Minulla ja avopuolisollani on alkanut ilmetä ongelmia seksiasioissa ja muissakin. Niinkuin yleensä, alkuun kaikki oli ihanaa ja seksi runsasta ja intohimoista. Tätä kesti noin puoli vuotta, sitten seksi alkoi vähetä ja nykyään harrastamme sitä keskimäärin 2 kertaa kuukaudessa. Minä itse olen 22v ja avopuolisoni muutaman vuoden vanhempi.
Tilanne ahdistaa minua monestakin eri syystä. Ensiksikin hän ei tee käytännössä koskaan aloitetta, toisinkuin alkuaikoina. Ja kun hommiin ryhdytään hän haluaa sen vain nopeasti alta pois. Minun haluillani ei ole väliä. Samassa asennossa, ei suuseksiä. Pelkkä normaali pusuttelukin on myrkkyä. Yrittäessäni suudella häntä, hän kääntää poskensa ja kimmastuu jos yritän useamman kerran.
Suuseksiä en saa antaa muissakaan muodoissa, eikä hänkään halua sitä minulle suoda. Olen omasta mielestäni romanttinen ihminen ja tykkään pussailla ja ennenkaikkea halia mutta kun sekin on jo liikaa pyydetty. Olen valmis ottamaan hänenkin tarpeensa huomioon mutta seksistä ei kärsi keskustella. Olisiko liikaa pyydetty jos joskus hän yllättäisi vaikka vihjailevalla tekstiviestillä tai kotiintullessani jollakin "bonuksella"? Näin ei ole muutaman vuoden aikana kertaakaan tapahtunut.
Kaikki on niin väkinäistä ja teeskentelyä. Olisiko se liikaa pyydetty vaikka pari kertaa viikossa tai kerta? Sitten kun näemme vaikka ensimmäistä kertaa viikkoon (hänen työnsä takia), niin hän haluaa etäisyyttä "ei vain jaksa heti olla" ja minusta kun pitisi pussata ja halia, kun ei ole nähnyt pitkään aikaa. En tiedä mitäpä tässä tekisi.Olen koko elämäni miellyttänyt vain toisia ihmisiä, olisiko aika ajatella itseänikin? Kiva olisi vaihtaa kokemuksia.
Tilanne ahdistaa minua monestakin eri syystä. Ensiksikin hän ei tee käytännössä koskaan aloitetta, toisinkuin alkuaikoina. Ja kun hommiin ryhdytään hän haluaa sen vain nopeasti alta pois. Minun haluillani ei ole väliä. Samassa asennossa, ei suuseksiä. Pelkkä normaali pusuttelukin on myrkkyä. Yrittäessäni suudella häntä, hän kääntää poskensa ja kimmastuu jos yritän useamman kerran.
Suuseksiä en saa antaa muissakaan muodoissa, eikä hänkään halua sitä minulle suoda. Olen omasta mielestäni romanttinen ihminen ja tykkään pussailla ja ennenkaikkea halia mutta kun sekin on jo liikaa pyydetty. Olen valmis ottamaan hänenkin tarpeensa huomioon mutta seksistä ei kärsi keskustella. Olisiko liikaa pyydetty jos joskus hän yllättäisi vaikka vihjailevalla tekstiviestillä tai kotiintullessani jollakin "bonuksella"? Näin ei ole muutaman vuoden aikana kertaakaan tapahtunut.
Kaikki on niin väkinäistä ja teeskentelyä. Olisiko se liikaa pyydetty vaikka pari kertaa viikossa tai kerta? Sitten kun näemme vaikka ensimmäistä kertaa viikkoon (hänen työnsä takia), niin hän haluaa etäisyyttä "ei vain jaksa heti olla" ja minusta kun pitisi pussata ja halia, kun ei ole nähnyt pitkään aikaa. En tiedä mitäpä tässä tekisi.Olen koko elämäni miellyttänyt vain toisia ihmisiä, olisiko aika ajatella itseänikin? Kiva olisi vaihtaa kokemuksia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos tilanne kestää pitkään on kysymys erosta.
Hän miettii miten lopettaa suhteen, rakkautta tuskin enään on.
puhu asiasta suoraan, älä puhu seksistä vaan tulevaisuudesta. Vaadi vastaukset
Kuulostaa juuri siltä, että suhteenne on pikkuhiljaa kuihtumassa pois. Kannattaa lähteä ajoissa ennen kuin sattuu todella.
Jaksamisia.
Saatoin täysin tuntea itseni tuon kertomuksen naisena! Mutta silti, en ole eroamassa, enkä edes sitä halua!
Tuohon herkkään asiaan on paaaljon vaikuttavia tekijöitä. Joskus vaan haluaa jo vuosien yhteiselon jälkeen vaan olla hiljaa itsensä kanssa.. elämässä on yleensä siinä vaiheessa paljon muutakin sisältöä, lapset, ura, harrastukset.... kotityötkin on tehtävä, jonkun.. ei aina riitä ajatusta seksille, eikä aina ihan oikeasti jaksakaan. Itse ainakin haluan sitten kun viimein sänkyyn asti pääsee, NUKKUA ja herätä aamulla virkeänä. Tähän saakin kuulla useasti lauseen: "eihän siinä kauaa menisi.." Niinpäniin, eihän siinä kauaa mene.. *huokaa* Sitten kun siihen touhuun ryhtyy, haluaisikin että se olisi täydellistä eikä hätäinen suhaisu, pelkkä pussien tyhjentäminen. Siltä todella joskus tuntuu, ettei ole muuta kuin miehen paineiden tyhjennyspaikka. Viikko kun alkaa olla edellisestä kerrasta, alkaa mies olla kuin perseeseen ammuttu karhu, jota ei viitsi katsella ja kuunnella kukaan! Ja sitten kun saa, niin taas päivä paistaa... Voi luoja.
Monasti päivän aikana tai jo joskus aikaisemminkin sanotut/tehdyt asiat "vaivaavat" mieltä. Itse ainakin ajattelen herkästi, että ihminen joka minua kohtaan on väärin käyttäytynyt ei tule minulta mitään saamaan. Miksi rakastelisin ihmisen kanssa jota kohtaan joskus olen tuntenut halveksuntaa?? Onko hän jonkun mielestä haluttava, seksikäs? Ei minusta. Pakkopullaa siis..
Mutta kun muuten menee hyvin ja on kiva perhe, miksi pitäisi erota. Minä pärjään kyllä tarvittaessa ilman seksiäkin, jos en saa sitä mielestäni rakastettavan tuntuiselta ihmiseltä.
tunnistan kyllä itseni, olen se perseeseen ammuttu karhu.
Enkä voi sille mitään. Ja kysymys ei todellakaan ole pelkästä seksistä, ymmärrätte asian väärin.
Kysymys on intohimosta!
kuinka tuskaiselta se tuntuukaan kun on ainoa joka sitä suhteessa haluaa ja se ´kerran viikossa ´ , se auttaa vähän tuohon olotilaan. Taas voin hetken valehdella itselleni että olen haluttava ja vaimoni rakastaa minua ja haluaa minua.
Totuus on kuitenkin se että toisille meistä seksi on tärkeämpää kuin toiselle. Eikä sitä väkisin voi toiselta saada.
Sinulle kun tuo nukkuminen on tärkeää.......ajattele jos et saisi tehdä sitä ennen kuin se sopisi miehellesi. Rakastaisit nukkumista mutta miehesi mielestä se on yliarvostettua..
Ontuva vertaus, myönnän, mutta jotain ajattelemisen aihetta varmaan antaa.
ja loppukommenttina omasta elämästä. Pelkkä rakkaus ei riittänyt, vuosi huonoa seksiä riitti eroon.
Rakastan naistani vieläkin mutten pysty palaamaan hänen luokseen. Minua ainakaan ei ole luotu elämään vähäisellä seksillä
Ehkä kumppanisi kaipaa itselleen sopivaa kypsyyttä ja aikuisempaa otetta?
Sillä on joko toinen nainen, tai sitten se ei pidä sua kovin kiihottavana ja suhteessa on nyt se arki alkanut, jolloin seksi ei ole se pääasia.
Kuulut ilmeisesti niihin, jotka katsovat ihmisen kypsyyden suoraan ikävuosista. Avoni on jopa itse todennut, että olen paljon häntä itseäänkin kypsempi. Hän puolestaan osaa olla tosi lapsellinen. Ja häntä vanhempi exänsäkin oli ollut kuulemma "pentu", joten tuskimpa ongelmamme johtuu iästäni. Naisille pitäisi näköjään vaan olla sellainen kusipäinen ukko, joka silloin tällöin käy väkivaltaiseksi ja alkaa renttuilem
aan. Miksi tavallinen ja varmasti luotettava ja naisesta huolta pitävä mies ei tunnu naisille kelpaavan?