Niin, kaikki te jotka olette tänne kirjoittaneet. Miltä elämä nykyään maistuu? Onko mennyt jo paremmin? Oletteko löytäneet ystävän/ystäviä, tai oman kullan. Kertokaa kuulumisia :)
Teille kaikille tänne kirjoittaneille.
HR.
6781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ystäviä, ei kultaa.
Mukavasti menee kuten minullakin.
jostain on kummunnut omituinen itseluottamuksen nousu, ja mielenterveyden kannalta välttämättömät sosiaaliset kontaktit saa opiskelujen parissa ja vapaa-aika menee harrastuksissa niin ei yksinäisyys mikään ongelma ole, enemmänkin ominaisuus.
Elämä maistuu edelleen hieman yksinäiselle. Onneksi olen löytänyt kaverin yliopistolta, jossa aloitin kuukausi sitten. Ainakin tähän asti aika on mennyt nopeasti. Olen todella kiitollinen siitä, että löysin yo:lta kaverin. Vaikkei ollakaan tekemisissä muuten kuin aamukahdeksasta jonnekin iltapäivään, auttaa tähän yleiseen yksinäisyyteen ihan mukavasti kun saa edes vähän ajatuksia vaihtaa. Kesällä masennuin jo etukäteen yksinäisten yliopistovuosieni takia, mutta huomasin että se oli turhaa. Oikeastaan olen sosiaalisesti niin äärimmäisen kyvytön, että ihmettelen miten onnistuin saamaan sellaisen suhteellisen normaalin oloisen tyypin kaverikseni. No, molemmilla on ainakin yhtä omituinen huumorintaju. Eräällä luennolla istuttiin sattumalta vierekkäin ja naurettiin täsmälleen samalle asialle, muu sali oli ihan vakavana eikä tajunnut sitä juttua. Siitä se sitten lähti. Todellakin kavereiden/ystävien hankkiminen näyttää olevan tuurista kiinni. Tulevaisuudesta en osaa mitään sanoa. Todennäköisesti valmistun kuten muutkin, sen jälkeen tulee taas pieniä vastoinkäymisiä sillä olen päättänyt suorittaa opintojen jälkeen siviilipalveluksen. Lisää ylimääräistä huolta, niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Nyt hieman viisaampana tajuan miten oikeassa sellainen ihminen on, joka suosittelee intin/sivarin käymistä ajoissa. No, ei se maailmanloppu todellakaan ole. Olen onnellinen siitä, että tällä hetkellä saan opiskella mielenkiintoista alaa, jolla on hyvä työllisyys. Välillä kuitenkin tuntuu tämä elämä todella tyhjältä. Yksinäisyys yllättää... siinä vaan miettii, mitä järkeä tässä kaikessa on, onko tämä elämä edes vaivan arvoista? No, onneksi välillä on todella mukaviakin päiviä, jolloin saa olla tyytyväinen itseensä. Huonot päivät menee sitten niitä parempia odotellessa :D
Vuodattakaa toki muutkin yksinäiset/onnettomat/onnenonkijat tänne elämäntarinoitanne. Mielenkiintoista lukea miten muut ovat elämänsä kanssa pärjänneet.
Samaa vanhaa minulla: hyviä päätöksiä tehdään mutta ei toteuteta. Olen vanhassa rutiinissani, mahdollisimman vähän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, jotta unohtaisin, miten vähän olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tehokasta, eh!
Kiva, että täällä joku on löytänyt ystäviä uusista opiskelutovereistaan. Itse istuin tässä päivänä muutamanakin luennolla, ja inhosin jokaista salissaolijaa - että sellainen sosiaalisia suhteita edistävä asenne täällä. Mutta onneksi tällainen ei siis kiusaa kaikkia.
no itseasiassa joo... x)