Minun tarinani.
Sairastuin noin vuoden veljeni kuoleman jälkeen.
Vähän yli puolen vuoden jälkeen tilanteeni tajuttiin, sain lääkkeet ja terapiaa.
Nyt on paniikki ollut jo kauan poissa, sanoisinko pari vuotta. Lääkkeet lopetin vuosi sitten. Terapiassa käyn tiiviisti. Olo on ollut todella hyvä.
Mutta nyt iski paniikki. Erinlainen kuin ennen. Sellainen ahdistus, huono olo, oksetus.
Juttlein terapiassa ja terapeutti sanoi että ollaan menossa ylöspäin, eli olen tullut sille tasolle kun paniikki on tunne tasolla, eikä syvällä sisällä ja hänen mielestä olen hyvässä tilassa.
Mutta minua pelotta, pelottaa että järki lähtee ja kaikki alkaa alusta.
Mutta silti järkeni pitää minut kasassa ja jauhan itselleni että kyllä se tästä, eteenpäin mennään ja lujaa!
Tehkää te myös niin, kun ahdistus iskee, muistakaa tästä selvitään, eteenpäin vain!
Rakastakaa itseänne, se on avain parantumiseen!
Sairastuin noin vuoden veljeni kuoleman jälkeen.
Vähän yli puolen vuoden jälkeen tilanteeni tajuttiin, sain lääkkeet ja terapiaa.
Nyt on paniikki ollut jo kauan poissa, sanoisinko pari vuotta. Lääkkeet lopetin vuosi sitten. Terapiassa käyn tiiviisti. Olo on ollut todella hyvä.
Mutta nyt iski paniikki. Erinlainen kuin ennen. Sellainen ahdistus, huono olo, oksetus.
Juttlein terapiassa ja terapeutti sanoi että ollaan menossa ylöspäin, eli olen tullut sille tasolle kun paniikki on tunne tasolla, eikä syvällä sisällä ja hänen mielestä olen hyvässä tilassa.
Mutta minua pelotta, pelottaa että järki lähtee ja kaikki alkaa alusta.
Mutta silti järkeni pitää minut kasassa ja jauhan itselleni että kyllä se tästä, eteenpäin mennään ja lujaa!
Tehkää te myös niin, kun ahdistus iskee, muistakaa tästä selvitään, eteenpäin vain!
Rakastakaa itseänne, se on avain parantumiseen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
saman, veljeni kuoli n.5 vuotta sitten.mitään oireita ei ollut kunnes kolmannen lapsemme syntymän jälkeen en saanut nukuttua vuoteen kokonaista yötä.
sanotiin paniikkihäiriö olisi tullut näistä tapahtumista.nyt syön sepram 10mg.ja lisäksi mulla on lievä epilepsia johon on kans lääkitys.olen syönyt sepramia vähän yli puoli vuotta ja hyvin on mennyt mitä nyt välillä oireilee vähän mutta ei onneksi pahemmin kunnes tässä viime viikolla kun aamuisin sattui tulemaan musiikkia josta tuli veljeni mieleen niin itku oli herkässä.töissä sit yhtäkkiä kuin tyhjästä tuli huono olo ja jouduin siinä itsekseen rauhoittelemaan itseäni,se jäi kolmeksi päiväksi nii sanotuksi pinnalle ja haukoin joka päivä henkeä ja väsytti hirveesti,kunnes töissä kerroin veljeni kuolemasta joka tapahtui traagisesti,kun kerroin tästä oloni helpottui.eli tulin siihen tulokseen vaikka en psykiatri ole niin suren veljeäni vielä nii paljon ,että se voi aiheuttaa näitä kohtauksia. enkä voi koskaan antaa anteeksi sille ihmiselle joka aiheutti pikkuveljeni kuoleman .sen täytyy viedä minusta paljon voimaa ja tekee minusta heikomman.kiitos jos jaksoit lukea minun kokemukseni elämästä.