Hei! Suoritan lukion kurssin ue5 itsenäisenä ja sen vuoksi teen laajamittaisen tutkielman aiheenani vanhoillislestadiolainen perhe-elämä. Toivoisin asiallisia vastausia, sekä perhe-elämän kuvauksia.
Vanhoillislestadiolainen perhe-elämä
opiskelija
142553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mielenkiintoista! Voisitko ystävällisesti laittaa sähköpostiosoitteesi mihin vastauksia voi laittaa.
Tässäpä, [email protected]
...muitakin kanavia? Olisi mielenkiintoista tietää enemmän.
Muutamat ystäväni ovat liikkeen sisällä, heitä haastattelemalla, liikkeen julkaisujen pohjalta sekä opettajaltani saaman materiaalin pohjalta.
Varmaan sen ehkä itsekin tiedostat, mutta vielä haluan varoittaa, että tältä palstalta saat luultavasti vastaajia myös niistä vl-kristillisyyteen katkeroituneilta ihmisiltä, joiden kertomusten luotettavuutta voi ehkä kyseenalaistaa kärjistysten tai suoranaisten valheidenkin takia. Osa vastaajista on todennäköisesti ihmisiä, jotka eivät ole olleet missään kosketuksessa vl-uskovien kanssa.
Luotettavimman tiedon saat varmasti, kun haastattelet ihmisiä ihan livenä. Esim. seurapaikoilla tähän on erittäin hyvä mahdollisuus.
Aihe kuulostaa mielenkiintoselta. Toivottavasti et ole itse lestadiolainen että voit tehdä neutraalin ja puolueettoman selvityksen, on vain sitten eri asia kuinka saat lestadiolaisen avoimeen keskusteluun.
Minä olen miettinyt, että joskus kertoisin enempi siitä, mitä on syntyä lestadiolais perheeseen ja erota siitä (onneksi minun tapauksessa riittävän nuorena).
Mitä se aiheuttaa kun yrittää elää vanhempien, veljen ja sisarusten kanssa sovinnossa,unohtamaatta niitä lestadiolaisia tuttavia sekä muita sukulaisia.
Hengissä tästä kaikesta on kuitenkin selvitty, eikä onneksi ole jäänyt mitään hampaankoloon. mutta olisi kiva käydä tästä puolueetonta keskustelua. Tämä vain ei luonnistu lestadiolaisten kanssa.
Tarkoituksenani on todellakin tehdä puolueeton esitys. Itse en kuulu liikkeeseen joten tutkielmani ei ota kantaa. Tarvitsen myös matariaalia liikkeistä eronneista ja heidän sen jälkeisestä elämästään. Tällä hetkellä ainut tietolähteeni on Uskontojen uhrit ry. Eräs ystäväni elää juuri murrosvaiheessa liikkeen jättämisen suhteen. Itse en ota siihen mitään kantaa koska en elä hänen elämäänsä. Toivon että ottaisit yhteyttä sähköpostitse, [email protected]
Olet siis "päässyt" eroon riittävän nuorena lestadiolaisuskosta.
Minä taas ajattelen, että kun varjeltuisin loppuun asti elävässä uskossa tämä pahan ja yhä vain pahenevan maailmanajan keskellä .
On siinä käsittämättömän iso ero.
Lukiossa tehdyt tutkimukset eivät tietenkään ole tiedettä, vaan sen tekemisen harjoituksia. Tästä huolimatta haluan mainita sekä sinulle, että alkuperäiselle, että käsityksenne tieteen teosta on vanhentunut ja naiivi, kun kuvittelette saavuttavanne "objektiivista" tietoa. Tieteen tekoon liittyy aina tulkinta, joka on tutkijasubjektista lähtöisin. Tutkija voi reflektoida itseään, omaa positiotaan ja taustaojaan analysoiden sitä, minkä verran hänen oma lähtökohtansa vaikuttaa tutkimuksen tekoon. Tällä tavalla hän voi tuoda tutkimuksen lukaijalle näkyväksi sen tietoisena siitä, että tulkinta on _aina_ tietyssä mielessä subjektiivista ja kyseiseen aikakauteen, sen hetkiseen tietoon ja maailmankuvaan sidottua. Ja tiedättekö, erityisesti, kun "tutkitaan" vähemmistöjä, marginaaliryhmiä jne. nykytieteessä pidetään jopa luotettavampana sellaista tutkimusta, joka on tehty ryhmän/liikkeen sisältä, _jos_ se on tehty tieteellisesti pätevästi. "Ulkopuolisen" tutkijan täytyy olla erityisen tiedostava ja reflektoiva tutkimuksessaan, sillä hän saattaa sortua stereotypisoivaan, yleistävään ja luokittelevaan ajatteluun. Vivahteet ja merkityserot jäävät kulttuuria tuntemattomalla helposti huomaamatta, jolloin tulkinnat voivat olla aika vääristyneistä, jos niitä verrataan liikkeen/ryhmän sisällä elävien käsityksiin itsestä. Esimerkiksi saamelaisista tehty "ulkopuolinen" tutkimus on hyvin paljon sortunut juuri tällaiseen. Vastaavasti myös lestadiolaisista tehdyssä tutkimuksessa on vääristyneitä tulkintoja. Voin laittaa teoksen nimenkin, kunhan muistan sen, jos kiinnostaa. Tämä tutkimus käsitteli lestadiolaisnaisia ja ehkäisemättömyyttä.
Erittäin asiallinen kannanotto objektiivisuuden harhasta ja ns absoluuttisen totuuden mahdollisuudesta.
Tutkielmantekijää kehottaisin tutustumaan lestadiolaisuuteen, kuten edellisetkin keskustelijat tekivät, henkilöitä haastattelemalla. Niin voisit tehdä myös halutessasi sisällyttää tutkielmaasi myös lestadiolaisuudesta erkaantuneita.
Uskontojenuhrien tuki ry on tietenkin yksi taho, mutta jos lestadiolaisuuden jättäneistä sisällytät työhösi vain heitä, jotka ovat kokeneet itsensä uhriksi ja liittyneet organisaatioon, jonka päätarkoituksena on antaa vertaistukea itsensä uhreiksi kokeville, et voi valottaa sitä näkökulmaa, joka on niillä lestadiolaisuuden jättäneillä henkilöillä, jotka ovat sulassa sovussa menneisyytensä kanssa eivätkä koe olevansa uhreja.
Lueskelin tässä muutamia päiviä sitten tutkimustulosten luotettavuuteen liittyvistä asioista ja opuksessa kiinnitettiin erityisen paljon huomiota siihen asiaan, että jäsenyys eri organisaatioissa voi aiheuttaa jäsenille paineita antaa organisaation värittämää kuvaa todellisuudesta.
Ole siis tarkkana kun haastattelet, olipa kyseessä lestadiolaisuuden piirissä hyvin viihtyvä perheenäiti, ex-lestadiolainen uskontojen uhrien tuki-järjestön jäsen tai maija meikäläinen, joka erosi liikkeestä, mutta edelleen kovasti arvostaa sen hyviä puolia.
...ettei mitään tutkielmaa voi sanoa vääräksi, vaan kaikki tutkielmat ovat oikeita ja perustuvat tekijän muodostamaan näkemykseen asiasta.
Jos tutkielman nimi, tiivistelmä ja sisältö ovat ristiriidassa keskenään, niin silloin nousee kyllä väistämättä mieleen, että millä metodeilla tutkimusta on tehty ja mikä sen tavoite oli?
Mielestäni on kuitenkin syytä valottaa asioita monesta näkökulmasta käsin, aivan liian usein törmää siihen tulkintaan, että kaikki uskonnollisista yhteisöistä eronneet olisivat uhriutuneet yhteisönsä jäseninä ja siksi sen jättäneet. Tällä ns lahkoteorialla ei ole tieteellistä näyttöä, isoäänisimmät ovat olleet asialla ja niinpä jotkut tieteentekijätkin ovat langenneet ansaan. Jotta voitaisiin yleistää, olisi pitänyt tutkia systemaattisin otoksin sekä niiden jokosta, jotka ovat uhriutuneet ja niiden, jotka hyvillä mielin voivat muistella aikaansa entisessä uskonyhteisössään.
Kirjalliset lähteet ovat mainio tietolähde ja niistäkin parhaita ovat juuri alan opinahjoissa tehdyt. KIrjastosta löytyy paljon tietoa ja uskonnonopettajallasi on varmaan myös vihjeitä tasokkaista tietolähteistä.
Mutta eikös se ole pääasia että me molemmat olemme itsemme ihmisenä tyytyväsiä.
Tosin minusta on eriasija onko ihminen lestadiolainen vai onko hän uskovainen. Se usko kun ei lahkojen tukea kaipaa.
Tieteen tekijät kasvavat tyvestä puuhun niinkuin me kaikki, on iha hyvä jos jollakin on rohkeus aloittaa tämmöinen työ jo lukiossa. Siitähän syntyy varmasti hyvin mielenkiintoista kun ollaan joskus väitöskirja vaiheessa.
Kuka kertoo mikä on "objektiivista" tietoa jos asijaa ei katsella muualta kun liikkeen sisältä päin.