Olén 15-vuotias uskovainen tyttö ja seurustelen 18-vuotiaan epäuskoisen pojan kanssa.Hän ymmärtää ja kunnioittaa uskoani täysin ja minä rakastan häntä todella paljon.Haluamme myös toisiamme paljon ja hän kunniottaa haluani pysyä puhtaana avioliittoon saakka,mutta en tiedä miten pystyn estämään itseni haluiltani ja että pitäisikö minun seurustella ollenkaan hänen kanssaan.Joudunko helvettiin jos jatkan suhdetta vai onko tämä Jumalan tarkoitus ,että poikaystävänikin saisi Jumalan armon?Haluaisin oikeasti neuvoja,olen aivan yksin asiani kanssa,enkä uskalla puhua vanhemmillenikaan poikaystävästä.
Yksinkö helvetin portilla?
tirlittan
3437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..ja jätä tuollaiset haikailut vielä mielestäsi. Olet alaikäinen vielä kolme vuotta, joten jarrua päälle,ettei tule kaverillesi vaikeuksia.
(Oletko kuullut uutisia Toijalasta?)
Hei Tirlittan,
Tutulta kuulostaa, ja voin sanoa että valitettavan monella on käynyt niin että se uskossa ollutkin on lopulta luopunut, vaikka olisivat yhdessä jatkaneetkin.
Tiedän myös sen että tuossa iässä menellään olleet seurustelut ovat lähes poikkeuksetta päättyneet (vaikka olisi kyse kahdesta uskovasta ihmisestä) ja se elämänkumppani on löytynyt vasta 18 ikävuoden jälkeen.
Oma kasvu on vielä kesken.
Kanattaa vain rukoilla ja kuunnella Jumalan tahtoa.
Vielä se kannattaa mainita, että tulevaisuuden ja yhteisen elämän kannalta on tärkeää jos sen oman puolison löytää muiden uskovien joukosta, vielä jos samoista hengellisistä piireistä niin tosi hyvä.
Vaikka se epäuskoinen hyväksyis ja lähtis mukaanki, niin se on kuitenkin erottava tekijä loppuelämän jos toinen on "enemmän uskossa" tai "opettajan tai poliisin roolissa".
Rukous auttaa ja henk.koht uskoon tulo voi kyllä muuttaa asioita.
Silti kannattaa miettiä tota ikä juttuakin.
Tiedän pari tuossa iässä aloitettua seurustelua joita on puoliväkisin jatkettu avioliittoon asti. Ja vasta kun on aikuisemmiksi kasvettu niin huomattu mihin asioihin sitä olisikin oikeasti pitänyt puolisokandidaatissa kiinnittää huomiota.
Seurusteluaikana sitä helposti ripustautuu toiseen myös fyysisesti, tulee riippuvaiseksi ja irrottautuminen vaikeaa. Siksi kannattaa olla tarkkana. Itselle olisi ainakin ollut niin paljon helpompaa, kun olisi välttänyt kaikki seurustelut ja lyhyet jutut ennen täysikäisyyttä.
tärkein pointti vielä
JUMALAN TAHDON MUKAAN SEURUSTELU ->
SIUNAUS LIITOLLE JA VARMUUS SIITÄ ETTÄ PUOLISO ON SE OIKEA JA MEIDÄT ON TARKOITETTU YHTEEN
Mutta suurella todennäköisyydellä joudut ulkopuolelle leirin jossakin elämäsi vaiheessa. Silloin olet todella yksin tuskasi kanssa.
Uskomaton mies ei voi tukea sinua henkisesti. Se on niin kauan ihanaa, kun tunteet säilyvät positiivisina, mutta eräänä päivänä heräätkin toisenlaiseen todellisuuteen.
Tunteet vaihtelevat ja uskokin horjuu, kun ei ole kukaan tukemassa.