Yksinäisyys on paha noidankehä, ainakin pienissä yhteisöissä. Vaikka yksinäinen löytäisikin rohkeutta mennä juttelemaan jollekin tai muuten yrittäisi saada ystäviä, se ei onnistu. Monet ajattelee yksinäisistä että he on jotenkin erilaisia negatiivisessa mielessä(tylsiä tai muuta vastaavaa)eikä kukaan halua olla heidän kanssaan tekemisissä.
Jos yksinäinen siis yrittää ystävystyä jonkun kanssa jolla on ystäviä ja niin poispäin, useat kokee tämän epämiellyttäväksi. Lisäksi esim. koulussa pelätään että joku sanoo:"oot sä ton yksinäisen kaveri vaì?".
Jos yksinäinen siis yrittää ystävystyä jonkun kanssa jolla on ystäviä ja niin poispäin, useat kokee tämän epämiellyttäväksi. Lisäksi esim. koulussa pelätään että joku sanoo:"oot sä ton yksinäisen kaveri vaì?".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähde ulos opiskelukavereidesi kanssa. Sinne vaan baanalle. Samanhenkiset ajautuvat kyllä yksiin juttuihin. Opiskeluaika on mainio mahdollisuus laajentaa tuttavapiiriä.
Ja höpsistä kukaan mitenkään "epämiellyttävänä" koe sitä jos jutustelet jonkun kanssa jolla on jo ystäviä. Ja jos jutut eivät käy yksiin, niin ei niitä nyt väkisin kannata yrittää survoa. Samanhenkisillä on taipumus ajautua samoihin kuvioihin. Mutta kaikkien kanssa ei voi, eikä tarvitsekaan olla ystävä. Väkinäistä juttua ei kannata yrittää pakolla.
Koko elämä on noidankehä siitä on vaan osattava hypätä ajoissa pois!
tämä minun elämästä pois hyppääminen tuntuu olevan lähellä.. päivä päivältä lähempänä, en vaan ole päättäny että sillaltako vai junan alle ?
höpötihöpöti. itse olen ainakin huomannut, että avoimuus ja rehellisyys, yksinäisyydestä kertominen on auttanut ystävien saamisessa. En tiedä millä asteella opiskelet, mutta vain yläasteikäiset pelkäävät että joku sanoo:"oot sä ton yksinäisen kaveri vai?".
Tuskin kukaan aikuinen ajattelee yksinäistä negatiivisessa mielessä. Yksinäisyys ei tarkoita, että ihmisessä on jotakin vikaa! On ihan normaalia, että elämä vie ihmisiä. Sitten huomaatkin, että sinulla ei olekaan enää ketään, jolle soittaa ja jonka kanssa viettää aikaa, niinkuin ennen.
Valitettavasti tuo on totta:( Yksinäisille kyllä ollaan ystävällisiä ja yritetään rohkaista, mutta kukaan ei halua alkaa henkilökohtasesti tosissaan ystävystymään. "Pakkohan ihmisessä on olla jotain vikaa kun kukaan ei halua olla hänen kanssaan."
Sen sijaan niillä, joilla on jo ennestään kavereita, on mahdollisuus saada niitä yhä enemmän. Kun toinen näkee että noin monet viihtyy sen seurassa, viihtyy sitten luultavasti itsekin.
Näin ajattelevat kyllä itsekkäät ja pinnalliset ihmiset, mutta tälläisiähän suurin osa on:( Varsinkin nuoret.
Mikä tähän sitten voisi auttaa? Parempi itsetunto? Ja se, ettei väkisin yritä roikkua ihmisissä. Ei roiku toisten perässä hiljaisena hissukkana katse maassa ja itke yksinäisyyttään. Vaan jos on yksin, tekee sen reippaasti. Menee pää pystyssä asenteella "ei mua nyt haittaa vaikka olenkin yksin, big deal?". Ja sitten samalla yrittää luoda niitä suhteita, rohkeesti juttelemalla jms..
Jep .. ei sitä kannata väkisin toisten perässä roikkua jos ei niit innosta.. :D on vaa sillee et jos ei vittu kiinnosta ni sit ei ja tekee sitä mitä huvittaa ...