TÄHÄN HALUAISIN APUA:
Mulle on kouluajoista lähtien tullut ry:läisten "kavereiden" auttamana ajoittainen ahdistus: "alanko sittenkin vanskuksi". Ajatus on sellainen että, "jos luopuisinkin Jeesuksesta ja kieltäisin kaiken ja alkaisin vansuksi". Saisin sen yhteisön mistä olen aina haaveillut.
Aina törmään uudelleen ja uudelleen ry:läiseen, jonka kanssa tulee puhetta mitä me ollaan ja mihin uskotaan.
Ja joka kerta se toinen jää sille mielelle että olen "haku päällä" uskonasioissa ja mun puolesta pitää rukoilla jne.
Menen nopeasti puolustuskannalle enkä tiedä mitä sanoisin. MITÄ PITÄISI SANOA?
En oikein tohdi sanoa suoraankaan, että "olisihan se omalla tavallaan helppoa ja turvallista elämää olla vansku, mutta kun omatunto sotii vastaan ja perusajatus tuntuu Raamatun vastaiselta".
Loppupelissä ei sitten auta ainakaan itseä, vaikka ulkoiset seikat olis ry:ssä kuinka kohallaan hyvänsä (vastais omia periatteeita tms.), jos perusidea ei ole Raamatun mukainen!??
ASIALLISTA KOMMENTTIA, KIITOS!
Itse koen tämän sellaiseksi Pahoilaisen houkittimeksi, jolla saadaan riistettyä elävä usko ja tehtyä tyhjäksi kaikki mitä tahanasti on uskonelämässä kokenut. YMMÄRTÄÄKÖ KUKAAN.
Silloin kun usko on saanut vahvistusta sanankuulossa (jossain muualla siis) ei pelkoa että tämä ajatus vaivaisi. Mutta jos menee pitkä aika ja suola laimenee, niin olen saman ongelman edessä jälleen.
Ymmärrän kyllä että sielunviholliselle olisi jonkin asteinen voitto se että luopuisin elävästä uskosta; ruokousprojekteista jne.
(Ry:stä lähteneille uskoville)
Haluaisin kuulla myös ajatuksia siitä, mitä periaatteita olette "säilyttäneet poislähtiessä"?
Mulle on kouluajoista lähtien tullut ry:läisten "kavereiden" auttamana ajoittainen ahdistus: "alanko sittenkin vanskuksi". Ajatus on sellainen että, "jos luopuisinkin Jeesuksesta ja kieltäisin kaiken ja alkaisin vansuksi". Saisin sen yhteisön mistä olen aina haaveillut.
Aina törmään uudelleen ja uudelleen ry:läiseen, jonka kanssa tulee puhetta mitä me ollaan ja mihin uskotaan.
Ja joka kerta se toinen jää sille mielelle että olen "haku päällä" uskonasioissa ja mun puolesta pitää rukoilla jne.
Menen nopeasti puolustuskannalle enkä tiedä mitä sanoisin. MITÄ PITÄISI SANOA?
En oikein tohdi sanoa suoraankaan, että "olisihan se omalla tavallaan helppoa ja turvallista elämää olla vansku, mutta kun omatunto sotii vastaan ja perusajatus tuntuu Raamatun vastaiselta".
Loppupelissä ei sitten auta ainakaan itseä, vaikka ulkoiset seikat olis ry:ssä kuinka kohallaan hyvänsä (vastais omia periatteeita tms.), jos perusidea ei ole Raamatun mukainen!??
ASIALLISTA KOMMENTTIA, KIITOS!
Itse koen tämän sellaiseksi Pahoilaisen houkittimeksi, jolla saadaan riistettyä elävä usko ja tehtyä tyhjäksi kaikki mitä tahanasti on uskonelämässä kokenut. YMMÄRTÄÄKÖ KUKAAN.
Silloin kun usko on saanut vahvistusta sanankuulossa (jossain muualla siis) ei pelkoa että tämä ajatus vaivaisi. Mutta jos menee pitkä aika ja suola laimenee, niin olen saman ongelman edessä jälleen.
Ymmärrän kyllä että sielunviholliselle olisi jonkin asteinen voitto se että luopuisin elävästä uskosta; ruokousprojekteista jne.
(Ry:stä lähteneille uskoville)
Haluaisin kuulla myös ajatuksia siitä, mitä periaatteita olette "säilyttäneet poislähtiessä"?
Vastaukset 19
Vanhimmat
.. et sinä mitään apua tartte, kuhan luulet! Turhaa höpinää.
JOO JOO JOO. Mistä noita raivostuttavia asiattomia kommentteja riittääkin joka viestiin!!! (viittaus kahteen edelliseen)
JOS EI OO MUUTA KIRJOTETTAVAA KU ASIATTOMUUKSIA, NIIN EI TARVI VASTATA!
EI sitten kait voi ymmärtää muut ku itse saman joskus kokeneet,
Ja eikö just nyt sitten oo ketään, jolla ois jotain OIKEAA kommentoitavaa?
En just nyt oo missään pahassa lamassa tän asian kanssa, mutta mietin silti, kun tuli yhden toisen kanssa puheeksi.
No kyllähän toi vanskuporukka, kun se niin on kiillottanut viimeisen päälle ton ulkoisen puolen ettei meikata jne. niin niillä on tuota ULKONAISTA farisealaista vanhurskautta, mutta sydämen uskoa puuttuu koska oppi on evankeliumia kiroava ja pilkkaava. Koska kumminkin ulkonaista kiiltoa ja kaikenlaisia "viisauden maineen" säkenöiviä sääntöjä keksitty jotka lihaa tyydyttää, niin se VAIKUTTAA hienolta ja kutsuvalta, mutta niinhän se paholainen muutenkin kullalla päällystää kaikki houkutukset jotka sisältä on täyttä saastaa ja vääriä oppeja.
kannattaa tosiaankin miettiä kaks kertaa, onko mieltä lähteä kieltämään Jeesusta ja uskoaan jonka on saanut, kun tilalle on tulossa vain vanskujen ulkonaista "vanhurskautta" joka kyllä kiiltää ihmisten silmissä muttei sisällä yhtään mitään! Ei sellainen "usko" pitkän päälle kanna eikä kestä kuoleman edessäkään muutakuin jos on jo niin paatunut että on tullut väärä varmuus niinkuin vanskuissa useimmat (n. 98%) paatuvatkin koska vanskuoppi vaatii ankarasti evankeliumia kiroamaan sen kautta että vanskut tulevat vapahtajiksi ja Jeesus syrjäytyy eikä enää saa uskoa vapaasti eikä uskoa RAAMATTUUN vaan harhaoppisiin vansupuhujiin ja hulluihin sääntöihin...
Suotta vaivauduit kirjoittamaan molemmat, sekä kysymyksen että vastauksen.
Nuin aina kysyy ja vastaa itselle.
Kyllä sitä aina jotain uutta saa kun muidenkin kommentteja kuuntelee, ku oman lähipiirin.
Vieläkään en tiedä, mitä pitäisi sanoa vl-uskovalle, miksi en ole vansku...
Muakin kiinostaisi toi vl läläiseksi alkaminen.
Miten sitä voi alkaa vanskulaiseksi, niinkuin toi alotuksen kirjoittanut kirjoitti?
Aletaanko sitä vain?
Onko täällä Helsingissä, sitä vanhoollislestadiuslaista porukkaa ja missä ja miten sinne voi mennä?
Television mielelläni jätän pois, tai sitä ei muutenkaan tuu katottua, oikeesti mua ei kiinnosta oikein mikään tämän maailman meno.
Olisi hienoa kuulua tollaiseen tiukkaan porukkaan jolla on selkeät säännöt.
Se sopisi mulle ja jos ei niin lähtisin veks.
Mutta hieno homma, että on selkeät säännöt. Heti voi katsoa sopiiko ja jos ei sovi niin sitten pois.
Tuntuu kun lukee tätä aihealuetta tässä netissä, että sinne haluavat jotain muutoksia ja uusia vapauksia?
Toinen vaihtoehto olisi mennä munkiksi, mutta kävin katsomassa Valamoa ja Lintulaa, siellä oli niin kaupallista että kauhistutti. Sehän se munkkiluostari pyörii viinintuoman rahan varassa.
Noh mitenkäs alan vl:äiseksi?
Koska ja missä on kokouksia?
Katsoin netistä, että Syysseurat on Alppilan kirkossa ensiviikonloppuna, Onko se nyt vanhoillisille vai uudemmille vai mille, mitä niitä onkaan. Minä haluan kaikista tiukimpaan porukkaan.
Nuorena painiskelin saman kaltaisten aatosten parissa sillä erotuksella, etten puhunut niistä kenellekään. Sillä tiesin, että jos uskon- sisarelle tai-veljelle puhun, vastaus on hyvinkin puolueellinen. Vl-uskossa oli nimittäin asioita, joita en tuntenut oikeaksi uskoksi.
Mutta se mistä haluan muistuttaa, myös vl-yhteisön ulkopuolella on voimallista ja elävää uskoa. Ainakin minun elämäni vl:stä lähdön jälkeen on ollut hyvinkin siunauksellista ja sydämessä rauha.
Periaatteista:
sanotaanko, että elän toisin kuin vl:t. Lähimmäisten huomioiminen (siis ihan kaikkien) on eräs tärkeimmistä asioista elämässäni. Raamatun sanan luen niinkuin se kirjoitetaan, en niinkuin se tulkitaan. Käytän joskus alkoholia, kuuntelen "kevyttä" musiikkia jne, eikä sellainen soimaa omaatuntoani. Eikä myöskään esimerkiksi ehkäisy tai tv:n katsominen.
Aikoinani ajattelin pitää varani jättäessäni vl-yhteisön, ettei "mopo karkaa käsistä". Tarkoitan sitä, etten joudu vallan huonoille teille, sillä siitä oli niin monesti, myös lähtiessä, varoiteltu. Mutta nyt paljon myöhemmin voin todeta, että elämä on edelleen turvallista, jopa turvallisempaa kuin silloin.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Tuo on aina niin hyvä kuulla, että kaikki lähteneet eivät ole kuitenkaan luopuneet uskosta.
Periaateesi ovat aika samaa linjaa kaikkien tuttujen kanssa.
Erotuksena muuhun lähipiiriin, meidän perheessä maallinen musiikki on pois (gospelia laidasta laitaan ja radio dei). TV:stä tekis mieli joskus luopua lähinnä mielenkiinnosta: muuttuisiko arki jotenkin. (silloin kun on väsynyt niin on niin helppo vaan avata se tv)
Myös iso perhe on haaveissa, mutta ehkäisy asia mielestämme jokaisen perheen oma päätös, ei mikään uskonasia tai synti.
Meikkaamisesta en toivoisi tulevani riippuvaiseksi, siispä yritän välttää sitä. Ja kysyn itseltä, että miksi nyt muka pitäisi meikata jne.
Alkoholin kanssa nolla-linja (vain ehtoollinen).
Melleri (radiossa) hienosti juuri perusteli tämän asian Raamatulla. Tuli paljon uusia juttuja itellekin.
Itselläni oli murrosiässä joitain vl-kavereita ja näin unta, jossa kavereiden takia olisin liittynyt vl:iin.
Tämä oli painajainen!
Aluksi kaikki oli oikein hyvin ja sain kaikenlaisia kavereita, joiden vuoksi liityin vl:iin... Mutta sitten alkoivatkin vaikeuden, seinät kaatuivat päälle ja tunsin että kuolema tulee...
...Tiesin siinä unessa että jos tässä uskossa kuolen, niin huonosti käy!
Heräsin tähän painajaiseen ja sillojn tiesin, etten voi milloinkaan liittyä vl-uskoon koska silloin olisin kieltänyt oman uskoni...
Uskon Jeesukseen Kristukseen syntieni sovittajana ja tällaiselle Raamattu lupaa hyvän osan, mutta jos muuta perustella yrittää uskollensa saada, niin Raamattu lupaa kirotun osan...
Mutta siltikin siunauksen sana kuuluu Jumalan huoneesta, se avaa taivaan oven syntisen eteen, ja sovittaa vielä Jumalan lupaukset sitä haluavan
osalle maan perimisestä.
Jeesuksen lupaus kuuluu: vaan paremmin etsikää
Jumalan valtakuntaa, ja niin nämät kaikki teille annetaan (Luuk 12:31)
Kerran kutsutaan: tulkaat minun isäni siunatut, omistakaa se valtakunta, joka teille on valmistettu mailman alusta.
Silloin ei enää ketään siunata, eikä kirota, vaan
kutsutaan nautimaan siitä siunauksesta, mikä oli saatavana täällä maan päällä.
Ja kun Jumalan etsikko aika oli heidän kohdallaan, pitivät he sen silloin halpana.
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaakseen. Ja hän tahtoi kirousta, ja sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauas erkaneman
(Ps. 109: 16-19)
...Mutta tämä lammas ei väärien profeettojen kutsuun vastaa;)
Matt. 7:15
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
1. Joh. 4:1
Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja.
jos he opettavat Raamattua vastaan, niin silloin heihin ei kannata liittyä, mutta jos sen puolesta, niin sitten kannattaa.
Itse en tiedä missä kohtaa vl:t muka opettaisivat väärin?
Eivätkös nämä sivut ole pullollaan noita juttuja.
Erilaisista tulkinnoistahan siinä on kyse.
Nostaisin kyllä esiin isona ihmettelyn aiheena sen että vl-piireissä ei tämä Raamatun lukeminen yleensäkään ole oikein arvossa!?!
Sitä "EI KIELLETÄ, MUTTA EI SIIHEN KANNUSTETAKAAN". Mitä hä!?! Teinistä asti olen tätä ihmetellyt. Tämä ei edes ole mikään ikivanha perinne että raamattua ei lueta, vaan menko uusi linjaus..
Eikös se kuitenkin ole aika perusjuttu
Uskossa olevan pitäisi itsekin lukea Raamattua (rukoillen tietysti) ja tuntea Jumalan sana, jotta erottaa väärän opetuksen jne.
On naurettava selitys se että "no sen saattaa ymmärtää väärin, jos menee ominpäin lukemaan", Eiköhän se ole ennemmin niin että saattaakin ymmärtää oikein!
Jos Rukoilee ja lukee Raamattua niin kyllä Jumala silloin vaikuttaa niin, että asiat valkenee.
Käyn myös vl:seuroissa, mutta otan vapauden ajatella joistakin asioista uskoni ja Raamatun mukaisesti.
Missä ja milloin on opetettu että raamatunluku ei olisi tarpeellista? Tai että raamatunlukuun ei kannusteta. Itselläni on 40 v kokemus vl-kristillisyydestä ja seuroissa, keskusteluilloissa, raamattuluokissa (huom!), rippikoulussa ym. on aina kehotettu lukemaan Raamattua.
Älä sano väärää todistusta!
Olen kuullut monen läheisen vl:n suusta saman jutun. Yhden löysin joka oli lukenut joskus Raamattu ja siitähän syntyikin oikein vl-juoru ja paljon hämmentynyttä naureskelua.
kyllä vanhempani pitävät, että on hyvä asia kun luen raamattua.
haluaisin sulle kertoa oman tarinani.. olen uskovaisen perheen lapsi, hyvin varhain aloin jo joutua maailman vietäväksi ja lopulta yläasteella kilesin uskoni kokonaan, aloin kulkea seurakunnan jutuissa ja etsiä vastausta kysymykseen, ovatko vain lestat ainoita oikeita uskovaisia, koskaan ei asiat mulle valjenneet, ja yläasteen jälkeen, sain uskovaisen ystäväni ansioista armon palata tähän uskovaisten joukkoon, mä vain itkin ja tuntui et mun sydän pakahtuu siihen onnen tunteeseen, mun on nyt niin hyvä olla että voin olla ihan varma siitä että tämä on minulle oikea paikka.. vaikka nuorena monet maailman houkutukset kietovat pauloihinsa niin loppupeleissä maailmalla ei ole kenellekkään ihmiselle mitään annettavaa, jumala ja elävä usko on ainoa asia mihin ihminen voi tukeutua tämän ajallisen elämän aikana, ja vaikka elämän liekki polttelee välillä hyvinkin kuumana, ei silti taivaan isä anna omilleen enempää huolta kuin nämä kantaa jaksaa..!! rohkeutta sinnulle, tarinani tais olla aika sekava kirjotan tässä hirmu kiireellä, mutta toivon että sun askeleet kallistuisi jumalan valtakuntaa kohti, ja muista et sua odotetaan avoimin sylein täällä..
Kiitos että kerroit oman tarinasi. Olen elävässä uskossa ja Jeesus on ollut vapahtajani suunnilleen ripari-ikäisestä asti. Hyvä että palasit takaisin ja koet ry:n hengelliseksi kodiksesi. Raamatussa mainitaankin että
ihmiselle on hyvä pysyä siinä opetuksessa minkä on pienestä asti kuullut, jos se siis on taivaaseen vievä tie. Monille ihmisille juuret ovat tärkeät ja siksi kodin perintö on monille hyvä säilyttää. Itsekin olen edelleen sen herätysliikkeen piirissä, johon olen syntynyt, vaikka etenkin nuorena tuli käytyä muuallakin, myös ry:ssä. Enkä ole kokenut ry:tä omaksi, enkä myöskään ole saanut sieltä niin paljon uskonelämän rakennusta kuin muualta.
Ry:een kuuluminen mietityttää vain ajoittain siitä syystä että tämä maallinen elämä tuntuisi helpommalta (iso joukko). Mutta en voi kieltää sitä mitä Jumala on minulle tähän asti antanut. Siihen se sitten tökkää vaikka kaiken muun voisikin hyväksyä niin se "ainut oikea" -oppi on este, koska niin moni sillä tavalla ajattelee, mutta itse ei voi sitä hyväksyä ainakaan niin kauan kuin on oikeasti uskossa.