Minäkin sitten ajoin eilen inssin ja läpi meni heti. Teoriakokeenkin läpäisin heti ensimmäisellä kerralla, vaikka yksi kuvakoevirhe tulikin. Olen siis 52-vuotias ja jo kolmen lapsen mummokin.
Ajoharjoitteluun miehen kanssa ajoluvalla meni palkkatyön ja kodin syystöiden ohella 8 viikkoa. Autokouluun en kyllä olisi ehtinytkään, enkä siitä ilosta olisi suostunut lähes vanhaa kymppitonnia maksamaankaan kyllä. Rattiin ehti pari kertaa viikossa noin keskimäärin, yleensä yömyöhällä. Pari ajokertaa tuli aina ajettua kerrallaan, mutta eipä niitä ylimääräisiä kertoja sen pakollisen 32 kerran yli tosiaankaan juuri ajettu. Vaikeinta oli rata-ajon aikataulutus.
Mukavaa tuo harjoittelu oli ja itse asiassa tämän muun elämän rinnalla todella helppoa, pelkkää rentoutusta ja piristettä. Lueskelin tuolta kauempaa Annan juttuja ajoharjoitelustaan ("ylläri perheelle" -ketju) ja olen täsmälleen samaa mieltä. Kun on jo elämää vähän kokenut, niin autokoulu tuntuu naurettavan helpolta. Kuulostaa huvittavalta, kun joku on huolissaan vanhempien ihmisten (varsinkin naisten) autokoulun käynnistä ja refleksien kehittymisestä ja ajotaidosta yleensä. Höpön pöpön!
Inssissä "tutvo" oli sitä mieltä, että "nopeasti olette kyllä oppinut ja on tullutkin ajettua paljon, kun on jo näin varmaa tämä meno". Huokaus! En viitsinyt siinä kesken inssin ruveta miehelle kertoilemaan, että suurinpiirtein minimitunnit tässä on ehtinyt ajaa. Olisi vielä pompauttanut, kun olisi ärtynyt omasta väärästä tulkinnastaan.
Niin että baanalle tosiaan siitä kaikki kortittomat mummot. Niillä papparaisilla(mme) alkaa kuitenkin kohta terveys pettää (miehellänikin hämäränäkö), joten kortiton mummo istuu kohta vaan kiikkustuolissa.
Ja terveisiä tutuille, jotka tunnistavat. Onhan tässä jo monta hyvää tunnistuselementtiä, nimeä myöten. Pirkko liputtaa ja lähtee taas baanalle. Ai niin, oma "uusi" auto on jo minullakin.
Terveisiä Annalle, olisi kiva vaikka tavata joskus. Olen Jyväskylästä itse. Ja iloista ajelua kaikille tädeille ja mummoille. Mehän tässä selvästikin nyt rulataan!
Ajoharjoitteluun miehen kanssa ajoluvalla meni palkkatyön ja kodin syystöiden ohella 8 viikkoa. Autokouluun en kyllä olisi ehtinytkään, enkä siitä ilosta olisi suostunut lähes vanhaa kymppitonnia maksamaankaan kyllä. Rattiin ehti pari kertaa viikossa noin keskimäärin, yleensä yömyöhällä. Pari ajokertaa tuli aina ajettua kerrallaan, mutta eipä niitä ylimääräisiä kertoja sen pakollisen 32 kerran yli tosiaankaan juuri ajettu. Vaikeinta oli rata-ajon aikataulutus.
Mukavaa tuo harjoittelu oli ja itse asiassa tämän muun elämän rinnalla todella helppoa, pelkkää rentoutusta ja piristettä. Lueskelin tuolta kauempaa Annan juttuja ajoharjoitelustaan ("ylläri perheelle" -ketju) ja olen täsmälleen samaa mieltä. Kun on jo elämää vähän kokenut, niin autokoulu tuntuu naurettavan helpolta. Kuulostaa huvittavalta, kun joku on huolissaan vanhempien ihmisten (varsinkin naisten) autokoulun käynnistä ja refleksien kehittymisestä ja ajotaidosta yleensä. Höpön pöpön!
Inssissä "tutvo" oli sitä mieltä, että "nopeasti olette kyllä oppinut ja on tullutkin ajettua paljon, kun on jo näin varmaa tämä meno". Huokaus! En viitsinyt siinä kesken inssin ruveta miehelle kertoilemaan, että suurinpiirtein minimitunnit tässä on ehtinyt ajaa. Olisi vielä pompauttanut, kun olisi ärtynyt omasta väärästä tulkinnastaan.
Niin että baanalle tosiaan siitä kaikki kortittomat mummot. Niillä papparaisilla(mme) alkaa kuitenkin kohta terveys pettää (miehellänikin hämäränäkö), joten kortiton mummo istuu kohta vaan kiikkustuolissa.
Ja terveisiä tutuille, jotka tunnistavat. Onhan tässä jo monta hyvää tunnistuselementtiä, nimeä myöten. Pirkko liputtaa ja lähtee taas baanalle. Ai niin, oma "uusi" auto on jo minullakin.
Terveisiä Annalle, olisi kiva vaikka tavata joskus. Olen Jyväskylästä itse. Ja iloista ajelua kaikille tädeille ja mummoille. Mehän tässä selvästikin nyt rulataan!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä hankin myös kortin nyt aikuisena, 30 ja kahden lapsen äitinä. Väittäisin olevani parempi kuski kuin 15v nuoremmat, ikä ja vanhemmuus tuovat tiettyä varmuutta ja näkemystä liikenteessä.
Kortin ajaminen oli vapauttavaa ja nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten olen selvinnytkin kaikki nämä vuodet ilman:)
Autokoulu ei mennyt ihan putkeen ja inssikin piti tuplata mutta vasta päästyäni itsekseni rattiin olen ns. oppinut ajamaan. Autokoulun opettajan läsnäolo jotenkin hermostutti ja tuntui, että tein ihan hölmöjä virheitä sen piikkiin. Toisaalta olen luonteeltani pedantti ja vaadin kaikessa täydellistä suoritusta. Ajaminenkin alkoi sujua paremmin kun suostuin uskomaan, että tässä ollaan vasta opettelemassa eikä kukaan ole seppä syntyessään.
Oman auton mittariin on kertynyt kesän aikana 10 000km ja tutuksi on tulleet niin valtatiet kuin Hgin keskustan ruuhkatkin.
Suosittelen lämpimästi kaikille meille ei-enää-ihan-nuorillekin ajokortin hankkimista jos yhtään tunnette vetoa tien päälle!
No saman linjan naisia ollaan. Mummo en itse vielä ole, mutta toki VOISIN olla.
Ja kyllä sopisi tavata. Sinne Jyväskylään on mulla ajomatkaa, mutta voin samalla moikata siellä opiskelevaa lastani. Heitä tänne jokin sopiva sähköpostiosoite tms., jos haluat oikeasti yhteydenottoa.
Nähdään :)
Anna
Ja ai niin: onnea Pirkko-mummolle kortista! Me tosiaan rulataan!
autokoulu minulla.Huomenna ois ensimmäinen tunti
ja siitä se sit lähtee.
Kyllä on ollut hermostuttavaa odottaa.
Vielä on asia pysynyt salassa mutta kyllä on
monta kertaa tehnyt mieli asiasta miehelle
kertoa.
Sitä tässä olen miettinyt että mitenkä tulee
kaikki järjestymään kun on tämä vuorotyö ja
ajotunneillekin pitää mennä naapuri kaupunkiin.
Isot onnittelut sinulle ja Annalle myös!
Olette oikeita ihmisiä innostamaan minua kun en
muillekaan meinaa tästä kertoa.
Ai juu,olen se "ylläri perheelle" ketjun
nelkytvee.
Ahaa! Olet siis päässyt rattiin tänään :) Onnea! Oliko sinusta mukavaa vai karmeaa??
Voi että, se oli minusta kyllä tosi ihanaa, se ensimmäinen kerta vajaa pari kk sitten (en tosiaankaan ollut edes istunut kuljettajan puolella ennen sitä). Oikein tärisin innosta ja päätin heti oppia kaiken. Ja vitsi että vaadin itseltäni mahdottomia (kuten mies asian ilmaisi). Meinasin nimittäin suuttua itselleni joka asiasta, kun ei kaikki heti eka kerralla mennytkään just nappiin. Autossa meinasi ensin olla kengurubensaa ja peruutus oli ensin mennä pajupuskaan ;)
Mutta siitä se homma lähti, kerta kerralta osasin paremmin kaikki temput. Tai oikestaan aluksi osasin joka toinen kerta. Jostain syystä minulla oli melkein kaiken uuden oppimisessa sama juttu: eka kerralla meni kohtalaisen ok, seuraavalla kerralla päin prinkkalaa ja sitä seuraavalla kerralla taas ihan ok. Noin 10 ekaa ajotuntia (siis niitä 25 min pituisia) olin joka toinen kerta onneni kukkuloilla ja joka toinen ajokerta ihan maan raossa. Mutta sen jälkeen homma lähti skulaamaan. Rutiinilla ja reflekseillä lähti kuin taianomaisesti yhtäkkiä menemään suuri osa asioista. Ja aika alkoi hyvin riittää ympäristön tarkkailuun ja muiden autoilijoiden kanssa "pelaamiseen".
Ja nyt minusta tuntuu, että olen varsin kelvollinen ja turvallinen kuski. En siis luule liikoja, koska reilun viikon vanha kuski ei tosiaankaan voi olla kovin hyvä, mutta tältä minusta nyt tuntuu. En tosiaankaan kohella liikenteessä, mutta en jää tientukoksikaan. Enkä enää kuvittele, että olisin suureksi vaaraksi kevyelle liikenteelle, mitä eniten aluksi autoilussa pelkäsin ;)
Kunhan liukkaat alkavat, niin minulla on uusi jännäysaihe: osaanko ajaa tarpeeksi varovasti mm. kaarteissa.
Kerro kuulumisia!
Anna
ps. Jos jäät kiinni ajotunneista, niin mitäpä siitä. Sano, että haluat pitää jutun omanasi, etkä keskustele siitä. Siis jos haluat niin.