Porilaisia

Siis olen entinen esikoislesta.

EXEL kirjoitti:

Siis olen entinen esikoislesta.

Oletko nyt iloinen synnintekijä, vai iloton ja katumaton synnintekijä.

Paluumuuttaja kirjoitti:

Oletko nyt iloinen synnintekijä, vai iloton ja katumaton synnintekijä.

Vai oletko suruton synnintekijä?

... kirjoitti:

Vai oletko suruton synnintekijä?

uskossa, mutta löytänyt paikkasi muualta kuin es.lestadiolaisten parista?

............... kirjoitti:

uskossa, mutta löytänyt paikkasi muualta kuin es.lestadiolaisten parista?

Tee vapaasti syntiä, kunhan vain rohkeasti uskot.

............... kirjoitti:

uskossa, mutta löytänyt paikkasi muualta kuin es.lestadiolaisten parista?

Sanoisko: en uskossa, mutta en myöskään kovinkaan "syntinen".Muu suku lähes kiihkouskovaisia.

synninrakastaja sellaisen johtopäätöksen, että syntiä voi vapaasti tehdä kunhan vain uskoo

heikki kirjoitti:

synninrakastaja sellaisen johtopäätöksen, että syntiä voi vapaasti tehdä kunhan vain uskoo

Heikki taitaa olla sähköalalla kun tekee johtopäätöksiä. Tällä ei vaan taida olla ykteyttä uskomiseen. Ainakin se usko, joka lähtee Kristuksesta, opettaa meitä. Opetukseen kuuluu useitakin asioita, josta yksi lienee neuvo karttamaan syntiä. Sitä ei tahdo tehdä, jos on usko sydämellä. Sitä silti vaan tekee, vaikkei tahdo. Tuossa aiemmin yritin viitata niihin normituksiin, isien sääntöihin, joita joskus tuppaa tulemaan liikaa el-opetuksessa - silloin jos ei kuljeta usko edellä.

heikki kirjoitti:

synninrakastaja sellaisen johtopäätöksen, että syntiä voi vapaasti tehdä kunhan vain uskoo

Sitä, että vaikka olisi kuinka onnistunut karttamaan syntiä koko ikänsä ja taistellut kaidalla tiellä koko ikänsä niin hyvin kun vaan voi, mutta jos usko ei kestä viimeisessä hetkessä, on koko taistelu ollut turha. Vai onko silloin lähtökohtakin ollut väärä eli usko on tullut siitä että on taistellut syntiä vastaan eikä taistelu siitä että uskoo? Siis usko on tärkein asia. Sitten tulee muut. Ja heikki-veliseni: vaikka olisit kuinka tehnyt syntiä koko ikäsi, niin silti saat uskoa kuolinhetkellä kaiken anteeksi - jos pystyt. Jos on elävän veden virta lähellä. Jeesus ei ole kuollut turhaan: saihan ryövärikin taivaskutsun viime hetkellään, vaikka oli tehnyt syntiä! Mutta hänkään ei tehnyt syntiä uskon päälle eli siinä tiedossa, että saa kyllä aikanaan kaiken anteeksi. Voipi olla vaikea uskoa jos on tietoisesti rakennellut kaiken sen varaan, että kyllä minä sitten viime hetkellä uskon, vaikka nyt synnissä elänkin....

Kristitty haluaa olla Jumalan sanan neuvoille kuuliainen. Se on se usko mihin uskoo, ei se ole Kristitylle, ei ainakaan minulle mikään taistelu, että voinko esim. laittaa kravattia päälle, tai voinko sillointällöin ottaa oluen.
Nämä ei ole lainkaan minulle mitään sellaisia jonka kanssa joutuisin taisteluun. Siis ne on ymmärtääkseni niitä normeja eli Kristillisyytemme neuvoja joita on kautta aikojen annettu rakkaudessa, että ei kukaan ajautuisi pois armon tilasta.

Siis se on se usko johon uskomme. Että ne neuvot on kuin itse Jumala olisi ne Joensuussa puhunut.

"Et tainnut kuunnella Heikin saarnaa juuri Joensussta? Tärkeintä ei ole normien täyttäminen, vaan se, että uskolla omistaa kristuksen vanhurskauden"

No, tuolla lauseella revitään alas kaikki se mikä kristillisyydessä on vuosisadoissa rakennettu. Ja joka on tullut monille kalliiksi neuvoksi, että on välttynyt niiltä kirouksilta mihin epäuskoinen maailma joutuu.
Nimittäin, jos uskolla omistaa Kristuksen vanhurskauden, haluaa uudestisyntynyt ihminen täyttää kaikki ne normit(kristillisyyden neuvot)
mitä on annettu. Nimittäin esim. hiusten värjääminen(joillain sananpalv.vaimoilla) ei tule vahingissa, äkkipikaisuuksissa tehtyä, se on selkeästi sellainen piittaamattomuus neuvoihin johon ei totisesti jouduta vahingossa.

Sellainen on elävä Kristillisyys, että halutaan olla kuuliaisia kaikille, huom KAIKILLE neuvoille, joita ei aina edes järki ymmärrä ja joissa järki tulee polkea jalkain alle. Muutamilla on tosin maailman rakkaus tullut Jumalan rakkautta kallimmaksi ja he ovat valinneet ns. herraskristillisyyden. Ja sen hedelmät on näkösällä monien elämässä ja monissa sellaisissa seurakunnissa, missä ei normit niin tarpeellisia ole. Kristityllä on usko johon sisältyy normi ja jos se ei sinne sisälly se usko on KUOLLUT.
Kokonaan toinen asia on sitten synti sellaisena, että siihen joudutaan varomattomuuttaan. Siis jo ajatuskin voi olla kadottava synti jos se saa alkaa kasvamaan ja tekemään työtään. Voi niitä matoja mitä minunkin päässäni välillä liikkuu. Mutta ne on niitä mitä en kykene välttämään, niin kauan kun joudun tässä kuoleman ruumiissa elämään.

heikki kirjoitti:

Kristitty haluaa olla Jumalan sanan neuvoille kuuliainen. Se on se usko mihin uskoo, ei se ole Kristitylle, ei ainakaan minulle mikään taistelu, että voinko esim. laittaa kravattia päälle, tai voinko sillointällöin ottaa oluen.
Nämä ei ole lainkaan minulle mitään sellaisia jonka kanssa joutuisin taisteluun. Siis ne on ymmärtääkseni niitä normeja eli Kristillisyytemme neuvoja joita on kautta aikojen annettu rakkaudessa, että ei kukaan ajautuisi pois armon tilasta.

Siis se on se usko johon uskomme. Että ne neuvot on kuin itse Jumala olisi ne Joensuussa puhunut.

"Et tainnut kuunnella Heikin saarnaa juuri Joensussta? Tärkeintä ei ole normien täyttäminen, vaan se, että uskolla omistaa kristuksen vanhurskauden"

No, tuolla lauseella revitään alas kaikki se mikä kristillisyydessä on vuosisadoissa rakennettu. Ja joka on tullut monille kalliiksi neuvoksi, että on välttynyt niiltä kirouksilta mihin epäuskoinen maailma joutuu.
Nimittäin, jos uskolla omistaa Kristuksen vanhurskauden, haluaa uudestisyntynyt ihminen täyttää kaikki ne normit(kristillisyyden neuvot)
mitä on annettu. Nimittäin esim. hiusten värjääminen(joillain sananpalv.vaimoilla) ei tule vahingissa, äkkipikaisuuksissa tehtyä, se on selkeästi sellainen piittaamattomuus neuvoihin johon ei totisesti jouduta vahingossa.

Sellainen on elävä Kristillisyys, että halutaan olla kuuliaisia kaikille, huom KAIKILLE neuvoille, joita ei aina edes järki ymmärrä ja joissa järki tulee polkea jalkain alle. Muutamilla on tosin maailman rakkaus tullut Jumalan rakkautta kallimmaksi ja he ovat valinneet ns. herraskristillisyyden. Ja sen hedelmät on näkösällä monien elämässä ja monissa sellaisissa seurakunnissa, missä ei normit niin tarpeellisia ole. Kristityllä on usko johon sisältyy normi ja jos se ei sinne sisälly se usko on KUOLLUT.
Kokonaan toinen asia on sitten synti sellaisena, että siihen joudutaan varomattomuuttaan. Siis jo ajatuskin voi olla kadottava synti jos se saa alkaa kasvamaan ja tekemään työtään. Voi niitä matoja mitä minunkin päässäni välillä liikkuu. Mutta ne on niitä mitä en kykene välttämään, niin kauan kun joudun tässä kuoleman ruumiissa elämään.

Jos Heikki malttaa lukea kirjoitukseni uudetaan, niin huomaa että laitan siinä vain nuo kaksi asiaa järjestykseen. Lause ei kumoa kumpaakaan asiaa. Usko ja normi. Se ei revi vanhaa alas ellei sitten ole niin, että Heikin kuvaama ikiaikainen rakennelma perustuu isäin säännöille eikä uskolle! Silloin se joutaakin kaatua.

Ei tuo kravatti minullekaan taistelun kohde ole. Lienee yksi normikysymys. Taistelu on synnin kanssa.

heikki kirjoitti:

Kristitty haluaa olla Jumalan sanan neuvoille kuuliainen. Se on se usko mihin uskoo, ei se ole Kristitylle, ei ainakaan minulle mikään taistelu, että voinko esim. laittaa kravattia päälle, tai voinko sillointällöin ottaa oluen.
Nämä ei ole lainkaan minulle mitään sellaisia jonka kanssa joutuisin taisteluun. Siis ne on ymmärtääkseni niitä normeja eli Kristillisyytemme neuvoja joita on kautta aikojen annettu rakkaudessa, että ei kukaan ajautuisi pois armon tilasta.

Siis se on se usko johon uskomme. Että ne neuvot on kuin itse Jumala olisi ne Joensuussa puhunut.

"Et tainnut kuunnella Heikin saarnaa juuri Joensussta? Tärkeintä ei ole normien täyttäminen, vaan se, että uskolla omistaa kristuksen vanhurskauden"

No, tuolla lauseella revitään alas kaikki se mikä kristillisyydessä on vuosisadoissa rakennettu. Ja joka on tullut monille kalliiksi neuvoksi, että on välttynyt niiltä kirouksilta mihin epäuskoinen maailma joutuu.
Nimittäin, jos uskolla omistaa Kristuksen vanhurskauden, haluaa uudestisyntynyt ihminen täyttää kaikki ne normit(kristillisyyden neuvot)
mitä on annettu. Nimittäin esim. hiusten värjääminen(joillain sananpalv.vaimoilla) ei tule vahingissa, äkkipikaisuuksissa tehtyä, se on selkeästi sellainen piittaamattomuus neuvoihin johon ei totisesti jouduta vahingossa.

Sellainen on elävä Kristillisyys, että halutaan olla kuuliaisia kaikille, huom KAIKILLE neuvoille, joita ei aina edes järki ymmärrä ja joissa järki tulee polkea jalkain alle. Muutamilla on tosin maailman rakkaus tullut Jumalan rakkautta kallimmaksi ja he ovat valinneet ns. herraskristillisyyden. Ja sen hedelmät on näkösällä monien elämässä ja monissa sellaisissa seurakunnissa, missä ei normit niin tarpeellisia ole. Kristityllä on usko johon sisältyy normi ja jos se ei sinne sisälly se usko on KUOLLUT.
Kokonaan toinen asia on sitten synti sellaisena, että siihen joudutaan varomattomuuttaan. Siis jo ajatuskin voi olla kadottava synti jos se saa alkaa kasvamaan ja tekemään työtään. Voi niitä matoja mitä minunkin päässäni välillä liikkuu. Mutta ne on niitä mitä en kykene välttämään, niin kauan kun joudun tässä kuoleman ruumiissa elämään.

siis mitä täällä nyt oikein puhutaan? ymmärsinkö oikein, että esikoislestadiolaisilta on kravatin käyttö kielletty? ja mihin perustuu?

olen ollut kerran ystäväni mukana vanhoillislestadiolaisten seuroissa, ja Sana se on Sanaa joka paikassa, missä sitä saa kuulla Jeesuksen Kristuksen nimessä, mutta mitä nämä hiusten värjäämiseen ja kravattijuttuihin liittyvät asiat oikein ovat? ystävänikään ei osannut perustella, miksi hän saa ottaa permanentin, käyttää kaulaketjuja, rannerenkaita ja parfyymia, mutta hiusten värjäys, korvakorut ja meikkaaminen ovatkin jo liikaa. MIKSI? haluan mustaa valkoisella niistä Raamatun kohdista, joissa tästä varoitellaan. minulle ei riitä, "uskovaiset eivät vaan tee niin". ymmärrättekö, että tämän kaltainen vastaus saa teidän touhunne näyttämään nimenomaan siltä ulkokultaisuudelta ja suorituskeskeisyydeltä? en halua nähdä kirkkomme herätysliikkeitä niin! miten on mahdollista, että Kansanlähetyksessä, helluntaiherätyksessä ym. monessa muussa paikassa naiset laittautuvat hyvällä omallatunnolla?

haluan taistella taivaspaikasta ja kilvoitella uskossa, mutta tämä systeemi sekoittaa pääni. kertokaa rakkaat ihmiset!

Taivaallisen Isän siunaamaa syksyä!

Jenni kirjoitti:

siis mitä täällä nyt oikein puhutaan? ymmärsinkö oikein, että esikoislestadiolaisilta on kravatin käyttö kielletty? ja mihin perustuu?

olen ollut kerran ystäväni mukana vanhoillislestadiolaisten seuroissa, ja Sana se on Sanaa joka paikassa, missä sitä saa kuulla Jeesuksen Kristuksen nimessä, mutta mitä nämä hiusten värjäämiseen ja kravattijuttuihin liittyvät asiat oikein ovat? ystävänikään ei osannut perustella, miksi hän saa ottaa permanentin, käyttää kaulaketjuja, rannerenkaita ja parfyymia, mutta hiusten värjäys, korvakorut ja meikkaaminen ovatkin jo liikaa. MIKSI? haluan mustaa valkoisella niistä Raamatun kohdista, joissa tästä varoitellaan. minulle ei riitä, "uskovaiset eivät vaan tee niin". ymmärrättekö, että tämän kaltainen vastaus saa teidän touhunne näyttämään nimenomaan siltä ulkokultaisuudelta ja suorituskeskeisyydeltä? en halua nähdä kirkkomme herätysliikkeitä niin! miten on mahdollista, että Kansanlähetyksessä, helluntaiherätyksessä ym. monessa muussa paikassa naiset laittautuvat hyvällä omallatunnolla?

haluan taistella taivaspaikasta ja kilvoitella uskossa, mutta tämä systeemi sekoittaa pääni. kertokaa rakkaat ihmiset!

Taivaallisen Isän siunaamaa syksyä!

jo hieman helpottaa

Jenni kirjoitti:

siis mitä täällä nyt oikein puhutaan? ymmärsinkö oikein, että esikoislestadiolaisilta on kravatin käyttö kielletty? ja mihin perustuu?

olen ollut kerran ystäväni mukana vanhoillislestadiolaisten seuroissa, ja Sana se on Sanaa joka paikassa, missä sitä saa kuulla Jeesuksen Kristuksen nimessä, mutta mitä nämä hiusten värjäämiseen ja kravattijuttuihin liittyvät asiat oikein ovat? ystävänikään ei osannut perustella, miksi hän saa ottaa permanentin, käyttää kaulaketjuja, rannerenkaita ja parfyymia, mutta hiusten värjäys, korvakorut ja meikkaaminen ovatkin jo liikaa. MIKSI? haluan mustaa valkoisella niistä Raamatun kohdista, joissa tästä varoitellaan. minulle ei riitä, "uskovaiset eivät vaan tee niin". ymmärrättekö, että tämän kaltainen vastaus saa teidän touhunne näyttämään nimenomaan siltä ulkokultaisuudelta ja suorituskeskeisyydeltä? en halua nähdä kirkkomme herätysliikkeitä niin! miten on mahdollista, että Kansanlähetyksessä, helluntaiherätyksessä ym. monessa muussa paikassa naiset laittautuvat hyvällä omallatunnolla?

haluan taistella taivaspaikasta ja kilvoitella uskossa, mutta tämä systeemi sekoittaa pääni. kertokaa rakkaat ihmiset!

Taivaallisen Isän siunaamaa syksyä!

Ai mihinkö perustuu? Aika pahan heitit ja joku jo tuossa vitsillä koitti siitä selvitä. Ei ne perustukaan mihinkään. Koreutta pidetään syntinä mutta koreudesta on sitten näitä soveltamisohjeita ;)

Vanhan testamentin puolella näyttää naisilla olleen jopa nenärenkaita. Siis uskovaisilla. Aika paljon kai lestadiolaisuuden ohjeita selittää ainakin erään yhteisön osalta 1800-luvun talonpoikaiskulttuuri. Siihen on jääty ja kyllä tämä oikeasti tiedostetaan mm kravatin osalta. Valitettavasti on oikeasti paljon niitä jotka vielä uskovat oikeasti että se on "syntiä".

Kyseessä on eräänlaisia tapoja jotka ovat jääneet. Onhan mustalaisillakin oma kulttuuri ja körteillä oli ennen ne puvut. Onhan se sosiologiastakin tuttua että kaikilla yhteisöillä on omia tapoja, mutta tässä tapauksessa niillä ei ole oikeasti mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa.

Esikoislestadiolaisuuden itse tekemässä liikkeen esitteessä "Usko on sydämen asia" asia puetaan muotoon "Herätysliikkeemme sisällä on säilynyt eräitä ulkonaisia tapoja seuratoiminnassa, pukeutumisessa ja kotielämässä. Niillä on oma arvonsa kristittyjä yhdistävänä tekijänä. Tärkeimpänä esikuvana on Kristus itse ja hänen opetuksensa."