Olen sairastanut n.5 vuotta vaikeaa masennusta. Eli siis on ollut neljä masennuskautta, välillä on ollut normaalimpaa. Nyt keväällä puhkesi myös psykoosi.. ja nyt olen alkanut epäillä, että voisikohan mulla olla myös kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen ajatellut että se on "vain" burn outtia, ja vilkas luonne, mutta en ole enää varma.
Juttu on se, että mielialat voivat vaihdella todella paljon ja nopeassa ajassa. Voin olla koko päivän älyttömän itsevarma ja touhukas ja suunnitella asioita pitkälle. Hymyillä ihmisille ja tuntea olevani ihana ja että kaikki miehet katsoo ihaillen. Tuhlaan rahaa ja oon tosi aktiivinen ja puhelias ja ylisosiaalinen. Enkä oikein voi mennä nukkumaankaan kun pitäisi touhuta.
Ja sit taas yhtäkkiä saattaa iskeä mieletön masennus. Ja taas kaikki alkaa alusta. Tietty joskus on pitempiä masennuskausia, ja joskus tuntuu tavalliselta.
Mutta Jotenkin elämä tuntuu vaan olevan vuoristorataa..
Haluaisin siis kuulla maanis-depressiivisyyteen sairastuneiden kokemuksia.. ja jos haluaisitte valaista, että kuulostaako oma tapaukseni kaksisuuntaiselta vai ei.
Juttu on se, että mielialat voivat vaihdella todella paljon ja nopeassa ajassa. Voin olla koko päivän älyttömän itsevarma ja touhukas ja suunnitella asioita pitkälle. Hymyillä ihmisille ja tuntea olevani ihana ja että kaikki miehet katsoo ihaillen. Tuhlaan rahaa ja oon tosi aktiivinen ja puhelias ja ylisosiaalinen. Enkä oikein voi mennä nukkumaankaan kun pitäisi touhuta.
Ja sit taas yhtäkkiä saattaa iskeä mieletön masennus. Ja taas kaikki alkaa alusta. Tietty joskus on pitempiä masennuskausia, ja joskus tuntuu tavalliselta.
Mutta Jotenkin elämä tuntuu vaan olevan vuoristorataa..
Haluaisin siis kuulla maanis-depressiivisyyteen sairastuneiden kokemuksia.. ja jos haluaisitte valaista, että kuulostaako oma tapaukseni kaksisuuntaiselta vai ei.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kehoittaisin menemään lääkärille että saat diagnoosin jälkeen sopivan lääkityksen,ne kin tahtoo olla etsimisessä,toisille sopii joku toisille ei.
Hirvittävä sairaus toiv.kaksisuuntaisen omainen.
Oireet sopivat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Puolisollani todettiin kyseinen sairaus n.4 vuotta sitte. Oli varmaan sairastunut jo aiemmin, mutta silloin tuli niin paha psykoosi, että oli pakko jäädä osastolle. Oma arvioni on (luettuani sairaudesta), että psykoosin laukaisi vääränlainen masennuslääkitys, jonka puolisoni oli aloittanut n. kuukautta aiemmin.
Nyt lääkitys on kohdalla, mikä vaati kyllä muutamia kokeiluja, ja hän elää "normaalia" elämää eli käy töissä ja huolehtii perheemme arjesta oman osansa.
Muutamia sähellyksiä hänellä oli jo aiemmin kun mania oli päällä mm uskottomuutta ja holtitonta alkoholin käyttöä. Mutta enhän silloin tajunnut vielä, että kyse on sairaudesta.
Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa, mutta arvion tekeminen olis kuitenki hyvä jättää ammattilaiselle.
Jos näin on niin sanoisin, että sairauden kanssa voi elää normaalia elämää kunhan lääkitys on kunnossa. Monasti masennuslääkitys kiihdyttää 2-suuntaisen oireita ja mielialan vaihtelua. Mun elämä kääntyi oikeaan suuntaan kun 2-suuntainen todettiin ja elämisenlaatu on kohonnut huikeasti. Koskaan tämä "tauti" ei välttämättä poistu, mutta sen kanssa oppii elämään tai ainakin sietämään. Kannattaa tutkituttaa ehdottomasti.
Kyllä lopullisen diagnoosin tekeminen on lääkärin juttu, mutta läheisten kokemukset "potilaan" käyttäytymisestä ja oireista auttaa todella paljon lääkäriä.
Lääkärihän ei usein voi "seurata" potilasta kovinkaan pitkiä aikoja.
Olen samaa mieltä, että lääkityksen avulla "kaksisuuntainen" pystyy elämään lähes normaalia elämää.
Näinhän se on. Olet siinä rankassa osassa. Omalta pohjalta voin sanoa, että tuskin tänä päivänä olisin tässä kunnossa ilman vaimoani. Juuri hän oli se toimiva moottori joka otti selvää asioista sillä enhän minä tiennyt olevani sairas. Vaimoni ansiota on, että 2-suuntaiseni todettiin ja sitä alettiin myöskin hoitamaan. Omaiset ovat tämän sairaudenhoidossa aikalailla avain asemassa. Niin monesti 2-suuntainen katkoo välejään ja polttaa siltoja takanaan.
Itselläni puolisoni tukeminen on sujunut melko hyvin, johtuen varmaan siitä, että hänen sairautensa on tällä hetkellä hyvin hallinnassa.
Välillä toki pitää itseään muistuttaa, että hän on sairas ja siitä johtuen laskea vaatimustasoa joissakin asioissa.
Esim. epäsäännöllinen elämänrytmi ja varsinkaa epäsäännölliset nukkuma-ajat eivät hänelle sovi, mutta eiväthän ne ole hyväksi kenellekkään.
Toinen tärkeä asia on manian havaitseminen tarpeeksi ajoissa. Onneksi hän on viimeaikoina välttynyt siltä, kiitos säännöllisen lääkityksen.
Mania on sellainen asia, jota ei voi ymmärtää ellei ole sitä läheltä seurannut on se niin epätodellinen olotila ja vaarallinen, varsinkin tuo mainitsemasi "siltojen polttaminen" tai holtiton rahan/alkoholin käyttö tai holtitittomat seksisuhteet ym. ym.
Olen itse diagnoosin saanut kaksisuuntainen nainen, jolla lääkitys on edelleen hakusessa. Perheelleni olen valehdellut sairastavani perinnöllistä "mitälie" tautia, johon joudun syömään lääkkeitä. Olen vahvasti maanispainoitteinen ja haitallisin oire sairaudestani on "menokaudella" järjetön yliseksuaalisuus. Voin kadota maitokauppareissulla panokeikalle tai vietellä läheisiä ihmisiä sukujuhlilla.
Miten joku voisi jatkaa kanssani oloa sen jälkeen, kun kaikki nämä teot paljastuisivat? Miten te muka olette jaksaneet tukea puolisoitanne?
Eihän kaiken tarvitsekkaan välttämättä paljastua vaan lääkityksen ja hoidon avulla estetään ettei näin enää tapahdu jatkossa. Puolisollani oli samanlaista yliseksuaalisuutta ja suhteemme oli todella katkolla, mutta kun hän sai diagnoosin ja tutustuin itse sairauteen kirjojen ja netin avulla aloin ymmärtämään asian paremmin ja olemme yhä yhdessä. Eihän kukaan sairaudelleen mitään voi eikä kukaan tiedä, koska sairastuu. Hoito olisi sinulle itsellesikin helpompaa, kun voisitte hoitaa sinua yhdessä. Välillä se vaatii puolisolta hetkellistä pysähdystä ja ajatusta "hän on sairas älä vaadi liikoja", mutta oikeaalla lääkityksellä meillä ainakin pärjätään melko normaalisti ja lapsiltamme ainakin, mikäli he sattuisivat sairastua, tunnistan oireet helposti -näin ainakin oletan. Minä olisin luultavasti jättänyt puolisoni, ellei hänen toilailunsa olisi paljastunut sairaudeksi.
Etsi rohkeasti oikea lääkitys ja kerro hoitavalle lääkärille oma mielipiteesi, koska se on tärkeä. Ei minunkaan puolisolleni heti löytynyt oikeaa lääkettä. Nykyään hänellä on Neurotol slow niminen lääke, mutta sinulle voi sopia jokin toinen.
Kiitos kommenteistanne!
Haluaisin vielä kysyä, että onko psykoosilla ja kaksisuuntaisella jokin yhteys?
Kun olen etsinyt tietoa siitä ja psykoosi on tullut esille monessa tapauksessa.
Itsellänikin tosiaan on todettu psykoosi tuossa keväällä, ja nyt epäily kaksisuuntaisesta..
Tuleeko mania siis helposti psykoosin yhteydessä, vai miten?
Puolisollani on ollut psykoosi vain kerran, mutta manioita useita. Tuo ainut psykoosi tuli manian aikana ja oli sellainen, että se aiheutti sairaalareissun ja tarkemman tutkimuksen jolloin hänelle tehtiin diagnoosi kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Ennen tuota tapausta emme ymmärtäneet, että "ylimääräinen vilkkaus" oli maniaa.
Eli en osaa tarkemmin vastata tuohon manian ja psykoosin yhteyteen, mutta käsitykseni mukaan mania voi "kehittyä" psykoosiksi.