90-luvulla alkoi poltella sisuskuntaa syömisen päälle, ja -95 olin vatsan UÄssä ja tähystyksessä. Mitään ei löytynyt, mutta sain vatsahaavalääkkeen (en muista nimeä) ja paranin.
2002 kesällä söin voimakkaita särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, ja tämän jälkeen alkoivat vaivat... Aterioiden jälkeen ehkä 1 - 2 t päästä tuli voimakas vatsakipu ja vatsan turvotus. Lopulta menin niin huonoon kuntoon että pelkän mehun juominen poltti vatsaa. Selvisin 2 - 3 viikkoa syömällä mustikkasoppaa ja kaurapuuroa.
Lääkäriltä sain Nexium-lääkkeen, mutta en havainnut siitä mitään apua ja säikähdin olevani sille allerginen kun tabletin otettuani rinnassa alkoi voimakas ahdistuksen tunne. Jätin kuurin kesken ja pärjäilin ruokavaliolla. (Taisi se ahdistus olla närästystä?)
Jätin särkylääkkeiden syönnin lähes kokonaan, ja aina silloin tällöin ilmaantuneet happovaivat olen kärsinyt läpi jättämällä heti pois rasvaiset tuotteet ja maidon. Tavallista teetä en ole pystynyt juomaan enää lainkaan (kahvia en ole juonut koskaan, en juo alkoholia, enkä myöskään tupakoi).
Tänä kesänä jouduin syömään särkylääkkeitä hammassäryn takia. Nyt vatsani on taas piloilla. Sain lääkäriltä Lanzo Melt -kuurin, joka vaikuttaa niin tutulta nimeltä että lienen sitä ennenkin syönyt. (Söin pitkään Rennietä, mutta en enää pärjännyt sillä yön yli ilman että vatsa alkoi pulputtaa ja poltella.)
En ole havainnut juurikaan apua Lanzosta. Ja nyt viime yönä en saanut lainkaan unta kun alkoi niin perkeleellinen ahdistus "rinnassa" ettei mitään rajaa. Sydän jumputti kuin pajavasara - olen ennenkin havainnut pumpun tikuttavan kiihtyneesti niinä kausina kun on happovaivoja.
En ikinä koe happamia röyhtäyksiä (vaikka röyhtäilen muuten kai enemmän kuin ihmiset yleensä). Jos tuo voimakas ahdistus oli närästystä, niin se oli sitten ehkä 3. kerta elämäni aikana kun olen sellaista kokenut. Rintaan on joskus pistänyt muutenkin jonkun rasvaisen aterian jälkeen tai jälkeisenä päivänä.
Eikö happolääkkeiden pitäisi auttaa, eikä aiheuttaa närästystä niin että keskellä yötä luulee että nyt se Noutaja saapui...? Vai mikä tuo ahdistuskohtaus oli? Kesti pari tuntia ja vieläkin pistää rintaan. (Joskus on pistänyt rinnan ja vatsan välisellekin vyöhykkeelle.) Jos ei Nexium auta eikä Lanzo Melt, niin mikä sitten auttaa? Syömättömyys? Vaan kas kun meikäläisellä on paha pahe: sitä tulee joskus syötyäkin!
Korostan etten ole oksennellut tämän vaivan takia, eikä suuhuni ole ikinä tullut mitään pahaa makua, vaikka hengitys on kyllä kuulema joskus haissut silloin kun vatsani pulputtaa kuin viimeistä päivää. Ulostaminen on normaalia, mitä nyt ummetusta ollut koko elämän ajan, toisinaan tulee helpommin.
Liekö vaiva sitten täsmälleen vatsalaukussa, vai jossain suolessa? Vaiko peräti aivan muualla?
2002 kesällä söin voimakkaita särkylääkkeitä kuukautiskipuihin, ja tämän jälkeen alkoivat vaivat... Aterioiden jälkeen ehkä 1 - 2 t päästä tuli voimakas vatsakipu ja vatsan turvotus. Lopulta menin niin huonoon kuntoon että pelkän mehun juominen poltti vatsaa. Selvisin 2 - 3 viikkoa syömällä mustikkasoppaa ja kaurapuuroa.
Lääkäriltä sain Nexium-lääkkeen, mutta en havainnut siitä mitään apua ja säikähdin olevani sille allerginen kun tabletin otettuani rinnassa alkoi voimakas ahdistuksen tunne. Jätin kuurin kesken ja pärjäilin ruokavaliolla. (Taisi se ahdistus olla närästystä?)
Jätin särkylääkkeiden syönnin lähes kokonaan, ja aina silloin tällöin ilmaantuneet happovaivat olen kärsinyt läpi jättämällä heti pois rasvaiset tuotteet ja maidon. Tavallista teetä en ole pystynyt juomaan enää lainkaan (kahvia en ole juonut koskaan, en juo alkoholia, enkä myöskään tupakoi).
Tänä kesänä jouduin syömään särkylääkkeitä hammassäryn takia. Nyt vatsani on taas piloilla. Sain lääkäriltä Lanzo Melt -kuurin, joka vaikuttaa niin tutulta nimeltä että lienen sitä ennenkin syönyt. (Söin pitkään Rennietä, mutta en enää pärjännyt sillä yön yli ilman että vatsa alkoi pulputtaa ja poltella.)
En ole havainnut juurikaan apua Lanzosta. Ja nyt viime yönä en saanut lainkaan unta kun alkoi niin perkeleellinen ahdistus "rinnassa" ettei mitään rajaa. Sydän jumputti kuin pajavasara - olen ennenkin havainnut pumpun tikuttavan kiihtyneesti niinä kausina kun on happovaivoja.
En ikinä koe happamia röyhtäyksiä (vaikka röyhtäilen muuten kai enemmän kuin ihmiset yleensä). Jos tuo voimakas ahdistus oli närästystä, niin se oli sitten ehkä 3. kerta elämäni aikana kun olen sellaista kokenut. Rintaan on joskus pistänyt muutenkin jonkun rasvaisen aterian jälkeen tai jälkeisenä päivänä.
Eikö happolääkkeiden pitäisi auttaa, eikä aiheuttaa närästystä niin että keskellä yötä luulee että nyt se Noutaja saapui...? Vai mikä tuo ahdistuskohtaus oli? Kesti pari tuntia ja vieläkin pistää rintaan. (Joskus on pistänyt rinnan ja vatsan välisellekin vyöhykkeelle.) Jos ei Nexium auta eikä Lanzo Melt, niin mikä sitten auttaa? Syömättömyys? Vaan kas kun meikäläisellä on paha pahe: sitä tulee joskus syötyäkin!
Korostan etten ole oksennellut tämän vaivan takia, eikä suuhuni ole ikinä tullut mitään pahaa makua, vaikka hengitys on kyllä kuulema joskus haissut silloin kun vatsani pulputtaa kuin viimeistä päivää. Ulostaminen on normaalia, mitä nyt ummetusta ollut koko elämän ajan, toisinaan tulee helpommin.
Liekö vaiva sitten täsmälleen vatsalaukussa, vai jossain suolessa? Vaiko peräti aivan muualla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuulosti juuri kuin minä olisin ollut kirjoittaja. Minun onkelma on palleatyrä, ei vält. näy päällepäin ja sen saa selville vain gastroskopiassa. Kivut sellaisia että kun olin menossa sairaalaan yöllä ajattelin että nyt viikatemies vie.....
Ja siihenkin on vain hoitona nuo ppi lääkkeet kuten zolt ja ruokavalio,ei tupakkaa, kahvia suklaata, painonhallinta ja jos vaiva tosi paha niin leikkaus
Harmi kun ei pysty oikein pudottamaan grammaakaan, tai jos pystyykin niin tuskin vaikuttaa. Olen nimittäin normaalipainoinen. Vaikea lopettaa tupakointiakaan kun ei ole sitä koskaan aloittanutkaan... Tai kahvinjuontiakaan... Suklaata on kyllä tullut naposteltua.
Vatsalaukun tähystyksessähän olin 1995, ja silloin ei havaittu mitään. Silloin tosin vasta poltteli vatsaa; rintapistoa tai turvotusta tai kovia kipuja ei ollut kuten 2000-luvulla. Noinkohan 10 v jotain oleellista muutosta olisi tullut.
(Oli muuten hirveä kokemus se tähystys, tuntui että tukehdun siihen.)