Olen sairastanut anoreksiaa/bulimiaa puolisen vuotta. Jonkin aikaa sitten aloin parantumaan ja syömään normaalisti. Sinä aikana lihoin 51kg 53kg (169cm). Siitä tuli kamala morkkis ja ahdistuneisuus.. olen taas alkanut oksentamaan ruokia ja syömään korkeintaan 1000kcl päivässä. Lasken koko ajan kaloreita jokaisesta murusesta. Kuitenkin sorrun aina välillä jätskiin ja oksennan sen mutta tuntuu silti siltä että kaikki se rasva on jo imeytynyt kehooni eikä lähde millään. Siitä seuraa kahta kauheampi ahdistus. Koulussa kaverit ihmettelee miksi en syö ruokailussa kuin korkeintaan näkkärin ilman päällistä tai omenan. Sanon aina että söin aamulla niin paljon ettei ole nälkä. Kaverit sanoo vitsillä että kohta sulle tulee joku anoreksia... on aika vaikeaa pitää siinä naama peruslukemilla ja naurahtaa että "hah.. joo nii varmaa"
Liikun aika paljon 6 päivänä viikossa vähintään 2h treenit joskus kahdetkin teeenit päivässä. Jos ei ole treenejä menen itsekseni lenkille tai teen lihaskuntoa. Ongelmastani ei tiedä muu kuin valmentajani joka kylläkin kuvittelee että olen jo parantunut tai ainakin parantumassa ja oksentaminen loppunut. Tuntuu kamalalta valehdella hänelle, mutta en jotenkin vaan halua häiritä valmentajaani omilla ongelmilla, koska tiedän että hän oikeasti tekisi sen hyväksi jotain ja uhraisi omaa aikaansa. Oikeastaan haluaisin kertoa ja haluaisin että hän alkaisi "hoitaa" minua, mutta en enää kehtaa. Ja voisi käydä niinkin että nyt kun jo toisen kerran tulisi takapakki niin hän kertoisi mun porukoille mistä seuraisi katastrofi. Sitäpaitsi, koska en ole käynyt missään lääkärissä niin en voi olla edes varma että mulla on mikään vakava syömishäiriö. Enhän ole edes paljon alipainonen.
Tulipa pitkä tilitys. Noh jos joku osaisi auttaa ja antaa neuvoja.
Liikun aika paljon 6 päivänä viikossa vähintään 2h treenit joskus kahdetkin teeenit päivässä. Jos ei ole treenejä menen itsekseni lenkille tai teen lihaskuntoa. Ongelmastani ei tiedä muu kuin valmentajani joka kylläkin kuvittelee että olen jo parantunut tai ainakin parantumassa ja oksentaminen loppunut. Tuntuu kamalalta valehdella hänelle, mutta en jotenkin vaan halua häiritä valmentajaani omilla ongelmilla, koska tiedän että hän oikeasti tekisi sen hyväksi jotain ja uhraisi omaa aikaansa. Oikeastaan haluaisin kertoa ja haluaisin että hän alkaisi "hoitaa" minua, mutta en enää kehtaa. Ja voisi käydä niinkin että nyt kun jo toisen kerran tulisi takapakki niin hän kertoisi mun porukoille mistä seuraisi katastrofi. Sitäpaitsi, koska en ole käynyt missään lääkärissä niin en voi olla edes varma että mulla on mikään vakava syömishäiriö. Enhän ole edes paljon alipainonen.
Tulipa pitkä tilitys. Noh jos joku osaisi auttaa ja antaa neuvoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lääkäriin. Sinulla on mielestäni aika paha syömishäiriö.. Mulla on anoreksia ja olen alkanut parantua, koska olen tarkkailussa. Mutta kun joudun käymään punnittavana syön paljon ennen sitä että vaaka ei näyttäisi niin vähän, eli olen jollain tavalla samassa jamassa kuin sä.. Se on tätä: Syön, en syö, syön, jne...
Mitä sä oikee harrastat?Toi sun tekstis kuulosti yllättävän tutulta!
Empä taida kertoa, kaiken näköstä. Olipa järkevää laittaa noin yksityiskohtasesti kaikki mitat sun muut jutut. Noh... virheistä oppii.
Mitenkä kuulosti tutulta?