Millaisia kokemuksia teillä on yleisen ahdistuneisuushäiriön hoidosta? Tai muuten ahdistuksen hoidosta?
Satuin kerran sattumalta nettisivulle, jolla käsiteltiin yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, ja koin ahaa-elämyksen. Useat kyseisen häiriön oireista ovat minulle niin tuttuja. Olen vain aikaisemmin ajatellut, että ne ovat osa persoonaani (tai kai ne ovatkin...) mutta vasta äskettäin huomasin, että kyseessä voisikin olla mielenterveyden häiriö.
Siis oireita minulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä: minua ahdistavat monet arkipäiväisetkin asiat ja huomaan usein hermoilevani ja huolehtivani lähes kaikesta mitä tulee eteen (vaikka järjellä ajatellen tiedän ettei siihen ole mitään syytä). Usein en saa hermoilun takia unta. Lisäksi minulla on usein vatsavaivoja ja niskaoireita, jotka johtuvat jännityksestä. Minulla on myös tapana pureskella kynsinauhoja ja repiä arpia käsivarsistani ja kasvoistani (kärsin myös aknesta), varsinkin jos olen hermostunut tai jossakin ahdistavassa tilanteessa - siis yleensä minun on pakko koko ajan näprätä jotain käsilläni, en osaa olla paikallaan. Erityisen ahdistavaksi koen sosiaaliset tilanteet.
Olen 25-vuotias naimisissa oleva nainen. Opiskeluni ovat sujuneet hyvin tuosta ahdistuksesta huolimatta. Tosin nyt, kun olen aivan loppusuoralla, olen huomannut ahdistuvani yhä enemmän ja enemmän varsinkin opiskeluasioista (kuten gradusta, joka ei tunnu valmistuvan koskaan)ja raha-asioista. Kaikki tuntuu vaikeammilta kuin ennen. Mieheni on kyllä hyvin ymmärtäväinen ja auttaa sen minkä pystyy. Olen kuitenkin alkanut harkita ammattiavun hakemista. Kynnys siihen tuntuu vaan tosi korkealta, vaikka muutamat läheisistäni ovat suositelleet psykologille menemistä. Jotenkin vain aina siirrän ja siirrän sen puhelinsoiton tekemistä, kun on niin paljon muutakin tekemistä. Ja sitten on vielä se tunne, etten minä oikeasti kuitenkaan apua tarvi jne jne...
Kysynkin, millaisia kokemuksia ihmisillä on yleisen ahdistuneisuushäiriön hoidosta? Miten ongelmaa on lähestytty ja millaista terapiaa olette saaneet? Onko siitä ollut apua?
Satuin kerran sattumalta nettisivulle, jolla käsiteltiin yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä, ja koin ahaa-elämyksen. Useat kyseisen häiriön oireista ovat minulle niin tuttuja. Olen vain aikaisemmin ajatellut, että ne ovat osa persoonaani (tai kai ne ovatkin...) mutta vasta äskettäin huomasin, että kyseessä voisikin olla mielenterveyden häiriö.
Siis oireita minulla on sekä fyysisiä että psyykkisiä: minua ahdistavat monet arkipäiväisetkin asiat ja huomaan usein hermoilevani ja huolehtivani lähes kaikesta mitä tulee eteen (vaikka järjellä ajatellen tiedän ettei siihen ole mitään syytä). Usein en saa hermoilun takia unta. Lisäksi minulla on usein vatsavaivoja ja niskaoireita, jotka johtuvat jännityksestä. Minulla on myös tapana pureskella kynsinauhoja ja repiä arpia käsivarsistani ja kasvoistani (kärsin myös aknesta), varsinkin jos olen hermostunut tai jossakin ahdistavassa tilanteessa - siis yleensä minun on pakko koko ajan näprätä jotain käsilläni, en osaa olla paikallaan. Erityisen ahdistavaksi koen sosiaaliset tilanteet.
Olen 25-vuotias naimisissa oleva nainen. Opiskeluni ovat sujuneet hyvin tuosta ahdistuksesta huolimatta. Tosin nyt, kun olen aivan loppusuoralla, olen huomannut ahdistuvani yhä enemmän ja enemmän varsinkin opiskeluasioista (kuten gradusta, joka ei tunnu valmistuvan koskaan)ja raha-asioista. Kaikki tuntuu vaikeammilta kuin ennen. Mieheni on kyllä hyvin ymmärtäväinen ja auttaa sen minkä pystyy. Olen kuitenkin alkanut harkita ammattiavun hakemista. Kynnys siihen tuntuu vaan tosi korkealta, vaikka muutamat läheisistäni ovat suositelleet psykologille menemistä. Jotenkin vain aina siirrän ja siirrän sen puhelinsoiton tekemistä, kun on niin paljon muutakin tekemistä. Ja sitten on vielä se tunne, etten minä oikeasti kuitenkaan apua tarvi jne jne...
Kysynkin, millaisia kokemuksia ihmisillä on yleisen ahdistuneisuushäiriön hoidosta? Miten ongelmaa on lähestytty ja millaista terapiaa olette saaneet? Onko siitä ollut apua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sairastuin yleistyneeseen ahdistushäiriöön lapsen syntymän jälkeen. Kärsin oireista myös kauan, ennen kuin ymmärsin hakea apua. Ahdistus oli siinä vaiheessa jo valtava. Hakeuduin omalle terveyskeskuslääkärille, josta sain masennuslääke Seroxatia ja numeron psykiatrille. Lääkitys auttoi todella hyvin. Kuukaudessa olin kuin eri ihminen. Jännitys ja ahdistus oli tipotiessään. Lisäksi kävin muutaman kerran psykiatrin juttusilla sekä luin alan kirjallisuutta. Niiden avulla oivalsin syyt miksi voin niin huonosti. Aloitin täysremontin mielessäni ja ajattelutavoissani. Söin lääkkeitä noin puoli vuotta ja niiden lopetus tapahtui hyvin. Oireet pysyivät pois. Mutta vieläkin, jos syyllistyn liialliseen perfektionismiin tai kiltteyteen, alkaa herkästi ahdistamaan. Itsestä täytyy pitää hyvä huoli ja oppia olemaan armollinen! Sen olen oppinut. Tsemppiä sinulle! Hakeudu ihmeessä hoitoon, ahdistuksessa on paremman elämän siemen.
Itse olen käyttänyt seronil-nimistä masennuslääkettä muutaman vuoden. Viime aikoina siihen rinnalle (tarvittaessa) ahdistukseen opamaxia. Viekö opamaxin samanaikainen käyttö tehon seronililta??
yleensä jotakin antidepressiiviä ja bentsodiatsepiiniä.
Ei, ei vi bentzosi,Opamox käyttö tehoa SSRI-lääkkeestäsi.
Öö siis.. seronil ja opamox sopivat yhdessä taikka sitten jotain muuta...
on SSRI-lääke ja Opamox on bentsodiatsepiini ja ne sopivat yhteen.
Ja GAD=yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Mitä ET ymmärtänyt edellisestä vastauksestani?
Joo, niin niin. Kun ei ole tullu käytyä terapiassa, kun suoraan viet reseptin uusittavaksi ja asia sillä selvä. Eli diagnoosia ei ole, masennus ja itsetuhoisuus kalvaa mieltä tavallaan olen menettänyt itsekunnioituksen, en osaa rakastaa itseäni saati muita. joo, mut zemppiä. Psykiatrille eka kertaa ja uudet rohdot varmaan saan.