Toteutumaton rakkaus

Olen ollut ihastunut, rakastunutkin erääseen ihmiseen niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Ystäviä on oltu ja oman ujouteni, väärinymmärrysten ja onnettomien sattumien kautta siihen on jäätykin. Hän on kaikkea, mitä vastakkaiselta sukupuolelta osaisin toivoa. Elämä on sittemmin heitellyt niin, ettei ole vuosiin oikein nähty, mutta ajatellut olen häntä usein. Eilen sitten satuimme kasvokkain ja juttelimme hetkisen. Vanhat tunteet nousivat voimakkaampina pintaan, ja olen ollut siitä lähtien poissa tolaltani. Niinhän ne sanoo, että toteutumaton rakkaus on kauneninta, mutta olo on suunnattoman surullinen, sillä jos oletetaan jokaiselle olevan yksi Oikea, niin uskon hänen olleen se. Ja sen lienen ikuisesti menettänyt.
41375
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tuollainenhan raastaa ja todella paljon.Uskon ja en usko,että se viehätys johtuu vain siitä mahdottumuudesta.Mene ja tiedä.Minä en tiedä mitään muutakuin kadottaneeni samanlaisen ihmisen jota arvosti ylimuiden.

Äänestä

Kuvittele että sä elät arkipäivät vuodesta toiseen tuntematta mitään. Mutta nyt sä voit sanoa että sä tunnet ees jotain. Minun mielestä se on jopa lohduttavaa, tulee inhimillinen olo kaiken vitun tarkan elämänhallinnan keskellä kun on rakkautta, vaikka se olisikin mahdotonta (tai jo kerran pilattua niin kuin mulla). Tämä on se olo ja tunne mistä on laulut ja näytelmät tehty, mutta olen silti onnellinen siitä mitä minulla on (muuta kuin rakkautta). Eikö tämä ole totta? Vai olenko outo?

Äänestä

Vain yksi ja oikea.. Mielestäni tämä ajattelu kuuluu hyvin romanttiseen ja epärealistiseen kuvaan elämästä. Helposti yksin tämä aiheuttaa rakastumisia saavuttamattomaan. Ja kun on sitten tullut elämään tällainen saavuttamaton rakkaus ei kykene suuntaamaan tunteitaan tämän idean ulkopuolelle.

Äänestä
  • En minäkään usko siihen, että olisi olemassa vain yksi ja ainoa oikea. Piti vähän kärjistää. Pakko vaan todeta, että en silti ole hänen kaltaistaan ennen tavannut.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


huoh... kirjoitti:

Olen ollut ihastunut, rakastunutkin erääseen ihmiseen niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Ystäviä on oltu ja oman ujouteni, väärinymmärrysten ja onnettomien sattumien kautta siihen on jäätykin. Hän on kaikkea, mitä vastakkaiselta sukupuolelta osaisin toivoa. Elämä on sittemmin heitellyt niin, ettei ole vuosiin oikein nähty, mutta ajatellut olen häntä usein. Eilen sitten satuimme kasvokkain ja juttelimme hetkisen. Vanhat tunteet nousivat voimakkaampina pintaan, ja olen ollut siitä lähtien poissa tolaltani. Niinhän ne sanoo, että toteutumaton rakkaus on kauneninta, mutta olo on suunnattoman surullinen, sillä jos oletetaan jokaiselle olevan yksi Oikea, niin uskon hänen olleen se. Ja sen lienen ikuisesti menettänyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu