Eipä sitä juuri enää kohta kolmekymmpisenä halua huomata olevansa edelleenkin mustasukkainen, täysin turhasta. Sitä oli teininä niin ehdoton, niin kiinni toisessa että oikein oksetti kun kundi edes vilkaisi toista typyä. Enkä sitä ole ollut enää vuosiin, miksi siis yhtäkkiä nyt?
Pari-kolme vakavaa, yli vuoden kestänyttä suhdetta takana. Kaikki edelliset pettivät. Sain tietää ja suhteet päättyivät tai sitten sain tietää jälkikäteen. Edelliseen suhteeseen lähdinkin pikkaisen hälläväliä meiningillä, pettää se jos on pettääkseen... niinhän se sitten pettikin.
Nyt on kohdalle osunut jotain aivan ainutlaatuisen ihmeellistä mitä en edes voinut kuvitella olevan olemassa ja yhtäkkiä olenkin se sama yltiömustasukkainen kakara kuin kymmenen vuotta sitten. Mikä hitto tähän auttaa? En vahtaa puhelinta enkä sähköpostia vaikka siihen pystyisinkin. Terapiaanko?
Pari-kolme vakavaa, yli vuoden kestänyttä suhdetta takana. Kaikki edelliset pettivät. Sain tietää ja suhteet päättyivät tai sitten sain tietää jälkikäteen. Edelliseen suhteeseen lähdinkin pikkaisen hälläväliä meiningillä, pettää se jos on pettääkseen... niinhän se sitten pettikin.
Nyt on kohdalle osunut jotain aivan ainutlaatuisen ihmeellistä mitä en edes voinut kuvitella olevan olemassa ja yhtäkkiä olenkin se sama yltiömustasukkainen kakara kuin kymmenen vuotta sitten. Mikä hitto tähän auttaa? En vahtaa puhelinta enkä sähköpostia vaikka siihen pystyisinkin. Terapiaanko?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Terapia on hyvä vaihtoehto. Yksin tai parisuhdeterapiana. Siellä pystyy kuitenkin analysoimaan ajatuksiaan ja on joku, joka kuuntelee ja vielä ammatti-ihminen.
Olen käynyt burn-out-tilanteessani psykologilla ja kyllä helpotti. Näki asioita eri näkökulmista ja sai ehkä vahvistustakin omille ajatuksilleen.
Olen myös ajatellut mennä terapiaan - haluaisin parini tulevan myös, koska meilläkin on ongelmia parisuhteessa ja joskus mustasukkaisuutta.
Sama tilanne minullakin eli löytänyt jotain aivan ainutlaatuista ja silti vanhat tunteet palaa.. Ja minulla oireet vaikka käynyt jo toista vuotta terapiassa (suhteessa siitä tän kolme kuukautta), on sitkeä tauti tuo mustasukkaisuus.. Pitää vaan toivoa että toisella riittää rakkautta kestää tämäkin, aion kyl räpistellä tästä eroon mutta vaikeaa on ja repsahduksia tulee.. Voimia!
Toinen ihminen tekee omat ratkaisunsa, vaikka itse vahtisi, kyttäisi, murehtisi ja kärsisi kuinka. Joten yhtä hyvin voi ottaa ihan relasti. Tämän ymmärtäminen on kutakuinkin ainoa keino päästä mustasukkaisuudesta. Kyseinen tunne on varsin piinallinen vaiva molemmille osapuolille, joten toivottavasti onnistut. Tsemppiä.
jalustan, eliitit eivät mitään koskaan. Älä siis murehdi, olet jo ansainnut paikkasi.
Se voisi myös auttaa. Ainakin minulla on ihan vähän helpottanut ja uskon että tuloksia syntyy lisää kun jatkan edelleen käyntejä.