En tiedä mistä johtuu mutta mulla ei mene hyvin, ei ollenkaan, millonkaan, mitenkään. Vielä kesän alussa mä jaksoin, mulla oli ihana kaveri joka oli mun kanssa jonka mä luulin olevan mun rinnalla aina ja pitävän mut pinnalla. Mutta nyt hän ei enää ole niin läheinen, ei me enään puhuta. Mutta ei se vaan tosta. Musta vaan tuntuu että kaikki on ihan perseellään, mikään ei auta ja kaikki vaan huononee.
Käyn töissä, en kyllä edes jaksaisi mutta kai sitä rahaakin on pakko jostain saada. pomo on kusipää. harvoin silloin vapaata kun haluaa ja vuorot vaihtuu miten sattuu. juuri tuli varoitus että olen myynyt alkoholia alakäiselle, jätin tänään menemättä töihin kun mulle soitettiin että olis vuoro, ja sitä ei siellä vielä viime viikolla ollut! potkut on siis lähellä.. mutsia en enää jaksa, olen tarpeeksi vanha jo lähtemään pesästä mutta kun ei ole rahaa kämppään. velkoja on jos minkälaista; kaverille 40e velkaa, äidille 200e, pankki tili ylittyi 112eurolla kassan virheen vuoksi, luottoa on 1200euroa, ja lisää tulee koko ajan kun en kestä tätä kaikkea paskaa ja shoppailu tuntuu auttavan hetkellisesti, en mä pysty sitä siis lopettaa. kavereiden kanssa tuntuu tulevan koko ajan jotain riitaa, eikä kukaan halua mun kanssa sopia ellen mä tee alotetta. Tuntuu että kavereita ei enää edes olis, ei ketään kelle puhua. itken ihan kaikesta. se että hävitin mun sormuksen jo hajottaa mua, itken vaan. Rupeen ajattelemaan mun mummin kuolemaa että miksen sanonut sille että rakastan sitä ja miksen käyny kattomassa. Mun ei oo koskaan ollu niin paha olo että olisin itteäni satuttanu vaikka oonkin aiemin itsaria miettinykin, mutta nyt, mä halusin huutaa apua niillä viilloilla mun kädessä joita kukaan ei huomaa. mä tiedänettä jos nyt saan potkut enkä heti uutatyötä, se voi olla mun viiminen ylitys, en kestä, en enää jaksa tätä hiton itkemistä ilman että kukaan kuulee munhun sattuvan..
Käyn töissä, en kyllä edes jaksaisi mutta kai sitä rahaakin on pakko jostain saada. pomo on kusipää. harvoin silloin vapaata kun haluaa ja vuorot vaihtuu miten sattuu. juuri tuli varoitus että olen myynyt alkoholia alakäiselle, jätin tänään menemättä töihin kun mulle soitettiin että olis vuoro, ja sitä ei siellä vielä viime viikolla ollut! potkut on siis lähellä.. mutsia en enää jaksa, olen tarpeeksi vanha jo lähtemään pesästä mutta kun ei ole rahaa kämppään. velkoja on jos minkälaista; kaverille 40e velkaa, äidille 200e, pankki tili ylittyi 112eurolla kassan virheen vuoksi, luottoa on 1200euroa, ja lisää tulee koko ajan kun en kestä tätä kaikkea paskaa ja shoppailu tuntuu auttavan hetkellisesti, en mä pysty sitä siis lopettaa. kavereiden kanssa tuntuu tulevan koko ajan jotain riitaa, eikä kukaan halua mun kanssa sopia ellen mä tee alotetta. Tuntuu että kavereita ei enää edes olis, ei ketään kelle puhua. itken ihan kaikesta. se että hävitin mun sormuksen jo hajottaa mua, itken vaan. Rupeen ajattelemaan mun mummin kuolemaa että miksen sanonut sille että rakastan sitä ja miksen käyny kattomassa. Mun ei oo koskaan ollu niin paha olo että olisin itteäni satuttanu vaikka oonkin aiemin itsaria miettinykin, mutta nyt, mä halusin huutaa apua niillä viilloilla mun kädessä joita kukaan ei huomaa. mä tiedänettä jos nyt saan potkut enkä heti uutatyötä, se voi olla mun viiminen ylitys, en kestä, en enää jaksa tätä hiton itkemistä ilman että kukaan kuulee munhun sattuvan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apua ei saa jos ei itse sitä hae.
En osaa sua auttaa muuten kuin sanomalla että ymmärrän miltä susta tuntuu. Pitäisikö sun mennä puhumaan jollekin ammatti-ihmiselle? Ettei olo ainakaan enää huonone. Itse olen ajatellut hankkia apua, vaikka se vaikealta tuntuukin. Mutta kai kaikkea kannattaa kokeilla, josko tämä paha olo vaikka joskus menisi pois.
Elä lähde pesästä vaikka olisi rahaa,
elä tee sitä virhettä, sitten elämä muuttuu helvetiksi kun sinä saat jutella tiski harjalle päivät pitkät.
se on se viimeinen mitä pitää tehdä; Tee se sitten kun elämä on kunnossa ja tulevaisuus tiedossa.
mietin että apuakin kai pitäis hakea, ammatillista, muttajoskus nuorempana olen sellaisessa ollut eikä siitä mitään tule.
Ensinkään ei ole varaa kunkaikki rahat mene muuhun ja sitten.. mitä mä siellä puhuisin, en mä osaa sille kertoa miltä musta tuntuu, enkä ehkä haluakaan kun tiedän mitä se vastaa, kunolen sen aiemmin kokenut...
Hei
Jos sinulla on joskus ollut huono kokemus älä anna sen estää itseäsi hakemasta apua. Aina ei henkilökemiat kohtaa, eikä esim ensimmäiseksi kokeiltu lääke tai hoitomuoto sovi, mutta kokeilemalla löytyy.
Esim mielenterveystoimisto on ilmainen, jos keskusteluapu riittää, rahaa ei kulu. Lääkkeet valitettavasti on melko kalliita.
Tulet huomaamaan, että osaat kyllä puhua, osaathan kirjoittaakin. Et voi tietää mitä ne vastaa, jos et käy kokeilemassa.
Yritä jaksaa hakea apua! Se kannattaa.