkärini oli sitä mieltä ettei niit enää tarvita(lääkkeet oli määrätty silloin kun olin yrittänyt tappaa itseni)
Mä mietin että voiko olla niin,että mä masennun mieheni läsnäolosta enemmän koska hän on mulle kertonut ettei ole tunteita mua kohtaan yms....me vaan riidellään ja riidellään.Minusta alkaa vähitellen tuntumaan ettei elämällä ole enää tarkoitusta.Mä olen raha-asiani sössinyt vain ja ainoastaan tuon miehen takia,halusin miellyttää häntä ja ostin hänelle kaiken mahdollisen...mutta kannattiko se?ei todellakaan...munkin tunteet häntä kohtaan on hävinneet.Me vaan asutaan yhdessä.
Mutta miten mä saan uudet lääkkeet jos lääkäri on jo kertaalleen kieltänyt multa ne?
Mä mietin että voiko olla niin,että mä masennun mieheni läsnäolosta enemmän koska hän on mulle kertonut ettei ole tunteita mua kohtaan yms....me vaan riidellään ja riidellään.Minusta alkaa vähitellen tuntumaan ettei elämällä ole enää tarkoitusta.Mä olen raha-asiani sössinyt vain ja ainoastaan tuon miehen takia,halusin miellyttää häntä ja ostin hänelle kaiken mahdollisen...mutta kannattiko se?ei todellakaan...munkin tunteet häntä kohtaan on hävinneet.Me vaan asutaan yhdessä.
Mutta miten mä saan uudet lääkkeet jos lääkäri on jo kertaalleen kieltänyt multa ne?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä toimintaohjeet:
1) Mene toisen lääkärin vastaanotolle. Kyllä apua saa kun hakee sitkeästi.
2) Hankkiudu miehestä eroon. Suhteenne kuulostaa melko epäterveeltä ja siinä on ilmeisesti läheisriippuvuuden elementtejä.
3) Ala rohkeasti elää omaa elämääsi!
Syy ei ole avopuolisossa vaan masennuksessa,
minäkin hommauduin jokaisesta kaverista eroon ja nyt voin sanoa ettei tässä ole enään mitään järkeä ko saat elää yksin masentuneena koko loppu elämäs...