ääniherkkyys/heikkohermoisuus

Minulla on ongelma: en siedä ääniä. En voi tehdä mitään henkistä työtä, ts. keskittyä yhtään mihinkään varsinkaan jos kuulen pientäkin taustameteliä. Jo autojen surina kadulla saa minut turhautuneeksi, lopettamaan läksyjen lukemisen ja pistämään pillit pussiin. Suuremman urakan aloittaminen ja loppuun saattaminen on myös usein miltei ylivoimaista. Jotkut sanovat, ettei vika ole siinä, ettenkö yleensä ymmärtäisi asioita, vaan siinä etten jaksa pohtia niitä.

Henkinen sisukkuus ei ole koskaan ollut heiniäni, sillä koulunkäynti ja henkinen työskentely on ollut hankalaa jo lapsesta saakka, vaikka muuten olinkin ujo ja kiltti. Nyt nuorena aikuisena se vain tuntuu ongelmalta, kun oikeasti antaa itsekin sille jotain arvoa ja alakin vaatii sen, ettei pelkillä käytännön rutiineilla selviä. Samoja vikoja veljilläni (olen itse myös mies) ja jonkinverran myös isän suvun miespuolisilla henkilöillä (mm. serkuilla). En oikein tarkalleen osaa sanoa vaivaako minua neuroosi, tyhmyys vai keskisttymiskyvyn puute, vaiko sitten kaikki nämä.

Kun kerta toisen vanhempani suvussakin näyttää samaa vikaa esiintyvän, voi kai ongelma johtua geeneistäkin? Vähän vaikea sanoa, kun on niinkin paljon mahdollisia muitakin tekijöitä.

Opiskelun takertelu myös masentaa, joten jossain - olkoon sitten vaikka asenteissa - olisi todellakin korjattavaa.
62822
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Joo olis tarkistettavaa. Muista samanlaisen vaivan opiskelu ajoilta. Luulisin sen liittyvän juuri tuohon stressiin mikä tulee siitä kun on 'pakko' omaksua enemmän tietoa kuin jaksaisi oikeesti sulatella.
Oma ongelmani on aina ollut se että minun on ymmärrettävä asiat, minulle ei riitä että osaan asiat vaan ulkoo. Minun on ymmärrettävä mitä jokin tilasto tieto kertoo minulle ei riitä että tiedän prosentti luvun. Tämä tietysti vie aikaa, mutta vähitellen opin myös käyttämään erilaisia yhdistelmä tietoja joten ihan kaikkea ei tarviikkaan käsittää. Eli kyse on ns. opiskelutekniikasta. Sieltä saattaisi löytyä apu.

Äänestä
  • Stressiahdistusta, luulisin minäkin. Menee ohi jos ympäristön vaatimukset vähenee.

    Äänestä

Varmaankin kotona opittua asenneongelmaa ympäristöä kohtaan ja samalla jonkimoista väsymystä. Toisaalta opiskeltava ala saattaa olla kaukana osaamisalueeltasi ja tavoistasi ja siten vaikeaa. Ympäristöön ja muiden tapohin kannatta tutustua ja tuolloin opit ehkä ymmärtämään ympäristöäsi paremmin ja asennoitumaan myös hieman positiivisemmin.

Äänestä
  • Mun neuvo olisi, että vaihda opiskelutekniikkaa.

    Piirtele välillä paperin reunoihin kuvia (mielenkiintoisempi lukea, ehkä jopa jää muistijälki)

    Harrasta liikuntaa eritoten ulkoilua ennen lukemista tai tauon aikana.

    Syö välillä, pidä taukoja, tee vaikka eväät. Mitä tahansa kunhan vain opiskelu tuntuu mielenkiintoiselta.

    Sitä en lähde selittelemään mistä tuo voisi johtua. Onko tarviskaan? Loppujen lopuksi..

    Äänestä

Voisiko sinulla olla lievä ADHD? Eli keskittymisvaikeuksia ja aistiyliherkkyyttä. Puolisollani on ADHD ja hänellä on pahoja ääni- ja myös tuntoyliherkkyyksiä. Kaikilla ADHD-ihmisillä ei aistiyliherkkyyttä ole, mutta monilla on.

Tsekkaa vaikka sivuja http://www.adhd-aikuiset.org/ ja katso, vaikuttako tutulta. Aistiyliherkkyyteen on olemassa sensomotorista kuntoutusta, jolla ongelmaa helpotetaan.

Äänestä

on ja juuri äänet ärsyttävät. Minulla on virallinen diagnoosi ja myös lääkitys.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


neuroottinen opiskelija kirjoitti:

Minulla on ongelma: en siedä ääniä. En voi tehdä mitään henkistä työtä, ts. keskittyä yhtään mihinkään varsinkaan jos kuulen pientäkin taustameteliä. Jo autojen surina kadulla saa minut turhautuneeksi, lopettamaan läksyjen lukemisen ja pistämään pillit pussiin. Suuremman urakan aloittaminen ja loppuun saattaminen on myös usein miltei ylivoimaista. Jotkut sanovat, ettei vika ole siinä, ettenkö yleensä ymmärtäisi asioita, vaan siinä etten jaksa pohtia niitä.

Henkinen sisukkuus ei ole koskaan ollut heiniäni, sillä koulunkäynti ja henkinen työskentely on ollut hankalaa jo lapsesta saakka, vaikka muuten olinkin ujo ja kiltti. Nyt nuorena aikuisena se vain tuntuu ongelmalta, kun oikeasti antaa itsekin sille jotain arvoa ja alakin vaatii sen, ettei pelkillä käytännön rutiineilla selviä. Samoja vikoja veljilläni (olen itse myös mies) ja jonkinverran myös isän suvun miespuolisilla henkilöillä (mm. serkuilla). En oikein tarkalleen osaa sanoa vaivaako minua neuroosi, tyhmyys vai keskisttymiskyvyn puute, vaiko sitten kaikki nämä.

Kun kerta toisen vanhempani suvussakin näyttää samaa vikaa esiintyvän, voi kai ongelma johtua geeneistäkin? Vähän vaikea sanoa, kun on niinkin paljon mahdollisia muitakin tekijöitä.

Opiskelun takertelu myös masentaa, joten jossain - olkoon sitten vaikka asenteissa - olisi todellakin korjattavaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu