En tiedä, liittyykö tämä jotenkin paniikkihäiriöön, mutta mulle tulee usein esim. kaupassa tai luennolla ollessa epätodellinen olo. Aivan kuin kaikki näyttäisi erilaiselta kuin ennen (sumuiselta). Saan melkein paniikkikohtauksen tuosta tunteesta. Olen olemassa mutta kuitenkin tuntuu kuin leijuisin.
Epätodellisuuden tunne ahdistaa
unhap
62089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mulla on ihan sama! aluksi sain pahoja paniikkikohtauksia, mutta nyt en saa enää varsinaisia kohtauksia, tulee vaan kamalan epätodellinen olo. alan miettimään ihan hulluja asioita. kuten sellaisia, ovatko omat jalkani todella minun. sen jälkeen tunnen jalkani niin oudoiksi, että mietin miten niillä käveltiin. tuntuu että sekoan täydellisesti. ympärillä olevat tapahtumat ovat jotenkin "kaukana", vaikka ne tapahtuvat vieressäni. leijumisen tunne on ehkä vähän itsellänikin. ei niitä tunetumksia saa paperille.
en ole hakenut apua.
juuri noin se menee. paniikkihäiriö. :(
Tommostahan se panikointi on. Aika pöljältähän se tavallaan tuntuu, että päästää itsensä noin hulluun tilaan. Osa epätodellisuuden fiiliksistä johtuu niskan jännittämisestä.
että mikä auttaa tuohon v¤ittumaiseen oloon eli millä sen saa pois tai estettyä tulemasta?
Olen kärsinyt paniikkihäiriöstä toisen lapsen syntymstä lähtien,eli 10vuotta.Ensin sitä hoidettiin masennuslääkkeillä.söin pitkään seronil lääkettä joka purkaa ahdistusta.Lääke pahensi tilannetta noin 2vikkoa,mutta kun alkoi vaikuttamaan niin vaikutti todella hyvin.Ihan samanlaisia tuntemuksia oli minullakin.Lukkiinnuin jopa kotiin enkä suostunut lähtemään minnekkään.Kaverini vei minut väkipakolla lääkäriin.Suosittelen omien kokemusten perusteella että hakeudu lääkärille jo tässä vaiheessa ,sillä pääset paljon vähemmällä.Alat muuten suurentelemaan asioita ja elät tavallaan ainaisessa pelossa.
Tuo epätodellinen olo on mielestäni paniikin oireista kamalin.Tuntuu just et oonko mä tässä hetkessä vai en ja nyt sekoo pää.
Todellisuudessahan paniikkikohtauksen aikana ei voi tulla hulluksi, kuolla tai pyörtyä.
Ite olen kärsinyt paniikista ylä.asteelta asti ja nyt olen 29 vuotias.
Tällä hetkellä lääkitys päällä ja pikku hiljaa alkaa helpottaa.
Kannatan ehdottomesti lääke hoitoa.Itse en ainakaan pääse kohtauksista yli jos en lääkkeitä syö.En ole myöskään koskaan jäänyt lääkkeisiin koukkuun.
Eikö ole näin jos päätä särkee niin otat pään särky lääkkeen mieluummin kun kärsit kivusta.
Sama pätee paniikkiin kyllä mielummin syön lääkkeitä , jos niistä apua on kuin, että kärsisin niistä hirveistä tuntemuksista!
Syön lääkkeitä nimeltään Citalopharm-ratiopharm 20mg ja rauhoittavana lääkkeenä on Oxamin.
Rauhoittavan otan vain kun on kamala olo ja aamut yleensä pahimpia.
Psykologilla käyn myös säännöllisesti ja hän on aivan upea ihminen.
Tsemppiä kaikille panikoiville!