Jos löytyy joku, joka osaa sanoa, että mikä auttaa, kuuntelen!
Poikaystäväni tavallaan jätti aikoinaan entisen tyttöystävänsä minun vuokseni (ei siis mitään pettämismeininkejä, ihastui minuun, erosi ja sitten chrash, boom, bang). Nyt minulla onkin ongelma, joka saattaa johtua tuosta yllämainitusta seikasta (ts. tiedän poikaystäväni feikanneen entisensä kanssa). Tai sitten se voi johtua siitä, että olen viettänyt niin pitkän ajan sinkkuna, että en pysty vieläkään käsittelemään muuttunutta elämäntilannettani.
Ongelmani on se, että epäilen ja kyseenalaistan koko ajan hänen rakkauttaan minua kohtaan. Pelkään, että tämä ei ole totta, saan näpeilleni ja että en riitä. En ole tarpeeksi kaunis tai todellisuus minusta on pettymys hänen minusta rakentaman mielikuvan rinnalla.
Aluksi kaikki tuntui todella ruusuiselta. Hän toi minulle kukkia, valmisti ruokaa ja vilpittömästi halusi viettää aikaa minun kanssani. Nyt kun aikaa on kulunut, en saa enää kukkia, hän ei valmista minulle ruokaa ja saattaa uhrata pitkästä aikaa meille yhteisen vapaapäivän harrastukseensa. Katselee mieluummin televisiota kuin kuuntelee minua. Ymmärrän, että näin käy väistämättä. Suhteen alkuaikoina koettavat asiat eivät ole ikuisia, mutta noiden asioiden loppuminen on saanut minut suunnattoman epävarmaksi. Olen koko ajan hermostunut. Loukkaannun lähes tauotta, olen koko ajan tuntosarvet pitkällä tunnustelemassa, josko pitäisi ymmärtää jostain jotain muuta kuin annetaan ymmärtää. Tuntuu kuin koko ajan oikein hakemalla hakisin riitaa ja etsisin vikoja suhteestamme, hänestä ja itsestäni.
Tunnen olevani äärettömän rakastunut, kaipaan häntä, kun hän on poissa ja en ole koskaan aikaisemmin tuntenut näin. Kaikki on aivan toisin kuin kenenkään muun kanssa, mutta minä olen silti paniikissa. Minun on välillä äärettömän vaikea puhua hänelle itsetuntoani peilaavista asioista ja ajattelen paljon sitä, että en todellakaan ole koko ajan sellainen millaisena hän on oppinut minut tuntemaan ennen suhteemme alkua. En naura aina, en ole aina hauska. Tämäkin asia vaivaa minua suunnattomasti. Tuntuu kuin eräänä aamuna vain olisin herännyt ja tajunnut, että olen paljastanut jollekin todelliset kasvoni ja nyt odotan kauhulla tuomiota ja sitä, että totuus leviää...
Miksi? Mitä voin tehdä?
Poikaystäväni tavallaan jätti aikoinaan entisen tyttöystävänsä minun vuokseni (ei siis mitään pettämismeininkejä, ihastui minuun, erosi ja sitten chrash, boom, bang). Nyt minulla onkin ongelma, joka saattaa johtua tuosta yllämainitusta seikasta (ts. tiedän poikaystäväni feikanneen entisensä kanssa). Tai sitten se voi johtua siitä, että olen viettänyt niin pitkän ajan sinkkuna, että en pysty vieläkään käsittelemään muuttunutta elämäntilannettani.
Ongelmani on se, että epäilen ja kyseenalaistan koko ajan hänen rakkauttaan minua kohtaan. Pelkään, että tämä ei ole totta, saan näpeilleni ja että en riitä. En ole tarpeeksi kaunis tai todellisuus minusta on pettymys hänen minusta rakentaman mielikuvan rinnalla.
Aluksi kaikki tuntui todella ruusuiselta. Hän toi minulle kukkia, valmisti ruokaa ja vilpittömästi halusi viettää aikaa minun kanssani. Nyt kun aikaa on kulunut, en saa enää kukkia, hän ei valmista minulle ruokaa ja saattaa uhrata pitkästä aikaa meille yhteisen vapaapäivän harrastukseensa. Katselee mieluummin televisiota kuin kuuntelee minua. Ymmärrän, että näin käy väistämättä. Suhteen alkuaikoina koettavat asiat eivät ole ikuisia, mutta noiden asioiden loppuminen on saanut minut suunnattoman epävarmaksi. Olen koko ajan hermostunut. Loukkaannun lähes tauotta, olen koko ajan tuntosarvet pitkällä tunnustelemassa, josko pitäisi ymmärtää jostain jotain muuta kuin annetaan ymmärtää. Tuntuu kuin koko ajan oikein hakemalla hakisin riitaa ja etsisin vikoja suhteestamme, hänestä ja itsestäni.
Tunnen olevani äärettömän rakastunut, kaipaan häntä, kun hän on poissa ja en ole koskaan aikaisemmin tuntenut näin. Kaikki on aivan toisin kuin kenenkään muun kanssa, mutta minä olen silti paniikissa. Minun on välillä äärettömän vaikea puhua hänelle itsetuntoani peilaavista asioista ja ajattelen paljon sitä, että en todellakaan ole koko ajan sellainen millaisena hän on oppinut minut tuntemaan ennen suhteemme alkua. En naura aina, en ole aina hauska. Tämäkin asia vaivaa minua suunnattomasti. Tuntuu kuin eräänä aamuna vain olisin herännyt ja tajunnut, että olen paljastanut jollekin todelliset kasvoni ja nyt odotan kauhulla tuomiota ja sitä, että totuus leviää...
Miksi? Mitä voin tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on täsmälleen sama tilanne..!! Pahalta tuntuu, mutta ei tietoa miten saisi asiat parempaan päin.
Siskoni ja avomieheni olivat minua ennen ystäviä, meilailivat, kävivät kahvilla. Siskoni toimi tavallaan amorina, itse en ollut tuolloin kiínnostunut herrasta...en noteerannut mitenkään!
Aloimme sitten tapailemaan kun tutustuimme enemmän. Noh, silloinpa siskoni alkoi väittämään että mies rakastaakin häntä! Huom. siskoni on miestennielijä, KAIKKI miehet rakastavat ja katselevat juuri häntä...
sanoin miehelle, etten sitten ala kolmoisdraamoihin. Onko tämä totta. Sanoi ettei ole, että on rakastanut kaverina ehkä. Olen alkanut epäillä kuitenkin vakuutteluista huolimatta.
Siskoni levittää sukulaisille sanaa, että mieheni on ennen ollut häneen ihastunut. Miksi? Tuntuu että hän haluaa aina pilata kaiken mitä minulla on; näin on ollut ennen tätäkin tapausta.
Meillä on nyt lapsi. En halua enää tällaista. Sisko luulee, että voimme pitää yhteisiä perhetapaamisia jne. Minä en halua. Haluaisitteko te? Lisäksi epäilen, että miestäni imartelee tämä juttu, ja se ärsyttää minua.
Ei olisi pitänyt varmaan alkaa seurustelemaankaan, sillä varoituksistani huolimatta, kolmoisdraaman alkeet ovat jo näkyvissä..tai siis siskonihan sitä ylläpitää...
tuntuu olevan joko pätemisen tarvetta tai huono itsetunto. Aika ikävältä ihmiseltä kuulostaa. Oletko kertonut hänelle, miten ikävältä nuo hänen juttunsa sinusta tuntuvat? Mielestäni oman siskon kanssa pitäisi voida puhua kipeistäkin asioista rehellisesti. Älä syyllistä miestäsi, vaikka hän joskus olisikin ollut siskoosi ihastunut. Nyt hän rakastaa sinua ja lastanne. Älä anna siskosi itsetehostuksen tarpeen rikkoa perhettäsi, näytä olevasi viisas ja rakastettava ihminen miehellesi ja koko suvulle.