Entäs Nyt?

Menit aivan asian ytimeen. Tämä on aihe, josta aioin kirjoittaa oman avauksen, mutta sitten huomasin tämän antiteesin ehtineen ensin ja ihan hyvä niin.

Näkemykseni asiaan ei ole pelkästään tai edes ensisijaisesti päivänpoliittinen, vaan historiallinen. Maalaisliittolaisuus/kepulaisuus ei ole ollut mikään dynaaminen poliittinen liike siinä mielessä, että sen seurauksena olisi tapahtunut yhteiskunnallista kehitystä. Päinvastoin kepulaisuus on ollut kaiken kehityksen jarruttajana. Ja nimenomaan tällainen jaruttava asenne olisi ollut tuhoisaa koko Suomelle, ellei meillä olisi ollut riittävästi keskustavastaista tahtoa ja politiikkaa sen vastavoimana.

Otan tähän seuraavaksi vertailuna esille sosiaalidemokraattisen yhteiskuntakehityksen mallin, joka yhdestä näkökulmasta on ollut erittäin dynaaminen ja nostanut osaltaan Suomen sellaiseksi elintasovaltioksi kuin se on. Tällaista kehitystä kepulaisuus on kaiken aikaan yrittänyt vastustaa.

Kepulaisuuteen on kuulunut omaisuuden suojan korostaminen. Se on ollut osa pysähtyneisyyttä, turpeeseen kiinnittymistä. Kaikki tarmo on menneyt olemassaolevan puolustamiseen. Ja siitä on sitten syntynyt sellainen harha, että esim. sosiaalidemokratian ensisijainen tähtäin on omistusolojen muuttaminen. Näin ei ole. Sosiaalidemokratiassa yhteiskuntaa on kehitetty kohti tasa-arvoa. Tässä suhteessa todella suuri ja merkittävä ponnistus on ollut koulutuspainotteisuus ja kouluttautumisen oikeuden takaaminen kaikille halukaille omista taloudellisista voimavaroista riippumatta. Tällainen politiikka on johtanut siihen, että talouselämä on saanut uutta dynaamista voimaa ja kansan sivistystaso kohonnut yleisesti. Samalla se on antanut mahdollisuuden muutokseen.

Muutosmahdollisuus on tarkoittanut sitä, että maanviljelijän lapsesta ei ole tarvinnutkaan tulla maanviljelijää tai kutomoteollisuustyöntentekijän lapsesta kutojaa. On tapahtunut sosiaalista ja taloudellista säätykiertoa kohti uutta. Tämä on puolestaan aikaanssanut innovatiivisen kierteen, jonka yhtenä tuloksena on esim. sellaisen huippuyhtiön kuin Nokian syntyminen. Lisäksi sama kierto on nostanut suomalaisen tutkimuksen joillakin aloilla kaikkein edistyksellisempaan kastiin.

Ihmisiä on sosiaalidemokratiassa haluttu motivoida. Kouluttautumismahdollisuuden luominen on osa tätä motivointia. On ollut mahdollista hypätä elämän vihreälle oksalle eikä juuttua entiseen kurjuuteen. Tämä on sosiaalidemokraattisen hyvinvointimallin aivan keskeinen idea. Ay-liike on puolestaan palkkapolitiikallaan pyrkinyt motivoimaan työväkeä siihen, että työnteko kannattaa.

Aiemmin koko oikeisto oli yhtenä miehenä jarruttamassa tätä dynaamista kehitystä. Sittemmin liberaalisti (en tarkoita uusliberalismia) ajatteleva oikeisto on nähnyt dynaamisuudessa taloudellisen voimavaran ja tukenut suomalaista hyvinvointimallia jäättäen näin omistukseen liittyvät asiat toissijaiseksi. Tällaisena poliitikkona voidaan nähdä nykyajasta esim. Ben Zyskowicz, mutta myös Kokoomuksen viimevuosikymmenien puoluejohto kokonaisuudessaan.

Kepulaisuus ei ole suostunut oikein käsittämään, tunnistamaan ja tunnustamaan tällaista dynaamista yhteiskuntamallia. Kepulaisuudessa on nimittäin nähty, että dynaamisuus vie vedet sen kaivosta. Dynaaminen yhteiskunta on kehittynyt poispäin maatalousvaltaisuudesta. Tämä puolestaan näkyy kannatuksen laskuna. Se on keskeinen syy sille, että Keskusta vastustanut maan kehitystä ja koko kansan etua.