Olen lukenut tässä Hare Krisna –liikkeen perustajan Srila Prabhupadan elämänkertaa. Moni voi ihmetellä, miten tuo liittyy Beatlesiin, joten tässä kaksi perustelua sekä katkelma kirjasta.
1.) Beatlesien hajoaminen pistetään osittain Hare Krisna -liikkeen syyksi.
2.) George Harrisonin mannertenvälinen ykköshitti My Sweet Lord vuonna 1970 perustui Hare Krisna -mantraan.
”Kun Prabhupada kuuli Georgesta, hän otti vakavasti sen mahdollisuuden, että George omaksuu Krisna-tietoisuuden täysin. Viedessään tämän vision loogiseen johtopäätökseen Prabhupada näki maailmassa tapahtuvan tietoisuuden vallankumouksen, jota johtivat Krisna-tietoiset Beatlesit.
Ystävystyminen Prabhupadan kanssa sai bhaktat jännityksellä odottamaan Prabhupadan tuloa Lontooseen. Nyt kun suuri kuuluisuus odotti saavansa tavata Prabhupadan, bhaktoista tuntui, että he ehkä tällä tavalla voivat ilahduttaa Prabhupadaa ja saarnauksesta Lontoossa voi tulla suuri menestys.
Oltuaan yhteydessä Krisna-tietoisuuteen ja oman henkisen kehityksensä myötä George alkoi ilmaista lauluissaan Krisnaa kohtaan tuntemaa antaumusta. Lukiessaan Prabhupadan Bhagavad-gitaa kuten se on, hän alkoi arvostaa käsitystä Jumalasta persoonallisuutena, persoonattoman käsityksen sijasta. Guru Dasa näytti hänelle sen säkeen Gitasta, missä Krisna sanoo persoonattoman Brahmanin perustavan häneen. George piti Krisna-tietoisuuden käsitteistä, mutta hän varoi osoittamasta täysin tunteitaan Prabhupadaa ja Krisnaa kohtaan. Bhaktat seurustelivat hänen kanssaan sen mukaisesti, jotta eivät häiritsisi häntä.
Tammikuun 11.ntenä Srila Prabhupada kirjoitti Lontoon bhaktoille uuden kirjeen, jossa hän ilmaisi lisää ideoitaan siitä, kuinka George voisi parhaiten palvella Krisnaa.
George äänittikin sitten joitakin näistä lauluista. My Sweet Lord oli kaksi kuukautta ykkönen Amerikassa ja hänen miljoonittain myyty albuminsa Living In The Material World oli viisi viikkoa numero ykkönen Billboard-listalla.
Prabhupada varoitti bhaktoja, että heidän ei tarvinnut olla vain riippuvaisia Georgen antamasta avusta, vaan heidän oli yritettävä vuokrata itselleen talo. George halusi auttaa ja hän ehdotti jälleen, että bhaktat tekevät levyn Apple –yhtiön nimissä. Lontoon bhaktat olivat alusta asti vaalineet ajatusta, että Beatlesit tekevät Hare Krisna –levyn. Jos Beatlesit tekisivät sen, mantrasta tulisi maailmankuulu…”
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
1.) Beatlesien hajoaminen pistetään osittain Hare Krisna -liikkeen syyksi.
2.) George Harrisonin mannertenvälinen ykköshitti My Sweet Lord vuonna 1970 perustui Hare Krisna -mantraan.
”Kun Prabhupada kuuli Georgesta, hän otti vakavasti sen mahdollisuuden, että George omaksuu Krisna-tietoisuuden täysin. Viedessään tämän vision loogiseen johtopäätökseen Prabhupada näki maailmassa tapahtuvan tietoisuuden vallankumouksen, jota johtivat Krisna-tietoiset Beatlesit.
Ystävystyminen Prabhupadan kanssa sai bhaktat jännityksellä odottamaan Prabhupadan tuloa Lontooseen. Nyt kun suuri kuuluisuus odotti saavansa tavata Prabhupadan, bhaktoista tuntui, että he ehkä tällä tavalla voivat ilahduttaa Prabhupadaa ja saarnauksesta Lontoossa voi tulla suuri menestys.
Oltuaan yhteydessä Krisna-tietoisuuteen ja oman henkisen kehityksensä myötä George alkoi ilmaista lauluissaan Krisnaa kohtaan tuntemaa antaumusta. Lukiessaan Prabhupadan Bhagavad-gitaa kuten se on, hän alkoi arvostaa käsitystä Jumalasta persoonallisuutena, persoonattoman käsityksen sijasta. Guru Dasa näytti hänelle sen säkeen Gitasta, missä Krisna sanoo persoonattoman Brahmanin perustavan häneen. George piti Krisna-tietoisuuden käsitteistä, mutta hän varoi osoittamasta täysin tunteitaan Prabhupadaa ja Krisnaa kohtaan. Bhaktat seurustelivat hänen kanssaan sen mukaisesti, jotta eivät häiritsisi häntä.
Tammikuun 11.ntenä Srila Prabhupada kirjoitti Lontoon bhaktoille uuden kirjeen, jossa hän ilmaisi lisää ideoitaan siitä, kuinka George voisi parhaiten palvella Krisnaa.
George äänittikin sitten joitakin näistä lauluista. My Sweet Lord oli kaksi kuukautta ykkönen Amerikassa ja hänen miljoonittain myyty albuminsa Living In The Material World oli viisi viikkoa numero ykkönen Billboard-listalla.
Prabhupada varoitti bhaktoja, että heidän ei tarvinnut olla vain riippuvaisia Georgen antamasta avusta, vaan heidän oli yritettävä vuokrata itselleen talo. George halusi auttaa ja hän ehdotti jälleen, että bhaktat tekevät levyn Apple –yhtiön nimissä. Lontoon bhaktat olivat alusta asti vaalineet ajatusta, että Beatlesit tekevät Hare Krisna –levyn. Jos Beatlesit tekisivät sen, mantrasta tulisi maailmankuulu…”
M.S.
Nuoren maan kreationisti, Jyväskylä
[email protected]
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sittemmin kun George(-kin) lopetti pössyttelyn,unohtui Hare Krisna hölmöilyt.
mun tietojeni mukaan yoko onon vaikutus lennoniin oli syynä beatlesien hajoamiseen.
lennon oli "rokkijätkä", joka ei halunnut tehdä niin
kunnianhimoista musaa kuin macca.
my sweet lordin sävel oli kopio jostain vanhemmasta biisistä. ja harrison joutui pulittamaan tekijänoikeuskorvauksia "jollekin".
oli lennu rokkijätkä kyllä, mutta ei niin kunnianhimoista kuin paul? Tais mennä toisinpäin, paulin melodiat yleensä kepeitä ja yksinkertaisia, lennulla vähän korkealentoisempia ja arvostetumpia.
kerro sini jokin lennonin beatles -aikojen "unohtumaton", korkealentoinen biisi !
yesterday, hey jude, long and winding road ....
taitaa olla paulin taikakaulimesta.
mulle ei tuu mieleen, mutta ...
Itse pidän enemmän Lennonin sävellyksistä kuin McCartneyn, sillä Lennonin kappaleet ovat uskottavampia- mutta tokihan Paulilla on myös paljon loistavia kappaleita kuten Helter Skelter ja Yesterday. Kuitenkin yhdessä Paul ja John olivat lyömätön.
yoko ono tuli tosiaan tuli viemään Johnin Beatlesilta (no ei nyt aivan suoraan, mutta...)
Mutta Beatleshan hajosi siksikin, että Paul osti salaa muitten beatlejen tietämättä jotain osakkeita tai.. en muista enää kun siitä on jo muutama vuosi kun luin sitä elämäkertaa :( mutta Paul oli syyllinen kuitenkin, ja kyllä Johnin ja Paulin tappelutkin kiristivät tunnelmaa. no tätä nyt ei varmaan edes kysytty xD
Tutustu ensin vähän Beatlesin tuotantoon, jutellaan sitten lisää. Sulle ei tuu mieleen yhtään Lennonin Beatles-aikojen unohtumatonta biisiä? Se kertoo jo aika paljon.
Niinkuin jo puhuin, Paulin kappaleet ovat yleensä taitavia "paketteja", mutta usein melodioiltaan helppoja, helposti mieleenjääviä ja joskus jopa rallatuksenomaisia - tästä hyvänä esimerkkinä mainitsitkin Hye Juden ja The Long And Winding Roadin. Myöskin Yesterday on mielestäni suhteellisen helppo ja yliarvostettu, mutta toki kokonaisuutena sekin aika hyvä teos. Maxwells' Silver Hammerista ei kai tarvitse edes puhua.
Toki Paulkin on yksi historian etevimpiä säveltäjiä, hallitsee varsinkin biisien tunnelman, kokonaisuudet ja hittikaman, mutta Lennoniin verrattuna hänen teoksissaan on juuri usein niitä mainitsemiani elementtejä, rallattelevaisuutta ja kaupallisuuttakin.
Lennonin kappaleet ovat usein melodioiltaan vaikeampia mutta silti mieleenjääviä, monesti erikoisempia, ehkäpä sanalla sanoen - kunnianhimoisempia.
Älä Sini pidä enää mua jännityksessä....
Kerro nyt muutama lennonin kunnianhimoinen biisi,
mulle kun ei vieläkään tule mieleen !!
Tarkoitatko jotain revolution number 9 - sekoilua?
valkoiselta tuplalta siis.
Mitä tarkotat kunnianhimoisella? "Unohtumattomia korkealentoisia" on kyllä paljon.
All You Need Is Love (7/4 tahtilaji ja varsinkin säkeistön melodia hyvin erikoinen - silti tarttuva), Happiness Is a Warm Gun, Strawberry Fields Forever, Not a Second Time, This Boy, All I've Got to Do, It Won't Be Long, A Day in the Life...
Kaikki musiikillisia kummajaisia ja silti niin toimivia. Jos et ole musiikki-ihmisiä, pidät varmasti automaattisesti noita vanhempia Beatles-biisejä yksinkertaisina, mutta et voisi olla enempää väärässä. Näin luonnehti arvostettu musiikkikriitikko Lennonin "Not a Second Timea":
"...harmonic interest is typical of their quicker songs too, and one gets the impression that they think simultaneously both harmony and melody, so firmly are the major tonic sevenths and ninths built into their tunes, and the flat submediant key switches, so natural in the Aeolian cadence at the end of Not a Second Time (the chord progression that ends Mahler's Song of The Earth)..."
This Boysta sama kriitikko löysi mm. "pandiatonisten klustereiden ketjuja".
Niin, kriitikko oli William Mann, The Timesin musiikkiarvostelija.
kriitikot on erikoisuuden ja kuuluisuuden tavoittelijoita. hyviä biisejä nuo ovat renkutuskin.
joku kriitikko voi kehua esim. rocky raccoon - tai why don´t we do it in the road - biisejä ja niiden tahtilajeja. muuttuvatko ne unohtumattomiksi ja korkealentoisiksi ?
All You Need Is Love, Happiness Is a Warm Gun ja muut mainitsemani biisit ovat kaikki korkealentoisia ja unohtumattomia. Why Don't We Do It... on myöskin unohtumaton klassikko.
Totta Mannkin kuitenkin puhui, tavoitteli sitten mitä. Aiolilainen kadenssi Not a Second Timessa tosiaan on.
Ja joku "paul" suomi24:n palstalla voi kehua The Long And Winding Roadia - tekeekö se siitä korkealentoisen?