Hei! Olisiko kenelläkään tietoa sellaisesta asiasta, että onko lapsella (tai nyt aikuisella miehellä...) oikeus tietää ketkä ovat hänen oikeat vanhempansa.
Ottolapseksi hänet on otettu ihan vauvana eivätkä nuo ottovanhemmat ole sitten koskaan suostuneet kertomaan ketkä ne oikeat vanhemmat ovat.
Elikkä mistä tuollaista asiaa sitten voisi lähteä selvittämään?
ottovanhemmat
ja oikeat
16
4167
Vastaukset
- Myyräntyötä tehnyt
Adoptiolapsilla on aina oikeus saada tietää adoptioonsa liittyvistä asioista vähintään niin paljon, kun on kirjattu virallisiin asiakirjoihin. Koska mies on ilmeisesti adoptoitu Suomessa, niin pistän tänne vain Suomea koskevia tilanteita.
Ensin kannattaa selvittää:
1. Syntymäaika, syntymäpaikkakunta ja alkuperäinen sukunimi. Kannattaa mennnä käymään johonkin Maistraateista ja pyytää saada tarkastaa omat henkilötietonsa. Jos virkailija kysyy, mitä tietoja haluaa tietää, niin kannattaa ensin pyytää tiedot noista kolmesta. Jos vielä vaaditaan selityksiä, niin voi sanoa, että on adoptiolapsi ja juuret kiinnostavat. Ei ole pakko asioida kotipaikkakunnan virastoissa, jos ei halua. Maistraatista saattaa herua tietoa myös biologisen äidin, ehkä isänkin, henkilöllisyydestä (nimi ja syntymäaika).
2. Minä vuonna adoptio on vahvistettu oikeudessa? Milloin lapsi on muuttanut ottovanhempien luokse? Missä lapsi on viettänyt elämänsä ensihetket?
3. Milloin adoptio on vahvistettu oikeudessa? Onko adoptio vahvistettu myöhemmin uudestaan vastaamaan uutta lakia? Jos adoptio on tehty ennen vuotta 1980, eikä sitä ole vahvistettu vuoden 1980 adoptiolain mukaiseksi, adoptiolapsi on myös biologisten vanhempien perillinen. Tämä asia kannattaa myös tiedustella Maistraatista. Sieltä voi ihan kysyä, että kenen perilliseksi hänet on merkitty. Jos hän on edelleen biologisten vanhempien perillinen, niin silloin hänen kuuluisi saada äidin sekä isän (jos isä on tiedossa) henkilötiedot.
4. Mikä taho on järjestänyt miehen adoption? Vuodesta 1980 lähtien adoptioita on hoitanut vain Pelastakaa Lapset ry ja kuntien sosiaalitoimet. Ennen vuotta 1980 myös yksityishenkilöt järjestivät adoptioita. Ottovanhemmat tietävät adoption järjestäneen tahon. Ellei ottovanhempia haluta häiritä tällä asialla, kannattaa asiaa ensin tiedustella Pelastakaa Lapset järjestöltä. Heillä on hyvät rekisterit tekemistään adoptioista. Jos Pelastakaa Lapset ei ole adoptiota tehnyt, niin kannattaa kysyä adoptiosta miehen syntymäkunnan sosiaalitoimistosta. Adoptiotaho selviää myös oikeuden papereista, mikäli mies saa ne nähtäväksi. Adoption järjestäneellä taholla pitäisi olla joitakin tietoja adoption olosuhteista sekä ainakin biologisen äidin henkilöllisyys. Joskus sieltä voi löytyä paljonkin tietoa vanhemmista, sisaruksista, muista sukulaisista, elinolosuhteista, raskausajasta, adoptiota edeltäneen ajan hoidosta ja terveydestä ja jopa valokuvia. Pelastakaa Lapset tai kunnan sosiaalitoimi voi myös yrittää järjestää yhteydenottoa biologisiin perheenjäseniin, jos adoptoitu mies tätä haluaa. Joskus sosiaaliviranomaiset eivät halua auttaa tässä, joten juuriaan etsivien täytyy varautua myös sinnikkyyteen. Jos adoption on järjestänyt yksityishenkilö, niin voi olla ettei oikeuden asiakirjojen lisäksi löydy juuri mitään muuta tietoa. Vuosikymmeniä sitten kaikki työntekijät eivät myöskään ymmärtäneet kirjata ylös tietoa. Kannattaa varustauta myös siihen, ettei tietoa paljon löydy. Siihenkin kannattaa varustautua, että biologisen perheen tilanne on esitetty mustamaalaten. Aviottomiin lapsiin suhtauduttiin ennen häpeillen ja lapsen adoptioon antamiseen suhtauduttiin moralisoiden.
5. Syntymätodistus on eräs johtolanka. Ottovanhemmilla saattaa olla kopio syntymätodistuksesta. Jos heitä ei haluta häiritä tämän asian johdosta, niin syntymätodistus on todennäköisesti adoption järjestäneellä taholla sekä oikeuslaitoksen arkistoissa. Siinäkin on ainakin biologisen äidin tiedot.
Eli kannattaa olla yhteydessä näihin: Pelastakaa Lapset ry, Käräjäoikeus, Maistraatti ja mahdollisesti syntymäpaikkakunnan sosiaalivirasto.
Jos saatte asiakirjoja käsiinne, niin yrittäkää selvittää niistä kaikki mahdollinen. Monet ovat saaneet tietää, missä sairaalassa he ovat syntyneet ja löytäneet tietoa adoptiota edeltävältä ajalta, jolloin lapsi on voinut olla esimerkiksi lastenkodissa.
Jos saatte tietoonne biologisen äidin nimen ja syntymäajan, niin voitte yrittää ensin vaikka Maistraatin kautta saada hänestä lisätietoja. Maistraatti saattaa voida kertoa esimerkiksi sen, onko äiti vielä hengissä, missä hän asuu, mikä on nykyinen nimi ja onko hänellä muita lapsia. Tämä koskee myös isää, jos adoptiopapereista on paljastunut isän henkilöllisyys. Myös mahdollisista sisaruksista voitte yrittää saada tietoja viranomaisten kautta.
Yrittäkää myös etsiä tietoa hakukoneilla, esimerkiksi www.google.com. Laittakaa hakusanoiksi henkilöiden nimiä. Voitte löytää jopa kuvia. Tämä toimii, jos sukunimi on harvinainen tai jos pystytte tarkentamaan hakua esimerkiksi paikkakunnalla. Netistä jotkut ovat löytäneet esimerkiksi oman sukunsa sukupuun, josta on ollut helppo löytää lisää sukulaisia.
Jos äidin (ja isän) henkilöllisyys selviää, niin kannattaa alkaa pohtia yhteydenottoa ja tapaamista. Kaikki eivät halua tavata, mutta joku on miettinyt liian kauan, milloin vanhemmat ovat kuolleet. Valmistautukaa erilaisiin reaktioihin. Voi olla, että äiti ja muut sukulaiset ovat onnensa kukkuloilla ja haluavat aloittaa tutustumisen. Voi olla, ettei äiti (tai isä) halua tavata lainkaan. Sekin on mahdollista, että äiti haluaa tavata, mutta ei halua jatkaa yhteydenpitoa. Mitä adoptoitu mies itse haluaa? Useimmat äidit pystyvät kertomaan biologisen isän henkilöllisyyden, vaikka sitä ei olisikaan adoptiopapereissa. Tämä voi kuitenkin olla äidille kipeä asia. Todennäköisesti äiti on muutenkin asian kanssa hyvin haavoittuvainen. Kärsivällisyys voi tuoda hedelmää.
Muistakaa, ettei ole epäoikeudenmukaista ketään kohtaan, jos adoptoitu ihminen haluaa selvittää juurensa. Ottovanhemmille ei tarvitse tästä puhua, jos se on liian hankalaa. Kannattaa kuitenkin miettiä, miten salaisuuden voi säilyttää, jos löytää sukulaisia ja haluaa olla heihin jatkossakin yhteydessä. Toisten uppiniskaisuuden vuoksi ei kuitenkaan mielestäni kannata jättää elämättä omaa elämäänsä. Mies ei ole ottovanhemmilleen kiitollisuuden velassa, vaikka niin usein ajatellaan. Tämän asian on kokenut hyvin moni muukin ja siitä on selvitty.
Lukekaa vanhoja viestejä tältä palstalta. Täällä on paljonkin käsitelty juurien selvittämistä ja etsimistä. Aina on mukava kuulla lisää asioista. Tekin voitte kertoa omasta tarinastanne, jos haluatte.
Julkisuudessakin tästä asiasta on kertonut adoptoitu espoolainen mies nimeltä Simo Salo. Hän löysi sisaruksiaan sitkeän etsimisen jälkeen.
http://www.yle.fi/tositarina/arkisto/kevat_05/juuria_etsimassa.htm
http://www.iltalehti.fi/light/2005/04/12/200504112945642_tv.shtml
Simo Salo saattaa voida ja haluta jakaa kokemuksiaan ja juurien etsimisessä kertynyttä tietoa muillekin. Hänet tavoittaa tästä osoitteesta [email protected]
Kannattaa lukea myös tämä nettijuttu:
http://www.kristillisdemokraatit.fi/lehti/kd/artikkelit.php?id=501
Tällä palstalla muutamat ovat kertoneet myös tapaamisista, jotka eivät ole onnistuneet täydellisesti.- sama
Kiitos kovasti näistä vastauksista!
Isäni on siis tämä ottolapsi ja hän tuskin haluaa enää ryhtyä koko asiaa selvittämään..
Mutta olisikohan minulla mitään mahdollisuutta lähteä selvittämään "oikeita isovanhempiani". Isäni luvalla tietysti?? - Myyräntyötä tehnyt
sama kirjoitti:
Kiitos kovasti näistä vastauksista!
Isäni on siis tämä ottolapsi ja hän tuskin haluaa enää ryhtyä koko asiaa selvittämään..
Mutta olisikohan minulla mitään mahdollisuutta lähteä selvittämään "oikeita isovanhempiani". Isäni luvalla tietysti??Tiedän, että ainakin Pelastakaa Lapset järjestö ja muutamat adoptioita hoitaneet kunnat antavat adoptiotietoja myös adoptiolasten perillisille. Omia asioitani selvittäessä kuulin myös virakilijoilta Maistraatissa ja kirkkoherranvirastosta, että hekin olivat auttaneet myös adoptoitujen henkilöiden lapsia.
Tässä asiassa en kuitenkaan osaa sinua enää paljon neuvoa. Saatat tarvita isältäsi valtakirjan joihinkin paikkoihin ja esimerkiksi Maistraatissa omat tiedot voi tarkastaa ehkä vain henkilö itse. Omissa tiedoissa on mm. tiedot vanhemmista sekä adoptiosta, mutta isovanhemmista siellä ei käsittääkseni oli tietoa. Joka tapauksessa sinulla on mahdollisuus saada ehkä paljonkin tietoa. Sinun kannattanee käydä noita kaikkia mainitsemiani tahoja läpi. On paljon helpompi, jos sinulla on asioihin isäsi lupa ja valtakirjakin voi usein olla välttämätön. Kannustan sinua silti tähän puuhaan, jos asiat kiinnostavat.
- Ottolapsi vm. 68
Suomessa syntyneiltä tiedetään aina vähintään äidin henkilöllisyys. Ainakin itsenäisyyden jälkeen ei ole voinut synnyttää nimettömästi. Esimerkiksi Usassa vieläkin äidit on voinut synnyttää lapsen peitenimellä adoptioon. Adoptoiduilla on oikeus saada tietää viranomaisilta kaikki se, mitä adoptiosta on merkitty muistiin. Isästä ei välttämättä ole tietoa, mutta saattaa ollakin. Ottovanhempani kertoivat mulle, että Helsingin kaupunki oli hoitanut adoptioni. Otin siis ensin sinne yhteyttä. Sieltä sain paljon tietoa. Enemmän tietoa sain vielä Pitäjänmäen lastenkodista. Oikeuden asiakirjoja en ole ymmärtänyt pyytää. Luin tuolta että on mahdollista pyytää myös ottovanhempia koskevat paperit Helsingin kaupungilta. Aion vielä nuo paperit pyytää. Olen tavannut äidin ja muita. Kyllä tämä on kannattanut.
- tapio
Hei
Olen adoption kautta maailmaan tullut mies. Olen kasvanut naisten perheessä. Nyt olen 46V. En toivo kohtalolleni jatkajia.
- Tapio
Totta on se että ihmisellä on oikeus tietää totuus biologisesta menneisyydestään. Näin sanoo YK. Äiti löytyy syntymätodistuksesta.
- erään tarina
Minut otettiin kasvattilapseksi 34v. sitten.myöskään minulle eivät kasvattivanhempani halunneet alkuperäisistä vanhemmistani puhua, johtunee siitä, että olivat jo iäkkäitä ja äiti vähän uskooon kallellaan.no, minäpä murrosiän myrskyissäni kävelin sossuun ja vaadin saada nähdä itseäni koskevat paperit. sieltä löytyivät biologisten vanhempien nimet ja senhetkiset asuinpaikat. itse otin yhteyttä heihin, ottovanhemmiltani salaa.moni asia olisi varmaan mennyt toisin ja moni itku jäänyt itkemättä, jos olisin kuunneellut ottovanhempiani ja antanut asian olla.ne ruusuiset kuvitelmat eivät todellakaan käy välttämämttä yksiin todellisuuden kanssa.kovan elämänkoulun olen käynyt näitten asioitten kanssa ja huomaan välillä olevani eksyksissä omien lasteni kasvatuksen suhteen, koska se ns.normaali oma lapsuus oli hukassa.olen omien lasteni suhteen ihan liian ylihuolehtiva ja tarkka, korvaan varmaan omaa lapsuuttani ja pelkään tekeväni itse virheitä ihan älyttömästi.mutta jos isäsi alkuperää lähdet selvittämään,niin voimia sinulle. itse lopetin kesken kun tuli semmoisia juttuja vastaan, jotka TODELLAKIN olisi saanut jäädä selvittämättä!
- minä vain
Etsin isäni biologisia vanhempia.
Isäni ei puhu asiasta minulle mitään, mutta haluan löytään itse heidät ja olen valmis ottamaan riskin että löydän tietoa, mistä en itse edes pitäisi.
Maistraatista tietojen etsiminen kävisi budjetilleni liian kalliiksi ja tiedän minkä ikäisenä isäni on adoptoitu ja paikkakunnan. Miten saisin tietooni esimerkiksi isäni äidin nimen salassa vanhemmiltani?
Ja kuinka sinulle kävi etsintöjesi kanssa? Löysitkö heitä koskaan?- finlex
Laki lapseksi ottamisesta
46 a §
Kunnan sosiaalihuollon toimielimen, ottolapsitoimiston ja palvelunantajan on säilytettävä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut ottolasta, hänen vanhempiaan ja ottovanhempiaan koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta.
Palvelunantaja voi siirtää 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston säilytettäviksi, joka on antanut asiassa ottolapsineuvontaa, jos toimielin tai ottolapsitoimisto suostuu siihen. Jos ottolapsitoimisto tai palvelunantaja lopettaa tässä laissa tarkoitetun toimintansa, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on siirrettävä sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen säilytettäviksi, jolle sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtäväksi ottaa vastaan asiakirjat.
Ottolapsella ja hänen huoltajallaan sekä ottolapsen jälkeläisillä on oikeus tarpeellisella tavalla ohjattuina saada tietoja 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asiakirjoista. Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua. - kehittäkää
finlex kirjoitti:
Laki lapseksi ottamisesta
46 a §
Kunnan sosiaalihuollon toimielimen, ottolapsitoimiston ja palvelunantajan on säilytettävä ottolapsineuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut ottolasta, hänen vanhempiaan ja ottovanhempiaan koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta.
Palvelunantaja voi siirtää 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen tai ottolapsitoimiston säilytettäviksi, joka on antanut asiassa ottolapsineuvontaa, jos toimielin tai ottolapsitoimisto suostuu siihen. Jos ottolapsitoimisto tai palvelunantaja lopettaa tässä laissa tarkoitetun toimintansa, 1 momentissa tarkoitetut asiakirjat on siirrettävä sen kunnan sosiaalihuollon toimielimen säilytettäviksi, jolle sosiaali- ja terveysministeriö antaa tehtäväksi ottaa vastaan asiakirjat.
Ottolapsella ja hänen huoltajallaan sekä ottolapsen jälkeläisillä on oikeus tarpeellisella tavalla ohjattuina saada tietoja 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asiakirjoista. Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua.Tuon viimeisen kappaleen takia käytännössä tiedot jätetään antamatta adoptoidulle.
Virkailija valitsee itselleen helpoimman tavan päästä töistään vähemmällä.
On raukkamaista, että virastoissa on yksilöä koskevaa tietoa muitten luettavissa, mutta sille henkilölle jota asia koskee, ei tietoja anneta.
Miksi aikuinen adoptoitu ei saa itse päättää, aiheutuuko hänelle vaaraa saadusta tiedosta ja jos aiheutuu, niin mitä sitten. Elämä on vielä vaarallisempaa, kun tietoa ei anneta. Aikuinen kestää, jos taustalta löytyisi vankilaa, väkivaltaa, huumeita tai ties mitä, hänellähän on adoptiovanhempien antama tasapainoinen kasvu pohjalla kestää pettymyksiä elämässä. Olisiko se edes pettymys, sehän antaisi varmuuden, että adoptioon on ollut tarkoituksenmukainen syy ja auttaisi hyväksymään adoption.
"Muu yksityinen etu", onko se adoptiovanhempien etu. Tai bioäidin, joka pelkää että nykyinen aviomies (tai suku) saisi tietää, että vaimolla on ollut entinen lapsi. Tuollaisten perusteiden pitäisi olla mennyttä aikaa. Miksi ventovieraat ihmiset saa päättää adoptoidun henkilökohtaisista asioista vielä silloin, kun adoptoitu on aikuinen. Eikö adoptoidusta tule koskaan täysivaltaista, onko hän ikuisesti holhokki ja suojellaanko ikuisesti edeltävää sukupolvea seuraavan sukupolven kustannuksella.
Oikeus tietojen saamiseen pitäisi laissa muuttaa määräykseksi tietojen antamiseen.
Biologisen taustan etsiminen menee siinä kuin muukin murrosiän itsenäistyminen, ei vanhempia/adoptiovanhempia tarvitse sääliä, vaan se kuuluu luonnolliseen kasvamiseen.
Pitäisi kehittää järjestelmä, jossa adoptoidun kasvua, tulevaisuutta ja aikuisuutta ajatellen kaikki psykologisesti adoptoidulle tärkeä tieto kirjataan ylös adoptioon annettaessa virallisiin papereihin ja ne luovutetaan automaattisesti adoptoidulle, ilman että hän joutuu taistelemaan saadakseen tietoja itsestään ja vanhemmistaan tai/ja silti jäämään ilman identiteettinsä ja mielenrauhansa rakentamiseen tarvitsemiaan ja haluamiaan tietoja. Lakiin kielto, että tietoja ei saa pimittää.
Psykologit töihin tätä kehittämään adoptoituja haastattelemalla, mikä on heille tärkeää tietoa (ei adoptoidut ohittaen ja heidän selkänsä takana). - mikko_n_75
kehittäkää kirjoitti:
Tuon viimeisen kappaleen takia käytännössä tiedot jätetään antamatta adoptoidulle.
Virkailija valitsee itselleen helpoimman tavan päästä töistään vähemmällä.
On raukkamaista, että virastoissa on yksilöä koskevaa tietoa muitten luettavissa, mutta sille henkilölle jota asia koskee, ei tietoja anneta.
Miksi aikuinen adoptoitu ei saa itse päättää, aiheutuuko hänelle vaaraa saadusta tiedosta ja jos aiheutuu, niin mitä sitten. Elämä on vielä vaarallisempaa, kun tietoa ei anneta. Aikuinen kestää, jos taustalta löytyisi vankilaa, väkivaltaa, huumeita tai ties mitä, hänellähän on adoptiovanhempien antama tasapainoinen kasvu pohjalla kestää pettymyksiä elämässä. Olisiko se edes pettymys, sehän antaisi varmuuden, että adoptioon on ollut tarkoituksenmukainen syy ja auttaisi hyväksymään adoption.
"Muu yksityinen etu", onko se adoptiovanhempien etu. Tai bioäidin, joka pelkää että nykyinen aviomies (tai suku) saisi tietää, että vaimolla on ollut entinen lapsi. Tuollaisten perusteiden pitäisi olla mennyttä aikaa. Miksi ventovieraat ihmiset saa päättää adoptoidun henkilökohtaisista asioista vielä silloin, kun adoptoitu on aikuinen. Eikö adoptoidusta tule koskaan täysivaltaista, onko hän ikuisesti holhokki ja suojellaanko ikuisesti edeltävää sukupolvea seuraavan sukupolven kustannuksella.
Oikeus tietojen saamiseen pitäisi laissa muuttaa määräykseksi tietojen antamiseen.
Biologisen taustan etsiminen menee siinä kuin muukin murrosiän itsenäistyminen, ei vanhempia/adoptiovanhempia tarvitse sääliä, vaan se kuuluu luonnolliseen kasvamiseen.
Pitäisi kehittää järjestelmä, jossa adoptoidun kasvua, tulevaisuutta ja aikuisuutta ajatellen kaikki psykologisesti adoptoidulle tärkeä tieto kirjataan ylös adoptioon annettaessa virallisiin papereihin ja ne luovutetaan automaattisesti adoptoidulle, ilman että hän joutuu taistelemaan saadakseen tietoja itsestään ja vanhemmistaan tai/ja silti jäämään ilman identiteettinsä ja mielenrauhansa rakentamiseen tarvitsemiaan ja haluamiaan tietoja. Lakiin kielto, että tietoja ei saa pimittää.
Psykologit töihin tätä kehittämään adoptoituja haastattelemalla, mikä on heille tärkeää tietoa (ei adoptoidut ohittaen ja heidän selkänsä takana).Vaikka 661/2009 onkin alaikäisten osalta törkeä huononnus tiedonsaantioikeuksiin, se kuitenkin "pelastaa" tässä tapauksessa aikuisen adoptiotietojensa hakijan. Koska sen kuuluisa 38 § sanoo:
-----
38 §
Ottolapsisuhdetta koskevan tiedon luovuttamisen rajoitukset
Väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja ottolapsisuhteesta ja siitä kuka on ottolapsen biologinen vanhempi voidaan luovuttaa vain:
1) ottolapselle, jos hän on täysi-ikäinen;
...
-----
eikä sisällä lain lapseksiottamisesta sisältämiä epämääräisiä poikkeuksia, se ratkaisee ainakin osan tiedoista luovuttamisen sellaisenaan. Näyttää myös siltä, että tietojen pimittämisestä ei ole myöskään mitään ennakkotapauksia oikeuskäsittelyistä. Jos viranomainen kieltäytyy luovuttamasta niitä tietoja, joita hänen lain mukaan pitäisi luovuttaa, voidaan siitä haastaa oikeuteen. - kehittäkää
mikko_n_75 kirjoitti:
Vaikka 661/2009 onkin alaikäisten osalta törkeä huononnus tiedonsaantioikeuksiin, se kuitenkin "pelastaa" tässä tapauksessa aikuisen adoptiotietojensa hakijan. Koska sen kuuluisa 38 § sanoo:
-----
38 §
Ottolapsisuhdetta koskevan tiedon luovuttamisen rajoitukset
Väestötietojärjestelmään talletettuja tietoja ottolapsisuhteesta ja siitä kuka on ottolapsen biologinen vanhempi voidaan luovuttaa vain:
1) ottolapselle, jos hän on täysi-ikäinen;
...
-----
eikä sisällä lain lapseksiottamisesta sisältämiä epämääräisiä poikkeuksia, se ratkaisee ainakin osan tiedoista luovuttamisen sellaisenaan. Näyttää myös siltä, että tietojen pimittämisestä ei ole myöskään mitään ennakkotapauksia oikeuskäsittelyistä. Jos viranomainen kieltäytyy luovuttamasta niitä tietoja, joita hänen lain mukaan pitäisi luovuttaa, voidaan siitä haastaa oikeuteen.Ei adoptoitu voi nostaa oikeuskäsittelyä siitä, ettei ole saanut kaikkea tietoa, mitä papereissa/rekistereissä on, koska adoptoitu ei pääse itse katsomaan, mitä ne sisältävät, vain työntekijä/viranomainen tietää mitä niissä papereissa/rekistereissä lukee ja mitä ei paljasteta.
Adoptoidulle olisi tärkeää saada kaikki mahdollinen tieto luodakseen identiteettinsä ja voidakseen hyväksyä adoptionsa.
Psykologit töihin ja laatimaan paperit/rekisterit niin tiedoiltaan laajoiksi, valokuvia ja biologisen vanhemman itse kirjoittamaa kertomusta unohtamatta, että se vastaa aikuistuvan adoptoidun kaikki tiedonsaanti- ja psyykkiset tarpeet, kaiken ihmisyyteen kuuluvan, jotta adoptoidun kohtalo ei olisi olla pelkkä ihmistorso, joka on lapsuudessaan määrätty typistettäväksi vieraiden ihmisten (tai oman biovanhemman) tarpeisiin ja joutunut esineen tavoin vieraiden aikuisten hyväksi käyttämäksi aikuisten pohjattomiin lapsettomuus- tai hyväntekeväisyystarpeisiin.
Tietojen kirjaamatta jättäminen tai salaaminen adoptoidulta on perusteltu häpeällä ja viranomaisen tuntemalla kanssahäpeällä, tämä ei saa olla enää nykypäivää, ihmisen on alettava pystyä parempaan ihmisyyteen. Toimenpiteidensä kohdetta täytyy pitää yhtä täysiarvoisena ihmisenä, kuin viranomainen/adoptiovanhempi itseäänkin pitää.
Ihminen, adoptoitukaan, ei saa olla toisen ihmisen omaisuus. - mikko_n_75
kehittäkää kirjoitti:
Ei adoptoitu voi nostaa oikeuskäsittelyä siitä, ettei ole saanut kaikkea tietoa, mitä papereissa/rekistereissä on, koska adoptoitu ei pääse itse katsomaan, mitä ne sisältävät, vain työntekijä/viranomainen tietää mitä niissä papereissa/rekistereissä lukee ja mitä ei paljasteta.
Adoptoidulle olisi tärkeää saada kaikki mahdollinen tieto luodakseen identiteettinsä ja voidakseen hyväksyä adoptionsa.
Psykologit töihin ja laatimaan paperit/rekisterit niin tiedoiltaan laajoiksi, valokuvia ja biologisen vanhemman itse kirjoittamaa kertomusta unohtamatta, että se vastaa aikuistuvan adoptoidun kaikki tiedonsaanti- ja psyykkiset tarpeet, kaiken ihmisyyteen kuuluvan, jotta adoptoidun kohtalo ei olisi olla pelkkä ihmistorso, joka on lapsuudessaan määrätty typistettäväksi vieraiden ihmisten (tai oman biovanhemman) tarpeisiin ja joutunut esineen tavoin vieraiden aikuisten hyväksi käyttämäksi aikuisten pohjattomiin lapsettomuus- tai hyväntekeväisyystarpeisiin.
Tietojen kirjaamatta jättäminen tai salaaminen adoptoidulta on perusteltu häpeällä ja viranomaisen tuntemalla kanssahäpeällä, tämä ei saa olla enää nykypäivää, ihmisen on alettava pystyä parempaan ihmisyyteen. Toimenpiteidensä kohdetta täytyy pitää yhtä täysiarvoisena ihmisenä, kuin viranomainen/adoptiovanhempi itseäänkin pitää.
Ihminen, adoptoitukaan, ei saa olla toisen ihmisen omaisuus." Ei adoptoitu voi nostaa oikeuskäsittelyä siitä, ettei ole saanut kaikkea tietoa, mitä papereissa/rekistereissä on, koska adoptoitu ei pääse itse katsomaan, mitä ne sisältävät, vain työntekijä/viranomainen tietää mitä niissä papereissa/rekistereissä lukee ja mitä ei paljasteta. "
Useimmissa tapauksissa tästä tuskin on kysymys. Adoptoitu voi tietää, että rekistereissä on olemassa joku tieto, jonka yksityiskohtia hän ei tiedä tai ainakin sen, että lain mukaan viranomaisilla olisi velvollisuus säilyttää tällainen tieto. Jos tämänkaltaista tietoa ei ole annettu pyydettäessä, vaikka tiedon luovuttamiseen olisi ollut laillinen peruste, siitä voi valittaa tuomioistuimeen. Yllä olevat lakiin kirjatut perusteet eivät myöskään voi olla sitovasti pelkkien viranomaisten tulkitsemia, vaan lopullisesti kriteereistä päättää tuomioistuin. Jos joku ei saisi tämän:
" Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua. "
perusteella omia tietojaan, niin olisi ilmeistä, että ennakkopäätöksen puuttuessa jouduttaisiin tarvittaessa menemään korkeinta oikeutta (ja EIT:a) myöten katsomaan, mitä nämä tietojen antamisesta aiheutuvat vaarat ja etukysymykset ovat. Tietysti edellyttäen, ettei alempi oikeusaste ole jo määrännyt tietoa luovutettavaksi ja viranomaiset taipuneet.
Vai onko Suomessa liian tavallista, että ihmiset vain hiljaa tyytyvät itsensä kannalta epäoikeudenmukaisiin viranomaistason päätöksiin? - vanhempi adoptiolaps
mikko_n_75 kirjoitti:
" Ei adoptoitu voi nostaa oikeuskäsittelyä siitä, ettei ole saanut kaikkea tietoa, mitä papereissa/rekistereissä on, koska adoptoitu ei pääse itse katsomaan, mitä ne sisältävät, vain työntekijä/viranomainen tietää mitä niissä papereissa/rekistereissä lukee ja mitä ei paljasteta. "
Useimmissa tapauksissa tästä tuskin on kysymys. Adoptoitu voi tietää, että rekistereissä on olemassa joku tieto, jonka yksityiskohtia hän ei tiedä tai ainakin sen, että lain mukaan viranomaisilla olisi velvollisuus säilyttää tällainen tieto. Jos tämänkaltaista tietoa ei ole annettu pyydettäessä, vaikka tiedon luovuttamiseen olisi ollut laillinen peruste, siitä voi valittaa tuomioistuimeen. Yllä olevat lakiin kirjatut perusteet eivät myöskään voi olla sitovasti pelkkien viranomaisten tulkitsemia, vaan lopullisesti kriteereistä päättää tuomioistuin. Jos joku ei saisi tämän:
" Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua. "
perusteella omia tietojaan, niin olisi ilmeistä, että ennakkopäätöksen puuttuessa jouduttaisiin tarvittaessa menemään korkeinta oikeutta (ja EIT:a) myöten katsomaan, mitä nämä tietojen antamisesta aiheutuvat vaarat ja etukysymykset ovat. Tietysti edellyttäen, ettei alempi oikeusaste ole jo määrännyt tietoa luovutettavaksi ja viranomaiset taipuneet.
Vai onko Suomessa liian tavallista, että ihmiset vain hiljaa tyytyvät itsensä kannalta epäoikeudenmukaisiin viranomaistason päätöksiin?Tuollaisilla lauseillahan se viranomaisten mielivalta aina vahvistetaan.
Heikolla ollaan ja virkamiesvalta vallitsee tässäkin asiassa.
Luulis jo sentään nykypäivänä viranomaisillakin olevan sen verran järkeä päässä että suostuvat sovinnolla yhteistyöhön. - kehittäkää
mikko_n_75 kirjoitti:
" Ei adoptoitu voi nostaa oikeuskäsittelyä siitä, ettei ole saanut kaikkea tietoa, mitä papereissa/rekistereissä on, koska adoptoitu ei pääse itse katsomaan, mitä ne sisältävät, vain työntekijä/viranomainen tietää mitä niissä papereissa/rekistereissä lukee ja mitä ei paljasteta. "
Useimmissa tapauksissa tästä tuskin on kysymys. Adoptoitu voi tietää, että rekistereissä on olemassa joku tieto, jonka yksityiskohtia hän ei tiedä tai ainakin sen, että lain mukaan viranomaisilla olisi velvollisuus säilyttää tällainen tieto. Jos tämänkaltaista tietoa ei ole annettu pyydettäessä, vaikka tiedon luovuttamiseen olisi ollut laillinen peruste, siitä voi valittaa tuomioistuimeen. Yllä olevat lakiin kirjatut perusteet eivät myöskään voi olla sitovasti pelkkien viranomaisten tulkitsemia, vaan lopullisesti kriteereistä päättää tuomioistuin. Jos joku ei saisi tämän:
" Tietojen antamisesta voidaan kuitenkin kieltäytyä, jos tietojen antamisesta voi aiheutua vaaraa ottolapsen terveydelle tai kehitykselle taikka jos tietojen antaminen olisi muutoin vastoin ottolapsen etua tai muuta yksityistä etua. "
perusteella omia tietojaan, niin olisi ilmeistä, että ennakkopäätöksen puuttuessa jouduttaisiin tarvittaessa menemään korkeinta oikeutta (ja EIT:a) myöten katsomaan, mitä nämä tietojen antamisesta aiheutuvat vaarat ja etukysymykset ovat. Tietysti edellyttäen, ettei alempi oikeusaste ole jo määrännyt tietoa luovutettavaksi ja viranomaiset taipuneet.
Vai onko Suomessa liian tavallista, että ihmiset vain hiljaa tyytyvät itsensä kannalta epäoikeudenmukaisiin viranomaistason päätöksiin?Ihminen/adoptoitu ja laki ovat yhtä erilliset asiat kuin maapallo ja kaukainen galaxi. Ihmisyysasiat, identiteetin muodostaminen ja inhimillisyys eivät löydy lakikirjan pykälistä eikä lakikirjaa noudattamalla.
Se mitä tällä hetkellä viranomaisen on lain mukaan kirjattava ja säilytettävä ei ole riittävää adoptoidun kannalta.
Miten adoptoitu voisi tietää, että rekistereissä on joku tieto, jonka yksityiskohtia hän ei tiedä, kun adoptoitu ei aina edes tiedä olevansa adoptoitu.
Eikä adoptoitu tiedä muutoinkaan mistään oikeuksistaan. - mikko_n_75
vanhempi adoptiolaps kirjoitti:
Tuollaisilla lauseillahan se viranomaisten mielivalta aina vahvistetaan.
Heikolla ollaan ja virkamiesvalta vallitsee tässäkin asiassa.
Luulis jo sentään nykypäivänä viranomaisillakin olevan sen verran järkeä päässä että suostuvat sovinnolla yhteistyöhön.Onko Suomessa 2000-luvulta yhtään tapausta, jossa aikuiselta adoptoidulta olisi evätty adoptiotiedot adoption jälkipalvelussa? Jos on, tällä palstalla oltaisiin erittäin kiinnostuneita lukemaan sellaisesta tapauksesta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse1414467- 932139
Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap152071Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi761894Ylen uutiset Haapaveden yt:stä.
Olipas kamalaa luettavaa kaupungin irtisanomisista. Työttömiä lisää 10 tai enempikin( Mieluskylän opettajat). Muuttavat1421542Haluaisin jo
Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos541522VENÄJÄ muuttanut tänään ydinasetroktiinia
Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi tiistaina päivitetyn ydinasedoktriinin, kertoo uutistoimisto Reuters. Sen mu1041395- 751316
- 1011297
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1201109