Täällä eräs kokoomuslainen kaipailee joskus porvarihallitusta ja eräs keskustalainen? suorastaan vaahtoaa sen puolesta edellyttäen, että sellainen pitäisi muodostaa maahan keskustan johdolla. Itse asiassa hän on melko varma – sikäli kuin hänestä tolkkua saan – että sellainen tuleekin seuraavien vaalien jälkeen.
Toteutuukohan tuo tarkoittamani yleensä ihan järkevän kokoomuslaisen toive? Onkohan tuossa tietyn keskustalaisen? ”visiossa” jotakin todellisempaa kuin yleensä kaikessa muussa hänen esittämässään?
Katsotaanpa! Taustaksi hieman historiaa, eli maalaisliitto/keskustan ja kokoomuksen tähänastista yhteistä taivalta, joka ehkä hieman valaisee tulevaakin:
Maalaisliitto/keskusta on ollut meillä hallituspuolueena useimmin ja ajallisestikin kauemmin kuin mikään muu puolueemme. Kokoomus ja edistys olivat maalaisliiton kumppanina lähes jokaisessa hallituksessamme 1917-44. Usein olivat maalaisliiton kumppaneina myös ruotsalaiset, mutta demarit vasta Cajanderin hallituksesta 1937 alkaen. Tannerin hallitus 1926-27 oli sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, jossa maalaisliitto ei siis ollut mukana.
Sotien jälkeen Paasikivi II:sta 1944 alkaen maassa oli peräkkäin viisitoista hallitusta, joissa kokoomus ei ollut mukana (Paasikivi ei ollut puolueensa ”mandaatilla”). Ei siis yhdessäkään Kekkosen viidestä hallituksesta. Näin tapahtui, johtipa hallituksia maalaisliitto (useimmin), demarit tai muut, kuten esim. SKDL:n Pekkala, ruotsalaisten Törngren tai puolueisiin sitoutumattomat virkamieshallitusten pääministerit.
Kokoomus pääsi vihdoin mukaan Fagerholmin III:een 1958, ja oli mukana myös Karjalaisen I:ssä 1962 ja Virolaisen hallituksessa 1964-66. Sitten taas alkoi kokoomukselle pitkä paitsio, kun sitä pidettiin ”yleisistä syistä” poissa hallituksista. Kokoomuksen paitsiossa pitäminen johtui mitä suurimmassa määrin Kekkosen tahdosta, kuten myös sosialidemokraattien vastaava paitsio 1958-66. Vasta Mauno Koivisto päästi kokoomuksen ”pannasta”, kun hän palautti maahamme parlamentarismin ja Harri Holkeri muodosti hallituksen 1987.
Tuosta lähtien kokoomus olikin hallituspuolue yhtäjaksoisesti vuoteen 2003 saakka, siis 16 vuotta eli neljä vaalikautta. Keskustan hallituskumppanina kokoomus oli tuosta ajasta vain yhden vaalikauden, eli mukana Ahon porvarihallituksessa. Se ilmeisesti olikin kokoomukselle sen verran traumaattinen kokemus, että ainakaan keskustan apupuolueeksi se ei enää hevin ryhdy. Sen sijaan Lipposen ”sateenkaarihallituksissa” kokoomus viihtyi ja pääsi toteuttamaan politiikkaansa paremmin, vaikka mukana olivat vihreät ja vasuritkin.
Onko nyt jokin muuttunut niin, että kokoomus haluaisi hallitukseen mieluummin keskustan kuin demareiden kanssa? Onko maassamme tarpeita, joita voisi parhaiten hoitaa juuri keskustan ja kokoomuksen yhteishallitus? Ovatko noiden puolueiden johtajat ja kummankin puolueen kannattajien enemmistö sitä mieltä?
Nähdäkseni mistään tuollaisesta ei ole viitettäkään. Näköpiirissä olevista poliittisista kysymyksistä tärkeimmistä, kuten esim. kuntaremontista, hajasijoittamisesta ja EU-politiikasta kokoomuksen näkemykset yhtenevät enemmän demarien kuin keskustan näkemyksiin. Sama pätenee myös turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin, joskin niistä pidetään suuta soukalla kummassakin leirissä.
Entäpä sitten keskustan näkemykset ja halut hallituskumppaninsa suhteen? Mikään ei viittaa siihenkään, että keskusta haluaisi vaihtaa päähallituskumppaninsa. Päinvastoin, keskustajohtajien eräistä lausumista ja periksiannosta demareille eräissä tärkeissä asioissa voidaan vetää johtopäätös, että keskusta haluaisi jatkaa hallitusyhteistyötä demarien kanssa seuraavienkin vaalien jälkeen.
Demareilla on taas seuraavien sille mitä todennäköisimmin voitokkaiden vaalien jälkeen kaksi kosijaa, joista sen pitää valita. No, onneksi tilanne ei ole yhtä kinkkinen kuin sillä entisellä tytöllä, jolla toinen kosija oli rikas ja toinen rakas. Sdp voi haluta ihan järkiavioliittoon rakastamatta erityisesti kumpaakaan. Silloin valinta on luultavasti kokoomus.
Eli vaikka eräs kokoomuslainen ja varsinkin se eräs keskustalainen? kovin sitä porvarihallitusta kaipaa, niin ”sääsken ääni ei kuulu taivaaseen”, joten sinipunaahan tässä uskoakseni vääjäämättä lähestytään. Ja ihan hyvä niin, ellei meille ihan kaikille, niin ainakin suomalaisten suurelle enemmistölle.
Mutta mikään katastrofi ei olisi, vaikka maamme hallitseminen jatkuisi seuraavienkin vaalien jälkeen nykyiseltä hallituspohjalta, sillä päähallituspuolue kuten myös miehet ohjaksissa kuitenkin vaihtuisivat. Silloin keskusta saisi haudata lopullisesti ne hölmöimmät tavoitteensa, joihin se onneksi ei näy pääsevän tässäkään hallituksessa.
Toteutuukohan tuo tarkoittamani yleensä ihan järkevän kokoomuslaisen toive? Onkohan tuossa tietyn keskustalaisen? ”visiossa” jotakin todellisempaa kuin yleensä kaikessa muussa hänen esittämässään?
Katsotaanpa! Taustaksi hieman historiaa, eli maalaisliitto/keskustan ja kokoomuksen tähänastista yhteistä taivalta, joka ehkä hieman valaisee tulevaakin:
Maalaisliitto/keskusta on ollut meillä hallituspuolueena useimmin ja ajallisestikin kauemmin kuin mikään muu puolueemme. Kokoomus ja edistys olivat maalaisliiton kumppanina lähes jokaisessa hallituksessamme 1917-44. Usein olivat maalaisliiton kumppaneina myös ruotsalaiset, mutta demarit vasta Cajanderin hallituksesta 1937 alkaen. Tannerin hallitus 1926-27 oli sosialidemokraattinen vähemmistöhallitus, jossa maalaisliitto ei siis ollut mukana.
Sotien jälkeen Paasikivi II:sta 1944 alkaen maassa oli peräkkäin viisitoista hallitusta, joissa kokoomus ei ollut mukana (Paasikivi ei ollut puolueensa ”mandaatilla”). Ei siis yhdessäkään Kekkosen viidestä hallituksesta. Näin tapahtui, johtipa hallituksia maalaisliitto (useimmin), demarit tai muut, kuten esim. SKDL:n Pekkala, ruotsalaisten Törngren tai puolueisiin sitoutumattomat virkamieshallitusten pääministerit.
Kokoomus pääsi vihdoin mukaan Fagerholmin III:een 1958, ja oli mukana myös Karjalaisen I:ssä 1962 ja Virolaisen hallituksessa 1964-66. Sitten taas alkoi kokoomukselle pitkä paitsio, kun sitä pidettiin ”yleisistä syistä” poissa hallituksista. Kokoomuksen paitsiossa pitäminen johtui mitä suurimmassa määrin Kekkosen tahdosta, kuten myös sosialidemokraattien vastaava paitsio 1958-66. Vasta Mauno Koivisto päästi kokoomuksen ”pannasta”, kun hän palautti maahamme parlamentarismin ja Harri Holkeri muodosti hallituksen 1987.
Tuosta lähtien kokoomus olikin hallituspuolue yhtäjaksoisesti vuoteen 2003 saakka, siis 16 vuotta eli neljä vaalikautta. Keskustan hallituskumppanina kokoomus oli tuosta ajasta vain yhden vaalikauden, eli mukana Ahon porvarihallituksessa. Se ilmeisesti olikin kokoomukselle sen verran traumaattinen kokemus, että ainakaan keskustan apupuolueeksi se ei enää hevin ryhdy. Sen sijaan Lipposen ”sateenkaarihallituksissa” kokoomus viihtyi ja pääsi toteuttamaan politiikkaansa paremmin, vaikka mukana olivat vihreät ja vasuritkin.
Onko nyt jokin muuttunut niin, että kokoomus haluaisi hallitukseen mieluummin keskustan kuin demareiden kanssa? Onko maassamme tarpeita, joita voisi parhaiten hoitaa juuri keskustan ja kokoomuksen yhteishallitus? Ovatko noiden puolueiden johtajat ja kummankin puolueen kannattajien enemmistö sitä mieltä?
Nähdäkseni mistään tuollaisesta ei ole viitettäkään. Näköpiirissä olevista poliittisista kysymyksistä tärkeimmistä, kuten esim. kuntaremontista, hajasijoittamisesta ja EU-politiikasta kokoomuksen näkemykset yhtenevät enemmän demarien kuin keskustan näkemyksiin. Sama pätenee myös turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin, joskin niistä pidetään suuta soukalla kummassakin leirissä.
Entäpä sitten keskustan näkemykset ja halut hallituskumppaninsa suhteen? Mikään ei viittaa siihenkään, että keskusta haluaisi vaihtaa päähallituskumppaninsa. Päinvastoin, keskustajohtajien eräistä lausumista ja periksiannosta demareille eräissä tärkeissä asioissa voidaan vetää johtopäätös, että keskusta haluaisi jatkaa hallitusyhteistyötä demarien kanssa seuraavienkin vaalien jälkeen.
Demareilla on taas seuraavien sille mitä todennäköisimmin voitokkaiden vaalien jälkeen kaksi kosijaa, joista sen pitää valita. No, onneksi tilanne ei ole yhtä kinkkinen kuin sillä entisellä tytöllä, jolla toinen kosija oli rikas ja toinen rakas. Sdp voi haluta ihan järkiavioliittoon rakastamatta erityisesti kumpaakaan. Silloin valinta on luultavasti kokoomus.
Eli vaikka eräs kokoomuslainen ja varsinkin se eräs keskustalainen? kovin sitä porvarihallitusta kaipaa, niin ”sääsken ääni ei kuulu taivaaseen”, joten sinipunaahan tässä uskoakseni vääjäämättä lähestytään. Ja ihan hyvä niin, ellei meille ihan kaikille, niin ainakin suomalaisten suurelle enemmistölle.
Mutta mikään katastrofi ei olisi, vaikka maamme hallitseminen jatkuisi seuraavienkin vaalien jälkeen nykyiseltä hallituspohjalta, sillä päähallituspuolue kuten myös miehet ohjaksissa kuitenkin vaihtuisivat. Silloin keskusta saisi haudata lopullisesti ne hölmöimmät tavoitteensa, joihin se onneksi ei näy pääsevän tässäkään hallituksessa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
...esiintuomani muistutus historiasta vai pelottaako tulevaisuus kepulaisia niin, että aiheesta ei uskalleta keskustella? Kai sentään jollakin kepulaisella pitäisi olla eväitä keskusteluunkin.
Sillä, joka sitä debattia aina kaipaa, niitä eväitä toden tullen ei löydy. Kun hänelle tarjotaan mahdollisuutta debattiin, rientää hän huutamaan joko seriffiä apuun tarjouksen poistamiseksi tai tekee oman avauksensa, joka ei mitenkään liity asiaan ja saitinaihepiiriinkään, mutta purkaa siinä vain avutonta kaunaansa liian hyvän avauksen tehnyttä kohtaan.
Niin, saavat toki muutkin kuin kepulaiset sanoa mielipiteensä asiasta, joka näkyy synnyttävän jos jonkinlaisia spekulaatioita ilman mitään perusteita, mutta kun perusteita hieman annetaan, keskustelua ei synnykään. Onhan se toki niin yleensäkin, että varmimmat mielipiteet esitetään "mutu"- pohjalta tai ilman sitäkään, molemmin jaloin tukevasti ilmasta ponnistaen. Kun ponnistusalustana on kallio, voimat eivät riitäkään.
Mitäpä keskustelemista siinä on, kun kaikki tietää, että sinipuna tulee. Keput ovat siitä hiljaa kuin susi kukassa, eikä muutkaan haluu sillä elämöidä. Se yksi hörhö elämöi omiaan mieluummin yksinään.
Esityksesi on kyllä hyvä, ja otan sen talteen ihan tuon mielenkiintoisen historian osuuden vuoksi.
siihen että, miksi SDP piilottelee suurmiehiään? O W Kuusista ja Kullervo Manneria ei mainita SDp:n historiassa.
http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf
Ei sdp piilottele mitään, mutta miksi se toisi esille niitä, jotka erkaantuivat sdp:sta ja lähtivät kapinan tielle, vaikka Väinö Tanner varoitteli, että "siinä te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne". Etkö lukenut minun Tanner-kirjoitussarjaani?
Nykyinen sdp on perustettu vasta vuonna 1919, jolloin Kuusinen, Manner, Sirola, Gylling ja monet muut aikaisemmin ihan arvostetut sosialistijohtajat olivat harhautuneet laittomaan toimintaan ja joutuneet sen tuloksena häviölle ja pakenemaan Neuvostoliittoon, jossa useimmat heistä sitten menettivät päänsä.
Lue edes hieman historiaa, niin ei tarvitse kysellä tuollaisia huvittavuuksia. Ei sen puoleen, ettenkö ihan mielelläni valistaisi vähempitietoista, kun on aikaakin. Mutta historian lukeminen tarjoaisi paljon muutakin tietoa, ja sitäpaitsi se on mielenkiintoista, joskus hauskaakin!
aloitettu jo vuodesta 1899, mutta miksi se, ehkä kuuluisin demari on jätetty pois listalta?
...niin tulet näkemään, että Urho Kekkosen nimeä ei enää esiinny keskustan (mikä sen nimi silloin lieneekään) historiassa. Tai ehkä me emme sitä aikaa näe, mutta ne, jotka ovat yhtä kaukana tulevaisuudessa kuin Kuusinen Suomen sosiademokraattien menneisyydessä.
http://www.keskusta.fi/content/henkilot/kekkonen.html
Eivät he (K, M, S ja G)voineet paeta Neuvostoliittoon, se kun perustettiin vuoden 1919 jälkeen 1922. Kyllä tämä pitäisi olla koulutuksen tässä vaiheessa jo selvää. Ja lisäksi harva Neuvosto-Venäjällä tai Neuvostoliitossa "menetti päänsä". Useimmat kuolemaan tuomitut joko ammuttiin tai hirtettiin.
muistele Veikko Vennamoa.
ei mene enään kauankaan aikaa kun demarit eivät tunnusta Mauno Koivistoa.
Otto Ville Kuusinen mainitaan kyllä virallisessa Eduskunnan edustajamatrikkelissa, jonne ei ole voinut EDES SDP vääristää SDP:n historiaansa.
S
tuo oli hyvä!
Koivistohan luovutti jäsenkirjansa, joten on siinä rajalla, miten SAK:lainen historiankirjoitus tuon tulkitsee:-))))))
"Nykyinen sdp on perustettu vasta vuonna 1919, jolloin Kuusinen, Manner, Sirola, Gylling ja monet muut aikaisemmin ihan arvostetut sosialistijohtajat olivat harhautuneet laittomaan toimintaan ja joutuneet sen tuloksena häviölle ja pakenemaan Neuvostoliittoon, jossa useimmat heistä sitten menettivät päänsä."
-------
Mistä syystä nykyinen Sdp vietti kaksi vuotta sitten Forssan kokouksen satavuotisjuhlia riidellen Vasemmistoliiton ja pienten kommunistipuolueiden kanssa siitä, millä puolueella niistä on oikeus juhlia tuota tapahtumaa? Jos nykyisen Sdp:n johto olisi kanssasi samaa mieltä, että demareiden oikea juhlavuosi onkin 1919, se olisi antanut kommunistien ja vasemmistoliittolaisten juhlia Forssan kokousta yhdessä.
Näin muuten Wikipedia kertoo Forssan kokouksesta:
"Forssan kokous 1903 merkitsi alkua työväenliikkeen sosialistisen kaudelle ja sosialismin tuloa puolueohjelmaan. Kokouksessa hyväksyttiin periaateohjelma, jonka toteuttaminen on ollut pitkälle Suomen sosialidemokraattisen puolueen keskeinen tavoiteohjelma aina meidän päiviimme saakka."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forssan_kokous_1903
...joten luepa tuosta ja koeta myös ymmärtää lukemasi, niin vaikeaa kuin se ilmeisesti onkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010849109
...esiintuomani muistutus historiasta vai pelottaako tulevaisuus kepulaisia niin, että aiheesta ei uskalleta keskustella? Kai sentään jollakin kepulaisella pitäisi olla eväitä keskusteluunkin."
------------------------------
...sinun pitkiä löperryksiäsi, pitäisi pystyä esittämään asiansa lyhyemmin, eikä näin ollen ole aihetta vastatakaan, eikä senkään vuoksi, koska arvaan juttusi olevan sieltä "tutusta paikasta"
Otsikoissa päätelmä.
...Emeriitta?
Otsikoissa vastaus kysymykseen.
...että et jaksa lukea, mutta ainakaan tähän hätään en voi toimittaa sinulle levykettä, jollla voitit täydentää kirjastoasi. Kerroithan siihen kuuluvan vain CD-muodossa olevan Facta-tietosanakirjan, ja sen katsoit riittävän myös tiedoiksesi Kekkosesta.
Tuossa avaukseeani on varmasti levyltäsikin löytyviä historiantietoja, mutta myös toteamuksia politiikan nykytrendistä ja spekulointia todennököisellä lähitulevaisuudessa. Niitä olisi kyllä hyvä ajatella sellaisen, joka mielellään politiikasta puhuu ja luulee siitä jotakin myös tietävänsä. Mutta et siis jaksa (vai etkö uskalla?) sitä lukea.
Jospa kuitenkin nyt oikein tormistautuisit ja vaikka ajan kanssa lukisit tuon mielipidepankin loistavan avauksen ja minun vastineeni siihen! Tämä on kehoitus testiin - synnyttävätkö ne sinussa ajatuksia jostakin muusta kuin kepukaunasta.
...mieluummin pelaan golfia, kuin luen pitkiä sepustuksiasi, joita sinä nimität tutkielmiksi.
Tänäänkin pelasin 9 reikää ja keräsin puoli muovipussillista suomumustesieniä, joista tein myös keittoa, ongelmana oli vain se, että joudun pakastamaan osan, kun sitä tuli niin paljon.
Jos osaisit sanoa sanottavasi lyhyemmin, niinkuin keskustelupalstan luonteeseen kuuluisi, niin voisin vaivautuakin. Todennäköisesti sinä kuvittelet, että määrällä pystyy korvaamaan laadun.
Kaunokirjallisella puolella kyllä osaat sen verran, että minunkin lukukynnykseni ylittyy, erityisesti muistelmiesi kohdalla.
Miksi et muuten keskittyisi siihen, kun kompetenssisi selvästikin viittaa siihen, eikä niinkään politiikkaan, eikä varsinkaan poliittiseen historiaan.
Sinun kepukaunasi on niin pitkälle kehittynyt, että et kertakaikkiaan pysty objektiivisesti politiikasta ja poliittisesta historiasta Suomen oloissa keskustelemaan.
Toimiva porvarihallitus on utopiaa niin kauan, kun SDPn ja AYn yhteistyö on saumatonta ja kansan hiljaisesti hyväksymää vaikuttamista. Vaikka SDPn tappio vaaleissa olisi suurikin, niin sekään ei anna porvarihallitukselle vapaita parlamentaarisia toimintaedellytyksiä.
Suomalaisessa työmarkkinakentässä toimivilla instansseilla on suurin vaikutusvalta maassa päätettäviin asioihin, sillä taloudella ja siellä vaikuttamisella on kosketuspinta kaikkeen, mitä täällä tehdään. Ilman toimivaa, jalostusarvoltaan positiivista tuotantoa, ei ole ensimmäistäkään jaettavaa €uroa.
Kokoomus ja demarit pääsevät toistensa kanssa hallitukseen tai sitten joutuvat hallitukseen kepun kanssa. Tämä tosiasia sulkee porvarihallituksen pois.
Kepu on hallituspuolue mikäli sen likaisten temppujen osasto ennen vaaleja lähtee populismin tielle puolueelle niin aroissa kunta- ja Natokysymyksissä. Niin kuntaremontti kuin Natojäsenyys ovat väistämättä edessä seuraavalla hallituskaudella, ja kepu pystyy niistä kehittämään vielä vaikka minkälaisen keitoksen ääniä haravoidessaan.
Heinäluoma ei saa puolueensa kannatusta tyrittyä niin etteikö se olisi hallituspuolue, kumman kanssa onkin sitten kimurantimpaa. Kokoomuksen noste on hyvä, kansa arvostaa sen asialinjaa kepun räksyttävän oppositiokauden jälkeen. Kuinka pitkälle noste riittää, ehkäpä ei aivan ykköseksi mutta veikkaan että sinipuna on hallituksen väri taas parin vuoden kuluttua.
...
Esittäisitko myös kysymyksesi?
On hieman vaikea ymmärtää, mitä oikein pyrit esitelmälläsi ja historiakatsauksellasi perustelemaan, kun et ole huomannut kirjoittaa retorisen "Keskusta ja porvarihallitus?" otsikon lisäksi tekstiisi aiheen mukaista kysymystä.
Tässäpä pätkä avauksestani, ja siinä ne kysymykseni ja omat "ehdotukseni vastauksiksi":
>> Onko nyt jokin muuttunut niin, että kokoomus haluaisi hallitukseen mieluummin keskustan kuin demareiden kanssa? Onko maassamme tarpeita, joita voisi parhaiten hoitaa juuri keskustan ja kokoomuksen yhteishallitus? Ovatko noiden puolueiden johtajat ja kummankin puolueen kannattajien enemmistö sitä mieltä?
Nähdäkseni mistään tuollaisesta ei ole viitettäkään. Näköpiirissä olevista poliittisista kysymyksistä tärkeimmistä, kuten esim. kuntaremontista, hajasijoittamisesta ja EU-politiikasta kokoomuksen näkemykset yhtenevät enemmän demarien kuin keskustan näkemyksiin. Sama pätenee myös turvallisuuspoliittisiin näkemyksiin, joskin niistä pidetään suuta soukalla kummassakin leirissä.
Entäpä sitten keskustan näkemykset ja halut hallituskumppaninsa suhteen? Mikään ei viittaa siihenkään, että keskusta haluaisi vaihtaa päähallituskumppaninsa. Päinvastoin, keskustajohtajien eräistä lausumista ja periksiannosta demareille eräissä tärkeissä asioissa voidaan vetää johtopäätös, että keskusta haluaisi jatkaa hallitusyhteistyötä demarien kanssa seuraavienkin vaalien jälkeen.
En ymmärtänyt vieläkään tuota monimutkaista kysymystäsi, johon itse olit löytänyt vastauksen.
Mikäli olen tajunnut tuon esittämäsi asian, vastaisin että Suomessa hallitukseen pitäisi valita Suomen pätevimmät ihmiset mahdollisen herkästi parlamentaarisesti punnittavasta koalitiosta.
Esimerkiksi nykyinen hallitus on perustettu Jäätteenmäen taustajoukkojen kuningasajatuksesta, että ministerien salkkujako tehdään sukupuolten tasajaon perusteella. Sellainen on mielestäni jo valtiopetos!
tv kakkosen ohjelmassa!
Hän sanoi lenkkeilleensä Nuuksion pöpeliköissä, siellä missä sinäkin etsit suppilovahveroita!
...kanssa. Eli koira sopii taas arvon ministerin imagoon? Eikös se päästänyt ilmat pihalle parista tanskandogista joku vuosi sitten?
...sanoi sokkee..., eli Tanja istuu näköjään ringissä. Tänäänkin kävin Nuuksiossa noutamassa korillisen suppiloita - luultavasti syksyn viimeisen, kun alkavat jo täyttyä pakastimet ja muut säilytystilat - mutta Tanjaa en kyllä nähnyt.
...spekulointia, mutta sellaisena selvä ja helppo, enkä usko, ettet sen juonta ymmärtäisi. Mutta eihän sinun tarvitse ottaa siihen kantaa, jos et halua.
Menen vähän eteenpäin avauksessani, eli spekuloin vielä pitemmälle:
>> Demareilla on taas seuraavien sille mitä todennäköisimmin voitokkaiden vaalien jälkeen kaksi kosijaa, joista sen pitää valita. No, onneksi tilanne ei ole yhtä kinkkinen kuin sillä entisellä tytöllä, jolla toinen kosija oli rikas ja toinen rakas. Sdp voi haluta ihan järkiavioliittoon rakastamatta erityisesti kumpaakaan. Silloin valinta on luultavasti kokoomus.
Mutta mikään katastrofi ei olisi, vaikka maamme hallitseminen jatkuisi seuraavienkin vaalien jälkeen nykyiseltä hallituspohjalta, sillä päähallituspuolue kuten myös miehet ohjaksissa kuitenkin vaihtuisivat. Silloin keskusta saisi haudata lopullisesti ne hölmöimmät tavoitteensa, joihin se onneksi ei näy pääsevän tässäkään hallituksessa.
Kun eilen tein tänne avauksen Kekkonen v. Tanner, se haluttiin pois (ainakin keris huuteli poistopyyntöjä jo saitillakin) ja onnistuttiinkin siinä. Avaukseni ei muka kuulunut saitin aihepiiriin. Siitä huolimatta, vaikka avaus herätti kiinnostusta ja vilkasta keskustelua.
Nyt täällä kepulaiset puhuvat solkenaan jostakin hyvin vanhoista demarien historioista, joista nyky-sdp:tä ei voida enempää kiittää kuin syyttääkään, ja räpsivät avauksiaan Mauno Koivistosta (tietääkseni ei kepulainen), josta on näköjään tullut saitilla eniten esillä oleva persoona!
Todella outoa porukkaa! Ihan aitoja kepulaisia, siis. Mutta kun minä en - Luojan kiitos - kuulu siihen joukkoon, niin poistun tältä illalta.
Hyvää yötä!
Joltakulta muulta kuin Kapilta saattaisi odottaa lukevansa edellisen kirjoituksen kaltaista. Kapi on kirjoittanut tänne lähinnä itsestään ja sukulaisistaan ja tuttavistaan ja siitä miten hän vihaa kepulaisia. Ja tietenkin Kekkosesta ja Tannerista. Ei siis juuri ikinä mitään aiheeseen liittyvää. Lisäksi hän työllistää sheriffiä enemmän kuin kukaan muu jatkuvilla poistokehotuksillaan, jos joku kirjoittaa joskus jotain palstalle kuuluvaa.
JormaKKorhosen omaiset kuulkaa! Käykää hänen luonaan, pitäkää häntä hyvänä!
..pistäydyin katsomassa eilisen avaukseni mahdollisesti tuottamia myöhäisheränneitä. Näkyyhän niitä muutama olevan.
Enpa juuri ole viitsinyt viime aikoina vastailla toteilijalle (monia muita tekemiseen viittaavia nimimerkkiä käyttävälle, mutta silti itseään häpeilevälle), mutta teen nyt poikkeuksen.
Kuinka on mahdollista, että voit sekoittaa minut Seppo Hietaseen? Siihen kai viittaa tuo puhe jatkuvista poistopyynnöistä. Jo kohta kaksivuotisen saittihistoriani aikana uskon lähettäneeni seriffille enintään kymmenen poistopyyntöä, en missään tapauksessa enempää, joista ehkä kahdesta-kolmesta olen ilmoittanut täällä saitillakin. Hietanen sen sijaan tekee poistopyynnön jokaisesta avauksestani ja huutelee niitä täälläkin lähes päivittäin.
Muuhun esittämääsi en ota kantaa, kun tuskin kuitenkaan voisin katkeruuttasi lievittää.