Minusta olis tarpeellista, että ei vaan sanottais ihmiselle, että kun olit ylpeä niin itse kävelit ulos...Sillä tämä ihminen varmaan jo tuntee, että tällainen ajatus on ilmassa...
Minusta tällainen lause on aika negatiivinen. Sen vois kääntää positiivisemmaksi ja yrittäää kääntää sillä lailla, että ihmistä ei loukata ainakaan tahallaan. Siis voisimme kertoa esim. siitä kuinka Jumala rakastaa tätä ihmistä sittenkin, vaikka hän on ulkopuolella ja kutsuu häntä ja rakastaa sillä suurella taivalllisella rakkudella...
Ja jos ihminen tuntee katkeruutta, niin kysyisimme syytä siihen ja keskustelisimme siitä, ne voi puhumalla oieta tällaiset asiat...
Ja minulla on tunne, että jos ihminen on ulkouolella, että hän jotain hakee ja hänellä on jotain hukassa. Ja hän yrittä etsiä sitä jotain... Jos hän hakee VL-ihmisten pariin. Toivottavasti,hän ei pety,ja emme aja häntä heti ovella takaisin, vaan psytyisimme keskustelemaan tällaisista vaikeisitakin asioista.
Maailmassa on jo tarpeeksi kylmää, ja piittaamattomuutta toista ihmistä kohtaan. Toivottavsti näistä VL-palstoista ihmien löytää jotakin muuta. Sillä miten me ihmisiä saamme sisälle Jumalan valtkauntaan, jos me tyrmäämme hänet heti ovelta ja näytämme että täällä on yhtä "kylmää" kuin maailmassa.
Minusta olis hyvä, että tällaisiakaan tosi asioita ei peitettäis, ja näitä ongelmia lakastais "maton alle".
Jos ihmien on joutunut näiden väärien henkien aikaan hoidettavaksi, se on voinut todella olla kovaa aikaa hänelle joka on jättänyt uskon...
Olis sittenkin tärkeää varmaan, että puhuisimme heille Jumalan lasten rakkudesta.Ja että hän voiv
vieläkin päästä tähän uskon yhteyteen vieläkin ja vielä on armon ovet auki....
Tarkoitan, että emme vaan lukisi Raamattua ulkoa, vaan näyttäisimme myös inhimmillisyyttä.
Ja jos meitä väärinkin kohdeltais, että emme antais samalla mitalla takasin. Sillä siihenhän meillä ei ole lupaa, ei sittenkään... vaikka toinen kohtelsis väärin meitä.
Sitä voi Jumalaltakin pyytää voimia, että jaksasimme pysyä pienen paikalla. Ja sittenkin vaikka meitä väärin kohdeltais, pyytää huomoja sanojakin anteeksi ulkopuolisiltakin...
Sanokaa jos olen väärässä...
Minusta tällainen lause on aika negatiivinen. Sen vois kääntää positiivisemmaksi ja yrittäää kääntää sillä lailla, että ihmistä ei loukata ainakaan tahallaan. Siis voisimme kertoa esim. siitä kuinka Jumala rakastaa tätä ihmistä sittenkin, vaikka hän on ulkopuolella ja kutsuu häntä ja rakastaa sillä suurella taivalllisella rakkudella...
Ja jos ihminen tuntee katkeruutta, niin kysyisimme syytä siihen ja keskustelisimme siitä, ne voi puhumalla oieta tällaiset asiat...
Ja minulla on tunne, että jos ihminen on ulkouolella, että hän jotain hakee ja hänellä on jotain hukassa. Ja hän yrittä etsiä sitä jotain... Jos hän hakee VL-ihmisten pariin. Toivottavasti,hän ei pety,ja emme aja häntä heti ovella takaisin, vaan psytyisimme keskustelemaan tällaisista vaikeisitakin asioista.
Maailmassa on jo tarpeeksi kylmää, ja piittaamattomuutta toista ihmistä kohtaan. Toivottavsti näistä VL-palstoista ihmien löytää jotakin muuta. Sillä miten me ihmisiä saamme sisälle Jumalan valtkauntaan, jos me tyrmäämme hänet heti ovelta ja näytämme että täällä on yhtä "kylmää" kuin maailmassa.
Minusta olis hyvä, että tällaisiakaan tosi asioita ei peitettäis, ja näitä ongelmia lakastais "maton alle".
Jos ihmien on joutunut näiden väärien henkien aikaan hoidettavaksi, se on voinut todella olla kovaa aikaa hänelle joka on jättänyt uskon...
Olis sittenkin tärkeää varmaan, että puhuisimme heille Jumalan lasten rakkudesta.Ja että hän voiv
vieläkin päästä tähän uskon yhteyteen vieläkin ja vielä on armon ovet auki....
Tarkoitan, että emme vaan lukisi Raamattua ulkoa, vaan näyttäisimme myös inhimmillisyyttä.
Ja jos meitä väärinkin kohdeltais, että emme antais samalla mitalla takasin. Sillä siihenhän meillä ei ole lupaa, ei sittenkään... vaikka toinen kohtelsis väärin meitä.
Sitä voi Jumalaltakin pyytää voimia, että jaksasimme pysyä pienen paikalla. Ja sittenkin vaikka meitä väärin kohdeltais, pyytää huomoja sanojakin anteeksi ulkopuolisiltakin...
Sanokaa jos olen väärässä...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jaa.
Kirjoitustyylisi on mietteliäs ja vähän yksinkertainen.
niin yksinkertaista, että tältä tieltä ei tyhmäkään eksy.
Ne on ne liian viisaat, jotka eksyvät tältä tieltä...
...
yksinkertaisia että tämä on oikein ja tuo väärin.
Jätänkin aina sen varan jos jotain sanon, että myös minä voin olla väärässä...
No ethän sinä väärässä voi olla, jos rakkauden asialla olet :) Se on nimittäin se ainut asia, jonka kanssa ei koskaan voi olla väärässä.
1. Joh. 2:10 Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen.
Se, miksi näin on, on sanottu ytimekkäästi tässä:
1. Joh. 4:8 Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
Jumala itse on niin suuri rakkaus, että Mooseskaan ei voinut sitä kasvoihin katsoa, vaan Jumalan täytyi suojata Moosesta kädellään kiven kolossa kun Hän kulki ohi.
2. Moos. 33:20 Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon."
1. Joh. 4:16 Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen. Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Matt. 5:7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan.
8 Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.
9 Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
vaan erehtyväinen ihminen, ja kiroituksissani voi olla myös puutteita.
Ja tarkoitan myös, että en varmaankaan aina osaa kaikkea ilmaista ihan niin, että ihmiset sen aina täysin ymmärtäisi...
vaan erehtyväinen ihminen, ja kiroituksissani voi olla myös puutteita.
Ja tarkoitan myös, että en varmaankaan aina osaa kaikkea ilmaista ihan niin, että ihmiset sen aina täysin ymmärtäisi...
ylimmäisen pois...
Siinähän se ongelman ydin on, että kun me erehtyväiset ihmiset emme voi uskoa täydellisen rakkauden olemassaoloon, ei siitä olemassaolosta voida puhua niin, että sitä ymmärrettäisiin, varsinkaan kun ollaan erehtyväisiä ihmisiä :(
Joh. 5:44 Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta.
Jeesusta itseäänkään ei kuitenkaan ymmärretty, joten turha ajatella, että erehtyväistä ihmistä ymmärrettäisiin, vaikka tämä oikealla asialla olisikin.
Sitähän tarkoitetaan siinäkin raamatunlauseessa, jossa sanotaan, että kun me rauhaa julistamme, he sodan nostavat. Ja myös tässä:
Joh. 15:19 Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.
Rakkaus on siis se ainoa totuus, joka parantaa tai pahentaa. Se pahentaa pahan, niin kuin raamattu sanoo: joka on paha, se tulee vielä pahemmaksi. Mutta parantaa katuvan.
Sananl. 28:5 Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.
vaikka haluaiskin. Sitä on ihminen vaan.
Kirjoituksesi inhimillisyys lämmitti, kiitos siitä!
Haluan kuitenkin oikaista joitakin käsityksiäsi:
Ilmeisesti ajattelet, että Ry:stä henkikokousten seurauksena lähteneet/erotetut olisivat jättäneet uskonsa ja olisivat Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Omasta puolestani kerron olevani siinä samassa uskossa, mikä vallitsi ennen noita kokouksia. En siis ole Jumaan valtakunnan ulkopuolella!
Rauhanyhdistyksen oppi muuttui siten, että väärät henget aiheuttavat syntejä ja että noista hengistä oli tehtävä parannus. Raamatun opetukseen siis lisättiin tuo henkiparannusoppi.
Väärä oppikin on synti, josta on tehtävä parannus siinä laajuudessaan kuin se on tapahtunut. Ainakaan vielä näin ei ole tapahtunut vai onko?
Ystävällisin terveisin sirkka
Anteeksi heti alkuun, jos kysyn liian henkilökohtaista asiaa.
Olet useassa yhteydessä maininnut, että sinut erotettiin rauhanyhdistyksestä hoitokokousten seurauksena. Saanko kysyä, että millaisia asioita tässä mahtoi olla taustalla?
Niin kuin sanoin, en odota vastausta, mutta jos vähän valotat tilannetta, niin olisin kiitollinen :)
Tarkoitus ei ole penkoa vanhoja juttuja niiden itsensä vuoksi, mutta nuo hoitokokousasiat ovat minulle aivan outoja, joten sen vuoksi kiinnostaa :)
Aloitin tällä palstalla kirjoittamisen maaliskuulla tänä vuonna, jolloin sain aikuistuneilta lapsiltani tietää tästä. Kirjoitus löytyykin otsikolla "Erotetun puheenvuoro".Sen oli joku muu otsikoinut ja siirtänyt omaksi aloituksekseen ja laitettu myös "naapuripalstalle".
Kirjoitin tuolloin oman tarinani kun vastasin otsikkoon "Vetoomus". Yritän kertoa nyt lyhyesti:
Puolisoni veljen perhettä toisella paikkkunnalla oli syytetty jo useita vuosia vääristä hengistä ja ties mistä. Noihin kokouksiin kutsuttiin myöhemmin myös sukulaisia puolisoineen, niin minutkin. Emme kuitenkaan menneet noihin kokouksiin, koska ajan myötä oli valjennut, että kyse oli väärästä raamatunvastaisesta opista ja isosta eriseurasta, joka näytti jääneen Rauhanyhdistyksen sisälle.
Olin osallistunut (ja kauhistellut) Oulun Ry:llä järjestettyihin seurakuntailtoihin, joissa itse en ollut "syytettynä".
Eräänä iltana vuonna 1978 kotiimme tulla tupsahti (omien sanojénsa mukaan sattumalta) kolme tuttua mieshenkilöä puhuttelemaan. Olimme kuitenkin eri mieltä meneillään olevista kokouksista. Tämän puhuttelun jälkeen meille järjestettiin kokous P-niemen Ry:lle, jonne emme myöskään menneet, koska kantamme oli jo selvä.
Kuulimme, että meidät oli ilmoitettu erotetuksi Ry:n jäsenyydestä, syynä "tottelemattomuus jumalanvaltakunnan neuvoille".
Erottamisen seurauksena meidät hylättiin täysin. Ihmiset kadulla käänsivät selkänsä ja kaikki kanssakäyminen päättyi. Emme menneet enää seuroihin sinne omaksutun väärän opin vuoksi, sillä "enempi tulee totella Jumalaa kuin ihmistä".
Voin keskustella lisääkin, jos kysymyksiä tai kommentteja tulee mieleen!
Sinulla on väärin päin tuo käsitys.
Olen nähnyt jonkun kerran sitä tällä palstalla oikaistavankin, mutta et ole ymmärtänyt.
Siis: synti hämärtää uskonymmärryksen ja saa Pyhän Hengen kaikkoamaan ihmisestä. Tilalle tulee toinen henki, nimitettäköön sitä millä nimellä tahansa, oikea se ei kuitenkaan ole. Tottelemattomuus on noituuden synti.
Ei aihetta enempään.
Kyselin hieman arkaillen, koskapa ajattelin, että aihe saattaa olla inhimillisesti ajateltuna vaikeakin.
Olen lukenut kommenttejasi aiheesta aiemminkin ja joskus vastannutkin joihinkin mahdollisesti jollakin aiemmalla, rekisteröimättömällä nimimerkillä. Mutta tämä kysymys askarrutti mieltäni, kiitos kun vastasit :)
Olen lukenut "kososlaisesta" hengestä, jonka vuoksi tuolloin selviteltiin paljon välejä ja sen olen ymmärtänyt liittyvän uskonystävien tuomitsemiseen ja kyttäämiseen, mutta muista "vääristä hengistä" en ole tietoinen.
Olen todennut aiemminkin ja totean nytkin, että hurjalta meiningiltä kuulostaa eikä onneksi kuulu enää nykytodellisuuteen. Tietynlaista arkuutta monessa suhteessa kylläkin vanhemmassa polvessa on havaittavissa ja en yhtään ihmettelisi, jos se olisi peräisin noilta ajoilta.
Tätä palstaa näyttää lukevan hyvin moni tuona aikana "poispotkittu", koskapa asia vilahtelee hyvin usein monenlaisissa viesteissä. Enkä ihmettele, jos nuo "Paavalilaiset" kurinpitomenetelmät varmastikin jälkiä jättävätkin.
Jossain suhteessa olen hiukan vieroksuenkin tähän aiheeseen liittyvää viestimistä seuraillut, kun niihin tuntuu sisältyvän melko tavalla katkeruutta ja anteeksipyynnön vaatimusta yms.. mitä inhimillisessä mielessä en ihmettele ollenkaan, mutta kristityn näkökulmasta kyllä.
Itsekin olen ehkä joissain tilanteissa jälkikäteen ajateltuna ajattelemattomiakin kommentteja noihin asioihin liittyen tälle palstalle kirjoittanut. En kuitenkaan pahassa tarkoituksessa, vaan siinä uskossa, että SRK olisi 80-luvun alussa avoimesti myöntänyt virheitään ja osaamatta ehkä nähdä sitä, millaista inhimillistä kärsimystä jotkut ovat ehkä joutuneet kohtaamaan.
Noissa asioissa on varmasti paljon riitoja sopimatta ihmisten välillä. Jeesuskaan ei kuitenkaan Pilatuksen edessä tai edes ristillä valittanut kärsivänsä oikeusmurhaa, vaan otti vastaan oman seurakuntansa tuomion, ehdottoman väärän, hiljaisena. Ylösnoustuaankaan hän ei mennyt vaatimaan teloittajiaan tilille ja tämän saman anteeksiantavan mielen tahtoisin saavan sijaa näissäkin asioissa.
Kol. 3:13 Ja kärsikäät toinen toistanne ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, jos jollakin on kannetta toista vastaan; niinkuin myös Kristus teille on anteeksi antanut, niin myös tekin tehkäät.
Toivon, että voisit nähdä nykyiset vl-nuoret lähimmäisiksisi ja syyttömiksi noihin vääryyksiin ja toivon myös, että nuo hoitajat eivät unohtaisi, mitä ovat saaneet aikaan ja ymmärtäisivät korjata virheitään omasta puolestaan.
Luuk. 12:45 Mutta jos palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta, ja rupee palkollisia hosumaan, ja syömään ja juomaan ja juopumaan,
46 Niin tulee palvelian herra sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jota ei hän tiedä, ja eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan uskottomain kanssa.
47 Mutta sen palvelian, joka tiesi Herransa tahdon, ja ei itsiänsä valmistanut eikä tehnyt hänen tahtonsa jälkeen, täytyy paljon haavoja kärsiä.
48 Joka taas ei tietänyt, ja kuitenkin teki haavain ansion, sen pitää vähemmän haavoja kärsimän; sillä kenelle paljo annettu on, siltä paljon etsitään, ja jonka haltuun paljo on annettu, sitä enempi anotaan.
Luotan siihen, että suuri sydänten tuomari kerran oikeudenmukaisesti nuokin asiat selvittää. Omasta puolestani olen pahoillani noiden hoitajien käyttäytymisen vuoksi, vaikka anteeksi en heidän puolestaan voikaan pyytää. Usko on omakohtainen asia, ei seurakunnan, joka ainoastaan koostuu enemmän ja vähemmän omakohtaisesti uskovaisista ihmisistä.
Ymmärtääkseni tarkoitat, että synti erottaa ihmisen Jumalasta. Näinhän Raamattukin opettaa.
Minä en kuitenkaan voi allekirjoittaa omalle kohdalleni tätä, en tarkoita, että synnitönnä olisin selvinnyt. Tarkoitan hoitokokousten aikaista "tottelemattomuutta", mutta mille, onkin ihan toinen juttu.
Jumalan sana on se, mille pitää olla kuuliainen. Kyse oli tuolloin väärästä ihmisopista, joita SRK:n taholta toteutettiin ja johon yhtyi valtosa tuon ajan uskovaisista.
Kuitenkin osa näistä tekosista on myös Ry:n taholta myönnettty virheiksi...
Jumalansana varoittaa "kaikilta opintuulilta viettelemisiltä". Kyse oli juuri tuollaisesta.
Aihetta enempäänkin, keskustellaan!
Rauhanyhdistyksen historiassa (n.vv.1970-80) on ollut nk."henkien taistelujen aika". Opetettiin, että joutuessaan syntiin ihminen on väärässä hengessä ja näistä hengistä oli tehtävä parannus.
Jos tuo opetus olisi oikea, miksi näin ei enää saarnata? Jos tämä oppi puolestaan olisi Ry:n taholta virallisesti tuomittu vääräksi, miksi siitä ei tiedoteta??
Paitsi että inhimillisesti saatiin todella pahaa ja korjaamattomiakin asioita aikaan, muutettiin Raamatun opetus toiseksi.
Minua olisi tutkittu puolisoni edesmenneen (saarnaaja)sukulaisen hengestä. Olisiko minun pitänyt sokeasti totella ja tehdä parannus minulle täysin vieraasta asiasta vastoin Raamattua ja omaatunoani vain pysyäkseni laumassa? Moni teki niin ja eksyi!
Korostan vielä sitä, etten aiemmin missään elämäni vaiheessa olisi edes kuvitellut eläväni ilman Rauhanyhdistystä, hengellistä kotiani, enkä sitä uskovaisten yhteyttä, mikä oli minulle kaikki kaikessa.
Sanotaan, ettei sota yhtä miestä kaipaa. On myös niin, ettei suurikaan lauma pelasta silloin kun ihminen on yksin vastaamassa teoistaan Jumalan kasvojen edessä.
Toivon, että eksyneet tekisivät parannuksen väärästä opistaan ja että nämä tapahtumat joskus avattaisiin.
Mielenkiinnostasi kiittäen sirkka
Kuinka voi ilmaista ehdottoman käsityksen asiasta, jota ei tunne ?
Tämän sorttinen vastaus on tyypillisen nuoren saarnamiehen tai muun Ry:n silmäätekevän vastaus,lienenkö oikeassa ?
Toisaalta täällä kyllä näyttää yleisemminkin olevan puolustuksia noista vanhoista asioista, vaikka virheitäkin on sanottu tapahtuneen.
Mikä on sinun "kieroutunut"- nimerkin oma käsityksesi, tunnetko tapahtuneita asioita ?
Halusit minun vastavan...
No en kyllä tälliseksi tätä avausta tarkoittanut, mistä sinä kirjoitat...
Kiitos kommentistasi!