Suomessa on tutkimusten mukaan maailman älykkäimmät ylä-asteoppilaat, mutta vaikka kilpailukykymittareiden mukaan asiamme ovat hyvällä mallilla, tuntuu koulutuksen laatu laskevan kun toisella asteelle päästään. Uskoisin ongelman ytimen löytyvän Suomen tavasta järjestää toisen asteen koulutus.
Suomessa on melko jyrkkä jako ammattikoulun ja lukion välille. On lukiolaiset ja amikset. Lukiota pidetään yleisesti jotenkin arvokkaampana ja kunnioitettavampana oppilaitoksena. Amikset taas ovat yleisen konsenssuksen mukaan tyhmiä ja menivät opiskelemaan hanttihommia koska eivät parempaan pysty. Tällainen jako ei oikein hyödytä muita kuin opiskelijasteikon ääripäistä löytyviä tapauksia.
Nykyisen jaon takia lukioon menee niitä jotka hädin tuskin keskiarvokynnyksen yli kykenevät, vaikka heidän työmotivaationsa ei moiseen ympäristöön soveltuisikaan. Ammattikouluihin taas menevät jotkin harvat joilla on jo tulevaisuudestaan selvä visio, ja suuri joukko apaattisia nuoria, joiden tavoite on vain päästä sisään jollekin linjalle, roikkua mukana kolme vuotta ja saada kouraan paperi, jossa vakuutetaan hänen osaavan jonkin homman.
Ehdottaisin, että Suomessa toteutettaisiin opinto-uudistus, jossa otettaisiin mallia Ruotsista. Siellä ei nimittäin ole jakoa ammattikouluihin ja lukioihin, vaan lukioissa on erilaisia linjoja, jotkin teorettiseen työskenetelyyn painottuneita, jotkin taas lähinnä käytännön aloille suuntautuvia.
Olisi mahdollista toteuttaa moinen järjestelmä suomalaisen lukion kurssijärjestelmän puitteissa. Ei tarvitsisi kuin yhdistää lukiot ja ammattikoulut, minkä jälkeen tehtäisiin kurssitarjotin, joissa aineet on jaettu teoreettisiin ja käytännön aineisiin. Teoreettisten aineiden puolelta löytyisi kaikille pakollisena muutama kurssi matematiikkaa sekä äidinkieltä. Loput aineista valittaisiin nykyisen käytännön mukaan.
Teoreettiset aineet mahdollistaisivat tietyn suoritettujen kurssien määrän jälkeen YO-kokeen kirjoittamisen, käytännön aineet taas joko lopputyön tekemisen tai arvosteltavan työharjoittelun suorittamisen.
Tällaisella uudistuksella mahdollistettaisiin myös suuremmassa määrin teorettisten aineiden opiskelussa hankittujen tietojen hyödyntäminen, sillä ihmiset eivät jakaannu vain suunnittelijoihin ja toteuttajiin, vaan on myös näiden välimuotoja. Tällä myös ehkäistäisiin sellaisten tilanteiden syntyä joissa akateemisesti koulutetut suunnittelijat olisivat vieraantuneita itse käytännön työnteosta.
Suomessa on melko jyrkkä jako ammattikoulun ja lukion välille. On lukiolaiset ja amikset. Lukiota pidetään yleisesti jotenkin arvokkaampana ja kunnioitettavampana oppilaitoksena. Amikset taas ovat yleisen konsenssuksen mukaan tyhmiä ja menivät opiskelemaan hanttihommia koska eivät parempaan pysty. Tällainen jako ei oikein hyödytä muita kuin opiskelijasteikon ääripäistä löytyviä tapauksia.
Nykyisen jaon takia lukioon menee niitä jotka hädin tuskin keskiarvokynnyksen yli kykenevät, vaikka heidän työmotivaationsa ei moiseen ympäristöön soveltuisikaan. Ammattikouluihin taas menevät jotkin harvat joilla on jo tulevaisuudestaan selvä visio, ja suuri joukko apaattisia nuoria, joiden tavoite on vain päästä sisään jollekin linjalle, roikkua mukana kolme vuotta ja saada kouraan paperi, jossa vakuutetaan hänen osaavan jonkin homman.
Ehdottaisin, että Suomessa toteutettaisiin opinto-uudistus, jossa otettaisiin mallia Ruotsista. Siellä ei nimittäin ole jakoa ammattikouluihin ja lukioihin, vaan lukioissa on erilaisia linjoja, jotkin teorettiseen työskenetelyyn painottuneita, jotkin taas lähinnä käytännön aloille suuntautuvia.
Olisi mahdollista toteuttaa moinen järjestelmä suomalaisen lukion kurssijärjestelmän puitteissa. Ei tarvitsisi kuin yhdistää lukiot ja ammattikoulut, minkä jälkeen tehtäisiin kurssitarjotin, joissa aineet on jaettu teoreettisiin ja käytännön aineisiin. Teoreettisten aineiden puolelta löytyisi kaikille pakollisena muutama kurssi matematiikkaa sekä äidinkieltä. Loput aineista valittaisiin nykyisen käytännön mukaan.
Teoreettiset aineet mahdollistaisivat tietyn suoritettujen kurssien määrän jälkeen YO-kokeen kirjoittamisen, käytännön aineet taas joko lopputyön tekemisen tai arvosteltavan työharjoittelun suorittamisen.
Tällaisella uudistuksella mahdollistettaisiin myös suuremmassa määrin teorettisten aineiden opiskelussa hankittujen tietojen hyödyntäminen, sillä ihmiset eivät jakaannu vain suunnittelijoihin ja toteuttajiin, vaan on myös näiden välimuotoja. Tällä myös ehkäistäisiin sellaisten tilanteiden syntyä joissa akateemisesti koulutetut suunnittelijat olisivat vieraantuneita itse käytännön työnteosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.