Tällainen ois aihe.
Siis millaisia kasvattajia teidän vanhempanne ovat/ ovat olleet?
Minä en pitänyt omista vanhemmistani, enkä pidä yhteyttä heihin enää, kun olen muuttanut muutama vuosi sitten omilleni.
Isäni on vaaka, hän oli aikoinaan hyvin röyhkeä. Lainasi jatkuvasti rahaa lapsiltaan ja loppujen lopuksi on edelleen velkaa ison summan. Tajusin onneksi laittaa pisteen siihen hommaan. Isäni ja äitini erosivat kun olin pieni lapsi.
Äitini on härkä, ja hänellä on psyykkisiä ongelmia ja alkoholismi sairautena. Pienet lapset häneltä otettiinkin vihdoin pois, kun me isommat lapset muutimme omillemme.
Surkeaa on ollut lapsuus, mutta kaikesta on yli kömmitty. Terapiaa siihen on minunkin kohdallani tarvittu, mutta loppujen lopuksi siitä hullunmyllystä on selvitty. Olen huomannut, että tärkeää on olla välittämättä liikaa vanhemmistaan ja panostaa omaan elämäänsä. Äitini aluksi soitteli paljon, pyysi saada tulla yöksi (nukkua vaikka sohvalla), mutta olen päättänyt, etten anna vanhempieni enää häiritä elämääni, enkä näin ollen ole missään yhteyksissä heihin.
Näin minun kohdallani. Ja voiko elämä olla enää tämän parempaa, kun on päässyt eroon vanhemmista.
Siis millaisia kasvattajia teidän vanhempanne ovat/ ovat olleet?
Minä en pitänyt omista vanhemmistani, enkä pidä yhteyttä heihin enää, kun olen muuttanut muutama vuosi sitten omilleni.
Isäni on vaaka, hän oli aikoinaan hyvin röyhkeä. Lainasi jatkuvasti rahaa lapsiltaan ja loppujen lopuksi on edelleen velkaa ison summan. Tajusin onneksi laittaa pisteen siihen hommaan. Isäni ja äitini erosivat kun olin pieni lapsi.
Äitini on härkä, ja hänellä on psyykkisiä ongelmia ja alkoholismi sairautena. Pienet lapset häneltä otettiinkin vihdoin pois, kun me isommat lapset muutimme omillemme.
Surkeaa on ollut lapsuus, mutta kaikesta on yli kömmitty. Terapiaa siihen on minunkin kohdallani tarvittu, mutta loppujen lopuksi siitä hullunmyllystä on selvitty. Olen huomannut, että tärkeää on olla välittämättä liikaa vanhemmistaan ja panostaa omaan elämäänsä. Äitini aluksi soitteli paljon, pyysi saada tulla yöksi (nukkua vaikka sohvalla), mutta olen päättänyt, etten anna vanhempieni enää häiritä elämääni, enkä näin ollen ole missään yhteyksissä heihin.
Näin minun kohdallani. Ja voiko elämä olla enää tämän parempaa, kun on päässyt eroon vanhemmista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elikä sekä vanhemmat että minä itse olemme kaloja.
Isä joi ajoittain; ei käyty missään eikä tavattu ketään kun hän pelkäsi ihmisiä. Äiti pyöritti kotia ja hoiti lapsia, vihasi isää ja katkeroitui vuosien varrella tyystin. Mutta ei äitikään mikään rohkea ihminen ollut.
Isä joi itsensä hengiltä vanhempieni eron jälkeen. Äidillä on kaikenlaista fyysisen puolen vaivaa ja ilmeisesti masennustakin. Niin on minullakin.
vanhempani ovat neitsyt ja leijona. olen yhä omilleni muutettuani hyvissä väleissä molempien kanssa. olen erittäin kiitollinen heille, sain elää onnellisen lapsuuden. toivon, että voin tarjota samanlaisen omille lapsilleni sitten joskus.
Isäni oli Rapu horoskoopiltaan, joi itsensä hengiltä 40-vuotiaana... Ja äiti oli Kalat, kuten itsekin olen ja hän sairasti kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja joi itsensä hengiltä 50-vuotiaana. Erosivat isän juomisen ja väkivaltaisuuden takia, kun olin viiden vanha jonka jälkeen äiti sairastui mieleltään. Välillä oli valoisampia aikoja, mutta pääosin aika synkkä lapsuus ja nuoruus. Siitä jäänyt masennus- ja ahdistusoireita... Mutta elämä on otettava sellaisena vastaan kuin se tulee, minkäs teet!