Mun stoori :(

Kukaan ei koskaan halua olla ystäväni. Olen yrittänyt ottaa kohta 17 vuoden ajan kontaktia ihmisiin, mutta turhaan. Alussa kaikki menee hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain ja siinä sitä taas ollaan.
Olen varmaan syntynyt jotenkin vialliseksi.
Nimittäin en ole mitenkään anti-sosiaalinen, päin vastoin. Mutta ehkä se johtuukin siitä... Siitä että olen erikoinen, itsepäinen ja spontaani ihminen. Ja myös hyvin rääväsuinen.

Unelmissani minulla on hyviä ystäviä, ihana mies ja asiat muutenkin suht hyvin.
Tiedän, että tämä unelma ei koskaan toteudu.
Sillä minun maailmani ei ole sellainen miltä se näyttää.
Mutta jos laitan ruusunpunaiset lasit päähäni, voin elää siinä.
Mutta vähitellen nämä lasit haihtuvat pois, ja minun on pakko kuolla.

Toinen unelmani on kuolema. Tahtoisin leijua painottomana ilman yhtäkään ajatusta..
Elävänä ei voi lentää. Ja pyristeleminen vaan kuluttaa voimiani.

Oletko sinä siellä jossain samanhenkinen kuin minä? Haluatko tehdä ensimmäisestä unelmastani totta?

-Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän-
7596
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Kuinka vanha olet ?, minulla sama vika, olen noin 30 vuotias.

Äänestä
  • tulee kohta 17v mittariin... :/

    Äänestä

  • the Lonely Rose kirjoitti:

    tulee kohta 17v mittariin... :/

    Ai, ku ajattelin että olet 17 vuotta etsiny, tai yrittäny ottaa yhteyttä ihmisiin. etkä ole eläissäsi vielä saanu ? hm.

    laskeskelin että olisit alottanu siinä 15 ikäisenä.

    Äänestä

Ihmiset pelkäävät rääväsuisia. Ole vain erikoinen, spontaani, itsepäinen, mutta rääväsuisuudelle voisit tehdä jotakin, lopettaa. Jos haluat muutosta elämääsi, jos et ole onnellinen rääväsuuna.

Äänestä
  • Toi viesti masensi mua vaan lisää. Mut tätähän mä tällä kirjottamisella kai kerjäsinkin.... Mä en voi lakata olemasta sellainen kun mä oon, ja mä en voi oppia tulemaan onnelliseksi sellaisen vian kanssa jota kukaan ei ole koskaan hyväksynyt. En edes minä.
    Kaipa olen sitten tuhoon tuomittu..

    Äänestä

  • the Lonely Rose kirjoitti:

    Toi viesti masensi mua vaan lisää. Mut tätähän mä tällä kirjottamisella kai kerjäsinkin.... Mä en voi lakata olemasta sellainen kun mä oon, ja mä en voi oppia tulemaan onnelliseksi sellaisen vian kanssa jota kukaan ei ole koskaan hyväksynyt. En edes minä.
    Kaipa olen sitten tuhoon tuomittu..

    Älä puhu tuhoon tuomittuna olemisesta. Jokaisen ihmisen elämä on kasvua, muutosta ja muutokseen sopeutumista. Jos haluat olla onnellisempi vähennät kutsumaasi rääväsuisuutta, koska ilmeisesti se ominaisuus aiheuttaa sinulle ongelmia. Sulla ei ole mitään syytä masentua, ajattele vaikka että olet muutoin aivan ihana ja hyvä, mutta pientä säätöä tarvitset oman itsesikin takia.
    Keksi elämääsi jotakin piristävää, uutta, jotta jaksat tämän kasvuvaiheen yli. Vaikka olen sanonutkin sulle näin voit silti hyväksyä itsesi ja olla itseesi tyytyväinen, kukaan näet ei ole täydellinen.

    Äänestä

  • the Lonely Rose kirjoitti:

    Toi viesti masensi mua vaan lisää. Mut tätähän mä tällä kirjottamisella kai kerjäsinkin.... Mä en voi lakata olemasta sellainen kun mä oon, ja mä en voi oppia tulemaan onnelliseksi sellaisen vian kanssa jota kukaan ei ole koskaan hyväksynyt. En edes minä.
    Kaipa olen sitten tuhoon tuomittu..

    Takon että löydät varmasti jonku kuulovammaisen rinnallesi, jota ei haittaa rääväsuisuus. elämä on täynnä mahdollisuuksia, itselläni on periaate että sitten kun tulee piste että olen tappamassa itseäni niin hyppään junaan ajan muualle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


the Lonely Rose kirjoitti:

Kukaan ei koskaan halua olla ystäväni. Olen yrittänyt ottaa kohta 17 vuoden ajan kontaktia ihmisiin, mutta turhaan. Alussa kaikki menee hyvin, mutta sitten tapahtuu jotain ja siinä sitä taas ollaan.
Olen varmaan syntynyt jotenkin vialliseksi.
Nimittäin en ole mitenkään anti-sosiaalinen, päin vastoin. Mutta ehkä se johtuukin siitä... Siitä että olen erikoinen, itsepäinen ja spontaani ihminen. Ja myös hyvin rääväsuinen.

Unelmissani minulla on hyviä ystäviä, ihana mies ja asiat muutenkin suht hyvin.
Tiedän, että tämä unelma ei koskaan toteudu.
Sillä minun maailmani ei ole sellainen miltä se näyttää.
Mutta jos laitan ruusunpunaiset lasit päähäni, voin elää siinä.
Mutta vähitellen nämä lasit haihtuvat pois, ja minun on pakko kuolla.

Toinen unelmani on kuolema. Tahtoisin leijua painottomana ilman yhtäkään ajatusta..
Elävänä ei voi lentää. Ja pyristeleminen vaan kuluttaa voimiani.

Oletko sinä siellä jossain samanhenkinen kuin minä? Haluatko tehdä ensimmäisestä unelmastani totta?

-Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu