Valaistumiseni

OLIKO JEESUS NÖYRÄ?

Puhuin kahdesta Jeesuksesta tuossa aikaisemmassa avauksessani. Kristinuskon Jeesus ei välttämättä edusta totuudellista kuvaa Jeesuksesta. Otan tähän pätkän William Blaken (1757–1827) “Ikuisesta evankeliumista” - The Everlasting Gospel. Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan tuosta linkistä alhaalla.

Luulenpa, että nöyryyden keksivät Rooman Paavit, pystyäkseen ohjaamaan aikansa älykkäimmät ihmiset luostarien yksinäisyyteen. Ottamalla ihmisiltä luulot pois, he pystyivät hallitsemaan keskiajan pimeydessä. Tämä muuttui renessanssiajan ja valistuksen myötä, mutta ihmiskunnalla on huono muisti, ja yhä uudelleen se tahtoo palata pimeyden aikaan.

Huomaan että nykyajan kristityt uskovaiset pelkäävät totuutta, ja ehkä syystä. :-)


Was Jesus humble? or did He
Give any proofs of humility?
Boast of high things with humble tone,
And give with charity a stone?
When but a child He ran away,
And left His parents in dismay.

When they had wander’d three days long
These were the words upon His tongue:
‘No earthly parents I confess:
I am doing My Father’s business.’
When the rich learnèd Pharisee
Came to consult Him secretly,
Upon his heart with iron pen
He wrote ‘Ye must be born again.’
He was too proud to take a bribe;
He spoke with authority, not like a Scribe.
He says with most consummate art
‘Follow Me, I am meek and lowly of heart,
As that is the only way to escape 90
The miser’s net and the glutton’s trap.’

What can be done with such desperate fools
Who follow after the heathen schools?
I was standing by when Jesus died;
What I call’d humility, they call’d pride.
He who loves his enemies betrays his friends.
This surely is not what Jesus intends;
But the sneaking pride of heroic schools,
And the Scribes’ and Pharisees’ virtuous rules;
For He acts with honest, triumphant pride,
And this is the cause that Jesus dies.
He did not die with Christian ease,
Asking pardon of His enemies:
If He had, Caiaphas would forgive;
Sneaking submission can always live.

He had only to say that God was the Devil,
And the Devil was God, like a Christian civil;
Mild Christian regrets to the Devil confess
For affronting him thrice in the wilderness;
He had soon been bloody Caesar’s elf,
And at last he would have been Caesar himself,
Like Dr. Priestly and Bacon and Newton—
Poor spiritual knowledge is not worth a button
For thus the Gospel Sir Isaac confutes:
‘God can only be known by His attributes;
And as for the indwelling of the Holy Ghost,
Or of Christ and His Father, it’s all a boast
And pride, and vanity of the imagination,
That disdains to follow this world’s fashion.’
To teach doubt and experiment
Certainly was not what Christ meant.
What was He doing all that time,
From twelve years old to manly prime?
Was He then idle, or the less
About His Father’s business?

Or was His wisdom held in scorn
Before His wrath began to burn
In miracles throughout the land,
That quite unnerv’d the Seraph band?
If He had been Antichrist, Creeping Jesus,
He’d have done anything to please us;
Gone sneaking into synagogues,
And not us’d the Elders and Priests like dogs;
But humble as a lamb or ass
Obey’d Himself to Caiaphas.
God wants not man to humble himself:
That is the trick of the Ancient Elf.
This is the race that Jesus ran:
Humble to God, haughty to man,
Cursing the Rulers before the people
Even to the Temple’s highest steeple,
And when He humbled Himself to God
Then descended the cruel rod.

‘If Thou Humblest Thyself, Thou humblest Me.
Thou also dwell’st in Eternity.
Thou art a Man: God is no more:
Thy own Humanity learn to adore,
For that is My spirit of life.
Awake, arise to spiritual strife,
And Thy revenge abroad display
In terrors at the last Judgement Day.
God’s mercy and long suffering
Is but the sinner to judgement to bring.
Thou on the Cross for them shalt pray—
And take revenge at the Last Day.’
Jesus replied, and thunders hurl’d:
‘I never will pray for the world.
Once I did so when I pray’d in the Garden;
I wish’d to take with Me a bodily pardon.’
Can that which was of woman born,
In the absence of the morn,
When the Soul fell into sleep,
And Archangels round it weep,
Shooting out against the light
Fibres of a deadly night,
Reasoning upon its own dark fiction,
In doubt which is self-contradiction?
Humility is only doubt,
And does the sun and moon blot out,
Rooting over with thorns and stems
The buried soul and all its gems.

This life’s five windows of the soul
Distorts the Heavens from pole to pole,
And leads you to believe a lie
When you see with, not thro’, the eye
That was born in a night, to perish in a night,
When the soul slept in the beams of light.

http://www.bartleby.com/236/58.html

Sahis. kirjoitti:

OLIKO JEESUS NÖYRÄ?

Puhuin kahdesta Jeesuksesta tuossa aikaisemmassa avauksessani. Kristinuskon Jeesus ei välttämättä edusta totuudellista kuvaa Jeesuksesta. Otan tähän pätkän William Blaken (1757–1827) “Ikuisesta evankeliumista” - The Everlasting Gospel. Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan tuosta linkistä alhaalla.

Luulenpa, että nöyryyden keksivät Rooman Paavit, pystyäkseen ohjaamaan aikansa älykkäimmät ihmiset luostarien yksinäisyyteen. Ottamalla ihmisiltä luulot pois, he pystyivät hallitsemaan keskiajan pimeydessä. Tämä muuttui renessanssiajan ja valistuksen myötä, mutta ihmiskunnalla on huono muisti, ja yhä uudelleen se tahtoo palata pimeyden aikaan.

Huomaan että nykyajan kristityt uskovaiset pelkäävät totuutta, ja ehkä syystä. :-)


Was Jesus humble? or did He
Give any proofs of humility?
Boast of high things with humble tone,
And give with charity a stone?
When but a child He ran away,
And left His parents in dismay.

When they had wander’d three days long
These were the words upon His tongue:
‘No earthly parents I confess:
I am doing My Father’s business.’
When the rich learnèd Pharisee
Came to consult Him secretly,
Upon his heart with iron pen
He wrote ‘Ye must be born again.’
He was too proud to take a bribe;
He spoke with authority, not like a Scribe.
He says with most consummate art
‘Follow Me, I am meek and lowly of heart,
As that is the only way to escape 90
The miser’s net and the glutton’s trap.’

What can be done with such desperate fools
Who follow after the heathen schools?
I was standing by when Jesus died;
What I call’d humility, they call’d pride.
He who loves his enemies betrays his friends.
This surely is not what Jesus intends;
But the sneaking pride of heroic schools,
And the Scribes’ and Pharisees’ virtuous rules;
For He acts with honest, triumphant pride,
And this is the cause that Jesus dies.
He did not die with Christian ease,
Asking pardon of His enemies:
If He had, Caiaphas would forgive;
Sneaking submission can always live.

He had only to say that God was the Devil,
And the Devil was God, like a Christian civil;
Mild Christian regrets to the Devil confess
For affronting him thrice in the wilderness;
He had soon been bloody Caesar’s elf,
And at last he would have been Caesar himself,
Like Dr. Priestly and Bacon and Newton—
Poor spiritual knowledge is not worth a button
For thus the Gospel Sir Isaac confutes:
‘God can only be known by His attributes;
And as for the indwelling of the Holy Ghost,
Or of Christ and His Father, it’s all a boast
And pride, and vanity of the imagination,
That disdains to follow this world’s fashion.’
To teach doubt and experiment
Certainly was not what Christ meant.
What was He doing all that time,
From twelve years old to manly prime?
Was He then idle, or the less
About His Father’s business?

Or was His wisdom held in scorn
Before His wrath began to burn
In miracles throughout the land,
That quite unnerv’d the Seraph band?
If He had been Antichrist, Creeping Jesus,
He’d have done anything to please us;
Gone sneaking into synagogues,
And not us’d the Elders and Priests like dogs;
But humble as a lamb or ass
Obey’d Himself to Caiaphas.
God wants not man to humble himself:
That is the trick of the Ancient Elf.
This is the race that Jesus ran:
Humble to God, haughty to man,
Cursing the Rulers before the people
Even to the Temple’s highest steeple,
And when He humbled Himself to God
Then descended the cruel rod.

‘If Thou Humblest Thyself, Thou humblest Me.
Thou also dwell’st in Eternity.
Thou art a Man: God is no more:
Thy own Humanity learn to adore,
For that is My spirit of life.
Awake, arise to spiritual strife,
And Thy revenge abroad display
In terrors at the last Judgement Day.
God’s mercy and long suffering
Is but the sinner to judgement to bring.
Thou on the Cross for them shalt pray—
And take revenge at the Last Day.’
Jesus replied, and thunders hurl’d:
‘I never will pray for the world.
Once I did so when I pray’d in the Garden;
I wish’d to take with Me a bodily pardon.’
Can that which was of woman born,
In the absence of the morn,
When the Soul fell into sleep,
And Archangels round it weep,
Shooting out against the light
Fibres of a deadly night,
Reasoning upon its own dark fiction,
In doubt which is self-contradiction?
Humility is only doubt,
And does the sun and moon blot out,
Rooting over with thorns and stems
The buried soul and all its gems.

This life’s five windows of the soul
Distorts the Heavens from pole to pole,
And leads you to believe a lie
When you see with, not thro’, the eye
That was born in a night, to perish in a night,
When the soul slept in the beams of light.

http://www.bartleby.com/236/58.html

Lue lisää

Jeesus Kristus ON Jumala ja oli sekä ihminen että Jumala, joten verrata Häntä ihmiseen nöyryyden kannalta on hyvin julkeaa. Se, että Kristus "alensi" itsensä ruumiilliseksi ihmiseksi ja oli valmis tuskalliseen, häpeälliseen kuolemaan, on nöyryyden huipentuma.

Sahis. kirjoitti:

OLIKO JEESUS NÖYRÄ?

Puhuin kahdesta Jeesuksesta tuossa aikaisemmassa avauksessani. Kristinuskon Jeesus ei välttämättä edusta totuudellista kuvaa Jeesuksesta. Otan tähän pätkän William Blaken (1757–1827) “Ikuisesta evankeliumista” - The Everlasting Gospel. Se kannattaa lukea kokonaisuudessaan tuosta linkistä alhaalla.

Luulenpa, että nöyryyden keksivät Rooman Paavit, pystyäkseen ohjaamaan aikansa älykkäimmät ihmiset luostarien yksinäisyyteen. Ottamalla ihmisiltä luulot pois, he pystyivät hallitsemaan keskiajan pimeydessä. Tämä muuttui renessanssiajan ja valistuksen myötä, mutta ihmiskunnalla on huono muisti, ja yhä uudelleen se tahtoo palata pimeyden aikaan.

Huomaan että nykyajan kristityt uskovaiset pelkäävät totuutta, ja ehkä syystä. :-)


Was Jesus humble? or did He
Give any proofs of humility?
Boast of high things with humble tone,
And give with charity a stone?
When but a child He ran away,
And left His parents in dismay.

When they had wander’d three days long
These were the words upon His tongue:
‘No earthly parents I confess:
I am doing My Father’s business.’
When the rich learnèd Pharisee
Came to consult Him secretly,
Upon his heart with iron pen
He wrote ‘Ye must be born again.’
He was too proud to take a bribe;
He spoke with authority, not like a Scribe.
He says with most consummate art
‘Follow Me, I am meek and lowly of heart,
As that is the only way to escape 90
The miser’s net and the glutton’s trap.’

What can be done with such desperate fools
Who follow after the heathen schools?
I was standing by when Jesus died;
What I call’d humility, they call’d pride.
He who loves his enemies betrays his friends.
This surely is not what Jesus intends;
But the sneaking pride of heroic schools,
And the Scribes’ and Pharisees’ virtuous rules;
For He acts with honest, triumphant pride,
And this is the cause that Jesus dies.
He did not die with Christian ease,
Asking pardon of His enemies:
If He had, Caiaphas would forgive;
Sneaking submission can always live.

He had only to say that God was the Devil,
And the Devil was God, like a Christian civil;
Mild Christian regrets to the Devil confess
For affronting him thrice in the wilderness;
He had soon been bloody Caesar’s elf,
And at last he would have been Caesar himself,
Like Dr. Priestly and Bacon and Newton—
Poor spiritual knowledge is not worth a button
For thus the Gospel Sir Isaac confutes:
‘God can only be known by His attributes;
And as for the indwelling of the Holy Ghost,
Or of Christ and His Father, it’s all a boast
And pride, and vanity of the imagination,
That disdains to follow this world’s fashion.’
To teach doubt and experiment
Certainly was not what Christ meant.
What was He doing all that time,
From twelve years old to manly prime?
Was He then idle, or the less
About His Father’s business?

Or was His wisdom held in scorn
Before His wrath began to burn
In miracles throughout the land,
That quite unnerv’d the Seraph band?
If He had been Antichrist, Creeping Jesus,
He’d have done anything to please us;
Gone sneaking into synagogues,
And not us’d the Elders and Priests like dogs;
But humble as a lamb or ass
Obey’d Himself to Caiaphas.
God wants not man to humble himself:
That is the trick of the Ancient Elf.
This is the race that Jesus ran:
Humble to God, haughty to man,
Cursing the Rulers before the people
Even to the Temple’s highest steeple,
And when He humbled Himself to God
Then descended the cruel rod.

‘If Thou Humblest Thyself, Thou humblest Me.
Thou also dwell’st in Eternity.
Thou art a Man: God is no more:
Thy own Humanity learn to adore,
For that is My spirit of life.
Awake, arise to spiritual strife,
And Thy revenge abroad display
In terrors at the last Judgement Day.
God’s mercy and long suffering
Is but the sinner to judgement to bring.
Thou on the Cross for them shalt pray—
And take revenge at the Last Day.’
Jesus replied, and thunders hurl’d:
‘I never will pray for the world.
Once I did so when I pray’d in the Garden;
I wish’d to take with Me a bodily pardon.’
Can that which was of woman born,
In the absence of the morn,
When the Soul fell into sleep,
And Archangels round it weep,
Shooting out against the light
Fibres of a deadly night,
Reasoning upon its own dark fiction,
In doubt which is self-contradiction?
Humility is only doubt,
And does the sun and moon blot out,
Rooting over with thorns and stems
The buried soul and all its gems.

This life’s five windows of the soul
Distorts the Heavens from pole to pole,
And leads you to believe a lie
When you see with, not thro’, the eye
That was born in a night, to perish in a night,
When the soul slept in the beams of light.

http://www.bartleby.com/236/58.html

Lue lisää

>God wants not man to humble himself:
That is the trick of the Ancient Elf.
This is the race that Jesus ran:
Humble to God, haughty to man,

En tiedä ymmärsinkö nyt kaiken ihan oikein mitä Blake sanoo, mutta tuossa kohdin minulle tuli sellainen heureka-fiilis kumminkin että tässähän se juuri menee kaikkien näiden uskojen ja uskontojen suossa pieleen: ihmiset vain odottavat että toiset ihmiset pokkuroisivat heidän edessään.

Lukemattomat kerrat olen sanonut, huutanut, veisannut, joikunut näillä palstoilla riekkuville saarnaajille että >>>ette te voi odottaa että joku lankeaa polvilleen TEIDÄN uskonkäsityksenne edessä>teidän edessänne

Jossarian kirjoitti:

Jeesus Kristus ON Jumala ja oli sekä ihminen että Jumala, joten verrata Häntä ihmiseen nöyryyden kannalta on hyvin julkeaa. Se, että Kristus "alensi" itsensä ruumiilliseksi ihmiseksi ja oli valmis tuskalliseen, häpeälliseen kuolemaan, on nöyryyden huipentuma.

Lue lisää

Jeesusken "Jumaluutta" on mm. pohdittu tässä ketjussa::
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001328&posting=22000000010274963

Qadesha kirjoitti:

>God wants not man to humble himself:
That is the trick of the Ancient Elf.
This is the race that Jesus ran:
Humble to God, haughty to man,

En tiedä ymmärsinkö nyt kaiken ihan oikein mitä Blake sanoo, mutta tuossa kohdin minulle tuli sellainen heureka-fiilis kumminkin että tässähän se juuri menee kaikkien näiden uskojen ja uskontojen suossa pieleen: ihmiset vain odottavat että toiset ihmiset pokkuroisivat heidän edessään.

Lukemattomat kerrat olen sanonut, huutanut, veisannut, joikunut näillä palstoilla riekkuville saarnaajille että >>>ette te voi odottaa että joku lankeaa polvilleen TEIDÄN uskonkäsityksenne edessä>teidän edessänne

Lue lisää

Heh,

Kiva nähdä sinua Q. tässä. :-) Kaksi viimeisintäni sai ihmisiltä todella herneet nenään. Uumoilin jotain tällaista.. Puolesta ja vastaan, selkeä raja.

Blake käski kumartaa yksin Jumalaa.

Eikö Jumaluus ole tässä? - Eikä Hän istuskele otsallani, ja kuunsirppinä katsele ihmisten raivoa? Eikä Hän ole tämä ilo suonissani? Eikö Jumaluus ollut Blakessä?

Viitteet mustaan ja yöhön ehkä paljastavat ilmoituksen lähettäjän!?

En ymmärrä, mitä asiatonta viestissäni on sheriffi. Valitan teistä.

>> Tuo ihmisvihasi hiukka hämmästyttää minua. Ymmärrän sinua toisaalta, sillä olen saanut oman osani ihmisten paskamaisuudesta. Olen ollut esim. koulukiusattu mutta se ei ole ollut mitään siihen verrattuna mitä olen saanut kokea kouluaikojeni jälkeen.

Olin minäkin koulukiusattu jonkin verran. Lapsena ja nuorena olin suht viaton. Olin ujompi kuin muut, se oli suuri tragedia, ja sen takia sain nähdä pahuutta. Otin syyllisyyden itseeni, ja sisälle kertyi tukahdutettua raivoa, jota kannoin sisälläni kuin pommia.

Ihmiset ovat paskamaisia, väkivaltaisia, julmia, häikäilemättömiä, vallantahtoisia, petollisia, pilkallisia; siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Enemmänkin kuin vihaa, se on asioiden näkemistä realistisessa valossa. Ihmisen näkemistä paljaana.

>> Voin kuvitella tilanteen jossa olisin kaltaisesi yksinäinen susi. Minulla on omat mystiset kokemukseni kielilläpuhumisineen sun muine ihmeineen. En koskaan ole kuulunut mihinkään yhteisöön tai ryhmään.

Ihmiset kuvittelevat minusta kaikenlaista; ihmissuhteistani, menestymisistäni, elämänkokemuksestani. Arvailua se vaan on. Ei ihmisillä ole silmiä nähdä. Irvailevat, koska heiltä puuttuu se elämä jota olen elänyt. Mistäs tiedät vaikka arkiminäni olisi Nokian toimitusjohtaja? Ei mystiset kokemukset edellytä maailmasta eristäytyvää hippeyttä.

Ruotsalaisella taloustieteilijällä ja YK:n pääsihteerillä Dag Hammarskjöldillä oli mystisiä kokemuksia joista hän ei puhunut lähipiirille. Yrjö Kallinen työväenaatteen aktiivi ja osuuskauppamies koki valaistumisia.

>>..aivan häikäiseviä persoonallisuuksia..

Kuka, missä? Näen harmaata lähes-kuollutta massaa joiden sisällä pihisee tukahtuvan kiukun pihinä. Oletko koskaan katsellut ihmisiä kaduilla, kaupoissa, junassa, bussissa? Ei ikinä voisi arvata että sellaiset arkiset, pelokkaat hiirulaiset voisivat äitiyä noihin raivon purkauksiin mitä foorumit ovat täynnänsä.

Shri Mataji on persoona, suurin mitä tiedän; ja hän syntyi toki tähän aikaan.

En koe olevani "yksinäinen susi", en haluaisi että ajattelet näin. Kun mietin taaksepäin, niin en ole tässä elämässä viettänyt montaakaan hetkeä yksikseni; - .. -- muistikuvia seurasta, hälinästä, suhteista, ystävyydestä, riidoista, taisteluista.. Olen ennen kaikkea sosiaalinen persoona.

Yksinäinen susi on yksi myytti; minusta aika typerä myytti, kuten "kärsivä taiteilija" tai "kärsivä kristus", "hullu nero"......... Pitäisikö elää jonkin tuollaisen tarinan mukaan? Ennemminkin olen tavallinen ihminen.

>> Vaikka välillä tunnen olevani jotain todella erikoista maanpäällä, kuitenkin minulle tulee mieleeni tälläinen ihme *totuus* -Minussa ei ole mitään mikä ei voisi olla jossain toisessa, eikä jossain toisessa ole mitään mikä ei voisi olla minussa-

Joo, aika usein tulee koettua "täydellinen yhteensulautuminen toisen sielun kanssa".

>> Missä se raja nyt kulkee terveen omanarvontunnon ja narsisimin välillä? Välillä susta saa narsistisia fiboja kylläkin. Minua se ei sinänsä häiritse, itsekkin olen välillä narsistinen kuin mikäkin Narkissos itse. Jotkut on kyllä näköjään vetäny susta herneen pahemman kerran nenäänsä viime aikoina.

Samat idiootit jotka pilkkasivat minua kantaessani ristiäni Golgatan mäkeä ylös, ovat tuossa ympärillä nyt; kuin hyttysparvi. Teeskentelvät olevansa jotain "jeesuksen seuraajia", tai "matajin seuraajia"....

>> Jeesuksen nöyryydestä, joo. Itselleni tulee kuva ryhdikkäästä, päättävästi askeltavasta vantterasta jopa fyysisesti vahvasta miehestä.

Jeesuksen fyysisessä olemuksessa on aika paljon Jouko Turkkaa. Sellaiset magneettiset silmät, ja energia, ja hyväntahtoinen huumori.

>> Q:lla näyttäs olevan omat *valaistumiskokemuksensa* ja sullekkin on yllätyksiä luvassa, mikäs sen mukavampaa ;-)

Jumalatar ennusti että joudun sietämään massiivisissa mitoissa raivosta täriseviä ihmisiä. Se on kohtaloni. Joutua olemaan Luomisen liekinheittimen suutin... Jumalatar sanoi myös että Kundalinin nousu tulee saamaan ihmiset paniikkiin, kun he huomaavat että he ovat eläneet elämänsä "vailla varjoa", vailla itseä.

Ihmisissä on kauheaa heidän sieluttomuutensa; se takinkääntäjän sielu, että mennään porukkaan, ja omaksutaan joku - ihan mikä tahansa dogmi, ja samaistutaan ulkoisiin asioihin.

Sitten kun ihmiset näkevät syvän ihmisen, joka uskaltaa olla persoona, niin reaktio on poikkeuksetta iva, pilkka, raivo. Sitten minun pitäisi sääliä ihmisiä koska he ovat kuolaavia pilkallisia, omahyväisiä horkkasääskiä.

Olen ajatellut että se on kateus.

Sellaista kateutta jota se ..Salieri? Tunsi Mozartin nerouden edessä. Samalla tavalla ghouli raivostuu, kun kohtaa elävän ihmisen. Raivoaa, koska ei kärsi kohdata kateuden tunnetta; sitä menetyksen tunnetta että on menettänyt elämänsä. Että on jättänyt elämän elämättä; se kait on syy miksi ihmiset ovat riivautuneet?

Alitajuisesti he ymmärtävät kyllä; sillä alitajunta on yhteydessä syvään viisauteen, vaikka pintatietoisuus olisi kuinka rajoittunut, provosoitunut, reaktiivinen ja agitoitunut hyvänsä.

Kohtauksen... Niin jos siitä mainitsit kun äkämystyin Sahiksen sanottua että minussa on demoni, niin ei tosiaan ollut erityisen hyvät fiilikset silloin muutenkaan. Olin menossa hammaslääkäriin ja se on aina sellainen kauhun paikka että kaikkihan toki kolahtaa kovempaa kuin tarvitsisikaan. :P Mutta minulle tuo on jo esihistoriaa.

Todellakin on hyvin vaikea tuomita ihmisiä helvettiin tai olemattomuuteen tai syntymään kapiseksi koiraksi jos vähänkin tulee mieleen jotain semmoista matskua että olen sitä minäkin moisessa alennustilassa ollut kuin tuo nyt. Henk.koht. ärryn yleensä eniten kohdatessani juopuneita ihmisiä (lasisen lapsuudenkin vuoksi). Mutta en mahda myöskään sille mitään että mieleeni saattaa singahtaa hyvin elävänä kuva siitä miten itse tulen juopuneena miehenä kotiini matalaan majaani, ja ensimmäiseksi kotonani ryhdyn pahoinpitelemään perhettäni. Väkivaltaa koin sittemmin toisessa elämässä itse, ja ilmeisesti piti tänne Suomeen tulla vielä katsastamaan sitä että miltä se näyttää kun joku juo. Eihän sitä oman juopon minän ja kropan sisältä nähnyt.

Aivan viimevuosina mieleeni on myöskin pusertunut että olen saattanut olla varsin riivatun vimmainen uskonnollisen "oikeaoppisuuden" tekopyhä rohveetta erään elämäni lopulla, joten liekö sitten ihme jos taannoin (600 v sitten) piti siitäkin sitten itse kärsiä, ja vieläkin on jotain residuaalikarmaa... Joskin nyt minulla on sentään mahdollisuus itse valita että otanko uskiksien kanssa revanssia vai enkö. Vai opettelenko "anti olla" -filosofiaa...

Sanoisin että toisin kuin Sahiksella joka nyt väittää olevansa ihmisvihaaja minua itseäni raastaa puolestaan ihmispelko. En tiedä sekoittuuko pelkooni vihaa jossain määrin - no ehkä aina silloin kun koen etten saa olla rauhassa, vaan minua vainotaan jollaintavoin (ja on sitä tullut koettua siellä sun täällä). Mutta en koe itseäni varsinaisesti vihaajaksi kai sen vuoksi etten halua hekumoida mielessäni "vihamiesten" onnettomuudella, ja alan aina inhota itseäni mikäli mieleeni tulee jotain kostonhimoista matskua. Melkeinpä voisi itkutkin aina päräyttää välillä kun alkaa niin pänniä että miksi olen niin raivoa täynnä (jos on PMS tai muuta "mukavaa" syytä olla raivoissaan). En halua olla vihainen.

En haluaisi olla pelokaskaan; pelokas ihminen on kuin nurkkaan ajettu eläin. Mutta ei tämä tähän jää, aina on menty eteenpäin mitä karmeimmista asioista, joten miksei sitten pelkuruudestakin. :)

SahajaYogi kirjoitti:

>> Tuo ihmisvihasi hiukka hämmästyttää minua. Ymmärrän sinua toisaalta, sillä olen saanut oman osani ihmisten paskamaisuudesta. Olen ollut esim. koulukiusattu mutta se ei ole ollut mitään siihen verrattuna mitä olen saanut kokea kouluaikojeni jälkeen.

Olin minäkin koulukiusattu jonkin verran. Lapsena ja nuorena olin suht viaton. Olin ujompi kuin muut, se oli suuri tragedia, ja sen takia sain nähdä pahuutta. Otin syyllisyyden itseeni, ja sisälle kertyi tukahdutettua raivoa, jota kannoin sisälläni kuin pommia.

Ihmiset ovat paskamaisia, väkivaltaisia, julmia, häikäilemättömiä, vallantahtoisia, petollisia, pilkallisia; siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Enemmänkin kuin vihaa, se on asioiden näkemistä realistisessa valossa. Ihmisen näkemistä paljaana.

>> Voin kuvitella tilanteen jossa olisin kaltaisesi yksinäinen susi. Minulla on omat mystiset kokemukseni kielilläpuhumisineen sun muine ihmeineen. En koskaan ole kuulunut mihinkään yhteisöön tai ryhmään.

Ihmiset kuvittelevat minusta kaikenlaista; ihmissuhteistani, menestymisistäni, elämänkokemuksestani. Arvailua se vaan on. Ei ihmisillä ole silmiä nähdä. Irvailevat, koska heiltä puuttuu se elämä jota olen elänyt. Mistäs tiedät vaikka arkiminäni olisi Nokian toimitusjohtaja? Ei mystiset kokemukset edellytä maailmasta eristäytyvää hippeyttä.

Ruotsalaisella taloustieteilijällä ja YK:n pääsihteerillä Dag Hammarskjöldillä oli mystisiä kokemuksia joista hän ei puhunut lähipiirille. Yrjö Kallinen työväenaatteen aktiivi ja osuuskauppamies koki valaistumisia.

>>..aivan häikäiseviä persoonallisuuksia..

Kuka, missä? Näen harmaata lähes-kuollutta massaa joiden sisällä pihisee tukahtuvan kiukun pihinä. Oletko koskaan katsellut ihmisiä kaduilla, kaupoissa, junassa, bussissa? Ei ikinä voisi arvata että sellaiset arkiset, pelokkaat hiirulaiset voisivat äitiyä noihin raivon purkauksiin mitä foorumit ovat täynnänsä.

Shri Mataji on persoona, suurin mitä tiedän; ja hän syntyi toki tähän aikaan.

En koe olevani "yksinäinen susi", en haluaisi että ajattelet näin. Kun mietin taaksepäin, niin en ole tässä elämässä viettänyt montaakaan hetkeä yksikseni; - .. -- muistikuvia seurasta, hälinästä, suhteista, ystävyydestä, riidoista, taisteluista.. Olen ennen kaikkea sosiaalinen persoona.

Yksinäinen susi on yksi myytti; minusta aika typerä myytti, kuten "kärsivä taiteilija" tai "kärsivä kristus", "hullu nero"......... Pitäisikö elää jonkin tuollaisen tarinan mukaan? Ennemminkin olen tavallinen ihminen.

>> Vaikka välillä tunnen olevani jotain todella erikoista maanpäällä, kuitenkin minulle tulee mieleeni tälläinen ihme *totuus* -Minussa ei ole mitään mikä ei voisi olla jossain toisessa, eikä jossain toisessa ole mitään mikä ei voisi olla minussa-

Joo, aika usein tulee koettua "täydellinen yhteensulautuminen toisen sielun kanssa".

>> Missä se raja nyt kulkee terveen omanarvontunnon ja narsisimin välillä? Välillä susta saa narsistisia fiboja kylläkin. Minua se ei sinänsä häiritse, itsekkin olen välillä narsistinen kuin mikäkin Narkissos itse. Jotkut on kyllä näköjään vetäny susta herneen pahemman kerran nenäänsä viime aikoina.

Samat idiootit jotka pilkkasivat minua kantaessani ristiäni Golgatan mäkeä ylös, ovat tuossa ympärillä nyt; kuin hyttysparvi. Teeskentelvät olevansa jotain "jeesuksen seuraajia", tai "matajin seuraajia"....

>> Jeesuksen nöyryydestä, joo. Itselleni tulee kuva ryhdikkäästä, päättävästi askeltavasta vantterasta jopa fyysisesti vahvasta miehestä.

Jeesuksen fyysisessä olemuksessa on aika paljon Jouko Turkkaa. Sellaiset magneettiset silmät, ja energia, ja hyväntahtoinen huumori.

>> Q:lla näyttäs olevan omat *valaistumiskokemuksensa* ja sullekkin on yllätyksiä luvassa, mikäs sen mukavampaa ;-)

Jumalatar ennusti että joudun sietämään massiivisissa mitoissa raivosta täriseviä ihmisiä. Se on kohtaloni. Joutua olemaan Luomisen liekinheittimen suutin... Jumalatar sanoi myös että Kundalinin nousu tulee saamaan ihmiset paniikkiin, kun he huomaavat että he ovat eläneet elämänsä "vailla varjoa", vailla itseä.

Ihmisissä on kauheaa heidän sieluttomuutensa; se takinkääntäjän sielu, että mennään porukkaan, ja omaksutaan joku - ihan mikä tahansa dogmi, ja samaistutaan ulkoisiin asioihin.

Sitten kun ihmiset näkevät syvän ihmisen, joka uskaltaa olla persoona, niin reaktio on poikkeuksetta iva, pilkka, raivo. Sitten minun pitäisi sääliä ihmisiä koska he ovat kuolaavia pilkallisia, omahyväisiä horkkasääskiä.

Olen ajatellut että se on kateus.

Sellaista kateutta jota se ..Salieri? Tunsi Mozartin nerouden edessä. Samalla tavalla ghouli raivostuu, kun kohtaa elävän ihmisen. Raivoaa, koska ei kärsi kohdata kateuden tunnetta; sitä menetyksen tunnetta että on menettänyt elämänsä. Että on jättänyt elämän elämättä; se kait on syy miksi ihmiset ovat riivautuneet?

Alitajuisesti he ymmärtävät kyllä; sillä alitajunta on yhteydessä syvään viisauteen, vaikka pintatietoisuus olisi kuinka rajoittunut, provosoitunut, reaktiivinen ja agitoitunut hyvänsä.

Lue lisää

Arvoisa Yogi

>>Olin minäkin koulukiusattu jonkin verran. Lapsena ja nuorena olin suht viaton. Olin ujompi kuin muut, se oli suuri tragedia, ja sen takia sain nähdä pahuutta. Otin syyllisyyden itseeni, ja sisälle kertyi tukahdutettua raivoa, jota kannoin sisälläni kuin pommia. >hmiset ovat paskamaisia, väkivaltaisia, julmia, häikäilemättömiä, vallantahtoisia, petollisia, pilkallisia; siitä ei pääse yli eikä ympäri. >Ihmiset kuvittelevat minusta kaikenlaista; ihmissuhteistani, menestymisistäni, elämänkokemuksestani. Arvailua se vaan on. Ei ihmisillä ole silmiä nähdä. Irvailevat, koska heiltä puuttuu se elämä jota olen elänyt. Mistäs tiedät vaikka arkiminäni olisi Nokian toimitusjohtaja? Ei mystiset kokemukset edellytä maailmasta eristäytyvää hippeyttä. >Kuka, missä? Näen harmaata lähes-kuollutta massaa joiden sisällä pihisee tukahtuvan kiukun pihinä. Oletko koskaan katsellut ihmisiä kaduilla, kaupoissa, junassa, bussissa? Ei ikinä voisi arvata että sellaiset arkiset, pelokkaat hiirulaiset voisivat äitiyä noihin raivon purkauksiin mitä foorumit ovat täynnänsä.

Shri Mataji on persoona, suurin mitä tiedän; ja hän syntyi toki tähän aikaan. >En koe olevani "yksinäinen susi", en haluaisi että ajattelet näin. Kun mietin taaksepäin, niin en ole tässä elämässä viettänyt montaakaan hetkeä yksikseni; - .. -- muistikuvia seurasta, hälinästä, suhteista, ystävyydestä, riidoista, taisteluista.. Olen ennen kaikkea sosiaalinen persoona. >Yksinäinen susi on yksi myytti; minusta aika typerä myytti, kuten "kärsivä taiteilija" tai "kärsivä kristus", "hullu nero"......... Pitäisikö elää jonkin tuollaisen tarinan mukaan? Ennemminkin olen tavallinen ihminen.>Samat idiootit jotka pilkkasivat minua kantaessani ristiäni Golgatan mäkeä ylös, ovat tuossa ympärillä nyt; kuin hyttysparvi. Teeskentelvät olevansa jotain "jeesuksen seuraajia", tai "matajin seuraaia"....>Jeesuksen fyysisessä olemuksessa on aika paljon Jouko Turkkaa. Sellaiset magneettiset silmät, ja energia, ja hyväntahtoinen huumori.>Jumalatar ennusti että joudun sietämään massiivisissa mitoissa raivosta täriseviä ihmisiä. Se on kohtaloni. Joutua olemaan Luomisen liekinheittimen suutin... Jumalatar sanoi myös että Kundalinin nousu tulee saamaan ihmiset paniikkiin, kun he huomaavat että he ovat eläneet elämänsä "vailla varjoa", vailla itseä. >Ihmisissä on kauheaa heidän sieluttomuutensa; se takinkääntäjän sielu, että mennään porukkaan, ja omaksutaan joku - ihan mikä tahansa dogmi, ja samaistutaan ulkoisiin asioihin. >Sitten kun ihmiset näkevät syvän ihmisen, joka uskaltaa olla persoona, niin reaktio on poikkeuksetta iva, pilkka, raivo. Sitten minun pitäisi sääliä ihmisiä koska he ovat kuolaavia pilkallisia, omahyväisiä horkkasääskiä.>Sellaista kateutta jota se ..Salieri? Tunsi Mozartin nerouden edessä. Samalla tavalla ghouli raivostuu, kun kohtaa elävän ihmisen. Raivoaa, koska ei kärsi kohdata kateuden tunnetta; sitä menetyksen tunnetta että on menettänyt elämänsä. Että on jättänyt elämän elämättä; se kait on syy miksi ihmiset ovat riivautuneet?>Alitajuisesti he ymmärtävät kyllä; sillä alitajunta on yhteydessä syvään viisauteen, vaikka pintatietoisuus olisi kuinka rajoittunut, provosoitunut, reaktiivinen ja agitoitunut hyvänsä.

Qadesha kirjoitti:

Kohtauksen... Niin jos siitä mainitsit kun äkämystyin Sahiksen sanottua että minussa on demoni, niin ei tosiaan ollut erityisen hyvät fiilikset silloin muutenkaan. Olin menossa hammaslääkäriin ja se on aina sellainen kauhun paikka että kaikkihan toki kolahtaa kovempaa kuin tarvitsisikaan. :P Mutta minulle tuo on jo esihistoriaa.

Todellakin on hyvin vaikea tuomita ihmisiä helvettiin tai olemattomuuteen tai syntymään kapiseksi koiraksi jos vähänkin tulee mieleen jotain semmoista matskua että olen sitä minäkin moisessa alennustilassa ollut kuin tuo nyt. Henk.koht. ärryn yleensä eniten kohdatessani juopuneita ihmisiä (lasisen lapsuudenkin vuoksi). Mutta en mahda myöskään sille mitään että mieleeni saattaa singahtaa hyvin elävänä kuva siitä miten itse tulen juopuneena miehenä kotiini matalaan majaani, ja ensimmäiseksi kotonani ryhdyn pahoinpitelemään perhettäni. Väkivaltaa koin sittemmin toisessa elämässä itse, ja ilmeisesti piti tänne Suomeen tulla vielä katsastamaan sitä että miltä se näyttää kun joku juo. Eihän sitä oman juopon minän ja kropan sisältä nähnyt.

Aivan viimevuosina mieleeni on myöskin pusertunut että olen saattanut olla varsin riivatun vimmainen uskonnollisen "oikeaoppisuuden" tekopyhä rohveetta erään elämäni lopulla, joten liekö sitten ihme jos taannoin (600 v sitten) piti siitäkin sitten itse kärsiä, ja vieläkin on jotain residuaalikarmaa... Joskin nyt minulla on sentään mahdollisuus itse valita että otanko uskiksien kanssa revanssia vai enkö. Vai opettelenko "anti olla" -filosofiaa...

Sanoisin että toisin kuin Sahiksella joka nyt väittää olevansa ihmisvihaaja minua itseäni raastaa puolestaan ihmispelko. En tiedä sekoittuuko pelkooni vihaa jossain määrin - no ehkä aina silloin kun koen etten saa olla rauhassa, vaan minua vainotaan jollaintavoin (ja on sitä tullut koettua siellä sun täällä). Mutta en koe itseäni varsinaisesti vihaajaksi kai sen vuoksi etten halua hekumoida mielessäni "vihamiesten" onnettomuudella, ja alan aina inhota itseäni mikäli mieleeni tulee jotain kostonhimoista matskua. Melkeinpä voisi itkutkin aina päräyttää välillä kun alkaa niin pänniä että miksi olen niin raivoa täynnä (jos on PMS tai muuta "mukavaa" syytä olla raivoissaan). En halua olla vihainen.

En haluaisi olla pelokaskaan; pelokas ihminen on kuin nurkkaan ajettu eläin. Mutta ei tämä tähän jää, aina on menty eteenpäin mitä karmeimmista asioista, joten miksei sitten pelkuruudestakin. :)

Lue lisää

Arvoisa Q

En tarkoittanut tuota demonisointia(sehän on jo muinaishistoriaa!). Vaan yleistä kyllästymistäsi joidenkin uskisten tyyliin.

Tämä tuomiohenkisyyshän on todella rasittava piirre ihmisessä.

"Joo joo en mä sua tuomitse mutta jos et ota Jesusta heti sydämmeesi niin kadotukseen meet"

No, minulle tulee kanssa takautuma joskus kun otan olutta, heh. Muistuu mieleen kun tuoppeja meni vaan eikä edes tuntunu missään. Kai olin jossain inkarnaatiossani rakkaani *petoksen* kokenut, jonka jälkeen upotin syntyneen vihani ja katkeruuteni viinaan. Nykyisessä inkarnaatiossani tuo elämä on pelkkä takautuma vain: Alkoholilla ei ole minulle merkitystä suuntaan eikä toiseen.

Varmaan olet saattanut hyvin ollakkin joku mainitsemasi "oikeaoppisuuden" tekopyhä rohveetta. Nyt sitten otat yhteen samanlaisten ihmisten kanssa kuin olit itsekkin aikoinasi. Karmassahan on usein kyse juuri tästä: Aikoinaan sinä olit *harhautunut* ja saatoitpa polttaa roviollakin muutaman ideologisen *vastustajasi*. Sinua nämä nykyiset *harhautuneet* tuskin tulevat roviolla polttamaan vaikka tappouhkauksia olet kuulemma saanutkin. Ehkä rangaistuksesi jää tälle nykyiselle tasolleen, pelkäksi sisäisen turhauteneisuuden tunteeksi, siinäkin voi olla joihan tarpeeksi. Tuskin nimittäin nämä sielut joiden kanssa otat täällä yhteen ovat samoja sieluja joita saatoit vainota sillä he olivat sinua edellä ja tämän karman olet heidän kanssaan sovittanut todennäköisesti jo ajat sitten. Tämähän on pelkkää spekulaatiota tietenkin.

Voisi väittää, että kaikki pelot johtuvat menneisyyden tapahtumista. Ihmisiä on vaivutettu regressioon, jossa heitä on pyydetty palaamaan pelon syntymisajankohtaan. Löysin mukavan tähän sopivan linkin netistä. LAitoin tämän aiemmin Sahiksellekkin, voit olla ehkä sen lukenutkin kun seuraat myös muidenkin välistä kirjoittelua:

http://www.minedu.fi/tieteellisetseurat/lfs/verkko/Rintala2.htm

Aika ihmeellistä tuossa jutussa on juuri se, että jo pelkkä palaaminen pelon syntyhetkeen on riittänyt vapauttamaan ihmisen pelostaan. Ihminen ei tarvitse siis mitään vuosikausia kestäviä terapioita. Freud muistaakseni päätyi tähän toteamukseen mutta hänen jälkeensä tulleet ovat olleet sitä mieltä, että tarvitaan pitkät terapiaistunnot. No psykoterapeuttien leipähän kapenisi melkoisesti jos homma hoituisi yhdellä sessiolla. Mene ja tiedä.

Respektii hemmolle tosiaan, näytät hulluutes ja viisautes kanssa painineen jo sen verran kovan painin ja siitä sillälailla selvinneen, että mun rakastavan ystävälliset tarjoukset hiilihangoista ynnä helvetinlieskoista ym. kivakivasta joilla ja joissa nyt sahista kärventelen, ei taida sulle enää kelpaa.

Jos kaikki ois niinku sä, nii mikä sit tois mussa pirun esiin? Kuka tai mikä mä sit oisin? Jokuidentiteettikriisivai???

Qadesha kirjoitti:

Kohtauksen... Niin jos siitä mainitsit kun äkämystyin Sahiksen sanottua että minussa on demoni, niin ei tosiaan ollut erityisen hyvät fiilikset silloin muutenkaan. Olin menossa hammaslääkäriin ja se on aina sellainen kauhun paikka että kaikkihan toki kolahtaa kovempaa kuin tarvitsisikaan. :P Mutta minulle tuo on jo esihistoriaa.

Todellakin on hyvin vaikea tuomita ihmisiä helvettiin tai olemattomuuteen tai syntymään kapiseksi koiraksi jos vähänkin tulee mieleen jotain semmoista matskua että olen sitä minäkin moisessa alennustilassa ollut kuin tuo nyt. Henk.koht. ärryn yleensä eniten kohdatessani juopuneita ihmisiä (lasisen lapsuudenkin vuoksi). Mutta en mahda myöskään sille mitään että mieleeni saattaa singahtaa hyvin elävänä kuva siitä miten itse tulen juopuneena miehenä kotiini matalaan majaani, ja ensimmäiseksi kotonani ryhdyn pahoinpitelemään perhettäni. Väkivaltaa koin sittemmin toisessa elämässä itse, ja ilmeisesti piti tänne Suomeen tulla vielä katsastamaan sitä että miltä se näyttää kun joku juo. Eihän sitä oman juopon minän ja kropan sisältä nähnyt.

Aivan viimevuosina mieleeni on myöskin pusertunut että olen saattanut olla varsin riivatun vimmainen uskonnollisen "oikeaoppisuuden" tekopyhä rohveetta erään elämäni lopulla, joten liekö sitten ihme jos taannoin (600 v sitten) piti siitäkin sitten itse kärsiä, ja vieläkin on jotain residuaalikarmaa... Joskin nyt minulla on sentään mahdollisuus itse valita että otanko uskiksien kanssa revanssia vai enkö. Vai opettelenko "anti olla" -filosofiaa...

Sanoisin että toisin kuin Sahiksella joka nyt väittää olevansa ihmisvihaaja minua itseäni raastaa puolestaan ihmispelko. En tiedä sekoittuuko pelkooni vihaa jossain määrin - no ehkä aina silloin kun koen etten saa olla rauhassa, vaan minua vainotaan jollaintavoin (ja on sitä tullut koettua siellä sun täällä). Mutta en koe itseäni varsinaisesti vihaajaksi kai sen vuoksi etten halua hekumoida mielessäni "vihamiesten" onnettomuudella, ja alan aina inhota itseäni mikäli mieleeni tulee jotain kostonhimoista matskua. Melkeinpä voisi itkutkin aina päräyttää välillä kun alkaa niin pänniä että miksi olen niin raivoa täynnä (jos on PMS tai muuta "mukavaa" syytä olla raivoissaan). En halua olla vihainen.

En haluaisi olla pelokaskaan; pelokas ihminen on kuin nurkkaan ajettu eläin. Mutta ei tämä tähän jää, aina on menty eteenpäin mitä karmeimmista asioista, joten miksei sitten pelkuruudestakin. :)

Lue lisää

>> Sanoisin että toisin kuin Sahiksella joka nyt väittää olevansa ihmisvihaaja minua itseäni raastaa puolestaan ihmispelko. En tiedä sekoittuuko pelkooni vihaa jossain määrin - no ehkä aina silloin kun koen etten saa olla rauhassa, vaan minua vainotaan jollaintavoin (ja on sitä tullut koettua siellä sun täällä). Mutta en koe itseäni varsinaisesti vihaajaksi kai sen vuoksi etten halua hekumoida mielessäni "vihamiesten" onnettomuudella, ja alan aina inhota itseäni mikäli mieleeni tulee jotain kostonhimoista matskua. Melkeinpä voisi itkutkin aina päräyttää välillä kun alkaa niin pänniä että miksi olen niin raivoa täynnä (jos on PMS tai muuta "mukavaa" syytä olla raivoissaan). En halua olla vihainen.

proPAGANda kirjoitti:

Arvoisa Yogi

>>Olin minäkin koulukiusattu jonkin verran. Lapsena ja nuorena olin suht viaton. Olin ujompi kuin muut, se oli suuri tragedia, ja sen takia sain nähdä pahuutta. Otin syyllisyyden itseeni, ja sisälle kertyi tukahdutettua raivoa, jota kannoin sisälläni kuin pommia. >hmiset ovat paskamaisia, väkivaltaisia, julmia, häikäilemättömiä, vallantahtoisia, petollisia, pilkallisia; siitä ei pääse yli eikä ympäri. >Ihmiset kuvittelevat minusta kaikenlaista; ihmissuhteistani, menestymisistäni, elämänkokemuksestani. Arvailua se vaan on. Ei ihmisillä ole silmiä nähdä. Irvailevat, koska heiltä puuttuu se elämä jota olen elänyt. Mistäs tiedät vaikka arkiminäni olisi Nokian toimitusjohtaja? Ei mystiset kokemukset edellytä maailmasta eristäytyvää hippeyttä. >Kuka, missä? Näen harmaata lähes-kuollutta massaa joiden sisällä pihisee tukahtuvan kiukun pihinä. Oletko koskaan katsellut ihmisiä kaduilla, kaupoissa, junassa, bussissa? Ei ikinä voisi arvata että sellaiset arkiset, pelokkaat hiirulaiset voisivat äitiyä noihin raivon purkauksiin mitä foorumit ovat täynnänsä.

Shri Mataji on persoona, suurin mitä tiedän; ja hän syntyi toki tähän aikaan. >En koe olevani "yksinäinen susi", en haluaisi että ajattelet näin. Kun mietin taaksepäin, niin en ole tässä elämässä viettänyt montaakaan hetkeä yksikseni; - .. -- muistikuvia seurasta, hälinästä, suhteista, ystävyydestä, riidoista, taisteluista.. Olen ennen kaikkea sosiaalinen persoona. >Yksinäinen susi on yksi myytti; minusta aika typerä myytti, kuten "kärsivä taiteilija" tai "kärsivä kristus", "hullu nero"......... Pitäisikö elää jonkin tuollaisen tarinan mukaan? Ennemminkin olen tavallinen ihminen.>Samat idiootit jotka pilkkasivat minua kantaessani ristiäni Golgatan mäkeä ylös, ovat tuossa ympärillä nyt; kuin hyttysparvi. Teeskentelvät olevansa jotain "jeesuksen seuraajia", tai "matajin seuraaia"....>Jeesuksen fyysisessä olemuksessa on aika paljon Jouko Turkkaa. Sellaiset magneettiset silmät, ja energia, ja hyväntahtoinen huumori.>Jumalatar ennusti että joudun sietämään massiivisissa mitoissa raivosta täriseviä ihmisiä. Se on kohtaloni. Joutua olemaan Luomisen liekinheittimen suutin... Jumalatar sanoi myös että Kundalinin nousu tulee saamaan ihmiset paniikkiin, kun he huomaavat että he ovat eläneet elämänsä "vailla varjoa", vailla itseä. >Ihmisissä on kauheaa heidän sieluttomuutensa; se takinkääntäjän sielu, että mennään porukkaan, ja omaksutaan joku - ihan mikä tahansa dogmi, ja samaistutaan ulkoisiin asioihin. >Sitten kun ihmiset näkevät syvän ihmisen, joka uskaltaa olla persoona, niin reaktio on poikkeuksetta iva, pilkka, raivo. Sitten minun pitäisi sääliä ihmisiä koska he ovat kuolaavia pilkallisia, omahyväisiä horkkasääskiä.>Sellaista kateutta jota se ..Salieri? Tunsi Mozartin nerouden edessä. Samalla tavalla ghouli raivostuu, kun kohtaa elävän ihmisen. Raivoaa, koska ei kärsi kohdata kateuden tunnetta; sitä menetyksen tunnetta että on menettänyt elämänsä. Että on jättänyt elämän elämättä; se kait on syy miksi ihmiset ovat riivautuneet?>Alitajuisesti he ymmärtävät kyllä; sillä alitajunta on yhteydessä syvään viisauteen, vaikka pintatietoisuus olisi kuinka rajoittunut, provosoitunut, reaktiivinen ja agitoitunut hyvänsä.

Lue lisää

>> Ihminen on dramaattinen eläin. Se on eräs tapa korottaa itsensä muita paremmaksi. Toiset jopa kerskaavat kärsimyksillään.

proPAGANda,

Luin pitkän vastauksesi jo aamulla, ja siitä tuli hyvä olo, ja ajattelin että mulla on susta niin hyvä fiilis että sanat on tarpeettomia. :-)

Vanhat sielut vs. uudet sielut. Minulla on sellainen ajatus että KAIKILLA meistä on satoja tuhansia jäälleensyntymiä, ja vanhat sielut ovat oppineet niistä, ja muistavat. Uudet sielut kokevat syntyessään muistinmenetyksen. Siksi he vaikuttavat uusilta.

Mietiskelin tänä aamuna naisnäkökulmaa suhteessa kansanmurhiin:
http://www.blogs.fi/main/index.php/avadhuta/2005/10/03/

proPAGANda kirjoitti:

Arvoisa Q

En tarkoittanut tuota demonisointia(sehän on jo muinaishistoriaa!). Vaan yleistä kyllästymistäsi joidenkin uskisten tyyliin.

Tämä tuomiohenkisyyshän on todella rasittava piirre ihmisessä.

"Joo joo en mä sua tuomitse mutta jos et ota Jesusta heti sydämmeesi niin kadotukseen meet"

No, minulle tulee kanssa takautuma joskus kun otan olutta, heh. Muistuu mieleen kun tuoppeja meni vaan eikä edes tuntunu missään. Kai olin jossain inkarnaatiossani rakkaani *petoksen* kokenut, jonka jälkeen upotin syntyneen vihani ja katkeruuteni viinaan. Nykyisessä inkarnaatiossani tuo elämä on pelkkä takautuma vain: Alkoholilla ei ole minulle merkitystä suuntaan eikä toiseen.

Varmaan olet saattanut hyvin ollakkin joku mainitsemasi "oikeaoppisuuden" tekopyhä rohveetta. Nyt sitten otat yhteen samanlaisten ihmisten kanssa kuin olit itsekkin aikoinasi. Karmassahan on usein kyse juuri tästä: Aikoinaan sinä olit *harhautunut* ja saatoitpa polttaa roviollakin muutaman ideologisen *vastustajasi*. Sinua nämä nykyiset *harhautuneet* tuskin tulevat roviolla polttamaan vaikka tappouhkauksia olet kuulemma saanutkin. Ehkä rangaistuksesi jää tälle nykyiselle tasolleen, pelkäksi sisäisen turhauteneisuuden tunteeksi, siinäkin voi olla joihan tarpeeksi. Tuskin nimittäin nämä sielut joiden kanssa otat täällä yhteen ovat samoja sieluja joita saatoit vainota sillä he olivat sinua edellä ja tämän karman olet heidän kanssaan sovittanut todennäköisesti jo ajat sitten. Tämähän on pelkkää spekulaatiota tietenkin.

Voisi väittää, että kaikki pelot johtuvat menneisyyden tapahtumista. Ihmisiä on vaivutettu regressioon, jossa heitä on pyydetty palaamaan pelon syntymisajankohtaan. Löysin mukavan tähän sopivan linkin netistä. LAitoin tämän aiemmin Sahiksellekkin, voit olla ehkä sen lukenutkin kun seuraat myös muidenkin välistä kirjoittelua:

http://www.minedu.fi/tieteellisetseurat/lfs/verkko/Rintala2.htm

Aika ihmeellistä tuossa jutussa on juuri se, että jo pelkkä palaaminen pelon syntyhetkeen on riittänyt vapauttamaan ihmisen pelostaan. Ihminen ei tarvitse siis mitään vuosikausia kestäviä terapioita. Freud muistaakseni päätyi tähän toteamukseen mutta hänen jälkeensä tulleet ovat olleet sitä mieltä, että tarvitaan pitkät terapiaistunnot. No psykoterapeuttien leipähän kapenisi melkoisesti jos homma hoituisi yhdellä sessiolla. Mene ja tiedä.

Lue lisää

...ja sehän on tietysti jo höhlyyden huippu. Ensinnäkin ne kaikki tuomionpasuunat eivät välttämättä äityisi töräyttelemään niin hemmetin kovaa ja korkealta jos ei niille antaisi siihen yllykkeitä. Kuten viidakon vanha viisaus kuuluu: "älä ruoki trollia". No eihän se tietysti mikään trolli ole kun joku profeetta ottaa itsensä totisesti, totisesti. Mutta periaate on sama. Mitä enempi niiden kanssa karkeloi, sitä enempi on pihalla itse.

Tunnistin itsestäni jo aikoja sitten halun saarnata ja profetoida ja paahtaa omaa Oppiani... Eikä se mihinkään minusta katoa, joten kieli keskellä suuta pitää vaan edetä. Ettei mene aivan mahdottomaksi.

Täällä kun on aina välillä natseista jotain mainittu, niin minua natsit oikeastaan kiinnostavat siinä mielessä että tarkkailen sitä ääri-ilmiötä sillä mielellä että osaisin itse välttää sitä... Erinäiset ancient astronaut -harrastukseni liippaavat niin liki jonkinlaisen yli-ihmisopin kanssa, että tässä saa ihan varpahillaan olla ettei ala kategorisoida ihmisiä että se oli sitä ja tämä tätä. Kulttuurirasistihan taidan olla kumminkin, kun minua kiinnostavat vain megaliittirakennelmat, pyramidit ja sen sellaiset, mutta kaikenmaailman katedraalit ja moskeijat saa vaikka puolestani räjäyttää tuusannuuskaksi koska ne eivät ole NIIDEN ihmisten rakentamia joihin minä tähyän huuhaan, hömpän ja vaihtoehtohistorian taholta..

Natsit ovat tylsiä koska kaikessa yli-ihmisyydessän he korostivat massan kaikkivoipuutta. Koska jokainen ei voinut olla Hitler (joka TIETENKIN oli blondi ja sinisilmäinen, heh heh...) niin sitten piti olla hitlerjügend ja niitähän nyt sai tiun tusinan hinnalla.

Juu, olen tuota linkkiä jo tsekannutkin. Minulla on se ihme taito että huolimatta spontaaneista näyistä olen onnistunut ylläpitämään erinäisiä pelkoja ja pipipäisyyksiä itsessäni, ts. muiston esiin pusertuminen ei ole tervehdyttänyt minua täysin. Viisautta ja suvaitsevaisuutta on ehkä tullut, mutta ei ainakaan sen ihmispelon loppua... Mutta ehkä joku päivä. Helppohan se sieltä menneestä on kuulema kaikki katastrofit muistaa. Mutta muistapa onnen ja ja ilon hetkiä!

Savitri Devi 1905-1982
kuva: http://www.regin-verlag.de/Savitri_Devi/savitri.gif


- "Saul was a typical Pharisee."

Lueskelen Savitri Devin kirjoituksia. Löysin tämän, Paavali-aiheisen "julistuksen", jonka Savitri kirjoitti 1958 Kairon lähellä.

Todella ILAHDUTTAVAA nähdä miten Savitri näkee Paavalissa umpikieron juonittelijan. Tämä vastaa esim. Kahlil Gibranin Paavali-näkemystä. Savitri Devi taisi kannattaa kastijärjestelmää, ja rodullista segregaatiota; siihen en halua tässä ottaa kantaa.

Enemmän minua ihmetyttää se Paavalin suuri merkitys kristinuskon historiassa, että tarvitaan henkilö kokonaan länsimaisen kristinuskon ulkopuolelta, Savitri Devi - hindu, ja Gibran - libanonilainen; ennenkuin pystyy näkemään kirkkaasti.

Miksi ihmiset pelkäävät ja kunnioittavat Paavalia? Paavalia - kansanmurhaajaa. Paavalia, jonka Äiti sanoi joutuneen kadotukseen.

"The entirety of Paul's later career is an illustration -- a proof, insofar as one can think of "proving" facts of this nature -- of this brilliant reversal, of the victory of an intelligent Jew, a practical man, a diplomat (and whoever says "diplomat" in connection with religious questions really says deceiver) over the orthodox, learned Jew, concerned above all with problems of ritual purity."

-------------------
For even if Jesus lived and preached, he was not the true founder of Christianity as it presents itself in the world.

If he really lived, Jesus was a man "above Time" whose kingdom -- as he himself, according to gospels, told Pilate -- was "not of this world," a man whose every activity and every teaching aimed to reveal, to those whom this world could not satisfy, a spiritual path by which they could escape from it and could find, in their own internal paradise, in this "Kingdom of God" which is in us, God "in spirit and truth," whom they were seeking without knowing it.

If he actually lived, Jesus never dreamed of founding a temporal organization -- and especially not a political and financial organization -- such as the Christian Church so quickly became. Politics did not interest him.

And he was so determined an enemy of any interference of money in spiritual affairs that some Christians have, rightly or wrongly, seen in his hatred of wealth an argument proving, contrary to the teaching of all the Christian Churches (except, naturally, those, like the Monophysites, that deny his human nature absolutely), that he was not of Jewish blood.

The true founder of historical Christianity, of Christianity as we it know in practice, as it has played and still plays a role in the history of the West and of the world, was not Jesus, of whom we know nothing, nor his disciple Peter, of whom we know that he was a Galilean and a simple fisherman by vocation, but rather Paul of Tarsus, who was Jewish by blood, by training and by temperament, and, what is more, was a literate, learned Jew and a "Roman citizen," in the same way that so many Jewish intellectuals today are French, German, Russian, or American citizens.
------------------------------------
It is for that reason that we must see in Paul the true founder of historical Christianity: the man who formed, from the purely spiritual teaching of the prophet Jesus, the basis of a militant organization "in Time" whose goal was, in the deep consciousness of the Apostle, nothing less than the domination of his own people over a world morally emasculated and physically bastardized, a world wherein a misunderstood love of "man" leads directly to the indiscriminate mixture of the races and the suppression of all national pride -- in a word, to human degeneration.

- Paul de Tarse, ou Christianisme et juiverie (Paul of Tarsus, Or Christianity and Jewry, Calcutta: Savitri Devi Mukherji, 1958).
http://library.flawlesslogic.com/tarsus.htm

>> valaistumisestani kun istun paskalla

Sinun sietäisi pestä suusu saippualla.

SahajaYogi kirjoitti:

>> valaistumisestani kun istun paskalla

Sinun sietäisi pestä suusu saippualla.

paskalla istuminen ihan luonnollinen asia

vauhdissa kirjoitti:

paskalla istuminen ihan luonnollinen asia

Muuta en pyydä.

>> Mutta kuka on kenelle guru se on henkilökohtainen asia mille kukaan ei voi mitäään.
Guru-juttu on myös sellainen että vaaditaan tietynlainen karminen connection.

TUO pitää kyllä paikkansa. Sanalliset selitykset ovat yhtä tyhjän kanssa.

>>Kannattaa tutustua muihinkin eikä vetää jyrkkää omaa lahkolinjaa, varsinkin jos ei ole tyytyväinen.

No niin. Vastaan vielä näihin syytöksiin. Jos olisit lukenut theradin aloituksen, et olisi väärinkäsittänyt koko juttua, ja tässä tupouttamassa omaa lahkoasi.

Ensinnäkään en ole pettynyt sahaja yogaan. Ennen sahaja yogaa kokeilin kyllä muitakin lahkoja, ja meditaatiomenetelmiä, ja tätä taustaa vasten koin että sahaja yoga on paras tekniikkana.

En ole vetämässä jyrkkää lahkolinjaa, vaan olen tässä pärpättämässä koko maailmalle, ihan kenelle vaan. Puhun omasta kokemuksestani; sinä taas vaikutat tuovan yhden lahkon toisen tilalle.

Meditaation tietä voi kulkea vain persoonallisen antaumuksen kautta, henkilönä; ei se lahko auta kuin alkuun.