Suu, kurkku ja ikenet verillä.. Naama turvonnu.. Hampaat ja leuat kipeet.. Koko kroppa turvoksissa ja painoa tullu yli 10 kg.. Olo heikko.. Henkisesti turta ja palasina.. Itseinho huipussa.. Haluis vaan pois.. Kaikesta..
WELCOME TO MY TRUTH!!!
WELCOME TO MY TRUTH!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis elämä vaan on niin helvettiä...enkä ymmärrä, miten olen tähän aivan omasta "vapaasta" tahdostani ajautunut. Tämän piti olla vaan väliaikainen tie hoikkuuteen, mutta ikuinen kierre tuleekin siitä, kun huomaa, että paino nousee jopa 5 kiloa parissa päivässä jos ei oksenna vaan syö ihan normaalisti!
Ja muutenkin on hiton stressaantunut kaikkien koepaineiden takiakin nyt...lisää vaan epäonnistumisen tunnetta, kun ei tiedä enää mistään mitään...
Olen väsynyt, mutten kykene ikinä nukkumaan...
Syön, vaikken ole tiennyt, mitä nälkä on enää vuosiin...
Haluan eroon tästä, mutta en kuitenkaan..
Haluan olla onnellinen, nauttia elämästäni, vai haluanko sittenkään, kun käyttäydyn näin itseäni kohtaan?
Olen sirpaleina, hiukset lähtevät, kynnet lähtevät, silmänaluset jatkuvasti tummina, silmät verestävät, maha pömpöttää, en näe itsessäni mitään kaunista...
Enkä ymmärrä miten kukaan voi nähdä?
Tiedän millaista on elämäsi...elän samassa tilanteessa.
Teidän pitäisi tajuta semmonen että teidän pitää syntyä perheeseen missä on hoikat vanhemmat, tai ette vaan pysty laihduttamaan.
koska geeneistä tulee se mikä tekee toiset laihoiksi (söi ne miten paljon tahansa) ja toiset tukeviksi (vaikka kuin olis syömättä) sekä on hyvä ottaa huomioon ne minimi painot pituuteen nähen kun 100 kilonen on vielä hoikka 180 miehelle jolla on hoikat vanhemmat.
eikä aina pidä kattoa naapuria varasinkaan jos niiden perhe on keskimäärin hoikempia ja pitenmiä.
ja miehenä voin sanoa että söpömpiä ne pullukat pyöreät naiset on kuin liian laihat että ihan kipiää käy kun pitää hyvänään.
just tätä tässä varmasti kaivattiinkin... jotain äijänkäppänää sanomaan, että pyöreä on parempi kuin tikkulaiha. mitä vittua sitten? sen kun näkisin; ihmisen, jonka syömishäiriön taustalla ei ole mitään muuta, kuin luulo siitä, että kaikki miehet tykkää laihoista. ja puf se on helppo parantua kun kuulee, että eihän juttu olekaan niin...
ja kyllä, geeneillä on varmasti tekemistä lihomisen ja laihtumisen kanssa. mutta on sitten niin varma, että jos ihminen "kärsii" jatkuvasta energiavajeesta, niin kyllä siinä väkisinkin laihtuu. vaikka olisi mitkä läskigeenit.
Minkä lainen sinun energia vajaus on ?, esimerkki syöt kuivan hapankorppu palan ja tunnet suurta häpeää ja pakko oksentaa se pois ?
mutta eihän toi toisten rakkaus olekkaan pää asia vaan se että te ite inhoatte itseänne ja oletatte että kaikki muut ihmiset on itseensä rakastuneita ja haluavat tehdä itsestään oman ihanne kuvansa, jota se ei tosiaankaan ole vaan pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä saa ja etsiä sitä ihannetta muista ihmisistä sen sijaan.
no nyt meni aivan täysin ohi... ja tämä liittyi geeneihin miten? tai siihen, että jotkut miehet pitävät pyöreämmistä naisista? tottakai syömishäiriö on mielen sairaus! argumentoin edellisessä viestissäni lähinnä sitä vastaan, että väitit laihtumisen mahdollisuuden johtuvan paljolti -ellein täysin- geeneistä. ja sitä, että meidän tulisi muka jotenkin tajuta että miehet pitävät pyöreämmistä naisista. kuten sanoin, se tieto tuskin parantaa tai edes auttaa ketään.
Mäkään en osaa enää ola mitenkään. Pelkään syödä, koska tiedän, että repsahdan joka kerta. Oksennan n.3 kertaa päivässä. Vapisen päivittäin, saan kuumottavia kohtauksia, pyörryttää, naama turvonnut, silmät kanssa ja punaset, väsyttää.. Ei jaksa.. Ja näen vain läskiä, joka paikassa läskiä!! mutta silti minulle sanotaan, että olen hoikka. En näe hoikkuutta! Vaan paisuvaa ihraa peilistä.
Kärsin pahasta anorexiasta 3 vuotta. Olen 178cm pitkä ja painoin pahimmillani 45kiloa. Ja olin mielestäni niiin läski.
Paraneminen alkoi pikkuhiljaa.
Sitten addiktiosta toiseen:RUOKAAN. Olen tuhlannut ruokakauppoihin tuhansia euroja. syönyt ja oksentanut. Tiedän kaikki niksit ja konstit miten vatsalaukun saa tyhjennettyä. Paino pysyi 49 kilossa.Hiukset tippu. Maha turposi. Pieniä mustelmia luomissa, jaloissa ja käsivarsissa turvotuksen seurauksena. Ja sitä masennusta, tsiisus!
Hirveät morkkikset näiden ahmimis-orgioiden jälkeen. Ei koskaan enää- hokema tuli tutuksi. Kun vitutti, söin. Masensi, ahmin. Olin iloinen ahmin. Ja so mary goes round.
Jossain vaiheessa terapian avulla tulin pikku hiljaa järkiini. Aloin syödä oksentamatta en ahminut tunnetiloihin, urheilin. Vieläkin on helvetin vaikeaa mutta mä haluan elää. Ottaa päästä tuo normaalin syömisen aiheuttama nestepöhö, eli painonnousu mutta sekin tasoittuu ajan myötä kun ei vaan ahmi ja oksenna.
Mistään lääkkeistä ei ole ollut mulle mitään apua.
Mä toivon sydämmeni kyllyydestä teille voimia taistella!!!!