Historian lehti kääntyy!
Nyt alkaa Koiviston ajan kaivelu, ja siinä sitä rötöstä riittääkin! :)))
Nyt alkaa Koiviston ajan kaivelu, ja siinä sitä rötöstä riittääkin! :)))
Voi tätä ilon
päivää!
14589
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauko_Juhantalo
http://www.promerit.net/koitsanlahden_konklaavit.phtml
...vähäiseltäkin uskottavuudeltaan. En toki ole luottanut hänen arviointeihinsa ja tulkintoihinsa ennenkään, mutta olen sentään uskonut hänen varsinaisiin asiatietoihinsa, kun hänellä on yksinoikeus sinne Kekkosen Orimattilan arkistoon ollut.
Nyt on syytä epäillä hänen ottavan niitäkin hatustaan, jota kannattelee Kekkosen sekottama pää, joka yhä yrittää kohottaa sankarinsa gloriaa Kekkosen kaatajaa ja demokratian sekä parlamentarismin palauttajaa mollaamalla.
Uskon monen muun, useimman asioihin perehtyneen ja rehellisyyttä arvossa pitävän kansalaisen ajattelevan näin. Suomi teki palveluksen paremmalla historiantutkimukselle tekemällä itsestään lähinnä hupiveikon.
Tunnustatkos edes Otto Wille Kuusisen olleen SDP:n puheenjohtaja?
Olet demari ja sinua harmittaa se, että SDP:ssä ei ole koskaan ollut eikä sieltä tule VALTIOMIEHIÄ.
Koivisto oli surkea presidentti.
KOIVISTO OLI PELKURI JA NEUVOSTOLIITON NUOLESKELIJA!
Olen kertonut tuostakin aihepiiristä lukuisia kertoja, yksin Tanner-tutkielmassani 80 sivun verran. Mutta enhän voi totuutta huutaa korvaan niille, jotka eivät ole lukeneét kirjoituksiani sen paremmin kuin historian alkeitakaan.
Tässä vastaukseni eräälle toiselle vähätietoiselle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010846789
Vääristelet historiaa siksi, että et halua tunnustaa itsellesi tosiasioita SDP:n kalmanhajusta.
Väität, että SDP perustettiin 1919. Se ei pidä paikkaansa.
Valehtelijalle yleensä käy niin, että hän alkaa uskomaan omiin valheisiinsa.
SDP itse esittelee omilla sivuillaan näin:
"SDP on perustettu vuonna 1899 Turussa Suomen Työväenpuolueen nimellä. Nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen. Kokouksessa hyväksyttiin ensimmäinen periaateohjelma, nk. Forssan ohjelma. Vuonna 1952 hyväksyttiin uusi periaateohjelma. Seuraava periaateohjelma hyväksyttiin Helsingissä 1987 ja nyt voimassa oleva Sosialidemokratian periaatteet on vuodelta 1999."
Elät harhoissa ja se on tietysti helpompaa kuin tämän maailman todellisuuden ymmärtäminen. Raakaa tämä onkin, ja siksi monelle on mieluisampaa paeta onnellisuuskuvitelmiin ja arvostamiensa tärkeiden asioiden kaunisteluihin.
Sinulle Sosialidemokratia on sellainen.
Talousopeillaan ja vahvanmarkan politikallaan Koivisto taustajoukkoineen -Holkeri,Liikanen ja silloinen Suomenpankin pääjohtaja- aiheutti Suomen historia syvimmän ja kohtalokkaimman talouslaman, pankkikriiseineen.
Sen seurauksena esim.2000 pienyrittäjää päätti ahdinkotilansa viimeisimpänä ratkaisunaan tekemällä itsemurhan.
Kaikista Koiviston tekemistä virheratkaisuista Koiviston tukijoihin kuulunut pääkaupungin valtamedia vaikenee. Koiviston virheratkaisut eivät kestä päivän valoa.
ps.ON stasilistat, jne,jne.
Tuo otsikoksi laittamani vanha slogan on enemmän kuin paikallaan taas kerran.
Olisit lukenut edes sen minun Tanner-tutkielmani, niin tietäisit, miten asiat etenivät, mikä on totuus noistakin vaiheista.
Laitan tähän pätkän siitä. Lue tuo ensimmäisen tähtijonon jälkeinen pätkä; se kertoo niukasti siitä 1919 puoluekokouksesta, jossa tehtiin lopullinen pesäero noihin Kuusisiin ja kumppaneihin.
Lue myös sen toisen tähtijonon jälkeinen pätkä, niin tiedät, kuka on "Paasikiven linjan" isä (siinä esitetty on Tanner-elämäkerran laatijan prof. Paavolaisen mielipide).
- - -
Vuoden 1918 päättyessä Tanner oli kohonnut maan selvästi suurimman joskin sillä hetkellä vielä syrjityn puolueen johtajaksi. Hän oli jo luopunut ajatuksesta siirtyä OTK:hon ja jäänyt Elannon johtajaksi. Kansalaissota ja sen jälkimainingit olivat nostaneet Tannerin puolueensa huipulle niin, että ylimääräisessä puoluekokouksessa ei kukaan yrittänyt kiistää hänen asemaansa. Yksikamarisen eduskunnan aikana pilkkaa ja kaunaakin herättänyt lapsenkasvoinen parlamenttimyyrä oli muuttunut kovaksi, tiukkailmeiseksi ja kahden rintaman taisteluun valmiiksi puoluemieheksi.
Ensiaskelet puoluejohtajana
Tanner astui puoluejohtajana valtiolliseen elämään hetkellä, joka kansainvälisesti oli kaoottinen. Miljoonat ihmiset eri maissa riemuitsivat maailmansodan päättymisestä ja rauhan tulosta, mutta valtioiden, kansojen ja ideologioiden kannalta tulevaisuus häämötti hyvin epämääräisenä. Tsaari oli kukistunut Venäjällä, jonka Lenin oli julistanut kommunistiseksi. Keisarillinen Saksa oli perusteellisesti voitettu ja voimakas liike yritti sielläkin saada kommunistisen vallankumouksen aikaan. Entente-vallat Englanti ja Ranska sekä Yhdysvallat olivat olleet rauhan sanelijoita ja olivat nyt maailman johtajia.
Tilanne Suomen lähiympäristössä oli sekava. Baltian maissa alkanut kuohunta monien vaikeiden vaiheiden kautta johti muutamassa vuodessa niiden itsenäistymiseen. Samanlainen kuohunta oli käynnissä Venäjän muilla reuna-alueilla kuten Kaukasiassa, Armeniassa, Georgiassa ja Ukrainassa, ja myös siellä syntyi itsenäisiä valtioita, jotka sitten muutamaa vuotta myöhemmin syntynyt Neuvostoliitto nielaisi itseensä.
Suomen tilanne muodostui suurpoliittisten realiteettien mukaiseksi, kun Mannerheimin valtaantulon jälkeen täällä pääsi vallalle anglofiilinen suuntaus, mitä edisti Saksan häviö maailmansodassa. Meillä oli myös pyrkimyksiä itärajantakaisten heimoalueittemme liittämiseksi Suomeen, eivätkä nuo pyrkimykset johtuneet ainoastaan ”kansallisromanttisista” syistä, vaan ne nähtiin myös taloudellisesti edullisiksi ja sotilaallista turvallisuuttamme edistäviksi. Merkittävin käytännön toimenpide asiassa taisi kuitenkin olla hieman surkuhupaisasti päättynyt Aunuksenretki.
Pian ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen osallistuminen vuoden 1919 eduskuntavaaleihin muodostui eloonheränneen puolueen suurimmaksi ohjelmaksi. Sitä ennen käytiin kuitenkin kunnallisvaalit, joissa Tannerista tuli nyt myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Vanha ruotsalaislinnoitus, Helsinki, sai ihan uuden ilmeen, kun sosialidemokraateista tuli suurin valtuustoryhmä, eli puolue sai 26 edustajaa 60-jäsenideen valtuustoon.
Eduskuntavaaleissa porvarit yrittivät johtamansa virkavallan avulla estää SDP:n menestyksen myös laittomin keinoin, kun puolueen vaalimainoksia poistettiin näkyviltä ja niitä takavarikoitiin jo ennen levitystä. Kun nuo toimenpiteet tulivat hyvin kansan tietoon ne luultavasti toimivat tarkoituksensa vastaisesti. SDP menetti vuoden 1917 vaaleihin verrattuna 12 paikkaa, mutta silti sen menestys oli tilanteen huomioon ottaen erinomainen: puolue sai eduskuntaan 80 edustajaa. Vaalien suhteellisesti suurin voittaja oli maalaisliitto, joka sai 16 lisäedustajaa ja sen paikkaluku oli nyt 42. Kokoomus sai 28, edistys 26, RKP 22 ja kristillinen työväenliitto 2 edustajaa.
Valtionhoitaja Mannerheim kävi neuvotteluja hallituksen muodostamiseksi Castrénin johdolla, ja Castrén olisi halunnut myös sosialidemokraatit mukaan hallitukseen ja hään ajatteli Tannerille valtiovarainministerin paikkaa. Castrénin ja Tannerin neuvottelut kuitenkin paljastivat sovittamattomia erimielisyyksiä heidän näkemyksissään, ja niin sosialidemokraatit jäivät oppositioon. Eduskunnassa Tanner tuli kuitenkin valituksi sekä valtiovarain valiokuntaan että ulkoasiainvaliokuntaan.
Tannerin merkittävän osuuden eduskunnan työskentelyyn, mistä Paavolainen puhuu pitkään, nyt sivuutan. Totean vain, että Tanner oli valittu puolueensa presidenttiehdokkaaksi 1919, mutta sillä ei ollut juuri merkitystä, kun presidentinvaalin suoritti eduskunta, ja tuossa vaalissa Ståhlberg voitti Mannerheimin selvin numeroin äänin 143-50.
****************************
Siirryn nyt vuoden 1919 SDP:n puoluekokoukseen, mikä oli varsin merkittävä puolueen tulevien vuosikymmenten kannalta.
Sosialidemokraattien vähemmistöä edustavat vasemmistovoimat olivat edelleen varsin katkeria Väinö Tannerille tältä saamansa nuivan suhtautumisen vuoksi. Heidän tarkoituksenaan oli suistaa Tanner pois puolueen johdosta.
Mutta Tanner kävi vastahyökkäykseen jo kokousta avatessaan, jossa hän sanoi mm. ”Meillä ei ole oikeutta suvaita keskuudessamme niitä aineksia, jotka hylkäämällä sosialidemokraattiset menettelytavat, pilkkaamalla kansanvaltaa ja parlamentaarista toimintaa pyrkivät kommunistisia, vähemmistödiktatuuriin perustuvia menettelytapoja meille suosittelemaan. Niitä vastaan meidän on julistettava sota ja ne on yhteisestä pesästä karkotettava”.
Avauspuhe ei tietenkään estänyt vasemmistolaisten jo valmiiksi harkittua ja suunnittelemaa yritystä Tannerin syrjäyttämiseksi, ja kiivaita siihen tähtääviä puheenvuoroja käytettiin. Paavolainen kertoo niistä yksityiskohtaisesti, mutta jälleen minä ”oikaisen”, ja siirryn vuoteen 1920, jolloin tapahtui se, mitä tuo puoluekokous jo enteili, eli sosialidemokraattisen puolueen hajaannus.
Väinö Tannerin suhde ammattiyhdistysliikkeeseen oli aina ollut kaukainen. Lähinnä ammattiyhdistysliikkeen piirissä syntyi Tanneriin tyytymätön liikehdintä, joka käytännössä johti puolueen hajaantumiseen, sillä vuosina 1919-22 sen jäsenmäärä oli pudonnut puoleen. Osa puolueen johtohenkilöistä vain vetäytyi sivuun sen toiminnasta, osa läheni maanalaista kommunistista liikettä, muutamat siihen jopa liittyen. Erityisen katkerana Tanner koki sen, että myös hänen pitkäaikaiset läheiset työtoverinsa Matti Paasivuori, V.Salovaara, K-H Wiik ja J.Laherma jättivät puolueen.
************************
Tanner luo ”Paasikiven linjan”
Jos puolueen sisäinen kehitys vuonna 1920 olikin huolestuttavaa, muodostivat Tarton rauhanneuvottelut Tannerille vastapainon, joka myöhemmän ajan näkökulmasta voimakkaasti kompensoi hajaannuksen tappiota. Noissa neuvotteluissa Tannerensi kertaa kirjoitti nimensä koko kansakunnan aikakirjoihin. Tanner ja Paasikivi muodostivat neuvotteluissa parivaljakon, jonka voima oli historiaan vaikuttava tekijä.
Neuvosto-Venäjän rauhantarjous, joka syksyllä 1919 lähetettiin samanaikaisesti myös Virolle, Latvialle ja Liettualle, ei Suomen osalta tässä vaiheessa johtanut tuloksiin. Hallitus suhtautui siihen kielteisesti, ja eduskunnassa porvarilliset edustajat olivat yksimielisesti sitä vastaan. Neuvostohallituksen vallassa pysymiseen ei uskottu, sillä vastavallankumoukselliset joukot ympäröivät neuvosto-Venäjää kaikkialta, ja Judenitsh valmistautui Pietarin valtaukseen. Mannerheim olisi halunnut meidän liittyvän mukaan yritykseen.
Pistin tämän alemmaksikin, mutta kun samoja asioita toistavat muutkin, niin toistanpa minäkin eli:
Mistä syystä nykyinen Sdp vietti kaksi vuotta sitten Forssan kokouksen satavuotisjuhlia riidellen Vasemmistoliiton ja pienten kommunistipuolueiden kanssa siitä, millä puolueella niistä on oikeus juhlia tuota tapahtumaa? Jos nykyisen Sdp:n johto olisi kanssasi samaa mieltä, että demareiden oikea juhlavuosi onkin 1919, se olisi antanut kommunistien ja vasemmistoliittolaisten juhlia Forssan kokouksen satavuotismuistoa ja jättänyt sen itse juhlimatta.
Näin muuten Wikipedia kertoo Forssan kokouksesta:
"Forssan kokous 1903 merkitsi alkua työväenliikkeen sosialistisen kaudelle ja sosialismin tuloa puolueohjelmaan. Kokouksessa hyväksyttiin periaateohjelma, jonka toteuttaminen on ollut pitkälle Suomen sosialidemokraattisen puolueen keskeinen tavoiteohjelma aina meidän päiviimme saakka."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Forssan_kokous_1903
Jos katsoit YLE:n uutiset 20.30, tunsitko ylpeyttä, kun Mauno Koivisto virkaanastujaispuheessaan vuonna 1982 luetteli sen kaiken poliittisen liturgian, joka on liitetty Suomen ja Neuvostoliiton ulkopoliittisiin suhteisiin?
Juuri tästähän Juhani Suomen tutkimuksessa oli kysymys eli Mauno Koivisto vain jatkoi Kekkosen aikaista poliittista liturgiaa tuomatta siihen mitään uutta itsenäistä ajattelua. Tai ehkä siinä, ettei Kekkonen olisi vastustanut Viron irtaantumista Neuvostoliitosta, kuten Koivisto teki.
...leijuvat jossain bittiavaruudessa, ei voi käyttää edes perseen pyyhkimiseen.
Tannerin toimintaan Isänmaan hyväksi on ladattu niin paljon optioita, ettei Juhani Suomi voi vielä pitkään aikaan jäädä eläkkeelle.
... teillä tytöillä ole pylly? Tai peppu?