hei,tarvitsisin nyt kaikkien tukea ja paljon.Pääni on ihan sekaisin, enkä voi puhua asioista kenellekään muille kuin teille täällä.Olen itkenyt nyt kolme päivää putkeen, enkä tiedä miten pystyn lopettamaan.Tavoitteenani on parantaa itsetuntoani tulevan vuoden aikana, se todellakin on tavoitteeni.
Olin koulukiusattu koko elämäni ajan koulussa, aina olin ulkopuolinen, se ylimääräinen.Itseluottamukseni on huono ja itsetunto sitäkin huonompi.Isosiskoni oli aina suosittu koulussa ja pojat pitivät hänestä.No nyttemmin hän on naimisissa.Olen aina vakuuttanut itselleni, että löydän kyllä vielä poikaystävän itselleni, jonkun joka rakastaa minua sellaisena kuin olen.Uskoin monta vuotta, että minullekin on tarkoitettu joku.No nyt olen 20 ja edelleen yksin.
15 vuotias pikkusiskoni aloitti nyt lukion ja hän on löytänyt sieltä itselleen poikaystävän...he pitivät toisistaan jo ennen lukiota.Hänkin on suosittu.En tiedä enää mihin uskoa.Nyt en usko, että enää löydän ketään, miksi minun elämäni on tällaista?Miksi jään aina viimeiseksi?Tiedän etten tarvitse poikaystävää vielä,emmehän kumpikaan saisi suhteesta mitään irti itsetuntoni takia,mutta joskus...on vaikeaa kohottaa itsetuntoa täällä,tällaisessa ympäristössä.
Olin koulukiusattu koko elämäni ajan koulussa, aina olin ulkopuolinen, se ylimääräinen.Itseluottamukseni on huono ja itsetunto sitäkin huonompi.Isosiskoni oli aina suosittu koulussa ja pojat pitivät hänestä.No nyttemmin hän on naimisissa.Olen aina vakuuttanut itselleni, että löydän kyllä vielä poikaystävän itselleni, jonkun joka rakastaa minua sellaisena kuin olen.Uskoin monta vuotta, että minullekin on tarkoitettu joku.No nyt olen 20 ja edelleen yksin.
15 vuotias pikkusiskoni aloitti nyt lukion ja hän on löytänyt sieltä itselleen poikaystävän...he pitivät toisistaan jo ennen lukiota.Hänkin on suosittu.En tiedä enää mihin uskoa.Nyt en usko, että enää löydän ketään, miksi minun elämäni on tällaista?Miksi jään aina viimeiseksi?Tiedän etten tarvitse poikaystävää vielä,emmehän kumpikaan saisi suhteesta mitään irti itsetuntoni takia,mutta joskus...on vaikeaa kohottaa itsetuntoa täällä,tällaisessa ympäristössä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tiedän miltä tuntuu. ole onnellinen muista lähimmäisistäsi, kuten siskoistasi. vaikkei se varmaan paljon lohduta. sinulla on sentään varmasti tilaisuuksia tutustua ihmisiin jo siskojesikin kautta. toisin kuin monilla muilla yksinäisillä, joilla ei ole mitään.
Mulla on vähän sama tilanne koulussa kiusattiin aikalailla ja joskus on ollut tilaisuuksia saada kumppani ittellekkin mutta oon ne möhliny oman tyhmyyteni takia.
Hei syksyn tyttö! olen sinua pari vuotta vanhempi poika. olen kokenut suurinpiirtein samanlaisen kohtalon kuin sinäkin. Minäkin olen joutunut koulukiusaamisen kohteeksi ja tunnen usein itseni tarpeettomaksi ja ulkopuoliseksi kaikkeen.
Tärkeintä on, että et vertaa itseäsi siskoosi tai kehenkään muuhun henkilöön. Et ole yhtään siskoasi tai ketään muuta henkilöä huonompi. Sinussa on paljon vahvuuksi ja hyviä puolia, joita et ole vielä löytänyt itsestäsi. Jokainen ajaituksesi itsesi huonommuudesta vie sinua taakse päin. Tässä puhun omasta kokemuksesta. Olen usein pitänyt itseäni muita huonompana. Se vie äkkiä itseluottamuksen. Nyt minun on vaikeaa enään lähestyä ketään ulkopuolista ihmistä. Älä tee samoja virheitä kuin minä.
20 vuoden iässä vielä monet ovat yksin, olen minäkin vaikka olen 23. Kuivaa kyyneleesi ja katso maailmaa positiivisin silmin.
Tottakai sä löydät jonkun vielä. Mua kiusattiin koko peruskoulun ajan, mutta suht positiivisin mielin olen pysynyt. On mulla pari hyvää miespuolista ystävää. Naisiin olen joutunut pettymään muutaman kerran, mitä näihin tunne ja seurustelu juttuihin tulee.
Itsetuntokin voi nousta oikean ihmisen/ihmisten kanssa. Kai sulla edes on kavereita?
kyllä oli osittain tuttua luettavaa. Olin koulukiusattu ja aina se viimeinen... minäkin odotin ja odotin "sitä oikeaa" kunnes luovuin toivosta ja hups, alkoihan niitä poikaystäviä tulla ja mennä! (no joo liki 30 oli mittarissa kunnes vakiinnuin) ELI ei kannata niin odottaa kyllä se tulee kun on tullakseen ja kannattaa nostaa katse maasta :)
MUTTA kannattaa alottaa ja edetä pienin askelin, tee itsellesi ns. kalenteri johon laitat tavotteita. esim. Katso uutta ihmistä silmiin, hymyile vastaantulijalle, jne.. kirjoita positiivisia asioita ylös, vaikka pieneen vihkoon jota voit mukana kantaa ja vaikka bussissa lukea. Kirjoita lauseet tyyliin MINÄ voin, MINÄ uskallan, MINÄ teen sen... En tietenkään tarkoita, että lähtisit heti avoimin takin maailmaan, mutta tee mielikuva harjoituksia ja tutustu asioihin ja harjoittele vaikka siskojesi kanssa erilaisia keskusteluja niinku roolipelejä...
Toivottavasti tästä on vähän apua. Iloista syksyä
Eiköhän niitä poikaystäviä löydy. Tyttöystävän löytäminen jollekin pojalle voi olla vaikeampaa kuin tytölle pojan, mutta riippuu tietysti tilanteesta.
Kiitos kaikille todella paljon...on lohduttavaa nähdä että olemassa on vielä hienoja,toisista välittäviä ihmisiä.Löydän kyllä hyvät puoleni ja vahvuuteni,toivotan teille hyvää syksyä!Pianhan se on kauneimmillaan!!!:)
Itse täytän 22 ja olen myös jäänyt vielä kokematta kumppanin läheisyyttä.Rumahan minä olen,joten eiköhän se siitä,mutta pidän vielä toivoa yllä.Katotaan nyt miten nämä vuodet tässä kulkeutuu.En todellakaan halua herätä 30,senä yksin sängyssä.Kaverit katoaa ja vanhemmat vanhenevat.