En siis halua lapsia, oikeastaan en ole koskaan halunnut. Nyt vaan olen tilanteessa jossa tiedän että naiseni niitä kohtapuoleen alkaa haluta ja siitä saattaa syntyä suurikin ongelma, mahdollisesti jopa ero jos asiasta ei löydy yhteisymmärrysta.
En vaan jotenkin koe lapsia mitenkään pakolliseksi omalla kohdallani hankkia. En koe elämää lasten isänä joka päivä ja yö seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan omalja jutultani, ennemminkin päinvastoin. Toki minulla joskus on postitiivisia ajatuksia siitä että olisi omia jälkeläisiä mutta kokonaisuutena koen että mielummin olisin ilman. Olisin täysin valmis ja halukas elämään yhdessä ihanan naiseni kanssa onnellista parisuhdetta loppuelämän mutta lapset ei vaan tunnu minusta ollenkaan houkuttelevalta ajatukselta. Joskus kuulee että lapsia pitää ainakin sen takia hankkia että joku käy sua vanhainkodissa sitten katsomassa. Mä en haluais sen takia niitä hankkia ja mikä takuu siinä on että ylipäätään lapset sua tulis innoissaan katsomaan, ehkä ennemminkin velvollisuudesta ja sitä mä en myöskään haluais.
Haluaisin nyt kuulla kommentteja miehiltä jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessä. Mietin kovasti sitä että mitä jos suostun lasten hankintaan vain naiseni takia, pahimmassa tapauksessa se tuntuu suurelta virheeltä ja se ei varmastikkaan ole kenenkään edun mukaista. Eli kertokaa kuinka olette selvinnyt tilanteesta ja millaista elämä on ollut lasten saannin jälkeen jos niitä et itse ole varsinaisesti halunnut.
Naisten kommentteja asiaan en kaipaa!
En vaan jotenkin koe lapsia mitenkään pakolliseksi omalla kohdallani hankkia. En koe elämää lasten isänä joka päivä ja yö seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan omalja jutultani, ennemminkin päinvastoin. Toki minulla joskus on postitiivisia ajatuksia siitä että olisi omia jälkeläisiä mutta kokonaisuutena koen että mielummin olisin ilman. Olisin täysin valmis ja halukas elämään yhdessä ihanan naiseni kanssa onnellista parisuhdetta loppuelämän mutta lapset ei vaan tunnu minusta ollenkaan houkuttelevalta ajatukselta. Joskus kuulee että lapsia pitää ainakin sen takia hankkia että joku käy sua vanhainkodissa sitten katsomassa. Mä en haluais sen takia niitä hankkia ja mikä takuu siinä on että ylipäätään lapset sua tulis innoissaan katsomaan, ehkä ennemminkin velvollisuudesta ja sitä mä en myöskään haluais.
Haluaisin nyt kuulla kommentteja miehiltä jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessä. Mietin kovasti sitä että mitä jos suostun lasten hankintaan vain naiseni takia, pahimmassa tapauksessa se tuntuu suurelta virheeltä ja se ei varmastikkaan ole kenenkään edun mukaista. Eli kertokaa kuinka olette selvinnyt tilanteesta ja millaista elämä on ollut lasten saannin jälkeen jos niitä et itse ole varsinaisesti halunnut.
Naisten kommentteja asiaan en kaipaa!
Vastaukset 34
Vanhimmat
Siten kun sinulla on ehkä joskus lapsia niin tiedät mitä elämä oikein on ja mitä onni on.
Mutta jos et tosiaan halua lapsia, eikä sinä/emäntäs niitä halua adoptoida, niin olette ylipääsemätömässä tilanteessa.
Itse en koskaan olisi voinut kuvitella elämää ilman lapsia, varsinkaan jos ne ei ole omia.
En ole mikään uskovainen hihhuli, mutta näi se vaan on.
Jos emäntäs todella haluaa lapsia niin se tekee ne tavalla tai toisella. (pillerit unohtuu, toinen mies, yms..)
Tietää muka mitä onni on. Hah, hah, haa...
Väitätkö ettei elämää ja onnea ole ilman lapsia? Juuri näitä hihhuleita on aina yllyttämässä kaikkia lyömään käsiään paskaan. Lapsia ei pidä hankkia jos on vähänkin epävarma. Se on edesvastuutonta tehdä oman tahdon vastaisesti vain miellyttääkseen tai pitääkseen kumppaninsa.
Aina pitää miettiä sekin puoli että todennäköisesti hetken päästä saa maksella elatusmaksuja ja toimia etä- isänä. Sen jälkeen uuden suhteen luominen onkin tuhat kertaa hankalampaa. Että sellaista "onnee" se lapsenteko vimmainen nainen voi tuottaa...
Jos kumppanille on väkisin lapset tehty, suhde loppuu melko todennäköisesti lyhyeen. Mies joka ei lapsista välitä eikä halua hoitaa niitä niin nainen joutuu melko yksin suhteessa lapset hoitaan ja ottaa eron melko äkkiä.
Jos kaikesta huolimatta taipuu kumppaninsa lapsen hankinta vimmaan niin kannattaa tehdä sopimus että hän saa yksin hoitaa lapsen valittamatta ja vaatimatta elatusmaksuja eron jälkeen. Eli suostuisin vaan siittäjäksi ja kaikki muu osallistuminen ja maksaminen olisi kohdaltani vain vapaaehtoista. Paperille kahtena kappaleena sopimukset kun sitä ei ikinä voi luottaa suullisiin sopimuksiin.
Saas nähdä kariseeko naisella lapsenteko halut ja tekeekö lapsia vain jollekkin höynäytettävälle untamo äijälle jota voi eron jälkeen kiristää lapsella ja maksuilla kynimisellä.
Onnee on ilman lapsiakin ja vielä parempaa onnea kun ei tarvitse missään "hirressä" roikkua kiristettävänä ja pakotettuna kakaran hoitajaksi ja maksumieheksi kun elämässä on paljon muutakin mielenkiintoisempaa kuin sitoutua väh. 20 vuodeksi lapseen tai lapsiin. Vanhempien pitää myös lapsen täysi- ikäisyydenkin jälkeen maksella lapsen opinnot ainakin 3 vuotta. Näitä väkisin ja harkitsemattomasti tehtyjä lapsia on jo ihan tarpeeksi!
Nykyään on luojan kiitos jo järki lisääntynyt lisääntymisessäkin ja sitä saa käyttää ihan vapaasti enemmänkin!
Seuraavat asiat tulee ottaa huomioon:
- lapsi vie naisen kaiken ajan
- lapsi valvottaa yöt ja päivät
- naisen tulot romahtavat ensimmäisenä vuonna
- toisena kotona olemisen vuonna tuloista ei voida enää puhua
- miehen palkalla maksetaan lainanlyhennykset, hankinnat ja eläminen
- rahaa ei yksinkertaisesti jää enää mihinkään irrotteluun/tekniikka-hankintoihin
- iltamenot, päiväunet ja viikonloppubileet voi unohtaa
- lapsenhoito pehmentää naisen aivot: nainen tuskastuu jatkuvaan aikuisseuran puutteeseen ja jokapäivä toistuvaan yksinkertaiseen päivärytmiin
- töiden jälkeen hoidat illan lasta kun naisesi haluaa levähtää hetken
Elämää ja onnea on varmasti ilman lapsiakin. Lapset vain lisäävät sitä entisestäänkin.
Itselläni on kolme lasta. Omalla kohdallani rakkaus vaimoa kohtaan on vain varjo verrattuna rakkauteen lapsiani kohtaan. Näin ovat monet muutkin miehet omalla kohdallaan todenneet. Loppujen lopuksihan naisia tulee ja menee, mutta omat lapset ovat aina omia lapsia.
Mutta se on tietysti totta, että väkisin ei pidä lapsia tähän maailmaan tehdä. Jokaisen lapsen tulee olla haluttu ja saada pyyteetöntä rakkautta vanhemmiltaan.
Ja mitä tulee sopimukseen elatusmaksuista, maksuista sopiminen ei ole vanhempien vallassa. Jos äiti niin haluaa, isä maksaa elatusmaksut keskinäisistä sopimuksista huolimatta. Biologinen isä kun ei voi millään muulla kuin sosiaalilautakunnan tai oikeuden päätöksellä vapautua elatusmaksuista.
- Lapsi saa ennen näkemättömät riidat pariskunnan välille
- Riidellään ihan kaikesta mitä maan ja taivaan välille sattuukin.
- Lapseen takertuminen ja seksuaalielämämän loppuminen tai sillä kiristäminen ja uhkaileminen. Lapsi otetaan sänkyyn väliin nukkuun jotenka vältytään kumppanin seksuaalisilta kanssakäymisiltä.
Loppujen lopuksi kumpikaan ei enään siedä toisiaan ja haluaa mennä kapakoissa kuin lapseton konsanaan. Tällaisia "kakaran teko koneita" näkee kapakoissa asuvan ihan järkenään.
Näillä naisilla on vaan joku pakkomielle kavereiden perässä perustaa perhettä kenelle tahansa ollakseen yhtä "suosittuja". Tiedän sen kun kavereilleni tuli pakkomieleisesti yhden erehtyväisen perusteltua perhettä ennen aikaisesti mitä ikä ja kehitystaso olisi
edellyttänyt.
Monilla on yhden mokan takia elämä pilalla lopun ikää, säälittävää vai kuinka?
Huomaan, että et ole isyydestä perillä millään muotoa.
Itse voin tuoreena isänä sanoa, että omala kohdallani se kyllä kannatti.
Joskus olin minäkin sitä mieltä, että en jaksa vaipan vaihtoa ja vauvan itkua tässä vaiheessa elämää.Eli tiesin asiasta vain huonot puolet.
Mutta nyt tiedän, mitä muuta isyyden mukana tulee ja sen, miten pientä nuo vaipan vaihdot ym jutut kuitenkin on.
Puhutaan esim valvotuista öistä, kun lapsi ei anna nukkua.
Itse olen nukkunut joka ainut yö.
Eli paljon on myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa.
Ja en usko, että KUKAAN siittää lapsen ja lupautuu isäksi vain miellyttääkseen vaimoa.
No ehkä joku ihan reppana saattaa suostua, mut ei muut.
Ja nuo sun "lyömään käsiään paskaan"-jutut on kyllä just sen tason läppää, että parempi ku pysyt vaan siinä homoavioliitossa ja loppuikäs.
Eipä kannata tehdä väkisin lasta jos ei oikeasti halua. Siitä nyytistä kun ei pääse enää hetkeksikään eroon - mutta entisestä elämänrytmistä pääsee sitäkin selvemmin. Ja on muistettava se, että vaikka sopisitte ettei sinun tarvitse osallistua lapsenhoitoon vie lapsi naisesi kaiken ajan; ja sydämen.
Eikös homma ole melko yksinkertainen: jos et itse halua lapsia, mutta naisesi haluaa - on molempien edun mukaista erota. Muuten saat kuulla seuraavat 40 vuotta miksi lapsi jäi saamatta sinun takiasi ja elämä on piloilla. Tai vaihtoehtoisesti sinulla on kohta nainen, joka välittää vain lapsestaan - eikä pätkääkään sinusta joka elät entiseen malliin rennosti.
Toisekseen naisen kello tikittää koko ajan ja kymmenen vuoden päästä hänen on pakko hankkia lapset tai niitä ei tulekaan...miehellä näitä paineita ei niinkään ole.
Se on täysin totta, että lapsi tuo elämään sisältöä enemmän kuin mikään muu. Mutta jos ei lasta halua, ei sitä kannata väkisin tehdä.
itse olen pienen, yhteisesti toivotun lapsen äiti. Ystäväni on kuitenkin samankantaisessa tilanteessa kun alkuperäisen vaimo; ikää liki 30, vauvakuumetta pukkaa päälle ja asiat muuten kunnossa mutta mies ei halua lasta.
Siksi olen näitä asioita paljon miettinyt. Itselleni on aina ollut itsestäänselvyys että haluan lapsia, mutta mitä jos mieheni ei olisikaan halunnut? Rakastan miestäni aivan valtavasti ja on vaikea kuvitella elämää ilman häntä. Uskon hänen olevan minulle se ainoa oikea koko maailmassa.
Mutta jos hän ei olisi halunnut lasta... En olisi ikinä voinut hankkiutua "salaa" raskaaksi. Se on petos jota omatuntoni ei hyväksyisi ja samalla varma kuolinisku suhteellemme. En kuitenkaan pysty kuvittelemaan että jäisin hänen toivomuksestaan lapsettomaksi. Vaikka kuinka miestäni rakastan, olisi pinnan alle jäänyt katkeruus kytemään. Olen aina kokenut lapsen saannin elämäni suurimmaksi täyttymykseksi ja ajatus siitä että mieheni takia tuo jäisi kokematta -sekin olisi loppu suhteellemme.
Eli omalla kohdallani näkisin ainoastaan eron vaihtoehtona, ikävä kyllä.
Elä huoli, kyllä maailmassa sun naiselleskin tekijämies löytyy. Mee sinä silläaikaa äitees luo syömään pullaa.
sanoisi sulle: "Bittere, sagte der Fuchs uber die Beeren" (koulujakäymättömille suomennos: "Katkeria, sanoi kettu pihlajanmarjoista".
Kouluesimerkki tämä pullansyönti kommentti tapauksesta, kun välttämätttömyydestä on pakko tehdä hyve. Hahahhhaahhh!
Ei ole delete-nappulaa niissä lapsissa, ei...
heh ehehhe...
Mikäs vitsi tää "äiteen pullan syöminen" oikein on? Onko vitsi siinä ettei enään löydy huijattavissa olevia uhreja makasajiksi ja kiristettäviksi enään siinä määrin mitä ennen?
Menköön ämmät töihin tienaan elantonne siinä missä mieskin niin ei tarvi kakaroita tuupata väkisin kenellekkään uhrille, jonka kuitenkin jätetään elatusmaksu helvettiin jonkin tekosyyn myötä.
Ämmät alkaa heti kakaran teon jälkeen vinkuun ettei mies osallistu kakaran hoitoon eikä kotitöihin. Sen jälkeen ottavat eron jotta saavat hyvät elatusmaksut ja tuuppaavat väkisin lapsen miehelle ainakin joka toinen viikonloppu jotta saavat hakee kapakoista taas uutta uhria elättään itsensä.
Käyttäkää kortonkia miesparat tai ei voi valittaa jos vahinko on käynyt! Varoituskellot pitäsi soida varsinkin jos heti suhteen alkuhuumassa ( suhde kestänyt alle viisi vuotta) nainen alkaa lapsia kärttään väkisin.
Huolehtivat äidit pitäsi olla kaikilla, jotta osaisivat opastaa ja suojella jälkikasvuaan hyväksikäytöltä! Säälin näitä rahastettuja ja pois potkittuja naisten käyttämiä "siittäjiä".
Monilla naisilla kun ei ole muuta keinoo pärjätä kuin tehdä kakaroita ja laittaa syyttömät maksumiehiksi. En tiedä alhaisimpaa keinoo enään elää tätä elämää mutta he löytävät edestään mitä ovat taakseen jättäneet.
Vaaran merkkejä ovat jos naisesi on alhaisesti kouluttautunut ja haluaa pois työstä tai mahdollisesti hän ei ole edes työelämässä. Moni nainen alkaa vasta tienata kun tekee lapsia ja varsinkin eron jälkeeen tienestit nousee ihan "tähtitieteellisiin" sellaisella joka ei ole ansainnut yhtään mitään omalla työllään!
Tuo viesti sanoo sen että kyllä tyhmiä riittää ja vaihdetaan sitä jos edellinen ei ole tarpeeksi idiootti. Tällaiset tyypit vaihtaa kumppaneita aivan sen mukaan minkä hyödyn he saavat siitä. Rakkaudella ei ole mitään tekemistä näiden lapsen teko halukkaiden naisten kanssa. "Laps on pakko saada viis muiden mielipiteistä"! Eikö hälytyskellot jo soi siinä vaiheessa?
"Bitter, sagte der Fuchs", ei niitä marjoja siinä ollenkaan mainita, niinkuin suomenkielisessä versiossa.
t.pilkunviilaaja
On hyvä kun tiedät mitä tahdot tai tässä tapauksessa et tahdo. Tee se selväksi naisellesi lapset tai sinä. Kun naisesta tulee äiti on hän sitten aina ensisijaisesti äiti ja niin kait sen pitääkin olla.
Sinusta tulee toissijainen ja mikään suhteessasi ei ole enää kuin ennen. Niin se menee. Minä halusin lapset, sain ne ja olen äärettömän onnellinen ne saatuani. Yksikään nainen ei ole niin rakas kuin oma lapsi. Heiltä saatu rakkaus on aitoa, pyyteetöntä. On tosi nastaa olla maailman paras isä. Muijan voi vaihtaa lapsia ei.
Jos epäröit lasten hankintaa älä ihmeessä lähde siihen leikkiin jos naisesi sitä haluaa. Isyys on kova juttu, se kestää koko elämän. Tee lapsi sitten kuin siltä tuntuu, jos ei tunnu jätät tekemättä.
Hyvää syksyä
Miten lapsi voi korvata aikuisten välisen seksuaalielämän ja rakkauden? Rakkaus aikuiseen ja rakkaus lapseen on ihan eri asia. Niitä ei voi verrata keskenään. Jos joku alkaa laittaan lapset ja aikuiset eri arvoiseen asemaan rakkautensa suhteen niin on jotain pielessä pahemman kerran.
"Yksikään nainen ei ole niin rakas kuin oma lapsi" Mistä edes tiedät onko lapsi varmasti sinun jos ei ole tehty isyystutkimuksia?
Ei ole isyys tai äitiys "kova juttu" vaan siitä voi laistaa helposti jos haluaa. Olemalla välinpitämätön jne. Vahinkoja voi lieventää jos tekee uusia kakaroita liudan uudelle kumppanille. Edelliset kakarat voi laittaa vaikka sijaisperheisiin ja olla ottamatta mitään vastuuta niistä. Isyys ei ole mikään kova juttu ja koko elämän kestävä jos sitä muka väität!
Ei äitiyskään ole kaikille lapsen tekeville äideille itsestään selvyys. Parisuhteen kestävyys sitä harvemmille, joten älä tee lasta ja käytä kondomia niin kauan kun olet varma ettet halua lasta. Tai vuosien ja vuosien seurustelun jälkeen olet varma ettei kumppanisi halua käyttää sinua hyväkseen missään asiassa. Mihinkään en itse luottaisi ja kaikesta sopimukset etukäteen. Tällä varmistaisin ettei tarvitse ruikuttaa ja valittaa mistään jälkikäteen.
Niin kai on naisesi ollutkin ensisijaisesti äiti, koska hän ei ole koskaan rakastanutkaan lastensa isää vaan tehnyt jollekkin ensimmäiselle "helppoheikille" lapset. Nyt tyhmänä sitten koitat takertua vaan lapsiisi kun ei enään muutakaan vaihtoehtoo ole. Korvaavatko lapsesi sinulle aikuisten välisen rakkaus suhteen? Miksi et ollut maailman paras puoliso naisellesi? Jos kerran osaat olla "maailman paras isä"!
Lapsemme syntymän jälkeen miehestäni on tullut minulle entistäkin rakkaampi (en olisi aiemmin uskonut mahdolliseksi), mies sanoo minusta samaa. Eli suhteemme on jopa syvempi ja vahvempi kuin aiemmin.
Silti olemme tänäpäivänä ensisijaisesti vanhempia, vasta sen jälkeen puolisoita toisillemme. En millään lailla väheksy suhdettamme, päin vastoin. Kaikki, seksi mukaanlukien on vain parantunut. Mutta lapsen tarpeet ajavat aina kahdenkeskeisen elämämme ohi.
Ihana romanttinen illallinen jatkoineen jää vaan haaveeksi kun lapsi itkee korvatulehdustaan. Nykyään ajattelemme asioita ensisijaisesti lapsesta käsin. Ensin huolehditaan lapsen tarpeista, siitä että tällä on kaikki hyvin ja vasta sen jälkeen jää aikaa parisuhteelle.
Olet oikeassa, löytyy kyllä ihmisiä jotka jättävät lapsen heitteille, heille vanhemmuus ei ole "kova juttu". Mutta ansaitseeko lapsi syntyä tällaiseen tilanteeseen, ilman vanhempien huolenpitoa ja välittämistä, riepoteltavaksi sijaisperheestä toiseen?
mielestäni jokainen lapsi ansaitsee kunnon vanhemmat. Vanhemmat joille lapsi on kova juttu. Vanhemmat joiden rakkaus toisiaan kohtaan on vain kalpea haamu verrattuna lasta kohtaan tunnettuun rakkauteen. Siksi kannattaa harkita tarkkaan onko valmis vanhemuuteen.
ja lisäys; me olemme mieheni kanssa parhaita puolisoita toisillemme ja samalla parhaita vanhempia lapsellemme!
Tehdään sitten lapsia tai ei. Toivottavasti muistatte aina hakee aikaa kahdenkeskiselle romantiikalle vähän väliajoin, vaikka sitten käyttämällä mummoja ja vaareja välillä lapsenvanteina. Kumppanin kanssa pitää järjestää aika ajoin kahden keskisiä hemmoittelu hetkiä ja aikaa kahdenkeskiseen keskusteluun jotta yhteys säilyy eikä tule väärinkäsityksiä yhteisymmärrykseen. Tuntuu kuin useammin nykyään lapsi vaan erottaa puolisoita kuin lujittaa heidän suhdettaan. Olkaa siis poikkeus tapauksia ja hoitakaa suhdettanne molemmin puolisesti niin lapsellakin on hyvä kehittyä sellaisessa vanhempien keskinäisessä rakkauden ilmapiirissä.
Mukavaa, että sinä tajuat mistä tekstissäni on kyse. Toivottasti kirjoitukseni aukeaa myös Mies 35 v:lle, jolle se alunperin oli tarkoitettu; isyys on "kova juttu" niin kun sen oikein rakkaudella ymmärtää.
Lapsen saanti ei ole naisen eikä miehen asia vaan yhteinen!? jos nainen haluaa vain lapsia ei hän ehkä silloin halua perhettä? Jos taas mies ei halua suhteessa lapsia ei hän halua ehkä perhettä? ja toisin päin molemmat? Lapsen tulee olla haluttu molempien toimesta perheeseen koska silloin tunteet pääsevät ja joutuvat kokemaan sen arvomaailman mikä siihen liittyy hyvine ja huonoine puolineen. Ajattelen että moni mieheen kohdistuva "sangtio" isänä olemisesta tulisi saattaa historiaan ja samoin äidin asema tulisi saattaa arvoonsa aivan muilla keinoilla kuin mätä vanhalla lailla tosiaan kiristää isää omiin tarpeisiin.
Myös jos isäksi ei ole tahtoa ja kykyä sekä siihen liittyvää kutsumus tunnetta juuri rakastamansa naisen kanssa. Luottaen että nainen hoitaa kasvunsa myös lapsen syntymästä huolimatta perhettä perusteena pitäen. Ei kannata tosiaan tästä miehen uhkakuvasta johtuen tosiaan hankkia lapsia. Vaan selvittää omat aidot kykynsä isänä olemiselle perheessä. Sekä ottaa selvää naisen/vaimon tahdosta ja kyvystä samaan.
Mitä onnellisuuteen tulee se on totta että lapsi perheen onnellisuus on aivan toista kuin lapsettomien. Asia josta ei edes kannata keskustella. Et kasva aikuisen mitenkään muuten niin paljoa kuin aidosta lasten kanssa jaetusta elämästä. Vaimoa/ naista ei lapset syrjäytä ja se tulisi tiedostaa naisienkin että lapset ei saa syrjäyttää isää. Vain välittämällä tosistaan voi lapset saada ansaitsemansa rakkauden perheestä.
nm: 18 vuotta "kiini"lapsissa ja perheessä.
Miksi ei kannata keskustella lapsettomien onnesta? Onko se arka paikka itsellesi?
"Et kasva aikuisen mitenkään muuten niin paljoa kuin aidosta lasten kanssa jaetusta elämästä."
Et näy itse kasvaneen lasten teosta mitenkään. Lasten teko tai mikään parisuhde ei kasvata ketään jos ei ole kasvattaakseen. Naiset manipuloivat ja uhkailevat miehiä tekeen lapsia useimmassa tapauksessa. Tälläisia "maksumiehen" asemaan joutuneita eronneita riittää pilvin pimein markkinoilla! Naiset rahastaa edelliset äijät ja tekee uusuia kakaroita lisää jo elatusvelvollisille äijille jotta ruokkomaksut pienenisivät äijältä.
Lapseton en ole ollut, enkä ole koskaan miettinyt vastakkain asettelua lapsettomien ihmisten suhteen. Käsitykseni mukaan on aika helppo verrata mikä ero on näiden välillä. Onnelisuudeksi voi kutsua olemista ilman lapsia mutta sen on koostuttava muista elementeistä kuin perheestä ja sen mukana saaduista lapsista. Ja täte jotain puuttuu siitä suhteesta.
Oikeastaan kysyisin että miten katsot ettei kasvua ole tapahtunut? mitenkään? En ole maksumies eikä koskaan ole moita tarvinnut miettiä sillä lasteni huolto ja vastuut kuuluvat minulle ja empä oikein muuta syytä näekkään hankkia. Vaimo kokee onneksi samoin.
"en usko että naiset tekevät "kakaroita" jos ei mies mene heidän lähellekkään.
...mitä elämältä haluaa ja mitä valintoja haluaa tehdä. Oman oppini mukaan onnellisuus tulee omasta itsestään ennen kaikkee eikä sitä voi kukaan tai lapsetkaan tuoda tarjottimella eteen.
Ihminen on joko onnellinen tai ei riippumatta mitä ympärillään olevat muut sitä olevat. Monet rikkoutuneet perheethän sen todistaa ettei onnea voi tuoda lapset eikä puoliso jos ei itse onnea oivalla.
Onni siis pitää löytyä ensi kädessä itsestään ja muut perheen jäsenet voivat vaan sitä täydentää jos osaa ottaa onnena ympärillään olevat ihmiset. Vain onnen itsestään löytävä ihminen osaa jakaa onnensa ympäristöönsäkkin. Tällaisesta ihmisestä nauttii muutkin, kumppani ja mahdollisesti lapsetkin jos sellaisia on hankittu.
Nää surkeet tapaukset ovat sellaisia jotka hakee onnee vain toisesta ihmisestä ja sen menetettyä takertuu lapsiinsa sairaammin. Anoppi palsta on hyvä esimerkki kuinka surullisesti lapsiin takertuneita vanhempia löytyykään.
Toisekseen on ne ressukka tapaukset jotka kaikkien suhteiden kariutumisen jälkeen vaan panetuttaa itsensä paksuksi jollakin jotta voi rahastaa ja pilata sillä aikaiseksi saadun lapsen elämän kokonaan. Näitä tyhmiä äijiä löytyy ainaisesti jotka eivät älyä käyttää kondomia ennen kuin iso lasku jysähtää kerta slaakista. En voi kyllä naisia syyttää kokonaan niin kauan kuin tälläisiä tyhmiä helppoheikkejä löytyy. Kaikesta valistuksesta ja ehkäisyn helppoudesta riippumatta verrattuna ennen aikoihin jossa ei ollut yhtä hyviä keinoja nykyaikaan verrattuna.
Muistahan aina kysyä onko vaimo tyytyväinen vai onko jotain valitettavaa? :)))))
Mun mieheni rakastaa mua, mutta myös ja erityisesti lapsiaan. ennen kuin meidän esikoisemme syntyi, se epäröi, että tuleeko siitä kunnon isää koskaan. tuli!!! vaikka se pelkäs kaikkia niitä rajoituksia, mitä lapset tuo tullessaan, se ei ole koskaan katunut. tiedän, koska se haluais vielä kolmannen lapsen. lapset eivät ole mikään este ja rajoite parisuhteelle, vaan ne täydentävät sitä. jos sä rakastat naistasi, sä rakastat myös niitä lapsia. ei se ole niin negatiivista, kun lehdet tms. antavat ymmärtää. anna mennä, anna elämän tehdä tehtävändä, se palkitsee sut!!
Jos mies ei rakasta naistaan niin lapetkaan ei auta siinä, tidän sen vurenvarmasti! Olen niin paljon nähnyt lähipiireissäni eroja jotten en enään usko mihinkään satuihin. Mistä tiedät kuinka kauan miehesi rakkaus kestää? Antaa mennä vaan ja loppujen lopuksi elämä palkitsee sinutkin erolla. Liikaa kun alat kuormittaan miestäsi lapsilla niin loppujen lopuksi hän häipyy teilleen tuntemattomilleen. Tee vaan lisää kakaroita ja sysää vastuu kaikesta miehelle niin on helppoo häätää kumppani pois elämästään. Rakkaus ei monellakaan kestä jos useammat huijataan vanhemmuuteen. Kuinka monet naiset ovat kysyneet seksikumppaniltaan, haluaisivatko he isäksi? Kamalaa tällaisen väkisin tehdyn lapsen kohtalo on.
huijaamisesta, sehän on aivan suoraa vääryyttä. Mutta kun lapsellisten kavereiden kanssa ollaan keskusteltu, monien miehet olivat aluksi varuillaan raskauden suhteen. Ja silti heistä on tullut upeita isiä!
Ja korostan että tarkoitan tässä sellaisia miehiä, jotka haluavat kumppaninsa kanssa lapsia joskus tulevaisuudessa mutta silti ajatus arveluttaa. Vapauden menetys, vastuu, lapsen vaikutus parisuhteeseen jne.
Kaikki uusi tuntuu pelottavalta, se on aivan luonnollista. Kun on kuitenkin kysymys miehistä joiden tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat lapset, elämä on muuten perheenlisäystä varten otollisessa kunnossa, kääntyy tuon askeleen ottaminen useimmiten hyväksi ratkaisuksi.
Eri asia on sitten miehet jotka eivät lasta koskaan halua (tai eivät ainakaan sen hetkisen kumppanin kanssa). Silloin lapsen tekeminen johtaa lähes varmuudella suhteen kariutumiseen.
juuri tuon sisältöinen on tosiaan onnen ymmärtäminen, sitä ei voi odottaa tosen tuottavan vaan ympäristö täydentää. Ja sekin että silloin voi olla onnen osapuoli toisille.
Muistan kysyä vaimolta muistan,,, samoin sinne,,
Ennen synnytystä olin hiukan epävarma myös innokkuudestani isyyteen. Synnytyksen jälkeen kun näin vastasyntyneen ja pidin sitä sylissä muutaman tunnin, niin ajatukset alkoivat muuttua. Liekkö sitten isyysvaistoa vai mitä mutta nyt tuo nyytti on minulle tärkein ihminen maailmassa:)
"Naisten kommentteja asiaan en kaipaa!"
Oletat ilmeisesti, että kaikki naiset haluavat lapsia...
Minä en itse halunnut lapsia. Miehen vuoksi meillä nyt sellainen kuitenkin on. Tilanne oli sama kuin teillä, että jos ei lapsia tule niin todennäköisesti ero on ovella.
No, sitten hankittiin lapsi.
Raskausaika oli aivan kamalaa. Harkitsin aborttiakin ihan tosissani.
Lopulta lapsi syntyikin sitten keskosena. Varmaan stressin vuoksi.
Mutta, pääpointti on se, että olen kyllä erittäin tyytyväinen, että meillä on lapsi.
En vieläkään välitä lapsista, mutta kyllä oma lapsi on ihana! Oma lapsi on ihan eri asia kuin muiden lapset. Onneksi en jäänyt lapsettomaksi.
Mutta, tee miten teet.
Minun naiseni ei halua lapsia. Olemme yli 2v olleet yhdessä ja asiat on käyty selkeästi läpi. Arvomme on siis samanlaiset. Naiseni on älykäs ja kiinnostunut todella monesta asiasta, hän haluaa oppia ja saavuttaa asioita, tehdä ja toimia.
Luulen, että monilla naisilla puuttuu elämästä ns. intressit ja haasteet ja kuvitellaan, että ehkä lapsi toisi ne haasteet ja kokemukset, jotka puuttuvat elämästä. Ihminen haluaa koetella kykyjään.
Lapsen hoito voi kuitenkin osoittautua yksitoikkoiseksi (kotona ensimmäinen vuosi jne.), rasittavaksi ja hermoille liiankin haastavaksi.
Haluan vain sanoa, että naisia on monenlaisia, yrittäkää etsiä itsellenne nainen, jolla on samanlaiset toiveet elämästä kuin itsellänne, eikä teidän tarvitse riidellä turhaan arvokysymyksistä.
Tykkäämme mekin pidellä esim. sukulaisten vauvaa, mutta vain hetken ja olemme onnellisia "vauvan itkukohtauksen tullessa" siitä, ettei se ole meidän.
Arvostamme omaa mukavuuttamme.
Naiseni aikoo hankkia pienen koiran, jotta voi sen kanssa leikkiä ja puuhata, suosittelen sitä ratkaisua muillekin!
ei halua lapsia?? Se on jotenkin status tai imago ym muoti, koulutus, unelma ,visio, opittu trendi ettei haluta lapsia. Täsmälapsi ehkä joskus kun kaikki on organisoitu etukäteen: hmmm.
On tosiaan erikoista ja erilaista miten tarpeet ajaa vastuun edelle , monasti mietin että se on kuin "murrosikä" jokasien elämässä uudestaan mutta yhdessä kun lapsi saadaan. Eli lähes kaikki asiat on uusien arvojen ja haasteiden edessä ja silloinhan tätä vastuuta jos ei oikein rohkene ottaa tai on ns: parempi vaihtoehto itselle niin voi pyrkiä jättämään "väliin"..
Siinä ei ole mitään opittua visiota tai trendiä, että en halua lapsia.
Ajattelen vain järjellä ja koska arvostan itseäni, en tee sellaisia päätöksiä elämässä, jotka eivät edistä mukavuuttani tai onnellisuuttani.
Altruistiset ihmiset voisivat herätä huomaamaan, ettei itsekkyydessä ole mitään vikaa.
Itsekkyys ei tarkoita toisille pahan tekemistä tai kylmyyttä muita kohtaan, vaan tervettä halua tehdä omasta elämästä mahdollisimman onnellinen.
Muiden puolesta ei kannata uhrautua elämän suurimpiin ratkaisuihin, esim. lapsentekoon.
Voi, kunpa sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin, Jaakko!
Omaan syntymäänsä ei voi vaikuttaa.
Keneltäkään ei kysytä ennen syntymää, että saat syntyä jos lupaat itse tehdä jälkeläisiä, haluatko?
Vanhempien valinnat eivät siirry lapsille.
Omat vanhempani toivovat että teen elämässä sellaisia valintoja, että pysyisin onnellisena, he eivät välttämättä tahdo, että teen lapsia, vaikka itse tekivät.
Minä toivon ihmisten näkevän, miten tärkeää on ajatella itseään ja sitä kautta elää onnellisesti. Ja nimimerkki äiti sanoo siihen, "Voi, kunpa sinunkin vanhempasi olisivat ajatelleet noin, Jaakko!" eli kunpa olisit kuollut.
Itse haluan kuollessani ajatella, miten onnellista elämää olen elänyt ja miten järkeviä ja hyviä tekoja olen tehnyt, oli se sitten lapsia tai ei, töitä, matkoja, elämää jne. ja miten vähän olen yrittänyt miellyttää muita teoillani.
Ajatteletko sinä, äiti, kuollessasi; "viis minusta itsestäni, ainakin uhrauduin lapsilleni ja miehelleni ja tein aina niin että näytin hyvältä naapurin Ullan silmissä"?
että oletko vanhemmillesi edes kiitollinen että voit tuota "järkeen" perustuvaa itsekeskeisyyttä julistaa? olemalla olemassa.