Ihastutko ulkonäköön vai persoonaan?

En koskaan ihastu ulkonäköön vaan persoonaan. Siksi voin vain ihastua ihmiseen, johon olen riitävästi tutustunut.

ihmiseen itseensä, ja siihen kuuluu molemmat, sekä ulkonäkö että luonne.

Ihan ensimmäiseksi kiinnitän huomiota miehen silmiin. Jos niissä paistaa huumori ja silmät ns. nauravat, tahdon ehdottomasti tutustua kyseiseen ihmiseen lisää. Vasta tutustumisen jälkeen voin sanoa olenko ihastunut tähän ihmiseen vai en.

mutta tällä hetkellä on käynyt niin että olen ihastunut ihmiseen jonka kanssa en ole koskaan jutellut. ei hän ole "klassisella tavalla" hyvännäköinen, mutta jokin hänessä vetoaa ja paljon. näen häntä vain ohimennen, mutta joka kerta sydän hyppii kuperkeikkaa... voi olla että kuvittelen hänestä aivan eri asioita kuin mitä hän todellisuudessa on. tää tuntuukin tosi hullulta, eikä varmaan koskaan johda mihinkään :(

ehdottomasti!

Sellanen äijä jonka mielestä urheilu ja etenkin F1-urheilu (MOTOSPORT) on kovaa asiaa, se sytyttää.Jotenkin primitiivinen äijä on IHQU.

Sellanen joka ei kuuntele muita siinä et saaxe tavata mauttoman schöönen damen VAI EI..Vaan joka ihan itse päättää mitä se tekee ja ei tee..Sitä mä sanon hyväksi persoonaksi.

Seinään sammaloituu sellainen joka ei suo naiselle aikuisten oikeeta elämää,vaan puhuu kirkosta ja pankkilainoista.

Kiinnitän ensimmäisenä huomioni ihmisen olemukseen, eleisiin, liikkumiseen ja ryhtiin. Miehen ei tarvitse olla hyvännäköinen tai -raaminen, voin silti kiinnostua kovasti. Itseasiassa kiinnostun harvoin todella hyvännäköisistä miehistä, jotenkin mies menee pilalle ollessaan liian komea ja sellaiset yleensä tietävät se ja ovat omahyväisiä (anteeksi).

Se, mikä sitten on kiinnostavaa, riippuu tapauksesta, kohdalleni on sattunut hurmaavia hymyjä, nauravaisia silmiä, kohteliaita eleitä jne
Ja sitten kun olen päässyt jutteluasteelle, ihastun satasella siihen, mitä ihmisellä on pään sisällä! Enää sillä olemuksellakaan ei ole enää väliä!

Luulisin, että molempiin ominaisuuksiin.
Ei kai kukaan ihminen ole vain komeat kasvot tai hyvä sydän? Mutta enemmän vaa'assa painaa kuitenkin se, mitä mies ajattelee ja millainen on maailmankatsomus noin yleensä. Törmäyskurssilla ollaan muuten liian helposti.

Mutta, täytyy myöntää, että vaikken miesten ulkonäön kanssa niin nirso olekaan, niin jos naama ei miellytä sitten yhtään, niin ei siitäkään tule mitään.

vähemmän ulkonäköön

parempi hyvä sisältö kuin houkutteleva ulkokuori, tuottaa iloa pidempään

Jostain ihmeen syystä ihastun yleensä miehiin, jotka eivät ulkokuoreltaan ole komeita, joissa ei varsinaisesti silmiään lepuuta, vaikka toki ihan OK-näköisiä ovatkin. Totta kai ulkonäössäkin voi jotain olla, mikä viehättä, vaikkapa lämpimät silmät/katse, mutta se mihin todella ihastun on kyky keskustella.

Kiinnostuin olemuksesta ja ihastuin persoonaan, johon voisin rakastua jos oppisin tuntemaan.

ensin tietenkin huomaan sen ulkonäön, mutta ei siihen voi aidosti ihastua. Pitää tietää jotakin nemmän; minkälainen henkilö oikeastaan onkaan kysymyksessä.

Siihen voi mennä aikaa kuukausia. Sitten jonakin päivänä huomaa, että harmitti, kun tätä ihmistä ei näkynytkään. Sitä alkaa kiinnittämään huomiota kaikenlaisiin pienempiin asioihin, joita tämä henkilö tekee, ja jotka tietenkin kertovat hänestä jotakin. Onko hän huomaavainen, kärsivällinen, vai ..mitä.

Ulkokuori näkyi näköpiirissäni reilut puoli vuotta, ennen kuin huomasin olevani lainkaan kiinnostunut. Silloin tosin olin sitten jo huomannut yhtä sun toista.